perjantai 14. elokuuta 2015

21


Sipu tykkää enemmän lelupalkasta mutta ihan suht kivastihan se tekee namillakin
(videolla on myös vähän haukkumista)

Nyt Sipulin paino on (odotetusti) pompannut 24.1 kiloon, kun ripulista päästiin eroon. Toisaalta se alkaa olla jo niin iso että ehkä tuo kasvu alkaa kohtapuoliin hiljalleen hidastua muutenkin, ellei "pikku"mies sitten ole ajatellut kasvaa ihan kauheasti Rohania isommaksi. Se on jo nyt niin iso että naapurit valittelee ettei noista enää tiedä kumpi on kumpi :D No, oikeastihan Roo on aika helppo tunnistaa blaffan ansiosta mutta muutenkin noista tietäisi että Sirrion on se jolla on aina häntä pystyssä, Roon häntä on normaalitilassa alhaalla ja innostuneenakaan ei oikeastaan nouse selän yläpuolelle. Toista se on Sipulla, jolle voisi laittaa punaisen nauhan hännänpäähän niin se olisi sellainen huomioviiri mitä joskus lapsilla käytetään :D

Lähetin Sirrionin omistustodistushommelin melkein heti kun Sirrion ja paperit oli kasvattajalta haettu. Koska en kuulu Kennelliittoon enkä näillä näkymin aio liittyä (vaikka omakoira olisikin tosi kätevä) se piti lähettää postitse ja sitten kesä vielä hidastaa asioita mutta silti aloin jo miettiä että onkohan ilmoitus eksynyt johonkin matkalle.  Mutta näköjään nyt näyn KoiraNetissä Sipun omistajana. Eipä tuolla kuitenkaan taida olla sen kummempaa merkitystä, ainakaan ellei Sipusta tule joskus jalostuskoiraa. Rohan minun piti siirtää omiin nimiini kun se possu repi rekkarinsa ja tarvitsin uudet tokon kisakirjaa varten mutta esim. Maxista en tiedä tänä päivänä kenen nimissä se on. Koska Maxista ei ole edes tehty mitään kauppakirjoja ikinä (näin ei välttämättä kannata toimia) en voi sitä nimiini saadakaan mutta ainoa ongelma tuossa on etten voi lähettää siitä kuolinilmoitusta KoiraNettiin. Olisihan se ihan kiva mutta ei nyt ehkä maata kaada ja jos jotakuta kiinnostaa niin pienellä googlettelulla Makkaran kuolinaika ja syy on varmaankin kenen tahansa löydettävissä. Enkä kyllä ole saanut aikaiseksi lähettää Ambarastakaan kyseistä tietoa vaikka tarkoitus on ollut...



Rohan on tyhmä kun se on niin paljon nopeampi uimaan (ja juoksemaan ja syömään ja...) kuin Sirrion että se hakee Sirrillekin heitetyn pallon omansa lisäksi. Ja sillä on vielä niin iso suu että sinne mahtuu kaksi tennispalloa ihan hyvin. Toisaalta Sirrionille uidessa nuo pallot ei ole kauhan tärkeitä, se saattaa uiskennella pallo suussa eikä edes tuo sitä heitettäväksi (vaikka osaa kyllä halutessaan) ja joskus se jättää niitä sinne tänne kun ei jaksakaan enää pitää palloa suussa. Onneksi Rompasta on tullut parempi kuuntelemaan ohjausta ja hakemaan tavaroita joita se ei näe joten se hakee Sipun hylkäämät pallot turvaan.

Joku oli kaatanut tuon useimmin käyttämämme rannan roskiksen ja kun sitä roskista ei muutenkaan tunnuta tyhjentävän kuin ehkä kerta vuoteen niin kaikki roskat oli tietty pitkin poikin. Tosi uskomattoman hienosti molemmat pojat kuuntelivat kun sanoin että roskiin ei sitten kosketa ja pystyttiin uimaan ilman että tarvitsi kertaakaan muistuttaa aiheesta, saati että olisi pitänyt kaivella ällöroskia pilkkujen kidasta. Tässä itseasiassa Rohan osoittaa parempaa pidättyväisyyttä, Sirrionille on alusta asti opetettu että roskia ei oteta eikä se lenkilläkään koske niihin kuin joskus namin toivossa. Eli siis se ottaa roskan, vilkaisee minua ja pudottaa sen = namia! Rohanin kanssa saman opettaminen oli aikoinaan iso työ eikä se ole ikinä tullut täysin luotettavaksi tämän suhteen joten tosi hieno mies oli kyllä :) 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti