maanantai 31. elokuuta 2015

mätsäri

Romps nättinä
(ja vähän verisenä ja kuolaisena, molemmat lähtöisin Sirrin suusta)

Oltiin Sirrionin kanssa mätsärissä ja on se niin käsittämättömän hieno mies  Siellä se hengaili minun vierellä ja katseli rauhassa (etenkin 5 kuukautiseksi pennuksi mutta muutenkin kyllä) ihmisten ja koirien hyörintää. Ei sitä hätkäytä haukkuvat koirat, juoksevat ja kiljuvat lapset tai oikeastaan mikään mukaan. Yhdessä vaiheessa joku pieni lapsi oli niin keskittynyt eväisiinsä että käveli suoraan Sirriä päin, Sirri vain haisteli vähän lapsen karkkeja ja naamaa joka oli suunnilleen Sirrionin oman naaman tasolla mutta ei muuta. Joku toinen lapsi taas kommentoi että Sirrionissa on mustia karvoja joten sanoin ettei muuten ole, ne on ruskeita jos tarkemmin katsoo. Lapsi katsoi sitten hyvin tarkkaan, nimittäin melkein nenä kiinni Sirrin selässä :D En tiedä auttoiko se värin määrittelyssä mutta Sirri vaan seisoskeli eikä välittänyt mitään. Hieno pieni mies, sen lisäksi että se on aina ystävällinen se ei edes riehaannu liikoja tuollaisista asioista. Lasten lisäksi se tervehti muutamaa koiraa ja kävi pyörähtämässä kehässä sinisen nauhan arvoisesti, liikkeitä ei voitu arvostella kun käveltiin joten ei menestystäkään tietenkään herunut mutta muuten Sirrion oli kuin se olisi ollut näyttelykehässä joskus ennenkin :)

Tänään puolestaan Rohan pääsi yksinään lenkille ja sen lisäksi että se ohitti koirat tavalliseen täydelliseen tapaansa, sekin pääsi pari lapsen halailtavaksi. Dalmisten kanssa saa tottua olemaan ihmisten, etenkin lasten, huomionkohteena. Rohan nyt ei luonnostaan ole yhtä rauhallinen kuin Sirrion mutta sekin osaa käyttäytyä noissa tilanteissa niin ettei tarvitse pelätä että se keilaisi lapset asfalttiin.

Välillä haikailen mudin (ja parin muun samantyyppisen rodun) pentujen perään, mutta oikeasti taidan kyllä pysyä näissä todennäköisemmin sosiaalisissa tyypeissä. Yksilöitähän nuo toki aina on ja on mudeissakin niitä sosiaalisia koiria ja Hauru taitaa olla muutenkin sieltä epäsosiaalisemmasta päästä mutta riski saada enemmän Haurun tyyppinen ja vähemmän pilkkujen tyyppinen lienee kuitenkin huomattava. On se vaan niin kiva kun ei tarvitse skannata ympäristöä eikä välittömästi olla valmiustilassa kun jostain puskasta alkaakin lähestyä koiran haukunta. Hyvin se menee kun mukana on luottopilkut eikä noiden kanssa ole tarvinnut tehdä edes mitään työtä sen eteen. Helppoja arjessa (eikä niitä kyllä harrastuksissakaan tarvitse hävetä), tykkään ❤ Ja yritän muistaa tämän aina kun näen mudi-ipanoita :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti