torstai 24. syyskuuta 2015

Heppoja




Me kohdataan säännöllisen epäsäännöllisesti hevosia lenkillä mutta yleensä vain sen verran kauempana että pennun kanssa ei niin pitkälle kävellä. Ja kun ei päästy (saatu aikaiseksi...) lähteä vartavasten niitä autolla katsomaan, Sirrion näki hevosen ensimmäisen kerran vasta ollessaan jos ei ihan niin melkein 5 kuukautta. Eli ei kovin kauan sitten. Tällä ensimmäisellä kerralla Sirrion sai melkein paskahalvauksen, en ole ikinä ennen enkä sen jälkeen nähnyt sen reagoivan mihinkään yhtä voimakkaasti. Koska Sirrit ei pakene se oli menossa hevosia kohti häntä ja karvat pystyssä, huutaen sellaista paniikinomaista älämölöä mikä ei oikein enää ole haukkumista ja samalla pissa lensi. Hevoset katsoi sitä sen näköisenä että jaaha, joku hullu taas... Kaikki paikalliset hevoset ei ole noin rauhallisia rääkyvien koirien läheisyydessä (arvatkaa mistä tiedän - vihje: Hauru) joten onneksi ne oli nuo joihin törmättiin ekana. Olin aika yllättynyt että voimakkaasta reaktiosta huolimatta Sirrion käskystä lakkasi lähestymästä hevosia ja kykeni keskittymään pieneen sivulletuloharjoitukseen. Kun mielentila oli harjoituksen avulla saatu paremmaksi jatkoimme matkaa hevosten ohi Sirrion seuraamiseen käskettynä koska muuten se ei olisi ohituksesta kunnialla selvinnyt.

Sen jälkeen ollaan kuljettu noiden samojen hevosten ohi ihan suunnitellusti n. kerran viikossa koska olisi tosi hyvä jos Sirrionkin oppisi ohittamaan hevoset yhtä rauhallisesti mitä Max aina osasi ja Rohankin nykyään harjoittelun tuloksena. Lisäksi bonuksena ollaan sattumalta törmätty pariin poniin lenkkeillessämme. Parilla ensimmäisellä kerralla Sirrion edelleen haukkui ja pyrki hevosia kohti heti jos se ei ollut jonkun käskyn alaisena mutta reaktio oli kuitenkin muuten paljon pienempi. Sen jälkeen ollaan menty pari-kolme kertaa niin että Sirrion saa kulkea vapaasti (mutta toki hihnassa) ja katsella ja lähestyäkin hevosia halunsa mukaan mutta heti jos se on alkanut haukkua eli hermo on pettänyt, se on käsketty hetkeksi kontaktiin rauhoittumaan. Haukkuminen tässä vaiheessa oli enää satunnaista buhkimista joten nopeasti Sirrin käytös on muuttunut ja tänään ensimmäisen kerran ohitettiin hevoset remmi löysällä ilman että minun tarvitsi kertaakaan sanoa mitään. Sirrion katseli hevosia jonkin verran mutta ihan rennosti ja mm. haisteli pientaretta (eikä mielestäni ollut sijaistoimintoa) ja sellaista normaalia lenkkeilytoimintaa. Ne on vaan hevosia, ei niistä tarvitse välittää. Fiksu poika.

Meidän tavallisilla lenkkireiteillä on nyt syksyllä alkaneet myös metsätyöt ja ollaan törmätty kaikenlaisiin koneisiin ja laitteisiin joista kaikkia minäkään en ole ennen nähnyt. Nämäkin on kaikki olleet Sirrionista ihan ok, se on kyllä niin rohkea ja reipas poika 95% ajasta. Tässä yhtenä päivänä käveltiin tukkirekan viereltä juuri kun siihen oltiin sellaisella "kouralla" tai mikä lie nostamassa tukkeja kyytiin. Sekään ei ollut lähestyttäessä yhtään pelottava kunnes rekkamies keskeytti tukkien lastaamisen siksi aikaa kun käveltiin ohi, turvallisuussyistä jo, mutta alkoi taas liikuttelemaan kouraa heti kun oltiin menty siitä ihan kohdalta ohi eli tavallaan kuitenkin vielä meidän pään yläpuolella. Sitä Sirrion vähän säikähti, luulen ettei se kunnolla ensin nähnyt mikä valtava juttu siellä yläilmoissa liikkuu ja lisäksi koura vielä sihahti liikkuessaan mutta heti kun Sirrion sai paremmin nähtyä että se olikin vain se sama masiina edelleen ei se ollutkaan yhtään jännä.

Rohan on jo niin tottunut ettei sitä hetkauta mikään vaikka muistan kyllä miten pelottavaa sen mielestä aluksi tämä maalaiselämä oli. Mutta minusta on ihan ok että koira kokee etenkin uudet asiat pelottavina, pääasia on mitä tapahtuu sen pelästyksen jälkeen. Sen suhteen molemmilla pilkulla on pään sisältö erinomaisessa kuosissa.




Bonuskuva :D Ja syy miksi pitäisi ostaa isompi muistikortti

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Dallutoko osa 2


Dalluyhdistyksen järjestämän Korrien tokokoulutuksen toinen osa oli tänään. Sirrion oli taas mukana vaikka periaatteessa Rohankin olisi nyt voinut osallistua.

Ensiksi katsottiin taas noutoa, Sirrionin kahden lelun leikki on alkanut toimia tosi hyvin ja niin se toimi nytkin. Vauhtinouto meni myös aika hyvin, ohjaajalla oli enemmän ongelmia kuin koiralla :D Nyt Sirrion ei ominut kapulaa ollenkaan joten voidaan harjoitella tätä ja joskus kun se toivottavasti osaa homman hyvin lisätä mukaan että sen pitää odottaa lupaa lähteä kapulalle. Sitten voi laittaa tuon tauolle joksikin aikaa ja tehdä pitoa erikseen mutta Riitan mielestä se on parempi aloittaa vasta vanhemmalla koiralla, käsittääkseni koska pentu ei vielä malta istua aloillaan yms. kovin hyvin.

Vaikka Sipun perusasento on periaatteessa hyvä, Sirrion on selvästi jäänyt tosi kiinni mun käteen eikä ymmärrä ollenkaan mitä sen pitäisi tehdä jos käteni onkin vaikka koukussa tms. joten kyselin minkälaisilla asioilla sitä voisi mahdollisesti auttaa vaikka varmaan aikakin toisi varmuutta. Eihän Sirrion ole vielä treenannut tokoa ainakaan ajatuksen kanssa kuin jotain päälle kuukauden. Jos opettaa pennulle jalka-avun, jossa siis toinen jalka astuu taakse, voi käyttää pelkkää sitä ja sitten vaihdella jalka- ja käsiavun välillä jolloin sen pitäisi alkaa oppimaan niistä irti. Ja muistaa tehdä paljon myös ihan reilusti avustettuja sivulletuloja ylläpitämään nopeutta ja muutenkin oikeaa asennetta koska Sirrion on vielä ihan aloittelija.


Toisella vuorolla katsottiin ensin liikkeestä pysähtymistä jossa Sipu on alkanut steppailemaan. No nythän se teki tosi nätisti, vissiin vain kerran se vähän teputteli mutta paljon vähemmän kuin meidän treeneissä missä se on saattanut ennakoida palkkaa ja peruuttaa metrikaupalla... Mutta silloin sopisi yksinkertaisesti heittää pallo sen eteen jotta se huomaa ettei peruuttaminen kannata. Tässäkin pitää myös tehdä riittävästi ihan alkeisharjoituksia jotta stoppi pysyy terävänä, muista että se on pentu. Erikseen sitten staattisia seisomisharjoituksia joissa voi olla pallo maassa Sirrionin edessä ja Sirrionin pitää malttaa seistä aloillaan.

Sitten vielä ruutua, se on kuulemma juuri sellainen kuin tämän ikäisellä tuleekin olla. Sirrion hakeutuu todella takareunaan kuten sille on opetettu ja välillä ruudusta ulos kokonaan joten ainakin välillä tässäkin kannattaa heittää palkka ruudun eteen. Ja muistaa pitää kiinni kosketusalustan kriteereistä, ei saa hyväksyä että se seisoo siellä päin vaan ne etutassut pitää olla sillä alustalla. Tehtiin sitten Sirrionin elämän ensimmäiset tyhjät ruudut näyttöruutuina. Minun näyttämänä se osasi tosi hyvin, ohjaaja ei taas ollut ihan kartalla. Minulla kestää uusien asioiden omaksuminen kauemmin kuin koiralla :D Riitan ruudun näyttämisestä Sirrion vähän hämmentyi, se ei selvästi ollut ihan varma pitääkö sen nyt mennä ruutuun vai Riitan luo vai mitä? Se jäi miettimään asiaa matkan varrelle mutta hienosti päätyi hetken pohdittuaan oikeaan vaihtoehtoon ja painatteli ruutuun. Fiksu poika! Mutta sille ei ilmeisesti ainakaan tässä vaiheessa kannata tehdä ruutua vieraan näyttämänä. Muuten näyttöruutuja voi alkaa ottaa satunnaisesti ohjelmistoon mutta niiden pitää olla vähemmistössä ja lyhyemmältä matkalta.


Yleisinä asioina: Sirrion ei ole mikään herkkis joten sille voi sanoa koska se tekee väärin. Tiedän, pitää yrittää nyt taas panostaa. Silloin kun kyse on jostain ei toivotuista mutta periaatteessa hyvin harmittomista jutuista tuppaan vain katsomaan läpi sormien tai korkeintaan kouluttamaan pois palkkaamalla toivotusta käytöksestä mutta olisi ihan ok ja toisaalta koirallekin varmaan reilumpaa sanoa että lopeta tuo, en tykkää. Muutenkin Sipulta voi joitain juttuja alkaa jo vähän vaatimaan, se on pentu eikä pidä vaikeuttaa liian nopeasti mutta ei se ole mikään pikkupentu enää. Ja Sirrion on kuulemma hirmu hyväluonteinen ja lupaavan oloinen, hyvä harrastuskoiran alku, ja ohjaajakin ilmeisesti välillä tekee asioita oikein :D

Yksi kuva Rompastakin koska sekin on nätti

lauantai 19. syyskuuta 2015

6kk


Sirrion on jo puolivuotias nuorimies :D Ulkonäöltään se on aika honkkeli mutta muuten jo ihan aikuisen koiran näköinen, mieleltään herra on kuitenkin vielä ihan kakara. Ei tajua esim. koiven nostamisesta yhtään mitään ja vaikka se on ihan pienestä ollut aika kova komentamaan ja "dominoimaan" sekä koiria että ihmisiä ympärillään, on sekin vielä sellaista pennun leikkiä kuitenkin.

Ollaan edelleen käyty keskusteluja siitä mikä on etenkin Rohania kohtaan korrektia käytöstä, Sirrion kun joko jyrää Roon alleen ihan täysin "pois alta kivet, kävyt ja vanhat kääkät!!" tai sitten varsinkin leikkiessä Sipu alkaa laittaa päätä Roon selän päälle yms. eleitä mistä ei oikein voi erehtyä. Mutta toisaalta jos Roo hermostuu, Sipu suhtautuu siihen ihan pentumaisesti eli ei halua oikeasti aloittaa mitään riitoja (vielä...). Mutta aika hienosti Sipulikin jo muistaa ettei moinen ole sallittua, lähinnä hepulikohtausten aikana ei maltti/muisti riitä kun niinä hetkinä se on muutenkin ihan aivoton ja saattaa tehdä mitä typerämpiä tempauksia. Saas vaan nähdä missä pulassa ollaan ipanan kanssa kun se alkaa oikeasti miehistyä ja päättää ottaa koko kämpän hallintaansa... Paitsi Hauru, se on pitänyt niin tiukan kurin alun alkaenkin, mutta me muut :D Juostaan kai sitten Haurun selän taa piiloon aina kun Sirrion kiusaa :p

