lauantai 24. lokakuuta 2015

Pentujunnuilemassa


Kuten kuvasta näkee, Sirrion oli sittenkin voitokas. Se tuli luokkansa (7- 9 kk urospennut) kolmanneksi ja voitti tuon kuvassa olevan pokaalin, mustavalkoisen käärmeen ja jotain nappuloita pienen pussillisen. Lisäksi se osallistui jälkeläisluokkaan ryhmässä joka oli näyttelyn paras ja voitti pussillisen häränhäntiä, jotain kuivattua henkitorvea? ja muuta sen tyyppistä herkkua. Se oli Sirristä kivoin palkinto joten Sipusta oli kivaa että se sai osallistua jälkeläisryhmään vaikka onkin hammasvammainen. Seuraavaksi on kai mainittava että Sirrin luokassa oli vain kolme koiraa ja jälkeläisluokassakin oli vain yksi ryhmä.... Mutta ei nyt takerruta sivuseikkoihin ;)

Tuomarina oli Ville Meronen ja Sipun arvostelu on seuraavanlainen: "7kk. Hieman pitkä ja vielä kapea runkoinen uros, jolla hyvä luuston vahvuus. Hyvä pään pituus. Otsapenger saisi olla selvempi. Hieman kyömy kuononselkä. Voimakas alapurenta. Vaaleat silmät. Kirsu ja huulet saisi olla paremmin pigmentoituneet. Hyväksyttävä pilkutus. Liikkuu sujuvasti. Avoin ja iloinen." Tuomari kommentoi jokaista luokkaa yleisölle ja tämän luokan kohdalla mainitsi että Sirrionilla on niin paha purentavika ettei sitä voi palkita mutta muilta osin kaikki kolme poikaa ovat oikein hyviä rotunsa edustajia. Eipä tämä yllätyksenä tullut, Sirrin purenta on oikeasti melkein bulldoggi- tasoa. Ja tosiaan jos ei jotain suuremman luokan ihmettä tapahdu niin Sirrionin näyttelyt on nyt näytelty ja keskitymme muihin, vähemmän ulkonäkökeskeisiin harrastuksiin.

Oli tosi kiva nähdä Sirrionin kasvattajaa ja neljä sen siskoista, yritettiin ottaa sisaruskuviakin mutta viiden väsyneen pennun saaminen olemaan aloillaan ja järkevän näköisiä samassa kuvassa oli hieman haasteellista. Mutta eiköhän niistä kuvista jotain tullut ja varmaan laitan myöhemmin vähän kuvia näyttelystä kunhan jaksan ulkoistaa ne kamerasta ja tarkemmin käydä ne läpi.

Tämän postauksen kuvasta on sanottava VAU Sirri! Ymmärrän miksi toko-kokeissa yms. missä ollaan käyty on yleensä jotain käyttökelpoisempia palkintoja kuin pokaalit mutta on se vähän tylsää ettei yksikään koirani ole ikinä voittanut yhtään pokaalia. Ja on ne kuitenkin voittaneet asioita, ei siitä ole kyse :p Mutta aina jotain suklaarasioita, koiranherkkuja ja muuta sellaista. Tykkään niistä palkinnoista periaatteessa itsekin enemmän mutta silti höh. Mutta nyt Sirrion sitten pokkasi pokaalin. Olen halunnut ottaa tuollaisen tyypillisen 'voittaja pitelee pokaaliaan' kuvan mutta tämä ensimmäinen pokaalin saanut on vielä niin ipana ja sen kanssa on tehty niin vähän pitoharkkoja etten uskonut että se olisi mahdollista. Pokaali on kuitenkin hieman ikävä suussa ja kivinen jalusta on aika painava joten sitä täytyy pidellä ihan ajatuksella, toisin kuin jotain tunnarikapulaa millä Sipu on harjoitellut. Kotiin tultuamme oli vielä vähän valoa joten päätin kuitenkin kokeilla, mahdollisimman rennosti etten pilaa Sirrin pitoa jos se ei onnistukaan. (Vaikkei Sipu todellakaan ole niin herkkäsielu että sen tekemisen intoa voisi kovin helpolla pilata mutta Rohanin paineistumisongelmia on vaikea unohtaa.) Mutta ei sillä ollut mitään ongelmia, Sirrion otti pokaalin suuhunsa ihan kivasti ja piti sitä tosi hyvin tasan niin kauan kunnes annoin irti- käskyn. On se vain aika pätevä pikkuinen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti