torstai 31. joulukuuta 2015

Hunnilauma


Oli liian pimeää että saisi hyviä kuvia mutta pakko oli ainakin yrittää kun pilkut pääsivät taas Nupun kanssa rymyämään metsään. 

Nupulla on liian iso naamanahka. Monta kertaa ajattelin että no nyt se on liikkumatta ja saan nätin kuvan neidistä... ja jotenkin lopputulos on aina tämä :D 

Tämä oli vissiin ainoa kuva missä Nuppu näyttää edes suunnilleen normaalilta. Neiti sopii siis erinomaisesti dalmisten kaveriksi tältäkin osin ;) 

Rohanilla oli kuonokoppa heinän syömisen vuoksi mutta ei se tuntunut sitä haittaavan ja tällä kertaa se vähän leikki pennunkin kanssa vaikka Sirrion on edelleen mieluisampi kaveri.

Sirrille käy kuka vain kaveriksi, pääasia että saa purra!

Ensin purraan Rohania...



...ja sitten purraan Nuppua

Nuppu ei aluksi tajunnut krokotiilileikkiä ollenkaan mutta nyt se alkaa olla siinä jo aika hyvä




Ja sitten juostaan lisää





Ketähän purisin seuraavaksi?

perjantai 25. joulukuuta 2015

Uusi ystävä

Rohanin mielestä sopiva tähystyspaikka


Tässä päivänä eräänä pilkkujen kanssa lenkillä törmättiin söpöön 4kk ikäiseen labbis-rotikka pentuun. Pikkuneidin omistaja kysyi voisiko koiramme tutustua ja totesin että toki, mutta parempi olisi jos mentäisiin jonnekin missä ne voi olla irti. Käveltiin lähimpään metsään ja päästin pojat irti mutta Sirrionin leikkiminen oli aivan liian rajua vielä kovin pikkuiselle ja pentumaisen kömpelölle Nupulle. Virhearvio omalta osaltani mutta Sirri on ollut niin kivasti aina aikaisemmin vieraiden koirien kanssa etten arvannut sen olevan nyt noin päällekäyvä. Oikeasti olisi pitänyt ajatella että Sirrionilla on melkoinen teinivaihe meneillään ja se on varsin malttamaton ja raju kaikessa tekemisessään tällä hetkellä, kaiken kruunasi vielä se että edellisenä päivänä se ei ollut päässyt kunnolla juoksemaan joten sillä oli tavallista enemmän hepulienergiaa. Onneksi Nuppu ei kuitenkaan suuremmin pelästynyt Sipun "hyökkäystä" vaan tuli reippaasti haastamaan Sipua uudelleen leikkiin kun tilanne oli rauhoitettu. Sirrion oli kuitenkin ihan liian kierroksilla eikä oikein olisi välittänyt kuunnella minuakaan joten tehtiin sitten niin että Sirrion ja Nuppu oli vuorotellen irti jotta Sipu ei varmasti pääse höykyttämään pentua.

Jouluaattona mentiin uudestaan poikieni, Nupun ja omistajansa kanssa lenkille. Olin varautunut siihen ettei kakaroita voi edelleenkään laskea irti yhdessä mutta Sirrion olikin jo paljon rauhallisempi. Varmaankin auttoi se ettei Nuppu ollut enää ihan niin tuore tuttavuus ja taatusti se että pilkut oli edellisenä päivänä juosseet pari tuntia hiekkakuopalla kuin heikkopäiset ja tuolloin aamulla vielä pelattiin pihassa jalkapalloa ennenkuin lähdettiin lenkille. Ei ollut hulluus päässyt kerääntymään ;) Satunnaisesti edelleen Sirrin otteet oli turhan rajuja Nupulle mutta tällä kertaa Sirri malttoi lukea pennun elekieltä ja tajusi hienosti antaa tilaa jos Nuppua alkoi hirvittää. Ja muuten Sirrion juoksutti pentua tosi nätisti metsässä ja molemmilla oli kivaa, kerrankin joku on Sirriä hitaampi :D Olin tosi tyytyväinen muutenkin Sirrin käytökseen tällä toisella lenkillä, ilmeisesti se oli vain viimeksi unohtanut ottaa aivot mukaan ulos lähdettäessä ;) Ei tarvinnut tällä kertaa hihnassakaan poukkoilla tai muuta sellaista vaikka Nuppu yrittää innostaa poikia pahoille teille mm. haukkumalla ja hyppimällä niitä päin :D

Rohanilla oli vähän tylsää, se ei oikein halua leikkiä Nupun kanssa. Roo on nyt vanhempana tullut aika pidättyväiseksi vieraiden koirien suhteen (vaikka on siis ystävällinen kaikille edelleen) joten ehkä se tarvitsee enemmän yhteislenkkejä ennenkuin se innostuu. Saa nähdä, ei se enää kaikille potentiaalisille kavereille lämpene vaikka kuinka monesti tavattaisiin. Mutta Sipusta ja Nupusta ainakin luulisi tulevan oikein hyvä parivaljakko kunhan Nuppu saa vähän lisää ikää.

tiistai 22. joulukuuta 2015

Jauhonenät


Sirrion ei tiedä miksi piprut muka pitäisi paistaa ennen syömistä :D 



Tulee kuitenkin muistaa että raaka taikina on yksi niistä asioista mitä koirille ei saa syöttää. Nostatusaineet (hiiva, leivinjauhe yms.) voi alkaa käymään koiran vatsassa aiheuttaen vatsanväänteitä ja pahimmillaan taikinan syöminen voi johtaa jopa kuolemaan. Sellainen taikina josta näitä (ja muitakaan koiralle haitallisia) aineita ei löydy on sitten asia erikseen ;) 

lauantai 19. joulukuuta 2015

9kk


Sirrion 9kk painaa 30.2 kiloa. Ollaan pikkuisen otettu tuntumaa canicrossiin ja aika toimivalta peliltä herra vaikuttaa. Juoksupäätä löytyy, ei ainakaan vielä ihan Rohanin tasoisesti mutta ihan riittävästi kuitenkin omiin tarpeisiini ja toisaalta ei Sirrion vielä ole ns. syttynyt hommaan kun sillä on vain pari harjoitusta takana. Eihän sitä tiedä millainen hirmu siitä vielä kehkeytyy kun pääsee kunnolla hommaan kiinni. Se missä Sirrion voittaa Rohanin kevyesti ja ihan odotetusti on itsevarmuus. Rohan on juoksuhaluistaan huolimatta vähän epävarma esim. risteyksissä, ohituksissa yms. tilanteissa eikä uskalla rohkeasti mennä vaan. Rohan haluaa aina kysellä että meneehän nyt hyvin? Tännekö me ollaan menossa? Sirrion uskoo että hyvin menee ja jos ei mene niin se on meikän vastuulla ilmoittaa asiasta, Sirrion ei jää ohjeita odottelemaan vaikka se kyllä vastaanottaa niitä ikäänsä ja harjoitusten määrään nähden vallan hienosti. Ja Rohankin juoksee paremmin kun se saa tukea Sirrionilta, tosin sitten jos teini 9kk päättääkin olla tottelematta jotain käskyä niin Rohan menee sittenkin Sirrin "perässä" vaikka olemus on vähän sellainen että 'o-ou nyt ollaan tuhmia...'

Tosi hienosti ipana kuitenkin pääsääntöisesti tottelee, ohitukset etenkin on menneet kaikki aivan upeasti. Kerran Sirrion päätti että haluaa viereiselle pellolle syömään jotain. Yhden dalmatialaisen pysäyttäminen silloin kun se päättää jättää tottelematta käskyjä ollessaan kiinni vetovyössä kahden metrin kuminauhalla on melko epätoivoista puuhaa mutta kahta dalmista ei kyllä sitten hallita senkään vertaa... Oltiin siis pikapuoliin siellä pellolla, dallut tyytyväisenä syömässä jotain pskaa ja meikä naamallani kurassa ei niin tyytyväisenä. Tulin siihen tulokseen että vaikka Sirrion tottelee todella hienosti niin ehkä odotetaan vielä hetki jos toinenkin ennenkuin kokeilen valjakkoani minkään pyörillä liikkuvan vempeleen edessä :D Mutta ei kyllä millään jaksaisi odottaa että Sipu tulee siihen ikään että voidaan oikeasti alkaa tekemään lenkkiä, on se niin pätevän oloinen tässäkin harrastuksessa.

