torstai 6. elokuuta 2015

se itse män


Seitsemän vuotta (no melkein, asuihan se ekat kuukaudet kasvattajalla tietty) naapurit on jo saaneet nauttia tämän herran suloäänestä :D Ja jos kikkura vanhempiinsa tulee niin ainakin toiset seitsemän on vielä edessä. Toivomme niin.

Hauru osaa kaikkea ja kaiken paitsi näyttelyseisonnan :)

Harmaantuminen etenee hitaasti mutta varmasti. Muuten ei Höyrypäässä ikä näy.

"No niin, voidaanko jo leikkiä??"

"Heitä!!"

"Heitä jo!!"

"Heitä nyt prkele tai puren sua nenästä!!!"

(On tapahtunut...)

"Vihdoinkin!"

Koira jota ei ensimmäisiin pariin vuoteen meinannut millään saada leikkimään eikä se sittenkään tykännyt siitä, se leikki vain minun mieliksi :D


Nykyisin ei voi sanoa samaa mutta vaikka Hauru tykkää saada uusia vinkuleluja, muiden lelujen kannattaa olla vanhoja tuttuja koska uudet lelut on ällöjä ja epäilyttäviä kunnes toisin todistetaan. Siksi Hau ei useimmiten saa synttärilahjaksi kuin herkkuja. Nytkin herkkutarjoilu odottaa, kunhan ensin on leikitty tarpeeksi.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti