lauantai 19. joulukuuta 2015

9kk


Sirrion 9kk painaa 30.2 kiloa. Ollaan pikkuisen otettu tuntumaa canicrossiin ja aika toimivalta peliltä herra vaikuttaa. Juoksupäätä löytyy, ei ainakaan vielä ihan Rohanin tasoisesti mutta ihan riittävästi kuitenkin omiin tarpeisiini ja toisaalta ei Sirrion vielä ole ns. syttynyt hommaan kun sillä on vain pari harjoitusta takana. Eihän sitä tiedä millainen hirmu siitä vielä kehkeytyy kun pääsee kunnolla hommaan kiinni. Se missä Sirrion voittaa Rohanin kevyesti ja ihan odotetusti on itsevarmuus. Rohan on juoksuhaluistaan huolimatta vähän epävarma esim. risteyksissä, ohituksissa yms. tilanteissa eikä uskalla rohkeasti mennä vaan. Rohan haluaa aina kysellä että meneehän nyt hyvin? Tännekö me ollaan menossa? Sirrion uskoo että hyvin menee ja jos ei mene niin se on meikän vastuulla ilmoittaa asiasta, Sirrion ei jää ohjeita odottelemaan vaikka se kyllä vastaanottaa niitä ikäänsä ja harjoitusten määrään nähden vallan hienosti. Ja Rohankin juoksee paremmin kun se saa tukea Sirrionilta, tosin sitten jos teini 9kk päättääkin olla tottelematta jotain käskyä niin Rohan menee sittenkin Sirrin "perässä" vaikka olemus on vähän sellainen että 'o-ou nyt ollaan tuhmia...'

Tosi hienosti ipana kuitenkin pääsääntöisesti tottelee, ohitukset etenkin on menneet kaikki aivan upeasti. Kerran Sirrion päätti että haluaa viereiselle pellolle syömään jotain. Yhden dalmatialaisen pysäyttäminen silloin kun se päättää jättää tottelematta käskyjä ollessaan kiinni vetovyössä kahden metrin kuminauhalla on melko epätoivoista puuhaa mutta kahta dalmista ei kyllä sitten hallita senkään vertaa... Oltiin siis pikapuoliin siellä pellolla, dallut tyytyväisenä syömässä jotain pskaa ja meikä naamallani kurassa ei niin tyytyväisenä. Tulin siihen tulokseen että vaikka Sirrion tottelee todella hienosti niin ehkä odotetaan vielä hetki jos toinenkin ennenkuin kokeilen valjakkoani minkään pyörillä liikkuvan vempeleen edessä :D Mutta ei kyllä millään jaksaisi odottaa että Sipu tulee siihen ikään että voidaan oikeasti alkaa tekemään lenkkiä, on se niin pätevän oloinen tässäkin harrastuksessa.

Täytyy vain toivoa että se saa kaikista hölmöistä tempauksistaan huolimatta luustokuvista terveen paperit. Mieluummin periaatteessa kuvauttaisin sen vähän vanhempana mutta oikeasti mennään varmaan kuviin aika pian sopivan iän täytyttyä. Sirrion on niin monta kertaa törmäillyt, putoillut tai muuten kolhinut itseään lyhyen elämänsä aikana että vaikkei se oireile mitenkään en taida uskaltaa tehdä sen kanssa mitään raskaampaa ilman jotain faktaa siitä ettei se ole ihan risa.

Rohan ei oikein arvosta Sirrin nojailua :D

Meinaakohan teini jossain vaiheessa kasvattaa itselleen rintakehän...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti