lauantai 24. joulukuuta 2016

torstai 15. joulukuuta 2016

Oudon tyhjää on



Viikon verran ollaan nyt elelty ilman Romppaa :( Sirrion on onneksi sopeutunut eloon ilman "isoveljeä" aika kivasti, näissä tilanteissa sitä on aina tyytyväinen että alusta alkaen on harjoiteltu aina välillä yksin kotiin jäämistä yms. joten sen puolesta ei ole ongelmaa vaikka ei olekaan kaveria. Haurua kun ei oikein kaveriksi voi laskea ja joka tapauksessa Sirri joutuu jäämään nyt sitten ihan yksin kotiin silloin kun ollaan Haurun kanssa treenaamassa, lenkillä tai missä nyt ollaankin. Huomaa Sirristä kuitenkin välillä että on tylsää kun ei ole ketään jonka kanssa voi kunnolla painia, juosta täysiä metsässä tai ihan vaan nukkua päikkäreitä yhdessä kasassa. Tokikaan kaikki koirat, kuten Hauru, ei tippaakaan kaipaa muita kaltaisiaan mutta sosiaalisen yksilön ollessa kyseessä ihminen ei vaan voi korvata lajitoveria.

Jossain vaiheessa Sirri todennäköisesti saakin uuden ystävän, mutta saa nähdä millä aikataululla. Itselläni ei nyt tällä hetkellä ole sellaista fiilistä että tahtoisin pentua eikä kaiketi olisi kovin fiksua hankkia sellaista lähinnä siksi että Sirri haluaa - ei se sitä kuitenkaan itse hoida ;) Lisäksi Sirrionkin on vielä kovin nuori ja kesken henkisen kehityksen joten välttämättä ainakaan urospentu ei olisi kovin fiksu veto tähän väliin, pennusta kun ei voi etukäteen tietää millainen siitä kasvaa ja vaikka Sirrion on hyvinkäyttäytyvä ja sosiaalinen niin jos sieltä tulee joku samanlainen pikkunapoleon mitä tämä herra on niin teini-ikä voisi olla aikamoinen koettelemus... Sirrion kun ei liene vielä niin kypsä että sen huumorintaju venyisi samalla tavalla kuin aikuisilla koirilla vaikka se kieltämättä käyttäytyy todella älykkäästi sekä Haurun että äitini sosiaalirajoitteisen basenjin kanssa. Mutta ne on vanhempia koiria joten Sirrionin suhde niihin on erilainen kuin mitä se todennäköisesti olisi sitä itseään nuorempaan kukkoilijaan.

Toinen, ehkä ihan hyväkin vaihtoehto voisi olla kodinvaihtaja. Minulla on niistä hyviä kokemuksia ja hieman vanhemmasta koirasta näkee pentua paremmin millainen tyyppi se oikein on. Sen olisi vaan sitten melkein pakosti oltava narttu... uros tulisi kysymykseen vain jos se olisi luonteeltaan Maxin kaltainen totaalinen tohvelisankari. Onhan minulla ollut sekalauma ennenkin eikä siinä mitään ongelmaa ollut, paitsi se että tykkään uroksista vähän enemmän. Mutta toisaalta nartut on siitä ihania kun juoksut on (normaalisti) sen max. pari kertaa vuodessa eikä 24/7/365 kuten näillä herroilla tuppaa olemaan ;) Ja dalluissa nartut on paremman kokoisia. Kun dallun kuitenkin mieluiten tahtoisin. Se vaan että dalluissa kodinvaihtajat tuppaa olemaan nuoria uroksia, ilmeisesti ne ovat niin paljon hankalampia luonteeltaan? En tiedä kun narttua ei ikinä ole ollut (enkä kyllä ole näitä omia poikiani hankaliksi kokenut). No, ihan ajankohtaista tämä ei liene jokatapauksessakaan joten onhan tässä aikaa katsella josko se minun ja Sirrionin unelmien pilkkunainen jostain löytyy. Tai ehkä vaan odotellaan rauhassa että Sirrion kasvaa vanhemmaksi ja saa sitten joskus pikkuveljen. Tai sitten mulla on kohta täällä joku ihan muunrotuinen mikälienee kun se tartti kotia jajaja... xD Ei olisi meinaan eka kerta :D




lauantai 10. joulukuuta 2016

Sipulin pehmeät joululahjat





Edellistalven Sirrion meni lähinnä Rohanin vaatteilla, jätkä kun oli vielä selkeästi kasvavassa iässä niin en raaskinut ostaa sille juurikaan omia kamppeita, lukuunottamatta paria ihan pakollista hankintaa. Eihän Sirri nyt puolitoistavuotiaanakaan valmis ole mutta ei se varsinaisesti enää kasva joten lienee aika hommata jätkälle omat vermeet talviulkoiluun. Sirrion on niin paljon Rohania isompi että Roon vaatteet tuppaa kiristämään vähän sieltä sun täältä ja lisäksi ne on aika hankala pukea päälle.

Koville pakkasille halusin ostaa paksun haalarin mutta niissä on aina sama ongelma, niitä ei tehdä isoille koirille. Doggeille esim. oli ihan turha etsiskellä haalaria kaupoista, ne piti teettää. Sirrionille löytyi nyt kuitenkin päällepantavaa ihan kaupan hyllyltä, Rukka Wind Thermal haalarin isoin koko on herralle vallan sopiva, etenkin kun haalarissa on ihan mukavasti säätövaraa - tarrat lahkeensuissa ja kiristettävä kuminauha kaulassa sekä vyötäröllä joiden ansiosta haalari toimii erinomaisesti myös Sirrionin riehuessa. Iso miinus tulee siitä että ainoa värivaihtoehto oli (taas!) musta. Onhan musta tyylikäs varmaan joo mutta arvostaisin koirien vaatteissa värikkyyttä ihan turvallisuussyistä, olisi mm. huomattavasti helpompi nähdä missä herra viilettää metsälenkillä jos vaatteita saisi jossain kirkkaassa huomiovärissä. Tai edes peruspunaisena. Hinta oli myös aika kova mutta toivottavasti haalari on sitten sen verran laadukas että kestää käytössä pitkään.





Oman itselleen riittävän ison villapaidankin tekaisin herralle vähän leudommille pakkaspäiville. Villapaidoissa on aina vähän se ongelma ettei ne oikein peitä takaosaa joten ajattelin ekaa kertaa koettaa tehdä pienet lahkeet myös taakse. Siis kuinka vaikeaa se nyt voi olla? No, jos kyseessä olisi narttukoiran vaate tämä ensimmäinenkin versio olisi ihan hyvä vaikkei täydellinen olekaan mutta kun käyttäjä ei ole narttu niin pissa menee vähän turhan herkästi puvun sisään ulkopuolen sijasta... Ja se on kyllä aikalailla puvun käytön estävä ongelma. Olisi pitänyt mm. kaventaa reilummin vatsakappaletta pois, kuten itseasiassa jo tehdessäni epäilinkin, mutta sitten pelkäsin että jos siitä tulee sitten kuitenkin niin tiukka etten saa pukua Sirrille päälle kun kirjoneuleen joustavuus ei kuitenkaan ole ihan sitä luokkaa kuin "tavallisen" neulepinnan. No mutta ensikerralla osaan toivottavasti paremmin ja kunhan tämä haalari kuivuu pesun jäljiltä niin käyttöön tuokin tulee, pienten fiksausten jälkeen. Neuleessa on onneksi se hyvä puoli että oikeastaan aina voi purkaa ja yrittää uudelleen :D Ehkäpä otan mallia tuosta Rukan haalarista ja laitan kuminauhan tuohon vyötärölle, se varmaan jo yksinäänkin kummasti parantaisi tilannetta.

Ja joo, ei ole kovin värikäs tämäkään mutta selityksenä olkoon että kun inspiraatio iskee sitä haluaa aloittaa nyt eikä kaupassa käynnin jälkeen joten värit on taas valittu sen perusteella mitä sattui olemaan lankakaapissa jo entuudestaan. Sitäpaitsi tämähän on kokeellinen pikatekele muutenkin, mitä semmoisesta nyt voi odottaa ;) 








keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Rohan 16.07.2010 - 07.12.2016




Voit itkeä hänen lähtöään 
tai iloita hänen elämästään.

Sydämesi voi olla tyhjä, koska et näe häntä enää, 
tai sen voi täyttää rakkaus jonka yhdessä jaoitte.


sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Kuvausten tauoilla hattukin venyttelee jalkojaan


Oli yksi niin kylmä päivä että tossut pääsi käyttöön ja sitten lumet jo sulikin pois :( Tykkään noista 4runner tossuista edelleen, tarvi ne vähän tuunausta toimiakseen mutta pysyvät niin hyvin jalassa sekä riehuessa että lumihangessa että ovat ehdottomasti parhaat tossut mitä on vuosien aikana kokeiltu. 

