keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Villi ja vapaa

Välillä vähän ihmettelen kuka tuo pitkäkoipinen nuorukainen on joka seuraa meitä lenkillä. Ja missä se mun palleroinen pentuni on??? Liittyyköhän nämä asiat jotenkin toisiinsa...?


Tosin täytyy sanoa että tämä nuorukainen ei aina seuraa meitä lenkillä >( Eihän se mikään ihme ole, itsenäistyminen ja muu tällainen kuuluu aikuiseksi kasvamiseen. Ja kun Sirrion ei pikkupentunakaan koskaan ollut mikään mamman helmoissa nyhjääjä. Mutta en silti oikein arvosta että kävellessämme metsän laidalla herra pitkäkoipi lähtee rynnimään viereisen pellon halki ja katoaa pellon toisella laidalla olevan metsän siimeksiin. Kerpeleen kakara.


Se on pennun ansioksi sanottava että se tulee kyllä heti luokse huudettaessa. Yhtä ansiokasta ei ole että se vapauskäskyn kuultuaan sinkoaa takaisin sinne jonnekin kilometrien päähän näkymättömiin tekemään ties mitä. No, ei kai sitä voi saada toista yhtä helppoa irtipidettävää mitä Rohan on. Etenkin kun olen kuullut monilta ex- dallunomistajilta ihmettelyä että olen vaihtanut paimenesta dalmikseen sen(kin) vuoksi kun eikö ole rasittavaa kun dalluja on niin paljon vaikeampi pitää irti? Tai irtihän ne ilmeisesti pysyy helposti, nämä kyseiset ihmiset kun ovat kuulemma ottaneet pilkun jälkeen paimenen mm. koska kyllästyivät katsomaan kun koira katoaa taivaanrantaan :D Ja meillä kun se on ollut se paimen joka katoaa, dallu pysyy opettamattakin vähintään näköetäisyydellä ja yleensä jopa melkein kosketusetäisyydellä. Vaan ei tämä nuorempi versio, selvästikään.


Pihallakin Sirrion on aina viihtynyt hyvin yksinäänkin mutta nyt se lähtee keskellä yötäkin jonnekin pihan perukoille, missä ei edes ole valaistusta!, ja puuhastelee tyytyväisenä siellä säkkipimeässä jotain. Olen yrittänyt käydä vakoilemassa että mikä siellä on niin kivaa mutta ilman mitään valoja on aika vaikea nähdä ja lisäksi heti jos Sirri kuulee askeleeni se rynnistää innoissaan luokseni "jee mamma säkin tulit tänne ulos leikkimään!" ja alkaa toiveikkaana mukiloida minua jalkapallolla. Keskellä yötä pimeässä pakkasessa. Silti sorrun aina potkaisemaan sitä palloa ainakin muutaman kerran. Olen sillälailla huono. Tai Sirrionista tosi kiva. Täytyy jatkaa näitä vakoiluyrityksiä koska haluaisin kyllä tietää mitä se niin innoissaan siellä hommailee.


Jos nyt tulee sellainen talvi että uskaltaisi järven jäälle, luulen että Sirrionista jäällä lenkkeily olisi ihan parasta. Haurusta ainakin on. Jäällä ei näkyvyys lopu ihan heti kesken, kun vaikka täällä on paljon peltoa ne on kaikki vähän sellaisina kaistaleina metsäplänttien (tai autoteiden) välissä ettei niillä pääse niin isoa kiekkaa juoksemaan mitä nämä herrat haluaisi.


Mutta kakaran viimeaikaisista katoamistempuista huolimatta tykkään kyllä ihan hirmuisesti käydä pilkkujen kanssa lenkillä ❤ En ikinä kyllästy katsomaan kuinka ne juoksee, juoksee ja juoksee ja nauttivat elämästä ja vapaudesta ja kaikesta täysin rinnoin. Ja kyllä kakarakin vielä saadaan pysymään näköetäisyydellä, upposihan se asia tuon paimenenkin kalloon lopulta :D

4 kommenttia:

  1. Muutaman kuukauden kun pitää lomaa bloggerista, niin johan ihmetyttää Rohanin blaffaläsikän katoaminen. "Eiku oho, Rohanin täplä on tallella ja tää toinen onkin se pikkuvauva." :D

    Mulle on kans sattunut joku paimenvammasta kärsivä täplä - ei puhettakaan mistään horisonttiin katoamisesta tai elukoiden jahtaamisesta. Välillä vähän turhauttavaakin, kun toinen ei lainkaan meinaa irrota rallittelemaan mihinkään, vaan nuohoaa siinä vierellä vaikka lääniä riittäisi. Jos löytäis jonkun välimuodon.. :)

    VastaaPoista
  2. Haha :D Joo pesin pois Roon blaffan, se olikin vain jotain likaa ollut koko tän ajan. Tai sitten ipana on vähän venynyt :)

    Sirrion ei onneksi sentään (vielä ainakaan) hirveästi ymmärrä eläinten jahtaamisen päälle, vähän se on kiinnostunut linnuista mutta tässä yks päiväkin kun kissa meni tien yli ja lenkkiseura meinasi revetä liitoksistaan niin Sirrion vain katseli että mikäs kaverille tuli??? Sirri vaan tykkää tutkia metsiä ja juoksennella pelloilla ja mitäköhän tuolla on oho hups kohta ollaankin toisella puolella kylää mitä muu seurue.

    VastaaPoista
  3. Ihania kuvia, koirat näyttää niin onnellisilta. :) Ja ihanat nimet kaikilla kolmella!

    VastaaPoista
  4. Kiitos :) Minäkin tykkään noiden nimistä (yllättäen) vaikka ne aiheuttaakin yleensä muissa ihmisissä hämmennystä ja "siis mikä??" kyselyitä...

    VastaaPoista