maanantai 31. elokuuta 2015

mätsäri

Romps nättinä
(ja vähän verisenä ja kuolaisena, molemmat lähtöisin Sirrin suusta)

Oltiin Sirrionin kanssa mätsärissä ja on se niin käsittämättömän hieno mies  Siellä se hengaili minun vierellä ja katseli rauhassa (etenkin 5 kuukautiseksi pennuksi mutta muutenkin kyllä) ihmisten ja koirien hyörintää. Ei sitä hätkäytä haukkuvat koirat, juoksevat ja kiljuvat lapset tai oikeastaan mikään mukaan. Yhdessä vaiheessa joku pieni lapsi oli niin keskittynyt eväisiinsä että käveli suoraan Sirriä päin, Sirri vain haisteli vähän lapsen karkkeja ja naamaa joka oli suunnilleen Sirrionin oman naaman tasolla mutta ei muuta. Joku toinen lapsi taas kommentoi että Sirrionissa on mustia karvoja joten sanoin ettei muuten ole, ne on ruskeita jos tarkemmin katsoo. Lapsi katsoi sitten hyvin tarkkaan, nimittäin melkein nenä kiinni Sirrin selässä :D En tiedä auttoiko se värin määrittelyssä mutta Sirri vaan seisoskeli eikä välittänyt mitään. Hieno pieni mies, sen lisäksi että se on aina ystävällinen se ei edes riehaannu liikoja tuollaisista asioista. Lasten lisäksi se tervehti muutamaa koiraa ja kävi pyörähtämässä kehässä sinisen nauhan arvoisesti, liikkeitä ei voitu arvostella kun käveltiin joten ei menestystäkään tietenkään herunut mutta muuten Sirrion oli kuin se olisi ollut näyttelykehässä joskus ennenkin :)

Tänään puolestaan Rohan pääsi yksinään lenkille ja sen lisäksi että se ohitti koirat tavalliseen täydelliseen tapaansa, sekin pääsi pari lapsen halailtavaksi. Dalmisten kanssa saa tottua olemaan ihmisten, etenkin lasten, huomionkohteena. Rohan nyt ei luonnostaan ole yhtä rauhallinen kuin Sirrion mutta sekin osaa käyttäytyä noissa tilanteissa niin ettei tarvitse pelätä että se keilaisi lapset asfalttiin.

Välillä haikailen mudin (ja parin muun samantyyppisen rodun) pentujen perään, mutta oikeasti taidan kyllä pysyä näissä todennäköisemmin sosiaalisissa tyypeissä. Yksilöitähän nuo toki aina on ja on mudeissakin niitä sosiaalisia koiria ja Hauru taitaa olla muutenkin sieltä epäsosiaalisemmasta päästä mutta riski saada enemmän Haurun tyyppinen ja vähemmän pilkkujen tyyppinen lienee kuitenkin huomattava. On se vaan niin kiva kun ei tarvitse skannata ympäristöä eikä välittömästi olla valmiustilassa kun jostain puskasta alkaakin lähestyä koiran haukunta. Hyvin se menee kun mukana on luottopilkut eikä noiden kanssa ole tarvinnut tehdä edes mitään työtä sen eteen. Helppoja arjessa (eikä niitä kyllä harrastuksissakaan tarvitse hävetä), tykkään ❤ Ja yritän muistaa tämän aina kun näen mudi-ipanoita :D

perjantai 28. elokuuta 2015

23

Nätti poika, mutta ärsyttää kun olen jossain vaiheessa vahingossa opettanut sen kenottamaan taaksepäin etujaloilla. Vaikka kuinka asettelen sitä suoraan, se muuttaa painopistettään kuten tässäkin kuvassa on käynyt. Olisi vielä nätimpi kun seisoisi kunnolla.

23 viikkoa, 5.3 kuukautta, 162 päivää, n. 57 cm ja 25.3 kiloa. Sirrionin ruokinta on nyt muuttunut niin että se saa enää kahdesti päivässä ruokaa ja aikuisten nappulaa kun pentusäkki loppui.

