torstai 24. syyskuuta 2015

Heppoja




Me kohdataan säännöllisen epäsäännöllisesti hevosia lenkillä mutta yleensä vain sen verran kauempana että pennun kanssa ei niin pitkälle kävellä. Ja kun ei päästy (saatu aikaiseksi...) lähteä vartavasten niitä autolla katsomaan, Sirrion näki hevosen ensimmäisen kerran vasta ollessaan jos ei ihan niin melkein 5 kuukautta. Eli ei kovin kauan sitten. Tällä ensimmäisellä kerralla Sirrion sai melkein paskahalvauksen, en ole ikinä ennen enkä sen jälkeen nähnyt sen reagoivan mihinkään yhtä voimakkaasti. Koska Sirrit ei pakene se oli menossa hevosia kohti häntä ja karvat pystyssä, huutaen sellaista paniikinomaista älämölöä mikä ei oikein enää ole haukkumista ja samalla pissa lensi. Hevoset katsoi sitä sen näköisenä että jaaha, joku hullu taas... Kaikki paikalliset hevoset ei ole noin rauhallisia rääkyvien koirien läheisyydessä (arvatkaa mistä tiedän - vihje: Hauru) joten onneksi ne oli nuo joihin törmättiin ekana. Olin aika yllättynyt että voimakkaasta reaktiosta huolimatta Sirrion käskystä lakkasi lähestymästä hevosia ja kykeni keskittymään pieneen sivulletuloharjoitukseen. Kun mielentila oli harjoituksen avulla saatu paremmaksi jatkoimme matkaa hevosten ohi Sirrion seuraamiseen käskettynä koska muuten se ei olisi ohituksesta kunnialla selvinnyt.

Sen jälkeen ollaan kuljettu noiden samojen hevosten ohi ihan suunnitellusti n. kerran viikossa koska olisi tosi hyvä jos Sirrionkin oppisi ohittamaan hevoset yhtä rauhallisesti mitä Max aina osasi ja Rohankin nykyään harjoittelun tuloksena. Lisäksi bonuksena ollaan sattumalta törmätty pariin poniin lenkkeillessämme. Parilla ensimmäisellä kerralla Sirrion edelleen haukkui ja pyrki hevosia kohti heti jos se ei ollut jonkun käskyn alaisena mutta reaktio oli kuitenkin muuten paljon pienempi. Sen jälkeen ollaan menty pari-kolme kertaa niin että Sirrion saa kulkea vapaasti (mutta toki hihnassa) ja katsella ja lähestyäkin hevosia halunsa mukaan mutta heti jos se on alkanut haukkua eli hermo on pettänyt, se on käsketty hetkeksi kontaktiin rauhoittumaan. Haukkuminen tässä vaiheessa oli enää satunnaista buhkimista joten nopeasti Sirrin käytös on muuttunut ja tänään ensimmäisen kerran ohitettiin hevoset remmi löysällä ilman että minun tarvitsi kertaakaan sanoa mitään. Sirrion katseli hevosia jonkin verran mutta ihan rennosti ja mm. haisteli pientaretta (eikä mielestäni ollut sijaistoimintoa) ja sellaista normaalia lenkkeilytoimintaa. Ne on vaan hevosia, ei niistä tarvitse välittää. Fiksu poika.

Meidän tavallisilla lenkkireiteillä on nyt syksyllä alkaneet myös metsätyöt ja ollaan törmätty kaikenlaisiin koneisiin ja laitteisiin joista kaikkia minäkään en ole ennen nähnyt. Nämäkin on kaikki olleet Sirrionista ihan ok, se on kyllä niin rohkea ja reipas poika 95% ajasta. Tässä yhtenä päivänä käveltiin tukkirekan viereltä juuri kun siihen oltiin sellaisella "kouralla" tai mikä lie nostamassa tukkeja kyytiin. Sekään ei ollut lähestyttäessä yhtään pelottava kunnes rekkamies keskeytti tukkien lastaamisen siksi aikaa kun käveltiin ohi, turvallisuussyistä jo, mutta alkoi taas liikuttelemaan kouraa heti kun oltiin menty siitä ihan kohdalta ohi eli tavallaan kuitenkin vielä meidän pään yläpuolella. Sitä Sirrion vähän säikähti, luulen ettei se kunnolla ensin nähnyt mikä valtava juttu siellä yläilmoissa liikkuu ja lisäksi koura vielä sihahti liikkuessaan mutta heti kun Sirrion sai paremmin nähtyä että se olikin vain se sama masiina edelleen ei se ollutkaan yhtään jännä.

Rohan on jo niin tottunut ettei sitä hetkauta mikään vaikka muistan kyllä miten pelottavaa sen mielestä aluksi tämä maalaiselämä oli. Mutta minusta on ihan ok että koira kokee etenkin uudet asiat pelottavina, pääasia on mitä tapahtuu sen pelästyksen jälkeen. Sen suhteen molemmilla pilkulla on pään sisältö erinomaisessa kuosissa.




Bonuskuva :D Ja syy miksi pitäisi ostaa isompi muistikortti

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti