sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Dallut marjassa

Pojat ja osa saaliista

Otsikon voi ainakin Sipulin osalta ottaa kirjaimellisesti, metsästä poistuessamme siihen oli ilmestynyt lukuisia uusia mustikkaisia pilkkuja ja raitoja. Sirrion kun huomasi että minä en kauheasti liiku, kykin vaan puskissa, niin sekin päätti heittäytyä selälleen mättäälle... Ja toki odotti että palvelija aina välillä pudottaa marjoja suuhun :D Muuten nämä on yllättävän kivoja marjastuskavereita. Vaikka epäilin että Sipulin kanssa marjastaminen tulee olemaan yhtä vaikeaa kuin Ambaran, jonka kanssa sai tapella jokaisen mustikan loppusijoituspaikasta (purkkiin vai Ambaran suuhun), Sipuli oppi nopeasti että purkista ei ole tarkoitus syödä eikä muutenkaan katsonut tarpeelliseksi jatkuvasti "avustaa" joten homma sujui joutuisasti. Ja noiden kanssa ei tarvitse tarkkailla ympäristöä kuten Haurun kanssa niin ei siihenkään mene turhaa energiaa.

Sirrionin kasvattajalle kerroin ettei Sipu koskaan piippaa tms., ei se ole yhtään sen tyyppinen, mutta täytyy ehkä perua puheet. Kynsienleikkauspäivä on näköjään tullut poikkeukseksi tähän sääntöön. Meillä leikataan kynnet ikäjärjestyksessä joten Sirrionin vuoro on viimeiseksi (paitsi jos joku häröilee jotain jolloin rangaistukseksi keskeytetään leikkaaminen ja joutuu jonon hännille odottamaan uutta yritystä) ja vanhempien koirien leikkauksen ajan se vinisi pää minun polvella. Tosin eihän siinä ollut mistään hermostuneisuudesta tai muusta sellaisesta kyse, herraa vain ärsytti. Voisin opetella leikkaamaan nopeammin Sirrionin mielestä. Oman vuoron vihdoin koittaessa Sipukin osaa jo heittäytyä selälleen ja tarjota tassuja leikattavaksi :) Hieno pieni mies. Ja hyvä minä, jälleen yksi onnistunut aivopesu :D Olen kyllä joka viikko tosi iloinen että nuo nykyiset koirat tykkää niin paljon tuosta hommasta. Vaikka opettamiseen tällä tyylillä meneekin vähän kauemmin (ainakin välillä, Sipu on oppinut minusta tosi nopeaan), ei aiemmat koirani ikinä oppineet oikeasti hommasta tykkäämään ja tuo on kuitenkin säännöllinen osa niiden elämää niin paljon kivempi näin.

Tänään Sirrion kävi pentuleikkikoulussa, aikaisemminkin on ollut tarkoitus osallistua mutta aikataulut ei ole sopineet. Mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan. Aluksi Sipulia vähän jännitti mutta nopeasti se tokeni ja paini oikein kunnolla hieman nuoremman mutta melkein samankokoisen amerikanakitan kanssa. Muista pennuista ei oikein ollut Sipulille kaveriksi, olivat turhan rauhallisia tai ujoja. Tai pieniä ja pienet on erikseen tietty, yksi mäykkypentu oli ainakin Sirristä tosi kiva mutta eihän ne mitenkään voisi oikeasti leikkiä keskenään kun kokoero oli niin valtava. Ja Sipu ei vauhtiin päästyään ole mikään kaikkein hellävaraisin tyyppi... Aika hyvin Sirri kuunteli, tuli luokse pyydettäessä ja keskittyi tekemään osaamiaan asioita. Käytöstapoja sillä ei kyllä kauheasti ole, eli aikamoinen hilluja se on ns. vapaalla, mutta olkoon. Sellainenhan Romppakin on eikä se minua oikeasti haittaa vaikka välillä iskeekin kateus kun muiden koirat istuu nätisti omistajiensa jaloissa. Ei meillä vaan. Mutta jos se oikeasti haittaisi niin ehkä jaksaisin opettaa ne paremmin ;)

2 kommenttia:

  1. Miten olet kynsienleikkuun opettanut noin kivaksi? :D

    VastaaPoista
  2. Mä olen opettanut noille aluksi erillisenä asiana että menevät pyydettäessä sohvalle selälleen, ihan vain sheippaamalla. Kun ne lopulta osaa mennä selälleen, olen palkkaillut siitä paljon ja sitten alan vaatia niiltä että niiden pitää olla ihan lyhyt hetki aloillaan ja sitten vasta palkka. (Mutta eka palkka pennuilla toki aina siitä että ylipäätään menevät oikeaan asentoon, osaavilla koirilla voi vaatia että ennen palkkaa pitää saada leikata vähintään yksi kynsi) Aikaa pidennetään hiljalleen ja lopulta niiden pitää malttaa odottaa että otan tassusta kiinni = palkka ja sitten että räpellän tassua = palkka. Jossain tässä välissä jos ne alkaa ennen vapautusta nousta sohvalta, on jonkun toisen vuoro eli opetettava koira menettää mahdollisuuden saada palkkaa ja saa katsoa vierestä kun toisella on kivaa. En tiedä miten tämä tapahtuisi yhden koiran kanssa, mutta ehkä joku tauko missä omistaja pitää vähän omaa kivaa tai jotain? Vasta tässä vaiheessa alan yhdistää varsinaista kynsien leikkaamista ja annan palkan aina jokaisen saksien nipsaisun jälkeen. Sitten ne alkaa saada palkan per valmiiksi leikattu kynsi ja jossain vaiheessa satunnaisemmin. Yleensä aikuisiakin koiria palkkaan jokaisesta valmistuneesta tassusta mutta ei liian kaavamaisesti, on hyvä ettei ne osaa aavistaa koska se palkka oikein tulee.

    Yllä olevassa saattaa mennä aikaa sen verran että kynsiä pitäisi leikata tässä välissäkin jolloin olen yleensä ottanut sopivasti väsyneen pennun syliin ja pyytänyt jotain ihmistä avuksi syöttämään sille lähes jatkuvalla syötöllä nameja jolloin nämä mun pennut on niin ahneita ettei ne edes ole huomanneet että jotain leikkaamistakin tapahtuu.

    Kuten kouluttaessa nyt yleensäkin, palkan pitää olla koiran mielestä tosi hyvä jotta se tavoittelee sitä vaikka joutuisi tekemään jotain vähän epämiellyttävää. Esim. Rohanilla narupallo ja Sirrionilla kananpaloja, mitkään huonommat namit ei käy Sirrille vaikka se ahne onkin. Lelulla palkkaaminen on aluksi aika hidasta kun koiran täytyy nousta seisomaan leikkiäkseen mutta myöhemmin voi palkata harvemmin tai vaikka välillä vain namilla ja välillä lelulla. Oikeasti meillä kynsienleikkuu on noilla osaavilla koirilla ihan nopea toimenpide eikä mikään tuntien show vaikka se voi siltä vähän kuulostaa :D

    Meillä leikataan kynnet aikuisilta joka viikko, vaikkei välttämättä olisi tarvetta mutta pysyy rutiinit (ja samalla muutenkin katson niiltä korvat, hampaat yms.) ja pentujen kanssa jotka ei vielä kunnolla osaa harjoittelen niin usein kuin vain ehdin. Silloin kun ei ole varsinaisesti mitään leikattavaa, haluan vain harjoitella, naputtelen kynsiä saksilla tms. jotta ne tottuu että varpaita käsitellään ja ne sakset heiluu siinä mukana.

    Toivottavasti tästä selityksestä saa jotain selvää ja saa kysyä tarkentavia kysymyksiä jos ei saa :D Koulutusjutut kun olisi melkein aina helpompi näyttää ihan kädestä pitäen.

    VastaaPoista