Lisäys että on jossain ylhäällä: nyt lauantaina 29 päivä Sirrion juoksi päin valotolppaa ja loukkasi vasemman takajalkansa. Ensijärkytyksen mentyä ohi jalka ei sen mielestä ole enää kipeä mutta otetaan rauhallisemmin ja seuraillaan sitä nyt vähän aikaa kun törmäys oli aika kova ja tuo on tuollainen paukapää ettei se yleensä välitä vaikka sattuisikin.

torstai 27. elokuuta 2015

Arjen sankari


Pari päivää sitten pilkkujen kanssa metsälenkin lopussa kun tuli aika ottaa koirat kiinni, huomasin että Rohanin panta on kadonnut. Jos kuulostaa hämärästi tutulta niin kyllä, Roon panta on kadonnut lenkillä ennenkin. Se johtuu varmaan siitä kun Roo pyörii aina kaikissa sammalissa yms. ja käytän noilla kaikesta huolimatta aika löysiä puolikurria kun ne on kätevimmät. Käveltiin takaisinpäin samaa reittiä ja yritin innostaa herroja etsimään kaulapantaa mutta Rohan ei oikein tajua sellaisten asioiden päälle ja Sirrionilla, joka periaatteessa voisi osatakin, meni aivan liian kovaa. En usko että se olisi huomannut norsuakaan ennenkuin ehkä siinä vaiheessa kun se olisi juossut täysiä sitä päin. No, ei se muuten mitään mutta minulla ei noita pantoja ole ihan hurjan montaa, varsinkaan tuollaisia ihan tavallisia nylon pantoja mitkä on kokeilussa olleista toimivimmat arjessa noiden plutaajien kanssa.

Eilen kun oli sateinen ilma, ajattelin ettei tuossa tämän paikan mittapuulla kohtuu suositussa metsässä (lue: siellä on muutaman kerran tullut ihminen vastaan sinä aikana kun täällä ollaan asuttu) ole ketään kun parempiakin säitä on riittänyt joten uskaltanen laskea Haurun irti. Yleensähän en ihan varmuuden vuoksi päästä sitä vapaaksi kuin hyvin tarkkaan valikoiduissa paikoissa ja tuo ei todellakaan ole yksi niistä. Hauru löysikin metsästä juttuja. Ensiksi avaamattoman nenäliinapaketin joka oli vielä jopa kuiva, ihme ja kumma, ja hyvin mahdollisesti myös pudonnut minulta joskus kun se oli juuri samanlainen mitä allergia-kaudella minulla on taskut pullollaan. Ja seuraavaksi se löysikin Rohanin pannan :) On se kyllä taitava poika silloin kun se haluaa, onneksi se viitsi nyt taas keskittyä muuhunkin kuin riistan etsintään. Pitäisi varmaan silti opettaa Sirrionillekin esineruudun alkeita jotta Hauru ei olisi ainoa joka osaa löytää kaikki ne tavarat mitä pudottelen sinne sun tänne...

Sirrion aiheutti tänään ihmetystä eräälle hyvänpäiväntutulle kun se nappasi tienreunassa kasvavan omenapuun juurelta ompun ja alkoi syödä sitä. Ensin tämä mies oli ihan ihmeissään että syökö se omenaa??? No tuota, enemminkin kysymys kuuluu onko mitään mitä Sirrion ei syö... Sitten hän ihmetteli kun Sirrion kävi makuulle tielle ja alkoi mussuttaa omppua kaikessa rauhassa. Sirrion kun ei ole mikään hotkija, se syö aina hitaasti ja pureskelee ruokansa huolella. Vielä ihmetystä aiheutti se, että Rohan ei syö omenaa, se vain seisoi tylsistyneen näköisenä. Kuulemma luulisi että Rohan edes kateuttaan söisi omppua kun kaverinsakin mutta ei. Jotkut asiat mitä Sipu syö on Roon mielestä vähän ällöjä mutta sekin syö niitä silti koska Sirrionkin ja ne on kuitenkin ruokaa mutta marjat ja omenat ei todellakaan ole ruoka- kategoriassa Rohanin mielestä. Vähän sama siis kuin jos olisi kateellinen kaverille siitä että se syö kiviä. Sitten meille tarjottiin että voitaisiin kokeilla viereisestä perunapellosta haluaako Sirrion perunaa ja lisäksi että voitaisiin kerätä niitä omppuja mukaan kotiinkin. Kummastakin ehdotuksesta valitettavasti kieltäydyttiin, raaka peruna ei varsinaisesti ole koiralle sopivaa ruokaa (vaikkei siitä kai haittaakaan ole jos vatsa kestää?) ja omenoita meillä on kyllä ihan omastakin takaa :D Ja Sirrion vetelee siinä määrin ihan itse poimimiaan kasvikunnan tuotteita ettei sille tarvinne niitä yhtään enempää muutenkaan syötellä. Koira on kuitenkin pääasiallisesti lihansyöjä?

tiistai 25. elokuuta 2015

Pentutoko 3/4

Otettiin kasvattajalle kuvia Sirrionin hampaista. Tai yritettiin...