Täytyy vain toivoa että se saa kaikista hölmöistä tempauksistaan huolimatta luustokuvista terveen paperit. Mieluummin periaatteessa kuvauttaisin sen vähän vanhempana mutta oikeasti mennään varmaan kuviin aika pian sopivan iän täytyttyä. Sirrion on niin monta kertaa törmäillyt, putoillut tai muuten kolhinut itseään lyhyen elämänsä aikana että vaikkei se oireile mitenkään en taida uskaltaa tehdä sen kanssa mitään raskaampaa ilman jotain faktaa siitä ettei se ole ihan risa.

Rohan ei oikein arvosta Sirrin nojailua :D

Meinaakohan teini jossain vaiheessa kasvattaa itselleen rintakehän...

maanantai 14. joulukuuta 2015

Lisää kysymyksiä


Meidät on taas haastettu, tällä kertaa blogin Eläimet kuin ihmiset toimesta. Kiitos! Kuten tavallista vastailen oikein mielelläni kysymyksiin mutta en laita haastetta eteenpäin.

1. Mitä koirarotua et missään tapauksessa ottaisi? 

Lyttynaamoja joilla on nenä silmien välissä en ottaisi kotiini edes kodinvaihtajina. Vaikka kyseessä olisi aikuinen terveeksi todettu yksilö, sikäli kun sellaista olisi näistä roduista edes mahdollista löytää, niin (anteeksi vain) tulee ällötysreaktio jos joudun niiden kanssa lähemmin tekemisiin. Vaikka en pidä itseäni ulkonäkökeskeisenä ihmisenä en usko että kykenisin kovin helpolla tottumaan koiraan jolta puuttuu puolet päästä.

Kodinvahtajille olen muuten melko avoin, vaikka kovin sairaiksi tunnettuihin rotuihin suhtautuisin hyvin varauksella. Mitä rotuja voisin harkita ihan ns. tietoisesti on taas hyvin eri asia mutta sitähän tässä ei kysytty.

2. Käytätkö koirallasi jonkinlaisia vaatteita talvisin? 

Koirani on puettuina aina tarvittaessa, mikä ei välttämättä rajoitu vain talviin sillä etenkin Rohan on hyvin kylmänherkkä eikä tarvitse olla pakkasta että se palelee. Kaapista löytyy villapaitoja, toppahaalareita, ohuita sadetakkeja jotka mahtuu päälle pelkällään tai edellisten päälle sekä villamyssyt. Tossutkin haluaisin mutta ne mitä on toistaiseksi ollut kokeilussa eivät ole kestäneet jalassa tai ehjinä muutamaa lenkkiä pidempään. Jos joku tietää jotain hyviä tossuja jotka on kestäviä, eivät putoa mutta eivät myöskään häiritse koiran luonnollista liikkumista niin ole hyvä ja jaa tietosi kanssamme!

Me ulkoilemme tuntikaupalla säällä kuin säällä, kovillakin pakkasilla, joten varusteet täytyy olla kunnossa kun en kerran turkkikoiria halua oman mukavuuteni vuoksi. Lisäksi minulle on käynyt mm. niin että yli 30 asteen pakkasella kouluttaja oli myöhässä, hänellä oli ainoa avain halliin ja minullahan ei ole autoa joten ulkona me koiran kanssa seistiin, odoteltiin ja koetettiin olla muuttumatta jääkalikoiksi. Näissä tilanteissa vaatteet ovat etenkin dalluille aivan ehdottomasti tarpeen ja Haurukin saattaa alkaa palella jos tarvitsee esim. seisoskella paikoillaan paukkupakkasilla.

Enkä kyllä ymmärrä miksi koiran pitäisi palella helpommissakaan olosuhteissa kun itselleni ostan hienoja teknisiä kerrastoja ja ties mitä jotta ulkoilu on mahdollisimman miellyttävää säässä kuin säässä. Joka talvi lenkillä tulee vastaan koiria joiden liikkumisesta näkee että niillä on kylmä mutta jotka eivät omistajiensa mukaan tarvitse vaatteita (koska ne eivät selkeästi tärise ilmeisesti). Kuitenkin uskoisin että jo se pieni paleleminen ja siitä johtuva jäykkä liikkumistapa todennäköisesti vaikuttaa koiran lihasten kuntoon sekä koiran lenkkeilyhalukkuuteen sillä kukapa tykkää palella? Provo: Onhan se toki kätevää omistajille jos ei tarvitse vaivautua ylös sohvalta huonolla säällä kun koira ei halua ulos. Vaikka oikeasti se edelleen haluaisi ja kaipaisi liikuntaa ihan samalla tavalla kuin kesälläkin mutta turkki ei ole soveltuva sen hetkiseen säähän.

