perjantai 7. elokuuta 2015

Se vaan kasvaa



Kuvissa Sirrion näyttää jo tosi isolle mutta oikeasti se on vielä selkeästi Rohania pienempi. 20 viikkoinen Sirri on korkeuden puolesta jossain Haurun ja Roon välimaastossa, arvataan 55 cm, ja painoi tänä aamuna 21,5 kiloa eli melkein sama kuin viimeviikolla. Syy voi olla vaikkapa heiluva ja punnitusta edelleen vastustava pentu mutta todennäköisemmin useamman päivän ripuli joka alkoi sunnuntaina. Voi olla että Sirrion sai liikaa epätavallisia herkkuja koulutuksessa lauantaina tai sitten se on syönyt muuten jotain sopimatonta. Se nimittäin yrittää parhaansa pistellä poskeensa mm. lumpeen kukkia jotka ovat myrkyllisiä. Netistä en löytänyt tietoa että missä määrin tarkalleen ottaen mutta eipä tuo nyt näytä kuolemaisillaan olevan onneksi ja ripulikin meni ohi.

Isolla pojalla ei nähdäkseni pentuhampeja ole jäljellä kuin kolme kulmuria ja näistäkin kaksi heiluu. Yksinäinen yläkulmuri on välillä suussa ihan vinossa mutta ei halua pudota, ei vaikka olen koettanut jo ueampaan otteeseen sitä irroitella. Toinen yläkulmuri tuntui olevan paljon tiukemmassa mutta se putosi uimareissulla, ei voinut olla huomaamatta kun veri vaan roiskusi.

Sirrion tykkää olla yksinään ulkona. Kun käyn katsomassa, on näky useimmiten tämä.

Joskus pitää mennä hetkeksi varjoon...

mutta siellä ei käydä kuin lyhyesti viilentymässä.

Pentuleikissä Sipu käväisi myös ja osaa se olla fiksu pentu ainakin välillä :D Siellä oli Sipun lisäksi vain kaksi isompaa pentua joista toinen oli arka eikä kuulemma leiki toisten koirien kanssa. Sirrion meni heti hakemaan sitä leikkimään mutta huomatessaan että toinen ujosteli Sirri kävi maahan ihan littanaksi ja hammasteli sieltä kunnes toinen uskalsi vastata leikkiin. Lopulta kaikki kolme riehuivat niin ankarasti että väsähtivät ennenkuin tunti oli edes ohi. Sirrion on sitkas, se ei koskaan usko ettei hänen kanssa haluta leikkiä eikä myöskään jos toinen koira komentaa sitä, mutta muuten se kyllä ymmärtää ihan kivasti koirien kieltä eikä ainakaan tahallaan jyrää ketään. Vähän ilkimys se osaa olla, käy vaikka nippaisemasta hännästä ja juoksee sitten karkuun, mutta tarkoitusperät on kutenkin aina hyvät, se yrittää vain saada leikkiä aikaiseksi. Muuten Sirrion ottaa ihan mielellään jäniksen roolin juoksuleikeissä tai jää painikasan alimmaksi eikä yhtään haittaa. Varmaan kun se on muutenkin niin itsevarma ja peloton niin sillä ei ole niin huolia sen suhteen että leikki menisi liian pitkälle tms. kun taas esim. Hauru kykenee olemaan se "heikompi" osapuoli ainoastaan leikkiessään hyvin tuttujen ja sen mielestä luotettavien koirien kanssa (joita ei valitettavasti ole enää yhtään elossa). Ja jos joku vinkuu, on Sipuli heti tarkistamassa mikä on tilanne ja tarvitaanko Sirrionin apua :D (Ja Sirrionin apua tarvitaan kaikessa, Sipun mielestä.)

"Sipuu, tulehan pois kukkapenkistä..."

"Sirrion! NYT!"

Ai häh? Mä vai???

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa siltä, että Pave ja Sirri olisi toisilleen sopivia leikkikavereita, kuvailisin nimittäin Paavon tapaa leikkiä aivan samallalailla. 😄 harmi kun ei asuta lähempänä...

    VastaaPoista
  2. Niinpä, ja meillä on vielä ollut wss joten niitä on aina mukava tavata senkin puolesta :)

    VastaaPoista