Sirrion arvostaa...

Pentutoko aloitettiin tuttuun tyyliin seuraamisen katsomisella, onhan se toki melko oleellinen asia jos lajia aikoo harrastaa :p Sirrionin seuraaminen on edelleen hyvää, perusasennoissa jos se tuntuu kiertyvän liikaa taakse voi ottaa käännöksen oikealle ja palkata vasta sitten. Ja alkaa hakea suorille pätkille haluttua askellajia, eli Sirrillä ravia.

Sitten jääviä, maahanmeno on edelleen samalla mallilla eli hyvä mutta aavistuksen se menee maahan pylly edellä. Ollaan harjoiteltu pompun kautta menemistä mutta lamppu ei ole täysin syttynyt herran päässä. Seisomisessa on ongelmana että se pyrkii ottamaan kopin lelusta, pitäisi heittää pallo joko koiran etujalkojen välistä tai niin korkealle pään yli ettei se kuvittelekaan voivansa saada koppia. Ohjaaja ei ainakaan tällä erää kyennyt niin vaativaan suoritukseen mitä ensimmäinen vaihtoehto joten tokalla mennään. Toimii ihan hyvin mutta sen pallon saa tosissaan heittää korkealle ja silloin Sirrionilla tulee sama mikä namienkin kanssa eli se ei osaa kunnolla seurata palloa ja jää etsimään sitä mikä ei myöskään ole toivottavaa. Mutta ehkä vähän kun harjoitellaan, herra alkaa hahmottaa että pallo laskeutuu kuitenkin selän taakse.

Noutamista silmällä pitäen ollaan harjoiteltu kahden lelun leikkiä mutta Sirrion ei vieläkään luotettavasti irrota lelusta. Vauhtinoutoja ei olla juurikaan tehty koska kapulasta se irrottaa vielä huonommin. Riitan mielestä tässä tapauksessa jatketaan kahden lelun leikin harjoittelemista mutta aloitetaan myös ketjuttamaan noutoa takaperin siltä varalta ettei se tule onnistumaan. Ainoa vain että pitoharjoituksissa on vauhtinoudon harjoittelun jälkeen tullut ongelmaksi Sirrionin haukkuminen. Alunperin olen ajatellut että se haukkuu siksi ettei se tiedä ihan tarkalleen mitä sen pitäisi tehdä, niissä tilanteissa se haukkuu usein muutenkin (mitä ei saisi antaa tapahtua, Sirrionin kanssa pitää todennäköisesti opettaa asioita enemmän houkuttelemalla kuin tarjoamisen kautta koska tarjoaminen kiihdyttää sitä liikaa) mutta nyt tätä kirjoittaessani tulee mieleen että on myös mahdollista että Sirrion on oppinut että kapulaa voi heittää ja haukkuminen on komentamista. Onhan lentävä kapula jotain miljoona kertaa kivempi kuin paikallaan oleva. Nimittäin yritin demonstroida ongelmaa mutta sillä hetkellä ei ollut yhtään noutokapulaa vapaana joten otin tunnarikapulan. Ei mitään ongelmaa, se teki äärimmäisen hienoa työtä ja piti paremmin kuin sen todellinen osaamistaso oli edes ennen tuota haukkumisen alkamista. Mutta kun noutokapula vapautui ja yritin sillä, Sirrion alkoi heti haukkua. Harmi vain että Riitta ei ollut näkemässä sitä. Mutta harjoittelemme nyt kuitenkin tunnarikapulalla ainakin vähän aikaa.

Lopuksi vielä ruutu. Sirrion teki ensin niin että vietiin yhdessä lelu, Sipu oli tosi hyvä ja matka olisi kuulemma voinut olla ainakin kaksinkertainen. Sitten tehtiin niin että ruudussa oli Sipulle vieras kosketusalusta valmiina odottamassa. Olen opettanut sille vihjettä jolla se toivottavasti joskus isompana osaa hakea ruudun, sanoin sen ja päästin herran menemään. Se lähti menemään mutta pari ekaa askelta oli vähän epävarmoja kunnes se yht'äkkiä hokasi mitä ollaan tekemässä ja painoi ruutuun :D Hieno mies, tehtävä oli nimittäin tosi vaikea sen osaamistasoon nähden. Vieras ruutu (vaikka se olikin siellä käynyt jo kerran), vieras kosketusalusta ja paljon häiriötä ympärillä. On se vaan super-ipana! Koska kaikki näytti hyvältä, voidaan jatkaa samalla linjalla. Pidempiä matkoja silloin kun ruudussa on lelu koska sen se osaa todella hyvin, kosketusalustan kanssa voi ottaa vähän lyhyempiä kun se on vaikeampaa.

Viimeiselle kerralle ei valitettavasti taideta päästä mukaan, harmi :( Mutta treenataan paljon itseksemme ja onhan meillä ainakin dallutokon toinen osa vielä edessä päin :)

lauantai 22. elokuuta 2015

Minttua hampaaseen


Onhan se ihan söpöä että se tyhjentää marjapuskat mutta aika rasittavaakin kun saa kokoajan vahtia ettei se söisi mitään mikä ei ole koiralle terveellistä...

Projektia varten täytyy edelleen punnita, eli 22 viikkoa ja 25 kiloa :D Ja 5 kuukauttakin tuli herralla täyteen. Sirrion on innostunut Rohanin ja vähän muidenkin koirien nylkyttämisestä taas ihan uudella innolla, lisäksi se on alkanut vähän lusmuilla lenkeillä hihnaan tulemisen kanssa. Se tulee kyllä luokse käskystä mutta yleensä en ole kutsunut noita luokse jos olen ottamassa ne hihnaan ihan vain siksi, että ollaan vaikkapa tulossa autotielle. Kun kaivan hihnat taskusta, on se merkkinä, että saa vielä haistella ne hajut mitä on haistelemassa tai mitä onkin tekemässä, mutta olisi sopivaa alkaa hilata sitä pyllyä hiljalleen meikäläisen suuntaan. No, järvellä jos ollaan ja Sirrion huomaa että alan käyttäytyä niin että kohta lähdetään kotiin, se menee heti uimaan ja ui ympyrää järvellä ja selvästi välttelee tulemasta rantaan. Metsässä taas kun kävellään meidän tavallisin lenkki se juoksee läheiselle pellon tapaiselle ja istuu siellä keskellä peltoa jääräpäinen ilme naamallaan :D En tule, et voi pakottaa! Paitsi että jos kutsuisin sitä, se kyllä tulisi. Jos ei tuo ala mennä ohi tai menee ihan mahdottomaksi, täytyy katsoa pitäisikö asialle tehdä jotain mutta kun ei se tuossa varsinaisesti ole tottelematon (enhän ole käskenyt sitä tekemään mitään) eikä meillä ole mihinkään kiirettä, niin olen vain huvittuneena odotellut että herra kyllästyy mielenilmaukseensa :D


Koirien hampaat on Sirrionin myötä tulleet ihan uudella tavalla tutuiksi. Sen toinen pysyvä alakulmuri vaatii vielä tarkkailua, se kasvaa vähän tyhmästi mutta toivotaan että se asettuu itsekseen vähän järkevämmin. Lisäksi, aiemmin en ole harjaillut koirien hampaita, ne on pysyneet ihan hyvinä muutenkin, mutta kun eläinlääkäri suositteli Sipulle harjausta purentavian vuoksi niin ostettiin nyt sitten sellaisetkin välineet. Ja samalla vaivalla harjaan sitten Rohanin ja Haurunkin hampaat. Etukäteen ajattelin että Hauru antaisi harjata ihan nätisti, Rohanin kanssa olisi vähän haastavampaa mutta silti onnistuisi hyvin ja Sirrionin kanssa hommasta ei tulisi yhtään mitään kun se ei muutenkaan anna katsoa suuhunsa. No, todellisuus ei ihan vastannut kuvitelmia.

Haurulla olisi muutama sana sanottavana kyseiselle eläinlääkärille, mutta se tosiaan antoi ihan nätisti harjata, suhtautuminen tahnaan oli neutraali. Se on semmoinen kultapoika tuollaisissa asioissa :) Rohan sen sijaan... sen mielestä harjaaminen oli ihan hirveää. Hammastahana oli kammottavaa, se että harja koski ikeneen aiheutti suunnilleen saman reaktion kuin jos oltaisiin harjattu polttoraudalla (ja sillä ei ole mitään ientulehdusta tms. se ei vain tykännyt) ja huulten kaivelu oli ihan kammottavaa. Ja Rohanilla on aika tiiviit huulet joten harjan mahduttaminen sen suuhun ja että näkisikin vähän mitä harjaa oli kaikista vaikeinta vaikka sillä on kaikista isoin suu. Harjattua tuli silti mutta vaatii kyllä hommaa että tästä tulee mitään järkevää. Sirrion sitten taas... ensiksi se oli tosiaan että yök, älä koske mun suuhun! mutta sitten kun aloin hinkkaamaan harjalla se alkoikin olemaan kiltisti aloillaan eikä sitä haitannut ollenkaan! Ja hammastahna oli sen mielestä pikantti makuelämys :D Ei niin mitään ongelmia ja tuosta tulee varmasti tosi hyvä harjattava kun saadaan vähän rutiinia. Ja nyt koirieni hengitys tuoksuu mintulle :) Siis kunnes ne menee ulos ja löytää ensimmäisen jäniksen raadon tai hevosen läjän... Mutta kuitenkin.

tiistai 18. elokuuta 2015

Pentutoko 2/4

Sirrion tykkää nukkua Haurun kevarissa joten Rompankin pitää nykyisin änkeä sinne. Ja ihan hyvin mahtuu aikuinen dallu mudi-kokoiseen kevythäkkiin!

Tällä kertaa Sirrionin kurssilla aluksi katottiin miten seuraaminen on viikon aikana edistynyt. Sipun kanssa ollaan treenattu vain muutama kerta mutta onni on älykäs koira :D Ollaan saatu jo aloitettua käden häivyttäminen, sen pystyy nostamaan muutaman askeleen ajaksi irti ilman että Sipun paikka tai olemus menee huonoksi. Koska näyttää hyvältä, voidaan alkaa pikkuhiljaa kasvattaa matkaa sekä alkaa tekemään ympyrätyöskentelyä jossa voi aluksi auttaa enemmän namilla. Ympyrää käveleminen kehittää koiran omaa kehonkäyttöä sekä opettaa sitä lukemaan ihmisen liikkeitä. Lisäksi voi alkaa opettaa kääntymistä ainakin oikealle koska se on helppoa. Ja pitää muistaa palkata suunnilleen saman verran suoraan seuraamisesta että perusasennosta.

Jääviä, Sipun kanssa näitä on tehty tosi vähän mutta seisomista aloitettiin opettamaan samaan tyyliin lelun kanssa kuin luoksetulon pysäytystä koska sillä saa aktiivisemman pysähdyksen. Sipu tajusi homman juonen ihan kohtuullisesti. Maahanmeno on useimmiten hyvä mutta joskus Sirrion aavistuksen menee maahan pylly edellä, ei kuulemma haittaa jos se ei tuosta pahene mutta aloitettiin opettamaan sitä menemään maahan pomppauksen kautta jolloin siitäkin saa vauhdikkaamman ja aktiivisemman.

Kaukoja kannataa opettaa pennun kanssa jo n.4 kk eteenpäin koska se kehittää kehonhallintaa ja auttaa oppimaan liikeradat vaikka aluksi se vähän teputtelisikin kun se ei vielä hallitse itseään aikuisen tavoin. Sirrionin maa-istu vaihto on hyvä, istu-seiso kokeiltiin ensimmäisen kerran ja sujui ihan ok muuten mutta se lähtee kääntämään pyllyään vasemmalle. Meni paremmin kun Riitta meni esteeksi Sirrionin vierelle (kunhan Sipu pääsi yli siitä että kiva ihminen tuli seisomaan ihan Sipun viereen). Tehdään siis nyt paljon seinän vieressä ja autetaan seisomasta istumisessa tarpeeksi pitkälle ja rauhallisesti ettei se etenisi. Maahan-seiso ei kokeiltu, sen voi kuulemma jättää pennulla myöhemmäksi.

Sitten tehtiin vielä vähän kosketusalustaa, sen Sirrion osaa hienosti :)

lauantai 15. elokuuta 2015

Tuhat kuvaa (no ei sentään)

Sirrion ja Tardis ovat viimein löytäneet yhteisen sävelen

ainakin... tavallaan :p

Molemmat tykkää puremisesta

ja juoksemisesta

pieni virhearviointi

mutta ei haittaa

juomataukoja täytyy pitää näin kuumilla ilmoilla


poskipusu


Tardis on tietenkin paljon Sirrionia nopeampi, onhan se basenji sen lisäksi että se on jo aikuinen koira

välimatka vain kasvaa vaikka Tardis ei edes kunnolla yritä :D

mutta ei se noiden juoksuleikkejä tunnu haittaavan

välillä Tardis antaa Sirrionin juosta edellä pitkiäkin matkoja ja vain hölkkäilee pennun perässä

Ehkä siistein juoksukuva Sirrionista. Haluaisin saada siitä elegantteja liikekuvia (kuten Rohanista saa jos kaikki osuu kohdalleen) mutta...

