lauantai 22. elokuuta 2015

Minttua hampaaseen


Onhan se ihan söpöä että se tyhjentää marjapuskat mutta aika rasittavaakin kun saa kokoajan vahtia ettei se söisi mitään mikä ei ole koiralle terveellistä...

Projektia varten täytyy edelleen punnita, eli 22 viikkoa ja 25 kiloa :D Ja 5 kuukauttakin tuli herralla täyteen. Sirrion on innostunut Rohanin ja vähän muidenkin koirien nylkyttämisestä taas ihan uudella innolla, lisäksi se on alkanut vähän lusmuilla lenkeillä hihnaan tulemisen kanssa. Se tulee kyllä luokse käskystä mutta yleensä en ole kutsunut noita luokse jos olen ottamassa ne hihnaan ihan vain siksi, että ollaan vaikkapa tulossa autotielle. Kun kaivan hihnat taskusta, on se merkkinä, että saa vielä haistella ne hajut mitä on haistelemassa tai mitä onkin tekemässä, mutta olisi sopivaa alkaa hilata sitä pyllyä hiljalleen meikäläisen suuntaan. No, järvellä jos ollaan ja Sirrion huomaa että alan käyttäytyä niin että kohta lähdetään kotiin, se menee heti uimaan ja ui ympyrää järvellä ja selvästi välttelee tulemasta rantaan. Metsässä taas kun kävellään meidän tavallisin lenkki se juoksee läheiselle pellon tapaiselle ja istuu siellä keskellä peltoa jääräpäinen ilme naamallaan :D En tule, et voi pakottaa! Paitsi että jos kutsuisin sitä, se kyllä tulisi. Jos ei tuo ala mennä ohi tai menee ihan mahdottomaksi, täytyy katsoa pitäisikö asialle tehdä jotain mutta kun ei se tuossa varsinaisesti ole tottelematon (enhän ole käskenyt sitä tekemään mitään) eikä meillä ole mihinkään kiirettä, niin olen vain huvittuneena odotellut että herra kyllästyy mielenilmaukseensa :D


Koirien hampaat on Sirrionin myötä tulleet ihan uudella tavalla tutuiksi. Sen toinen pysyvä alakulmuri vaatii vielä tarkkailua, se kasvaa vähän tyhmästi mutta toivotaan että se asettuu itsekseen vähän järkevämmin. Lisäksi, aiemmin en ole harjaillut koirien hampaita, ne on pysyneet ihan hyvinä muutenkin, mutta kun eläinlääkäri suositteli Sipulle harjausta purentavian vuoksi niin ostettiin nyt sitten sellaisetkin välineet. Ja samalla vaivalla harjaan sitten Rohanin ja Haurunkin hampaat. Etukäteen ajattelin että Hauru antaisi harjata ihan nätisti, Rohanin kanssa olisi vähän haastavampaa mutta silti onnistuisi hyvin ja Sirrionin kanssa hommasta ei tulisi yhtään mitään kun se ei muutenkaan anna katsoa suuhunsa. No, todellisuus ei ihan vastannut kuvitelmia.

Haurulla olisi muutama sana sanottavana kyseiselle eläinlääkärille, mutta se tosiaan antoi ihan nätisti harjata, suhtautuminen tahnaan oli neutraali. Se on semmoinen kultapoika tuollaisissa asioissa :) Rohan sen sijaan... sen mielestä harjaaminen oli ihan hirveää. Hammastahana oli kammottavaa, se että harja koski ikeneen aiheutti suunnilleen saman reaktion kuin jos oltaisiin harjattu polttoraudalla (ja sillä ei ole mitään ientulehdusta tms. se ei vain tykännyt) ja huulten kaivelu oli ihan kammottavaa. Ja Rohanilla on aika tiiviit huulet joten harjan mahduttaminen sen suuhun ja että näkisikin vähän mitä harjaa oli kaikista vaikeinta vaikka sillä on kaikista isoin suu. Harjattua tuli silti mutta vaatii kyllä hommaa että tästä tulee mitään järkevää. Sirrion sitten taas... ensiksi se oli tosiaan että yök, älä koske mun suuhun! mutta sitten kun aloin hinkkaamaan harjalla se alkoikin olemaan kiltisti aloillaan eikä sitä haitannut ollenkaan! Ja hammastahna oli sen mielestä pikantti makuelämys :D Ei niin mitään ongelmia ja tuosta tulee varmasti tosi hyvä harjattava kun saadaan vähän rutiinia. Ja nyt koirieni hengitys tuoksuu mintulle :) Siis kunnes ne menee ulos ja löytää ensimmäisen jäniksen raadon tai hevosen läjän... Mutta kuitenkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti