keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Viikingin sisuskalut


Viime viikolla aloin kiinnittää huomiota Rohanin outoon liikkumiseen. Se ei vaikuttanut ollenkaan kipeältä, haluttomalta liikkumaan (todellakaan, samanlainen reikäpää ja mm. kiipeili Sirrin kanssa hiekkakuopan reunamalla tässä yhtenä päivänä) eikä se ontunut mutta satunnaisesti se ikäänkuin jätti yhden askeleen välistä oikealla takajalallaan, kuten yllä olevassa videossa. Olin jo ihan kauhuissani että sillä on polvi posahtanut ja se vaatii ties mitä leikkauksia ja fysioterapiaa eikä sittenkään voi enää ikinä liikkua normaaliin tapaan mutta netissä asiasta kysellessäni alkoi löytyä ihmisiä joiden koirat olivat spondyloosin vuoksi pomputtaneet jalkaansa samalla tavalla. Eihän sekään ole mikään kiva diagnoosi tietenkään, etenkin kun juuri vuoden alussa Max piti lopettaa samaisen vaivan vuoksi, mutta toisaalta ehkä kuitenkin parempi kuin ne kaikista pahimmat kuvitelmani. Koska Rohan ei kuitenkaan ollut yhtään kipeä, ei asialla lienenyt ihan sellaista hengenhätää että se tarvisi siltä seisomalta saada lääkäriin joten aika röntgenkuvauksiin varattiin tälle viikolle.

Rompan rankaa

Meidän eläinlääkärimme ajatteli ensin oireiden perusteella että kyseessä olisi löysä lonkka mutta yllä olevan kuvan nähtyään hän tuli toisiin ajatuksiin. Ei Rohanin lonkat parasta A- luokkaa ole mutta ei ne kuulemma niin huonot ole että niiden pitäisi aiheuttaa sille ongelmia. Myös Roon polvet ovat kuulemma ihan OK näköiset mutta sitten lääkäri osoitti Rohanin L7 nikamassa näkyvää terävää uloketta ja totesi että siinäpä se vika taitaa olla. Otettiin vähän selkäkuvia ja vaikka selkä pääosin näytti puhtaalta eikä siinä ollut näitä tavanomaisimpia spondyloosi muutoksia siinäkin oli nähtävissä epäpuhtauksia alaselässä ja näin diagnoosiksi tuli alkava spondyloosi. Rohan sai kipulääkettä ja luvan jatkaa normaalia elämää ainakin niin kauan kun oireet pysyvät näin lievinä. Sitä miten spondyloosi tulee kehittymään ei sitten voikaan ennalta arvata.

Seuraava (ja yllä olevakin teksti kyllä) on nyt ihan omaa ymmärtämystäni jossa voi olla virheitä mutta käsittääkseni spondyloosi voi olla koirilla lähes oireeton tai sitten aiheuttaa todella vakavia oireita kun selkänikamat kasvavat hiljalleen yhteen ja muodostavat luupiikkejä. Max oli ennen lopetusta niin kipeä, että se huusi kivusta liikkuessaan ja itkeskeli öisin vaikka sillä oli melko voimakas kipulääkitys. Kun nikamat ovat kasvaneet yhteen ja ns. valmiit kivut usein helpottavat mutta siinä voi kestää vuosiakin. Max oli jo vanha koira jolla ei muutenkaan välttämättä olisi ollut enää montaa vuotta elinaikaa, etenkin kun sillä oli jo muitakin vanhuuteen liittyviä terveysongelmia, joten päädyin lopettamaan sen. Rohanin kanssa toistaiseksi vaikuttaa ihan hyvältä mutta toisaalta se on nuorehko koira jolla ei pitäisi vielä olla iän mukanaan tuomia muutoksia ja lisäksi nyt kotona googleteltuani törmäsin ajatukseen että lateraalinen spondyloosi olisi tämän sairauden vakavampi muoto (vrt. ventraalinen tavallisempi muoto) ja Rohanilla saattaa olla juuri tämä harvinaisempi muoto. En ole varma koska tästä ei ollut lääkärin kanssa puhetta mutta ymmärtääkseni Rohanilla ei ole silloittumia nikamien alapuolella vaan tämä löytynyt luupiikki on nikaman sivulla jonka vuoksi siitä oli vaikeampi saada kuvaakaan. Oli miten oli, spondyloosiin ei ole parannusta joten pilkun vointia tarkkailemalla ja parasta toivomalla mennään eteenpäin.

Otsikko tuli siitä, että eläinlääkäri oli Roon nimen kuullessaan varsin vaikuttunut sillä hänen mielestään Rohan on viikingin nimi :D En ole kyllä itse moista kuullut mutta tokihan Romppa voi viikinki olla. Hassua oli myös se, että osassa röntgenkuvia Rohanin vatsassa näkyi pieniä luunkappaleita. Ensin mietin että voisikohan ne kuitenkin olla jotain roskia tms. kun Roo nyt syö mitä vain eikä se ole sellaisia aitoja luita syönyt nyt hetkeen, mistä voisin kuvitella paloja irtoavan. Sillä on kyllä noita vanhoja putkiluita aina saatavilla mutta niistä on tuskin mitään irronnut enää aikoihin... kunnes muistin oravan. Rohan sai lenkillä kiinni oravan (orava tyhmä juoksi suoraan Roon suuhun, en ota tästä huonoa omatuntoa vaikka tavallisesti olen tarkka siitä ettei nuo häiritse villielukoita sen enempää kuin ketään muitakaan) ja söi siitä osan. Ihan kaikkea en antanut sen syödä koska Rohanin vammautunut suolisto menee niin helposti tukkoon kaikenlaisista paljon oravan puuhkahäntää pienemmistäkin asioista mutta osan se söi niin että oravan luiden rouske vain kuului. Että eiköhän se ollut kurre joka siellä vatsassa loisti.

1 kommentti:

  1. Me haastettiin teidät! :) http://jokerikortti.blogspot.fi/2015/11/youre-she-to-my-nanigans.html

    VastaaPoista