Tietysti on sellaisiakin koiria jotka ihan oikeasti ei tarvitse vaatteita. Maxin en nähnyt palelevan koko sen elämän aikana. Max ei omistanut mitään vaatteita kun ei sillä ollut ikinä edes mitään treeneissä odottelua missä se ehkä teoreettisesti olisi voinut pukemista tarvita. Hauru alkaa palella vasta siinä -30 tienoilla ja sittenkin vain jos ei olla liikkeessä eli sekään ei arjessa vaatteita kaipaa, treeneissä odotteluun on silläkin ihan hyvä olla takki.

3. Onko koiraasi helppo kouluttaa? 

Miten sen nyt ottaa.

Haurua on helppo opettaa mutta vaikea saada toteuttamaan oppimaansa. Hauru on vähän sellainen että tekee jos huvittaa, jos ei huvita voit puhua kädelle tassulle sillä korvat ei kuuntele. On hankalaa kun sitä ei oikein motivoi mikään sellainen mitä pystyn tarjoamaan. Paimentamisessa se on hyvä ja uskoisin että olisi myös metsästysjutuissa koska niihin sillä on luontaista motivaatiota. Toko... noh, osaahan se sääntökirjan ulkoa. (Sen vanhan sääntökirjan.) Haurun tokoilu ei kuitenkaan ole useinkaan kovin hienon näköistä kun kaikesta näkee että se olisi mieluummin jossain muualla. Arkielämässä Haurulta löytyy haastavia ominaisuuksia ihan riittämiin eikä sen kanssa helpolla pääse mutta toisaalta se on sitten sitäkin opettavaisempi. Ja kun asiat sujuu hyvin se on tietyllä tapaa palkitsevampaa kun sen eteen on joutunut näkemään enemmän vaivaa.

Dallut sitten taas omaavat intoa enemmän kuin älyä mikä tuo erilaisia haasteita kouluttamiseen. Ei ne tyhmiä ole, kumpikaan, mutta kun ne tekee niin tohinalla ja kauhealla vauhdilla ettei siinä mitään aivosolujen aktivoitumista ehdi odotella. Rohan etenkin on sellainen että kun avaan suuni se saattaa singota täyteen vauhtiin ja jossain puolessa välissä pihaa muistaa että ai niin, unohtui kuunnella mitä oikeastaan pitikään mennä tekemään... Ruutu, nouto ja hyppy suoritetaan kaikki saman sekuntin sisällä kun varmaan joku niistä oli se mitä haluttiin :D Sirrion ei ole ihan yhtä paha koska se on ollut minulla pennusta, on se kuitenkin vähän eri asia kuin kodinvaihtaja, ja kun oli jo kokemusta Rohanista osasin paremmin heti pienestä alkaa opettaa Sirriä käyttämään niitä aivoja kun sellaiset kyllä löytyy. Arkielämässä ne ovat minulle todella helppoja ja vaivattomia, arjen helppous onkin yksi asia mitä arvostan niissä paljon. Tulee kuitenkin muistaa että ne asiat mitkä tekee koirasta yhdelle ihmiselle helpon voi tehdä siitä jollekin toiselle aivan mahdottoman.


4. Mistä tekemisestä molemmat nauttivat yhtä paljon? 

Dallujen kanssa oikeastaan kaikesta mitä me tehdään. Mutta kyllä pitkät lenkit koirat vapaana taitaa olla kuitenkin kaikkein parasta meistä kaikista kolmesta. Tai sitten tokoilu. Tai canicross. Hankalaa kun nuo tykkää tosiaan kaikesta ja itse tykkään puuhata niiden kanssa kaikkea.

Haurun kanssa onkin vähän vaikeampaa, monet Haurun mielestä kivoimmat asiat on juttuja joihin se ei kaipaa tai edes halua minua osalliseksi kuten myyrästys. Ja sitten on paljon asioita, niinkuin nuo meidän harrastukset, joissa ollaan usein nokat vastakkain syystä tai toisesta eikä yhteistyö toimi vaikka periaatteessa kumpikin tykkää siitä mitä ollaan tekemässä. Mutta ehkäpä uusien temppujen opetteleminen olisi sellainen asia mistä tykätään Haurun kanssa molemmat ja mitä tehdään yhdessä ilman että kummankaan osapuolen pinna kiristyy :D

5. Millainen on hyvä koirablogi? 

Tykkään eniten blogeista joissa kuvataan arkea koiran kanssa ja jos jotain harrastetaan (ei välttämätöntä) kerrotaan välillä harrastusten etenemisestä niin, että saa jonkinlaisen kuvan millaista elämä kyseisen koiran/koirien kanssa on. On paljon rotuja jotka on minusta kiinnostavia vaikka en niitä itselleni haluaisikaan ja on kiva tutustua näiden rotujen yksilöihin blogien välityksellä.

Minua ei yleensä kiinnosta mitkään tuotearvostelut, mielipidepostaukset (niissä harvemmin on mitään uutta näkökulmaa), koiramaailman uutiset ja monet muutkaan sen tyyppiset asiat. Enkä yleensä pidä kovin negatiivissävyitteisistä blogeista. Mutta poikkeuksiakin löytyy.

Blogin ulkoasulla tms. seikoilla ei ole minulle mitään merkitystä eikä myöskään kuvilla. Jos kuvia on noin miljoona joka postauksessa ja ne kaikki esittää samaa koiraa istumassa hieman eri kuvakulmista en jaksa katsoa niitä mutta voin silti seurata blogia jos siinä on jotain muuta mielenkiintoista. Ja joo, minulla on oikeasti tuhansia kuvia omista koiristani jotka on kaikki mukamas tosi oleellisia ja erilaisia mielestäni mutta oma koira onkin eri asia :D (Ja oma blogini ei yritä olla suosittu tai erityisen hyvä joten laitan kaikesta huolimatta miljoona kuvaa jos tuntuu siltä.)

Pitää olla mahdollisuus lukea blogia RSS tai Atom syötteen kautta. Jos en saa blogia lisättyä omaan lukijaani niin en sitä ala seurata vaikka se olisi kuinka kiinnostava koska syötteen avulla se vaan on niin paljon kätevämpää.

6. Minkälainen olisi unelmiesi koira? 

Aktiivinen, liikunnallinen, aina valmis ja pikkuisen ylivilkas mutta pitäisi kyetä myös rauhoittumaan, ihan jo koiran oman mukavuudenkin vuoksi. Halukas käyttämään kehoaan täysillä ja monin eri tavoin ja muutenkin sellainen että tekee kaiken täysillä. Sosiaalinen sekä koiria että ihmisiä kohtaan mutta ennemmin välinpitämätön, omanarvon tuntoinen ja/tai sellainen joka ei vain alennu tappelemaan kuin mielistelevä lipilipi- tyyppi. Sopivassa suhteessa omaa tahtoa ja ohjaajapehmeyttä, koiralla tulee olla selkeästi oma mieli mutta myös mielenkiintoa toimia yhteistyössä omistajansa kanssa ja muutenkin hyvä koulutettavuus. Taistelutahtoa ja saalisviettiä runsaasti, riistaviettiä ei ollenkaan. Helposti opetettavissa lenkkeilemään vapaana haastavammassakin ympäristössä. Niin ahne että syö innoissaan mitä vain ruoaksi laskettavaa ja palkkautuu hyvin ruoalla mutta ei niin ahne että tarvitsee pelätä suolitukosta koska syö kiviäkin. Haluaa leikkiä ohjaajan kanssa ja tykkää monenlaisista leikeistä. Huumorintajuinen. Jonkun verran puolustushalua ja kykyä, ehkäpä terävyyttäkin saisi löytyä mutta ei niin että menee överiksi. Tilannetajua pitää olla, lähestyvälle humalaiselle voi sanoa hauh mutta yllättäen kaulaan kapsahtavaa lasta ei saa purra. Ei räksyttäjä ja silloin kun haukkuu haukkuääni on matala ja miellyttävä, ei mitään kimakkaa... no siis sitä räksytystä. Tykkää olla sylissä mutta viihtyy myös omissa oloissaan ongelmitta. Rohkea ja reipas, oli kyse sitten äänistä, alustoista tai mistä vain.