Oikeasti Sirrion on kyllä edelleen tosi fiksu poika, niin fiksu ettei aina meinaa muistaa että se on kuitenkin vielä aika pieni. Ohituksetkin sujuu nykyään, kuten arvelinkin nyt kun se on noin iso ihmiset harvemmin enää haluaa rapsuttaa sitä joten Sirrionkaan ei enää hinkua jokaisen ihmisen luokse vaan kulkee nätisti kontaktissa. Sitten jos pysähdytään juttelemaan se saattaa villiintyä mutta ei sitäkään aina. Annan sen nykyään ohitella pitkässä hihnassa kun kyllähän se jo osaa ja sitten tuleekin joku tuulenpuuska joka lennättää lehtiä ja Sipu sinkoaa niiden perään tien yli ja vain meikän nopeiden refleksien avulla vältytään kammottavalta törmäykseltä :D Sitten sitä muistaa että lapsihan se kuitenkin vielä on eikä mikään ihme että lentävän lehden bongatessaan se unohtaa sillä sekunnilla koko muun maailman.




tiistai 15. syyskuuta 2015

Kannolla

Ensimmäinen kerta, kun Sirrionia pyydetään kiipeämään jonkun jutun päälle poseeraamaan. Sipusta oli vähän tyhmää kun olisi voinut riehuakin sen ajan :D Rohan ei kauheasti auttanut asiaa, kun sen piti riehua minun selän takana ja yrittää houkutella Sirriä karkaamaan käskyn alta.

Aika murjottavia kuvia siis tuli, Sirrion vielä muutenkin näyttää tosi helposti huonotuuliselle kun sen alaleuka on liian pitkä, mutta oli siellä seassa tämä yksi hitusen iloisempi ilme sentäs

"No ei tää muakaan kauheasti huvita" :D 

Tässä Sirrion on oikeasti iloinen, häntäkin heiluu, mutta naamasta ei ehkä uskoisi...

perjantai 11. syyskuuta 2015

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Syksy

Haurun ja Haurun "tuotos" :D

Löytyi myös yksi punkki, yök! En tajua mistä Hauru on sen voinut saada kun se ei ole hetkeen käynyt missään "oudoissa" paikoissa. Toivottavasti nuo ällötykset ei sentään ole meille leviämässä... vaikka onhan se kaiketi voinut kulkeutua sisälle pilkkujen mukana ja sitten vasta kiinnittynyt Hauruun.

Harjaamisen jälkeen piti ottaa kuvia mutta aurinko päätti tulla esiin pilvien takaa ja tietty olin laittanut kuvauspaikan väärään kohtaan.

Ehkä vielä joskus näistä saa edes jotenkin järkevän yhteiskuvan...

Ainoa jota enää nykyään kiinnostaa edes vähän poseeraaminen

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Ihana vapaus

Hänen hulluisuutensa ja iso vähän kaivinkoneen näköinen juttu (tai siis yksi sen renkaista lähinnä...) johon törmättiin pellolla ja jolle piti ensin haukkua mutta se olikin oikeasti ihan tylsä

Sirrion pääsi lauantaina ensimmäisen kerran juoksemaan metsässä törmäämisen jäljiltä. Olihan herralla vissiin "vähän" patoutunutta energiaa. Ajattelin että Sirrionin on turvallisinta juosta aluksi yksinään, Rohanin kanssa kahjous vain tiivistyy, mutta Sirrion oli sitä mieltä että on tyhmää leikkiä yksin joten se meinasi (ihan leikillään toki, ei tullut edes mustelmia tms.) tarrata käteeni kiinni ja alkaa leikkimään minulla o.0 Ärähdin sille muutamat ärräpäät niin korvat luippanassa se oli ihan uups, mamma suuttus, sori sori!! ja lähti sitten painamaan yksinään metsään. Taisi mennä vähän vapaus päähän ja kieltämättä olen huomannut että ipanan harkintakyky on heikennyt viikon aikana, vaikkei sentään noin pahasti aiemmin. Vissiin dalmaatin aivot sulaa kun ei pääse päästelemään höyryjä ulos. Tuntui sillä sitten yksinäänkin olevan ihan riittävän hauskaa, ensin Sirri painatteli ympyröitä niin että metsä ryskysi ja kun tultiin pienelle hiekkakuopan tapaiselle, se juoksi kuopan seinää ylös, hyppäsi alas osaan lentääää!!! tyyliin ja sama uusiksi. Voi hullu pentu sinun kanssasi. Kotona se olikin sitten ihanan rauhallinen pitkästä aikaa.

Koska jalka tuntui kestävän yksinään sekoilun, voidaan varmaan palata normaaliin päivärytmiin ja pikkumies pääsi tänään juoksemaan Roon kanssa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti tänäänkin, ihan vain sen puolesta kun ne on niin hemputin nopeita ja hieman sekopäisiä vaikka ihan kuulolla olivatkin ja Sirrionkin tuli kiltisti "jäähylle" aina kun meno alkoi näyttää liian riskaabelilta. Ei kai sille mitään mahda, ei niitä edelleenkään voi pumpulissakaan pitää. Rohanin sekopäiseen juoksemiseen on jossain määrin auttanut säännöllinen canicross ja pyöräily, saa väsyttää itseään vähän hallitummalla tavalla, joten ehkä se vähän tasoittaa Sirrioninkin käytöstä kunhan herralle tulee noiden harrastusten vaatima ikä täyteen.

Nähtiin taas yksi hyvänpäiväntuttu joka totesi että Sirrion on jo niin iso ettei pilkkuja muuten erottaisi toisistaan mutta kun vanhempi seisoo kyllästyneen näköisenä minun vierellä ja nuorempi vetää voltteja häntä vispaten :D Joo niin... Mutta hyvä Sipulistakin tulee, ja oikeasti se osaa käyttäytyä aika hyvin sillä on vain ollut vähän vaikea viikko takana. Toivotaan ettei se enää teloisi itseään ainakaan tämän vuoden puolella.

perjantai 4. syyskuuta 2015

24 viikkoa


Herran kovin kasvukausi taitaa alkaa olla ohi, puntarin mukaan Sirrion painaa nyt 25.2 kiloa eli samoissa lukemissa edelleen. Tällä hetkellä vaikuttaa että siitä tulisi aikuisena aikalailla samankokoinen Rohanin kanssa mutta nähtäväksi jää, ihan hyvä kyllä olisi kun ei ihan valtavaksi kasvaisi. Alunperin ajattelin että alan harventaa Sipun viikoittaista kasvun kuvaamista puoli vuotiaana eikä siihen olisikaan enää kuin pari viikkoa. En oikein tiedä mikä olisi sopiva väli nyt kun se kasvaa enää hitaasti mutta katsotaan seuraavan kerran vaikka sen kahden viikon päästä kun pikkumies on kokonaista 6 kuukautta "vanha".

Sirrion on sellainen räksy muutenkin, että on vähän vaikea sanoa, mutta olisikohan herralla vähän jotain mörköikää jo tuloillaan? Se nyt on ihan pienestä haukkunut mm. ohikulkijoille kun niitä pitää komentaa tulemaan silittämään mutta nyt se on availlut ääntään mm. kiville ja kukkaruukulle mikä on vähän epätavallisempaa. Tai sitten sillä on vaan tylsää kun törmäyksen jäljiltä en ole vielä laskenut sitä kaahottamaan hulluna vaan ollaan koitettu mennä enempi aivojumpalla ja rauhallisella liikunnalla. Sirrion ei arvosta ja pari kertaa se on kyllä livahtanut pihalle kaahailemaan. Jospa sitä nyt viikonlopun aikana uskaltaisi palata normaaliin liikuntaan. Sikäli kun enää ikinä annan tuon juosta irti hihnasta kun se on tuollainen hullu, aina putoamassa jostain, törmäämässä johonkin tai vetämässä kuperkeikkoja muuten vaan seottuaan jalkoihinsa. Vähän hassua että samalla Sirrion on muka hyvin rauhallinen pentu mutta kun se on niin että mennään aivottomana täysiä tai lojutaan aivot narikassa sohvalla. Välimuotoja ei ole, aivoja ei jaksa/ehdi käyttää :p