Koska oli lunta pistin koko porukan poseeraamaan jouluhattu päässä hankeen, pitää sitä kai edes yksi ryhmäkuva ottaa vuodessa ;) Sirrionin ja Haurun mielestä tulisi paljon kivempia ja jännempiä kuvia kun niissä olisi vähän äksöniä ja oikeassahan pojat ovat. Se vaan että hattu suussa tuhatta ja sataa kaahaavista otuksista ei meikäläinen oikein saa otettua kuvia ja kun toiveena olisi kuitenkin se ryhmäkuva... Ei sellaista oikein saa jos Hauru juoksee mahdollisimman kauas pakoon (ettei kukaan vaan koske sen leluun), Sirrion hyppii minua päin yrittäen saada minua vetämään sen kanssa (ei, me ei vedetä jouluhattua ja muutenkin kaikki energia menee kameran epätoivoiseen suojeluun) ja Rohan seisoo selkäni takana sen näköisenä että miksi me on hankittu nuo riehujat?? Ei Romppa vaan ikinä käyttäytyisi noin... eipä - Roo kun on niistä se pahin riehuja normaalisti, se ei vaan arvosta sitä kun kaikki muutkin riehuu. Ja vaikka Haurusta Rohan varmasti luopuisi nanosekunissa niin Sirriä sillä tulisi äkkiä ikävä, ne on niin paita ja peppu olleet oikeastaan siitä hetkestä kun Sirrionin kannoin kotiin. 















sunnuntai 6. marraskuuta 2016

tiistai 1. marraskuuta 2016

Temppu se on täysiä ympyrää juokseminenkin



Niin se mieli muuttuu, jätkät sai taas uudet isot luut ajanvietteeksi kun vanhat on kuulemma kaikki jo ihan tylsiä ja loppuunkaluttuja ;) Siinä missä Sirrion 9viikkoa oli tuoreiden luiden kanssa sitä mieltä että työnnäppä näppisi tänne niin puren ne irti!!! (Ai noilla sun nuppineuloilla vai... ) niin nyt herra ei voi mukamas syödä luita kuin niin että meikä pitää niistä kiinni ja mieluiten vielä niin että Sirrion saa istua luun kanssa sylissä. Joo no ei onnistu joten lopulta jätkä tyytyi sitten makoilemaan jaloissani luunsa kanssa. Hölmö. Muutenkin jätkä on kyllä jatkuvasti tunkemassa syliin, ei siinä mitään mutta kun tyyppi painoi viime punnituksessa 35 kiloa (on tullut vähän massaa lisää sitten viime kerran) niin onhan sen sylissä pitäminen jo aika hankalaa. Vaan pitäähän sitä ainakin välillä silti päästä syliin.

Sirrion on myös saanut vähän aktiivisemmin opetella "turhia" temppuja jo oikeastaan keväästä alkaen. Tokossa tykkään käyttää dalluilla paljon houkuttelua ja muita ns. perinteisiä opetuskeinoja (paitsi pakotteita) koska ne toimii hyvin ja pilkut on helpompi saada pysymään paketissa mutta temppuja opetellaan enemmän sheippaamalla. En vaan tajua kuinka niiden vireen saisi pysymään matalammalla siinä puuhassa, Sirrion on Rohania ajattelevaisempi ja helpompi mutta silti senkin kanssa usein homma menee kauheaksi sähläämiseksi kun se tekee sen tuhatta asiaa ja ajatus tulee jossain kaukana perässä xD Ihmettelen että ne kuitenkin jotenkin oppiikin aina välillä jotain. Kai se johtuu siitä että ne on kaikesta huolimatta aika fiksuja jos vaan yhtään malttavat mielensä. En silti näe että Sirrionistakaan tulisi puoliksikaan niin taitavaa temppukoiraa mitä Hauru, ei vaan mun hermo kestä mitään hyvin tarkkuuttaa vaativia hankalampia juttuja koettaa saada uppoamaan koiraan joka on välittömästi ratkeamaisillaan liitoksistaan kun me tehdään jotain. Ja no, oikeastaan silloinkin kun me ei tehdä mitään... piirre jota rakastan noissa pojissa mutta mikä on myös hemmetin rasittava ja tulee monesti oltua kiitollinen että meidän porukassa on edes yksi järkevä tyyppi (= Hauru).

