torstai 19. marraskuuta 2015

Lihamylly

Sirrion 8kk, 29 kg



Vaikka koira etenkin ihmisten keskuudessa eläessään tarvitsee rajoja ja niitä on hyvä alkaa opettaa jo heti pienestä, on minulla hyvin moneen asiaan pentujen ja nuorten koirien kanssa melko rento suhtautuminen. Pennut on lapsia joten on ihan OK että ne ei osaa käyttäytyä, kyllä ne ajan kanssa oppii olemaan vaikkei niille heti paukutettaisi kalloon koko sääntökirjaa. Pennuilla pitää minusta olla runsaasti vapauksia leikkiä, koetella asioita (niitä vääriäkin asioita) ja tilaa kasvaa omanlaisekseen persoonaksi ilman että joku jatkuvasti pyrkii kontrolloimaan niitä.

Yksi asioista johon suhtaudun aika välinpitämättömästi on pentujen pureminen. Joillekin on todella tärkeää että pentu oppii heti ensimmäisinä päivinä uudessa kodissaan että ihmisiä ei koskaan purra ja ymmärrän, etenkin esim. lapsiperheissä. Minusta pureminen kuitenkin kuuluu pentuuteen. Ihan pennun leikkikaluksi en toki suostu, tungen lelua suuhuun käden sijasta ja muuta sellaista perusjuttuja ja siinä sivussa pyrin elekielellä yms. tekemään selväksi että mikä on sopiva voimakkuus jolla ihmiseen "sopii" leikin lomassa hampailla tarttua (ei niin kovaa kuin toisiin koiriin, ollaan herkempiä) mutta pääasiallinen suhtautuminen on neutraalia. Jokaiselta aikaisemmalta koiraltani on jäänyt pureminen pois ohjelmistosta ihan ajan kanssa.

Synkkä salaisuus, jota ei sitten saa kertoa kenellekään, on että Sirrion puree edelleen. Ainoastaan minua, ei muita ihmisiä, eikä kovin kovaa eikä kovin usein mutta puree kuitenkin. Toisaalta Sirrion on vieläkin nuori mutta aiemmilla koirilla tähän ikään mennessä pureminen on jäänyt kokonaan pois jo aikaa sitten. Toistaiseksi en ole vieläkään ottanut tiukempaa suhtautumista hampaiden käyttöön koska se on Sirrionilta vain leikkiä, sille ei tulisi mieleenkään esim. uhkailla minua hampaillaan tai muuta sellaista joka olisi jo ihan toisen vakavuusluokan juttu. Kuten olen kertonut Sirrionilla on tällä hetkellä päällä kauhea järsimiskausi, sillä on kokoajan jotain suussa ja se on purrut reikiä lelujen lisäksi omiin peittoihinsa ja oikeastaan ihan kaikkeen minkä se kokee olevan koirien tavara. Minun tavaroihini se ei edelleenkään koske. Luulen että katselen vielä jonkin aikaa josko tuo tuhoamisikä menisi ohi ja jos pureminen siinä vaiheessa jäisi pois. Jos ei pitää vissiin alkaa oikeasti tehdä sille nätisti (koskaan ei tietenkään voi suuttua koiralle kun se ei osaa jotain mitä ei ole kunnolla opetettu) mutta tiukasti selväksi että pureminen ei ole enää tuon ikäiselle sopivaa käytöstä. Vaikka puremisesta ei sinänsä mitään haittaa olekaan mutta onhan se aika huonoa käytöstä ja vaikka se ei nähdäkseni enää järsikään muita kuin minua, en etenkään halua että se joskus edes leikillään vähän rouhaisee vaikka noita kylän lapsia joiden kanssa se on aika paljon lähikontaktissa.

On tuota kuitenkin kiinnostavaa seurata ja pohdiskella. Sirrionilla, kuten koirilla yleensäkin, on hyvin vahvat leuat etenkin nyt kun se on kuitenkin jo ihan iso koira eikä mikään pikkuinen pentu. Vaikka Sirri oikeastaan tykkää hampaiden pesusta se on pentu jolta joskus loppuu kärsivällisyys ja etenkin tuossa puolivuotiaana Sipu saattoi laittaa hoitotoimenpiteet ihan pelleilyksi jos siitä tuntui että kestää liian kauan. Sirrion oppi tosi nopeasti istumaan aloillaan suu auki ja saan rauhassa harjailla sen hampaita ja työnnellä huulia pois edestä yms. Mutta yhtenä tällaisena känkkäränkkä kertana Sirrion kylmän rauhallisesti sulki suunsa kesken takahampaiden harjaamisen. Hammasharjan varsi jäi sen poskihampaiden väliin ja herra vain puri hampaansa yhteen ja tuijotteli minua alta kulmiensa. (Sirrionin itsepäisyyskohtaukset ovat yleensä lyhyitä mutta sitäkin teatraalisempia.) Se siitä harjasta, muovilla ei ollut mitään mahdollisuuksia Sipun hampaita vastaan. Muutenkin noiden purukalusto on melkoisen tehokas, ei ihan niin vain onnistuisi meikältä pelkillä hampailla jonkun nahkarukkasen tai naudanluun silpominen mikä on noille ihan pala kakkua.

Ja sitten kun Sirrion tekee jotain tuhmailua, vaikkapa syö peittoaan, hetkeäkään epäröimättä työnnän jalkani tai käteni peiton ja Sirrin hampaiden väliin samalla kun muistutan sanallisesti että peitto olisi kivempi ehjänä. Tuskinpa minun jalkapöydästä olisi kauheasti sille vastusta ja kämmenen se ainakin murtaisi tuosta vain mutta ei käy mielessäkään että se tekisi niin. Paitsi nyt on käynyt, selvästikin, mutta ei sillä että pelkäisin Sirrionin (tai yhdenkään koiristani) minua oikeasti purevan. Ihan vain ajatuksen tasolla on tullut mieleen että on muuten oikeastaan vähän tyhmää laittaa kättä niin huolettomasti koiran suuhun. Joskus kun Sirrion on sulkemassa suutaan liian aikaisin kun pestään hampaita, työnnän sinne väliin sormeni. Auts jos se vain purisi hampaansa yhteen kuten se teki hammasharjan kanssa. Mutta ei se pure ja luotan siihen. Ja vaikka Sirrion siis edelleen välillä tarttuu minuun hampaillaan, se ei pikkupentuaikojen jälkeen ole aiheuttanut edes mustelmaa, saati sitten rikkonut ihoa. Ihan pienenähän Sirri puri niin että veri lensi ja aika usein se piti ottaa tukevaan otteeseen syliin rauhoittumaan kun piikkihampainen pentu puri ihan hulluna minua ja/tai vanhempia poikia jonkun väsymyskohtauksen kourissa (ipanan hampaiden käyttö on siis alusta asti ollut ihan toisella tasolla kuin aiempien koirieni) mutta sittemmin se on selvästi oppinut todella hyvin minkälaista voimaa ihmiseen voi käyttää satuttamatta. Ja satuttaminen ei nykyisin koskaan ole Sirrin tarkoitus, ei edes silloin kun sillä on känkkäränkkä ja se mukamasteen puree minua sen vuoksi kun olen tyhmä.

Olisi mielenkiintoista jos voisi verrata osaisiko Sirrion säädellä hampaiden käytön voimakkuutta yhtä hyvin jos sillä olisi ollut heti alusta nollatoleranssi puremiseen. Jos joskus tulisi tilanne että se kokisi syystä tai toisesta tarvetta oikeasti käyttää hampaitaan ihmiseen, osaakohan se nyt paremmin säädellä puremavoimakkuutta aidossakin tilanteessa? Etenkin kun se on niin kova ollut puremaan, joku Hauru voisi taas olla eri asia kun se ei edes pikkupentuna juurikaan purrut ja on muutenkin luonnostaan tosi varovainen hampaiden käyttönsä kanssa. (Paitsi siis silloin kun Hau oikeasti pelästyy ja hermot pettää totaalisesti mutta se on minusta taas asia erikseen, ei se kykene enää siinä hetkessä säätelemään omaa käytöstään muutenkaan.) On ainakin opettavaista ja mielenkiintoista kun on saanut elää niin erilaisten koirien kanssa.

3 kommenttia:

  1. Täällä on myös yksi, joka kannattaa pentujen opettamista eroon puremisesta niin, että niiden ei tarvitse olla kokonaan purematta ihmistä, vaan niille opetetaan kuinka kovaa ihmistä saa purra.

    Ja minulla on ollut lapsia, kun olen koiria näin opettanut - tosin jo hieman isommassa taapero iässä olleita lapsia ja erittäin viisaita lapsia, mutta lapsia kuitenkin. Kaikki koirat (hieman vajaa kaksikymmentä kappaletta) ovat oppineet tietyssä iässä olemaan purematta ja ovat myös joskus vahingon sattuessa (ovat olleet puremassa toista koiraa ym.)säädelleet puruvoimaansa niin, että ihminen ei ole vahingoittunut. En ole ihan varma tekeekö koirat, jotka eivät koskaan saa purra, niin.

    VastaaPoista
  2. Heh, sattumalta osuin tänne ja juuri tähän hetkeen huvitti tämä hammastelu-juttu. Nimittäin täältä löytyy kans yksi, joka ei ole turhaa stressiä ottanut koiransa hampaiden käytöstä- mulla on juuri blogiteksti kirjoitteillakin tästä aiheesta. Treenatessa saa välillä irrotella hyppäämällä vasten ja "puremalla" käsivarteen, kotona aika usein hamuaa käden suuhun tai sitten vedetään "sormikoukkua" yms. yleishyödyllistä ;) Toiset pitää tätä varmaan ongelmana ison koiran kanssa, itse en ole jaksanut asiasta pitää mitään numeroa. Kun se lopettaa kun käsketään, ei satuta eikä tuhoa niin siinäpähän hammastelkoot.

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommenteista :)

    Ei se tosiaan minustakaan mikään isompi ongelma ole mutta osa koiraihmisistä on ihan kauhuissaan kun saavat tietää että tuo puree vieläkin jolloin välillä mietin että pitäisiköhän tuohon suhtautua vakavammin. Kai pureminen vain yhdistetään automaattisesti siihen että koira on kasvanut ihan pellossa eikä kunnioita ihmistä vaikka Sirrionin kanssa ei mitään tuollaisia ongelmia ole, kyllä se ns. tietää paikkansa mielestäni.

    VastaaPoista