Sirrion ei vaan ole kauhean elegantti, varsinkaan liikkeessä :D

Minkäs sille voi kun on niin iso lörppänahka, isot lörppähuulet ja isot lörppäkorvatkin

basenjilla ei ole mitään liian isoa (mutta sillä on jotain aivan liian pientä. Vihjeeksi, se jokin pieni on korvien välissä....)


Sirrionin lempileikkejä on krokotiilileikki, missä Sirrion makaa maassa ja hyökkäilee pahaa aavistamattomien ohikulkijoiden kimppuun.

Sirrion kykenee yllättävän isoihin syöksyhyökkäyksiin nousematta jaloilleen ja yleensä kaikki oppivat hyvin nopeasti että vaikka se on söpön ja helpon saaliin näköinen niin makaavan Sipun lähelle ei kannata mennä.

Tardista ei niin haittaa kun se tosiaan tykkää vähän rajummista leikeistä mutta sekin on huomannut Sipun purevan niin kovaa että kannattaa lähestyä varovasti ja mieluiten sellaisesta kulmasta ettei krokotiili näe ;)

Krokotiilinkesyttäjä työssään




Rohan ei oikein tykkää että Sirrion ja Tardis leikkii

Vaikka Rohan ei myöskään tykkää että Sirrion roikkuu Roossa, on tyhmää että sillä on kivaa jonkun muun kanssa ja Rohan jää ihan ulkopuoliseksi

Rohankin kyllä voisi liittyä Sipun ja Tardin leikkeihin mutta sen lisäksi, että Rohan ei oikeastaan pidä kovin rajuista puremis- ja painimisleikeistä, Tardiksella on tapana äristä suureen ääneen leikkiessään ja sitä Rohan ei kestä ollenkaan. Sirrion on jo oppinut ettei Tardis tarkoita sillä mitään pahaa ja Sirri nyt muutenkin on sellainen paukapää ettei sitä kauheasti hetkauta vaikka sille ärjytään

Tietty otettiin kauneuskuviakin muutama



Vähän on kuuma basenjillakin

perjantai 14. elokuuta 2015

21


Sipu tykkää enemmän lelupalkasta mutta ihan suht kivastihan se tekee namillakin
(videolla on myös vähän haukkumista)

Nyt Sipulin paino on (odotetusti) pompannut 24.1 kiloon, kun ripulista päästiin eroon. Toisaalta se alkaa olla jo niin iso että ehkä tuo kasvu alkaa kohtapuoliin hiljalleen hidastua muutenkin, ellei "pikku"mies sitten ole ajatellut kasvaa ihan kauheasti Rohania isommaksi. Se on jo nyt niin iso että naapurit valittelee ettei noista enää tiedä kumpi on kumpi :D No, oikeastihan Roo on aika helppo tunnistaa blaffan ansiosta mutta muutenkin noista tietäisi että Sirrion on se jolla on aina häntä pystyssä, Roon häntä on normaalitilassa alhaalla ja innostuneenakaan ei oikeastaan nouse selän yläpuolelle. Toista se on Sipulla, jolle voisi laittaa punaisen nauhan hännänpäähän niin se olisi sellainen huomioviiri mitä joskus lapsilla käytetään :D

Lähetin Sirrionin omistustodistushommelin melkein heti kun Sirrion ja paperit oli kasvattajalta haettu. Koska en kuulu Kennelliittoon enkä näillä näkymin aio liittyä (vaikka omakoira olisikin tosi kätevä) se piti lähettää postitse ja sitten kesä vielä hidastaa asioita mutta silti aloin jo miettiä että onkohan ilmoitus eksynyt johonkin matkalle.  Mutta näköjään nyt näyn KoiraNetissä Sipun omistajana. Eipä tuolla kuitenkaan taida olla sen kummempaa merkitystä, ainakaan ellei Sipusta tule joskus jalostuskoiraa. Rohan minun piti siirtää omiin nimiini kun se possu repi rekkarinsa ja tarvitsin uudet tokon kisakirjaa varten mutta esim. Maxista en tiedä tänä päivänä kenen nimissä se on. Koska Maxista ei ole edes tehty mitään kauppakirjoja ikinä (näin ei välttämättä kannata toimia) en voi sitä nimiini saadakaan mutta ainoa ongelma tuossa on etten voi lähettää siitä kuolinilmoitusta KoiraNettiin. Olisihan se ihan kiva mutta ei nyt ehkä maata kaada ja jos jotakuta kiinnostaa niin pienellä googlettelulla Makkaran kuolinaika ja syy on varmaankin kenen tahansa löydettävissä. Enkä kyllä ole saanut aikaiseksi lähettää Ambarastakaan kyseistä tietoa vaikka tarkoitus on ollut...



Rohan on tyhmä kun se on niin paljon nopeampi uimaan (ja juoksemaan ja syömään ja...) kuin Sirrion että se hakee Sirrillekin heitetyn pallon omansa lisäksi. Ja sillä on vielä niin iso suu että sinne mahtuu kaksi tennispalloa ihan hyvin. Toisaalta Sirrionille uidessa nuo pallot ei ole kauhan tärkeitä, se saattaa uiskennella pallo suussa eikä edes tuo sitä heitettäväksi (vaikka osaa kyllä halutessaan) ja joskus se jättää niitä sinne tänne kun ei jaksakaan enää pitää palloa suussa. Onneksi Rompasta on tullut parempi kuuntelemaan ohjausta ja hakemaan tavaroita joita se ei näe joten se hakee Sipun hylkäämät pallot turvaan.

Joku oli kaatanut tuon useimmin käyttämämme rannan roskiksen ja kun sitä roskista ei muutenkaan tunnuta tyhjentävän kuin ehkä kerta vuoteen niin kaikki roskat oli tietty pitkin poikin. Tosi uskomattoman hienosti molemmat pojat kuuntelivat kun sanoin että roskiin ei sitten kosketa ja pystyttiin uimaan ilman että tarvitsi kertaakaan muistuttaa aiheesta, saati että olisi pitänyt kaivella ällöroskia pilkkujen kidasta. Tässä itseasiassa Rohan osoittaa parempaa pidättyväisyyttä, Sirrionille on alusta asti opetettu että roskia ei oteta eikä se lenkilläkään koske niihin kuin joskus namin toivossa. Eli siis se ottaa roskan, vilkaisee minua ja pudottaa sen = namia! Rohanin kanssa saman opettaminen oli aikoinaan iso työ eikä se ole ikinä tullut täysin luotettavaksi tämän suhteen joten tosi hieno mies oli kyllä :) 

tiistai 11. elokuuta 2015

Pentutoko 1/4


Sirrionin pentukurssi alkoi tänään, kouluttajana taas Riitta Jantunen-Korri. Kurssilla tullee aika paljon toistoa dallutokossa läpikäydyistä asioista mutta kertaus on opintojen äiti ja onhan se muutenkin hyvä että Sipu tottuu tekemään hommia muuallakin kuin kotikentällä.

Ensin katsottiin katsekontaktia, no ei oikein löytynyt Sipulta. Sillä oli kyllä aivan erinomainen kontakti lihapulliin :D Pitäisi ehkä vähän muistutella kakaralle että kontaktia sopisi pitää jonnekin ohjaajan naaman seutuville käden sijasta... Ja jos ei namia ala kuulua kun herra mielestään tekee ihan oikein, se pyrkii komentamaan. Oma syy vissiin, kun leikkiessä olen sallinut (ja ehkä jopa hieman kannustanut) sitä sikailemaan eli Sirri uskoo että olemalla aktiivinen ja vaatimalla saa mitä haluaa... (Paitsi arkielämässä, alkuaikojen jälkeen komentaminen arjessa on jäänyt kokonaan pois ja Sipu esittää oikein nöyrää poikaa.)

Katsottiin nyös sivulletuloa, joka on Sipulla nyt ihan OK. Pitää vain muistaa katsoa että se ei tule liian eteen.

Seuraaminen on myös ihan kivannäköistä, mutta se pomppii ja hyppelehtii paljon etenkin alussa ennenkuin se saa rytmistä kiinni. Toisaalta se ei haittaa, koska ainakin asenne on oikea, mutta olisi kuitenkin hyvä yrittää ottaa alut hieman rauhallisemmin ja helpotettuna jotta alkupomput jäisi pois koska pomppiminen ei kuitenkaan ole tarkoitus. Namikättä voi alkaa hiljalleen häivyttää.

Itseksemme teimme kosketusalustaa joka menee minusta Sipulla nykyään ihan hyvin, se on Sirrionista tosi kivaa, se juoksee sinne nopeasti kunhan vain muistaa mitä pitikään tehdä ja kotona voidaan jo tehdä aikaakin eli se jähmettyy seisomaan alustalle jos palkkaa ei heti kuulu.