Temppuihin liittyen, Talentin koiraesityksiä yms. katselen aina sillä silmällä että olisiko joku keksinyt jonkun tempun mitä Hauru ei vielä osaa. Yleensä ei ole ja vähän vieraammassa seurassa jos tulee tempuista puhe voi myös mainita ääneen että "niin mun koira osaa nuo kaikki *ylpeä*" sitten koska yleensä minulla on julkisissa paikoissa mukana vain dallut ihmiset katsoo niitä että "nuo vai? Voitko näyttää?!?" "No siis ei kun se koira on kotona... mutta nää osaa antaa tassua! Tai no ei se aina onnistu, mutta ainakin useimmiten!" "Ok no kiva..." *hullu*


perjantai 28. lokakuuta 2016

Sairasosastolta




Sirrionin korva on taas parantunut, onneksi :) Oma jalkani sen sijaan ei oikein ole mikä tarkoittaa koirille normaalia pienempää liikuntaa, nyt jo kolmatta viikkoa. Sirrion, joka ei koskaan ole tuhmaillut sisällä, on alkanut lukea lehtiä ja meinasi ilmeisesti alkaa myös imuroimaan mutta onneksi olin paikalla estämässä herran aikeet ja meillä on vielä toimiva imuri ;) Siinä sen taas näkee miten vähäinen liikunta vaikuttaa. Ja siis kysehän ei ole siitä että nuo makaisi sohvalla kaiket päivät, tosiaankaan, mutta aktiivinen koira kaipaa oikeasti aktiivista elämää. Onneksi nuo toiset pojat on jo sen verran iäkkäämpiä että osaavat purkaa mahdollista ylimääräistä energiaansa hieman järkevämmillä tavoilla kuin nuori herra 1 vuotta.


sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Voi korva




Perjantaina käytiin Sirrionin kanssa moikkaamassa eläinlääkäriä ja tutkimassa taas auenneita korvia. Korvalehden aukeamiset on vattumaisia paranneltavia kun ei korvassa oikein tahdo pysyä mitkään viritykset ja korva liikkuu ja jätkä ravistelee päätään = haava aukeaa aina uudelleen ja uudelleen. Eli ihan sitä samaa mitä on ollut aiemminkin. Ell toi esiin sellaisenkin vaihtoehdon että korvat voisi typistää... Siis joo olen ajatellut välillä että jos leikkaisi ne pois niin sillähän tästäkin pääsisi mutta silti ajatus tuntuu hieman rajulta kun sitä pitäisi oikeasti harkita. Mutta ei se silti vielä ainakaan ole ajankohtainen asia eläinlääkärinkään mielestä. Onhan sekin kaiketi mahdollista että korvan haava ei ala kunnolla parantumaan vaan alkaa mennä kuolioon tms. kuten häntien kanssa joskus käy ja sitten se on ainakin pakko typistää :/ Mutta toivottavasti se nyt lähtisi parantumaan taas vaikka haava onkin nyt huomattavasti isompi kuin aiemmat.

Sipulin kasvattaja on auttanut tutkimaan vaihtoehtoisia ratkaisuja ja kokeillaan nyt ainakin lisätä sen ruokintaan sinkkiä yms. ihon kuntoa tukevia aineksia. Toisaalta tuntuu vähän hassulta että Sirrionilla olisi joku puutos, saati sitten joku "oikea" sairaus mitä ihmiset ovat myös ehdottaneet, kun se on muuten ihan terve, lihaksikas ja hyvä turkkinen. Eikä ihonkaan kanssa ole mitään muita ongelmia. Ja se syö kuitenkin monipuolisesti ja saa jo ennestään ravintolisiä mm. öljyjen muodossa. Mutta en ole toisaalta tarkkaan laskenut mitä ravintoaineita se saa ja kuinka paljon joten tässä asiassa lienee syytä ryhdistäytyä. Eläinlääkäri oli kuitenkin sitä mieltä että joillain ohutturkkisilla koirilla korvat on vaan niin isot ja kuitenkin herkät että ne aukeilee ihan vaan siitä voimasta mikä syntyy kun korvat hakkaa esim. päätä vasten. Ja onhan siinä voimaa, joskus kun oma käsi jää väliin esim. Sirrin ravistellessa uimisen jälkeen niin se sattuu ihan helkutisti ja mustelmat ei ole mikään mahdottomuus. Rohanilla esimerkiksi on paljon pienemmät ja myös kevyemmät korvat eikä sen korvien ravisteleminen ole ollenkaan sama asia. Sirrionia itseään asia ei onneksi kauheasti vaivaa, se jättää korvista murehtimisen ihmisten huoleksi.