Sulavalinjainen, lihaksikas, pitkäkoipinen, 55-60 cm ja ehkä n. 25-30 kiloinen?, luppakorvainen ja pitkähäntäinen. Seisojissa mm. on sellaisia minua miellyttäviä tyyppejä jotka ovat urheilullisen ja voimakkaan näköisiä olematta liian tankkeja tai heiveröisiä. Turkki sellainen että se on säänkestävä mutta ei vaadi harjaamista, mieluummin puettava kuin puunattava. Väriltään ehkä ruskea punaisin merkein (kuten dobberi) nyt kun olen näihin ruskuaisiin tottunut ja tykästynyt. Aiemmin piti olla ehdottomasti musta punaisin merkein ja sellainenkin kyllä kelpaisi edelleen. Tai sitten joku tumma yksivärinen, lähinnä siis ruskea tai musta, vaikka mm. weimaritkin on kyllä ihan kivan värisiä vaikkei tummia olekaan.

Terve. Pysyy terveenä, hyväkuntoisena, sporttisena, nuorekkaana ja leikkisänä vanhaksi asti ja elää hyvin, hyvin pitkään. Mutta ei yli minun oman eliniänodotteen kuitenkaan.

Unohtuikohan jotain? Todennäköisesti. Tuollaista koiraa ei ole olemassa ja osa asioista on ristiriidassa keskenään (ämpärikaupalla saalisviettiä mutta pitää olla lähtemättä pupun perään :D Jooh...) joten olen todella tyytyväinen dalluihini vaikka ne onkin ihan väärän värisiä.

7. Montako koiraa sinulla on elämäsi aikana ollut? 

Sirrion on kuudes ihan oma koirani.

Lisäksi on ollut muutamia väliaikaisesti meillä omaa kotiaan etsineitä tyyppejä sekä vanhempieni koirien kanssa olen ollut ja olen edelleen hyvin tiiviisti tekemisissä ja osallistun jonkun verran niiden koulutukseen yms.


8. Minkä lemmikin omistaisit jos et omistaisi koiraa tai minkä haluaisit omistaa? 

Minulla on kissoja kaksi kappaletta, nyt 10 vuotiaat veljekset Ender & Moiraine, joskus ovat täällä blogissakin vilahtaneet, sekä kilpikonna. Kumpiakaan en oikeastaan halunnut mutta maalla, ainakin tällaisessa vanhassa talossa, on hiiriä joten oli "pakko" hommata kissa. Ja sitten niitä tuli jotenkin kaksi. Kilpikonna tuli vielä mystisemmin :p On ne ihan kivoja vaikka kumpaakaan lajia en ihan omakseni koe sillä tavalla kuin koiria. Kilpparia ei tule uutta joskus kun tuosta aika jättää (Mitähän sillä on elinaikaa vielä jäljellä, 20 - 30 vuotta?) mutta kissoja on varmaan pakko ottaa uudet jos hiiret alkaa hyppiä nurkissa sitten kun Erkkiä ja Moikkua ei enää ole.

Hevonen olisi kiva jos olisin niin rikas ettei tarvisi ikinä missään tilanteessa miettiä riittääkö rahat. Jos joskus voitan lotossa niin ehkä hommaan hevosen. Paitsi kun en lottoa.... höh.

Nuorempana minulla oli jyrsijöitä ja kaneja mutta ne jäi kun tuli koirat. Ehkä minulla olisi vielä niitä jos ei olisi koiria. Tai ehkä jopa ei olisi mitään? En tiedä. Ei muiden lemmikkien kanssa oikein voi lähteä muutaman tunnin reippaalle lenkille mikä on kuitenkin koirieni pääasiallinen tehtävä. Paitsi siis sen hevosen kanssa jos siihen olisi varaa. Mutta sitä taas olisi aika ikävä pitää sylissä samalla kun katsoo telkkaria... Koira nyt vain on minulle täydellinen lemmikki.

9. Kuinka helppo koirastasi on ottaa valokuvia? 

Haurua on vaikea kuvata värin puolesta kun se on musta mutta se on erinomainen poseeraaja joten sen osalta helppoa. Dallujen väri on helpompi vaikka ei ihan ongelmaton ainakaan tällaiselle joka ei osaa käyttää kameraa eikä oikeastaan jaksa oppiakaan, haluaisin että hyviä kuvia vaan tulisi ulos sieltä kamerasta itsestään. Muuten pilkkuja on aika helppo kuvata jos ei haittaa että ne on vähän hönön näköisiä, vähintään huuli on mutrulla hampaiden välissä. Jos haluaa että niillä on naama peruslukemilla niin sitten tehtävä alkaa muuttua hyvin haasteelliseksi. Ja Sirrillä on niin hassu naamataulu että se on useimmiten vähän hönön näköinen silloinkin kun se ei tahallaan vääntele naamaansa.

10. Minkä tempun haluaisit opettaa koirallesi? 

Hauru osaa melkein kaikki temput mitä youtubesta ja muualta netin syövereistä olen onnistunut löytämään joten ei ole mitään sellaista mitä haluaisin sille opettaa mitä se ei jo osaa.

Dalluille en ole opettanut lähellekään niin montaa ns. turhaa temppua koska Hauru osaa ne eikä minulla ole kauheasti intressejä opettaa niitä uudelleen. Been there, done that. Toki eri yksilöiden opettaminen on erilaista mutta pääperiaate on kyllä aina sama, on ne kaikki kuitenkin koiria joten toimivat samalla ohjekirjalla noin pääpiirteittäin.

Näin ollen Rohanille haluaisin osata opettaa täydellisen paikallamakuun ja Sirrionille pitäisi saada nouto kasattua (se osaa jo kaikki tarvittavat palaset mutta lamppu ei ole syttynyt siinä määrin että niitä voisi vielä yhdistää kokonaiseksi liikkeeksi) ja sitten tunnistusnouto jota ei ole edes aloitettu vaikka tämän koiran kanssa minun piti tehdä siihen pohjia jo nuorempana. Vaan enpä ole tehnyt. Temppujen tekemistä se tokoilukin on.

11. Pitääkö koirasi enemmän talvesta vai kesästä? 

Hauru tykkää talvesta, Rohan kesästä. Sirrionista en vielä tiedä mutta on mahdollista että se tykkää molemmista yhtä paljon.

torstai 10. joulukuuta 2015

Spread my wings

Roo: Ootko ihan varma että tämä on turvallista...
Sirri: Joo joo, tuu vaan.

Roo: ...no ok... jos oot varma...
Sirri: En oo varma, oon Sirri. Tuu nyt äkkiä tänne päälle jos oot tullakses ennenku- o-ou!

Mia: Nyt vähän äkkiä alas sieltä kiven päältä, ja samaa reittiä kun sinne kipusittekin! ET hyppää. EI, ymmärrätkö?
Sirri: Mitä säkin taas keuhkoot? Relaisit nyt vähän... 


Sirrion ei ymmärrä elämän realiteettejä, niinkuin mitä voi tapahtua jos dalmaatti hyppää parista metristä kiviseen risukkoon. Ja sitten Rohan hölmö seuraa Sirrionia kuin hai laivaa ja menee mukaan kaikkiin sen pölhöihin ideoihin.

Tällä hetkellä minulla ei ole yhtään koiraa joka ei vaadi jatkuvaa tarkkailua lenkeillä. Haurua pitää vahtia että ehtii kieltää ajoissa jos se meinaa lähteä jäljelle, Sirrionia pitää vahtia ettei se tapa itseään kiipeillessään kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin paikkoihin ja Rohania ei saisi päästää silmistään ettei se syö heinää. Mutta ihan kaikkeen ei pysty ja tänä vuonna Rohanilla on ollut vatsaongelmia aika paljon kun se on heti laiduntamassa jos tarkkaavaisuuteni herpaantuu :/ Pakko kai se on taas laittaa sille se hemmetin kuonokoppa päähän aina kun se on vapaana. Sama valitus kuin ennenkin mutta ärsyttää koska koppa rajoittaa mm. leikkimistä Sirrin kanssa (siihen kuuluu paljon hammastelua). Parempi silti niin kuin että se on jatkuvasti kipeä ja oksentelee kun en kerta saa Rohania opetettua olemaan heinää syömättä silloinkin kun en koko ajan ole vahtimassa.

maanantai 7. joulukuuta 2015

Jänön kannoilla

Sirri nosti tänään metsästä jäniksen ja tyypit juoksivat suoraan minun nokan edestä. Sittenkään pupusta en ehtinyt saada kuvaa mutta Sirristä melkein sain.

Sinne ne katosi peräkanaa yhtä nopeasti kuin ilmestyivätkin.

Sirrionin innostunut ilme kun kutsuin sen pois ajosta 

Sirrion on vieläkin tässä asiassa tosi helppo. Sirri mielellään jahtaa kaikkea liikkuvaa, autoista alkaen, mutta ei lukkiudu niihin tms. vaan irtoaa käskystä ilman että asian eteen on tarvinnut tehdä mitään perus luoksetulokoulutusta kummempaa. En usko että se näkee ajotilanteita metsästyksenä tms. vaan pelkästään kivana juoksuleikkinä hassun pitkäkorvaisen kaverin kanssa. En tiedä mitä sitten tapahtuisi jos se joskus saisi saaliin kiinni, iskisiköhän sillä metsästysvietti päälle vai yrittäisikö se edelleen leikkiä jänön kanssa? Ainakaan lemmikeitä lajiin katsomatta se ei ole koskaan nähnyt saaliina mutta ne on toisaalta tietenkin aina esitelty sille rauhallisessa mielentilassa, ei niin että lasketaan se vähän ajamaan niitä ensin... 

En valittaisi jos se pysyisi tuollaisena, olisihan se tosi helppoa kun täällä kuitenkin törmätään riistaan harva se päivä. Lienee kuitenkin todennäköisempää että jossain vaiheessa aikuistuessaan sillä välähtää miksi niiden elukoiden perässä juostaan. Jopa Rohan tajusi sen jossain 3-4 vuoden paikkeilla muistaakseni ja Roo on sentään vähän... no. Sanotaanko vaikka että ei ihan luontainen metsästäjä :D 

torstai 3. joulukuuta 2015

Sadepomppa

Vaikka edellisessä postauksessa sanoinkin etten aio ostaa/tehdä Sirrionille vaatteita vielä tänä vuonna, piti kuitenkin tehdä yksi hankinta: sadetakki. Rohanilla ei ole kuin se yksi Hurtan Storm- huppari eli varakappaleita ei löytynyt ennestään ja sadettahan on piisannut. Vaikka Sirrion ei ole mikään hienohelma on vähintään minusta vähän ikävää että Rohanilla ja minulla on kunnon sadekamppeet mutta Sipu raukka kastuu :( 

Olen niin herkkä ;) 
(Höyrypäätä ei käy sääli kun sen turkki on niin paksu että saa olla jo melkoinen rankkasade että se kastuu läpi, harvemmin me ihan sellaisen sateen aikana lenkille muutenkaan lähdetään.) 

Olisin mieluiten halunnut Sirrionille samanlaisen takin mitä Rohanilla mutta niiden valmistus lopetettiin, sen vuoksi Rompankin takin sai niin edullisesti. Joitain jämätakkeja löysin vielä nettikaupoista mutta en Sirrionin kokoa. Harmi, koska olen tosi tykästynyt siihen takkiin, se on meidän käyttötarkoituksiin kaikin puolin täydellinen ja pysynyt ainakin Roolla ehjänä vaikka aluksi olin vähän epäluuloinen kun se on niin ohutta materiaalia.

Sirrionille tuli sitten valittua SadePomppa ja ihan hyvältä tuokin vaikuttaa. Ainoa vain että tuohon pitää varmaankin iskeä heijastinliivi päälle vaikka siinä onkin vähän heijastinta omasta takaa, lisäksi täytyy jossain vaiheessa vähän tuunata kaula-aukkoa pienemmäksi. Mainoksen mukaan Pompissa on iso kaula-aukko jotta koira voi liikkua vapaasti mutta noin isona myös itse takki sitten liikkuu vapaasti taaksepäin ja antaa (virheellisen) vaikutelman liian ahtaasta etuosasta kun etujalat "valuu" noihin jalka-aukkojen halkioihin. Jos takki pysyisi hieman edempänä se olisi ainakin paremman näköinen ja uskon että Sirrionille jää silti ihan reippaasti tilaa liikuttaa päätään.

(Jalkapalloa parempaa ei ole... paitsi kaksi jalkapalloa!)

Koska Pompassa ei ole takajaloille kumilenksuja olin vähän epäileväinen että pysyykö se suorassa Sirrionin päällä mutta ainakin tämän ensitestin perusteella pysyy. Vähän mietin olisiko pitänyt ottaa yhtä numeroa isompi mutta myyjän mukaan noissa on aika reilut koot ja kyllähän tuo ihan sopiva taitaa olla ja mahtuu talvitakkikin alle tarvittaessa. Ja jos Sirrion saa vielä jonkun ihme kasvupyräyksen tai jotain niin pojat voi sitten vaihtaa takkeja päittäin, Rompalle kun tuo on myös ihan hyvä vaikka Roon oma takki onkin aavistuksen isompi.