sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Ihana vapaus

Hänen hulluisuutensa ja iso vähän kaivinkoneen näköinen juttu (tai siis yksi sen renkaista lähinnä...) johon törmättiin pellolla ja jolle piti ensin haukkua mutta se olikin oikeasti ihan tylsä

Sirrion pääsi lauantaina ensimmäisen kerran juoksemaan metsässä törmäämisen jäljiltä. Olihan herralla vissiin "vähän" patoutunutta energiaa. Ajattelin että Sirrionin on turvallisinta juosta aluksi yksinään, Rohanin kanssa kahjous vain tiivistyy, mutta Sirrion oli sitä mieltä että on tyhmää leikkiä yksin joten se meinasi (ihan leikillään toki, ei tullut edes mustelmia tms.) tarrata käteeni kiinni ja alkaa leikkimään minulla o.0 Ärähdin sille muutamat ärräpäät niin korvat luippanassa se oli ihan uups, mamma suuttus, sori sori!! ja lähti sitten painamaan yksinään metsään. Taisi mennä vähän vapaus päähän ja kieltämättä olen huomannut että ipanan harkintakyky on heikennyt viikon aikana, vaikkei sentään noin pahasti aiemmin. Vissiin dalmaatin aivot sulaa kun ei pääse päästelemään höyryjä ulos. Tuntui sillä sitten yksinäänkin olevan ihan riittävän hauskaa, ensin Sirri painatteli ympyröitä niin että metsä ryskysi ja kun tultiin pienelle hiekkakuopan tapaiselle, se juoksi kuopan seinää ylös, hyppäsi alas osaan lentääää!!! tyyliin ja sama uusiksi. Voi hullu pentu sinun kanssasi. Kotona se olikin sitten ihanan rauhallinen pitkästä aikaa.

Koska jalka tuntui kestävän yksinään sekoilun, voidaan varmaan palata normaaliin päivärytmiin ja pikkumies pääsi tänään juoksemaan Roon kanssa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti tänäänkin, ihan vain sen puolesta kun ne on niin hemputin nopeita ja hieman sekopäisiä vaikka ihan kuulolla olivatkin ja Sirrionkin tuli kiltisti "jäähylle" aina kun meno alkoi näyttää liian riskaabelilta. Ei kai sille mitään mahda, ei niitä edelleenkään voi pumpulissakaan pitää. Rohanin sekopäiseen juoksemiseen on jossain määrin auttanut säännöllinen canicross ja pyöräily, saa väsyttää itseään vähän hallitummalla tavalla, joten ehkä se vähän tasoittaa Sirrioninkin käytöstä kunhan herralle tulee noiden harrastusten vaatima ikä täyteen.

Nähtiin taas yksi hyvänpäiväntuttu joka totesi että Sirrion on jo niin iso ettei pilkkuja muuten erottaisi toisistaan mutta kun vanhempi seisoo kyllästyneen näköisenä minun vierellä ja nuorempi vetää voltteja häntä vispaten :D Joo niin... Mutta hyvä Sipulistakin tulee, ja oikeasti se osaa käyttäytyä aika hyvin sillä on vain ollut vähän vaikea viikko takana. Toivotaan ettei se enää teloisi itseään ainakaan tämän vuoden puolella.

1 kommentti:

  1. Sirrion näyttää ihan pikkupikku pennulta tossa kuvassa :'D
    Täytyy olla ihan valtavan kokoinen John Deere.

    VastaaPoista