Katsottiin myös leikkimistä, Sipu leikkii ihan suht kivasti ja on aktiivinen. Ote sillä ei ole kauhan hyvä, johtuu tällä hetkellä osittain hampaiden vaihtumisesta mutta osittain myös siitä että Sipuli ainakin vielä tykkää enemmän jahdata lelua kuin taistella siitä. Mikä on varmaan ihan OK, palkkaus koiran mukaan. Saatiin käsky tehdä kahden lelun leikkiä koska se on hyvä opettaa koiralle vaikka se palauttaisikin lelun muutenkin hyvin, kuten Sipu yleensä. Ja huomaan kyllä että Sirri lähtee tavallista herkemmin rallattelemaan vieraassa paikassa / isommassa häiriössä. Kai se on kiva vähän tutkailla ympäristöä siinä leikkimisen ohella.

perjantai 7. elokuuta 2015

Se vaan kasvaa



Kuvissa Sirrion näyttää jo tosi isolle mutta oikeasti se on vielä selkeästi Rohania pienempi. 20 viikkoinen Sirri on korkeuden puolesta jossain Haurun ja Roon välimaastossa, arvataan 55 cm, ja painoi tänä aamuna 21,5 kiloa eli melkein sama kuin viimeviikolla. Syy voi olla vaikkapa heiluva ja punnitusta edelleen vastustava pentu mutta todennäköisemmin useamman päivän ripuli joka alkoi sunnuntaina. Voi olla että Sirrion sai liikaa epätavallisia herkkuja koulutuksessa lauantaina tai sitten se on syönyt muuten jotain sopimatonta. Se nimittäin yrittää parhaansa pistellä poskeensa mm. lumpeen kukkia jotka ovat myrkyllisiä. Netistä en löytänyt tietoa että missä määrin tarkalleen ottaen mutta eipä tuo nyt näytä kuolemaisillaan olevan onneksi ja ripulikin meni ohi.

Isolla pojalla ei nähdäkseni pentuhampeja ole jäljellä kuin kolme kulmuria ja näistäkin kaksi heiluu. Yksinäinen yläkulmuri on välillä suussa ihan vinossa mutta ei halua pudota, ei vaikka olen koettanut jo ueampaan otteeseen sitä irroitella. Toinen yläkulmuri tuntui olevan paljon tiukemmassa mutta se putosi uimareissulla, ei voinut olla huomaamatta kun veri vaan roiskusi.

Sirrion tykkää olla yksinään ulkona. Kun käyn katsomassa, on näky useimmiten tämä.

Joskus pitää mennä hetkeksi varjoon...

mutta siellä ei käydä kuin lyhyesti viilentymässä.

Pentuleikissä Sipu käväisi myös ja osaa se olla fiksu pentu ainakin välillä :D Siellä oli Sipun lisäksi vain kaksi isompaa pentua joista toinen oli arka eikä kuulemma leiki toisten koirien kanssa. Sirrion meni heti hakemaan sitä leikkimään mutta huomatessaan että toinen ujosteli Sirri kävi maahan ihan littanaksi ja hammasteli sieltä kunnes toinen uskalsi vastata leikkiin. Lopulta kaikki kolme riehuivat niin ankarasti että väsähtivät ennenkuin tunti oli edes ohi. Sirrion on sitkas, se ei koskaan usko ettei hänen kanssa haluta leikkiä eikä myöskään jos toinen koira komentaa sitä, mutta muuten se kyllä ymmärtää ihan kivasti koirien kieltä eikä ainakaan tahallaan jyrää ketään. Vähän ilkimys se osaa olla, käy vaikka nippaisemasta hännästä ja juoksee sitten karkuun, mutta tarkoitusperät on kutenkin aina hyvät, se yrittää vain saada leikkiä aikaiseksi. Muuten Sirrion ottaa ihan mielellään jäniksen roolin juoksuleikeissä tai jää painikasan alimmaksi eikä yhtään haittaa. Varmaan kun se on muutenkin niin itsevarma ja peloton niin sillä ei ole niin huolia sen suhteen että leikki menisi liian pitkälle tms. kun taas esim. Hauru kykenee olemaan se "heikompi" osapuoli ainoastaan leikkiessään hyvin tuttujen ja sen mielestä luotettavien koirien kanssa (joita ei valitettavasti ole enää yhtään elossa). Ja jos joku vinkuu, on Sipuli heti tarkistamassa mikä on tilanne ja tarvitaanko Sirrionin apua :D (Ja Sirrionin apua tarvitaan kaikessa, Sipun mielestä.)

"Sipuu, tulehan pois kukkapenkistä..."

"Sirrion! NYT!"

Ai häh? Mä vai???