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Neljä jalkaa vaan on parempi kuin kaksi



Ehdin jo kehitellä jonkun rasitusvamman omaan sääreen (sen siitä saa kun ei malta juosta riittävän paljon riittävän rauhallisesti vaan yrittää epätoivoisesti pysyä dallun vauhdissa... kunnon idiootti xD )  joten juoksentelut on pitänyt taas pistää telakalle mutta toivottavasti vain hetkeksi. Tykkään käydä juoksemassa aamuisin joten jos ollaan lähdössä lenkille koirat ei saa aamuruokaa heti herättyämme kuten normaalisti. Sirrion on nyt jo useana aamuna koettanut kieltäytyä aamuruoasta ja ollut sitä mieltä että nyt lenkille!!! Voi toista raukkaa kun meikä vaan lappaa ruokaa nokan eteen :( Hassuakin toisaalta, luulisi että kun metsälenkeille on päässyt jotakuin tavalliseen tapaan niin se riittäisi. Tai olisi jopa kivempaakin mutta ilmeisesti ei. Huomaa että dallut on tehty juoksemaan vähän erilailla kuin jotkut toiset rodut. Ilmat on nyt sen verran viilenneet täälläkin että huomenna mennään pyörällä, Sipu saa juoksulenkkinsä ja meikän jalka ei toivottavasti enää pelkästä polkemisesta ärsyynny.

maanantai 26. syyskuuta 2016

Jotain



Hitsi kun haluaisi tehdä niin monia asioita ettei aika riitä kaikkeen mutta en haluaisi mitään hurjan pitkää blogitaukoa niin ajattelin kirjoittaa jotain vaikkei olekaan aikaa mukamas. Eli tässä on nyt jotain :D



(Sirri ei edelleenkään murjota, sen naama on vain tuollainen)

"Minen mitään kukkia ala" oli Rohanin mielipide tällä kertaa :D


lauantai 10. syyskuuta 2016

Menemene!



Sirrin kanssa on jatkettu juoksemista, kuten arvelinkin nyt kun iän yms. puolesta sen kanssa voi harrastaa lajia "oikeasti" suuntakäskyt on alkaneet toimia tosi hyvin, se kuuntelee jo lähestulkoon täydellisesti vaikkei tässä nyt vielä kovin pitkää aikaa / montaa lenkkiä ole mennyt. Se on vaan niin kauhean fiksu ipana :) Ja ihan itse jätkä on keksinyt että alku- ja loppuverryttelyiden aikaan vaikka vetovermeet on päällä pätee samat säännöt kuin tavallisillakin lenkeillä, esim. että ohitusten ajaksi tullaan vierelle kontaktikävelemään, ja juoksuosuudella on eri säännöt ja ohitukset jätkä hoitaa itse edellä juosten vilkaisemattakaan minua. Fiksu ja kiltti mies, meidän pitää mennä vähän vilkkaamman alueen läpi aluksi ja lopuksi niin helpottaahan se että jätkä kulkee siivosti eikä edes pyri huitelemaan hihnan mitan päässä vaikka minusta sekin olisi ollut ihan OK kun ei sille kuitenkaan ole opetettu muuta kuin että vetokamppeissa saa unohtaa normaalit säännöt xD

Rohanin vetourheilupäivät taitaa harmittavasti olla takanapäin, se ei oireile selkäänsä näkyvämmin ja haluaisi lähteä mukaan lenkeille mutta pari kertaa olen ottanut sen mukaan ja 3-4km se juoksee mukana ihan mielellään (rinnalla, ei vetäen) mutta alkaa sitten himmailemaan ja jäämään jälkeen jopa minun juoksuvauhdista mikä ei nyt kummoinen ole. Vapaana se kyllä kirmailee ihan normaaliin tahtiinsa mutta onhan se kuitenkin erilaista liikuntaa kuin tasainen tiellä ravaaminen mikä ei ilmeisesti Rompalle enää sovi. Tyhmää, sekä sen kannalta tietenkin että koira on risa (vaikka luojan kiitos se ei kauheasti Roon elämään vaikutakaan ainakaan vielä), mutta myös siksi että olisin halunnut kahden koiran valjakon. Oltaisiin varmaan menty niin kovaa vauhtia pyörät omaavilla vehkeillä :D Pitää ottaa Romppa mukaan tynkälenkeille mutta yhtään pidemmiltä matkoilta se saa jäädä kotiin kaikkien edun mukaisesti vaikkei Rohan tätä osaakaan tajuta ja pitää kotiin jäämistä kauheana vääryytenä :(




tiistai 30. elokuuta 2016

Back in business


Käytiin Sirrionin kanssa juoksemassa kunnolla ekan kerran sitten kevään. Meikän kunto on rehuallergioiden pakottaman tauon aikana taas huonontunut mutta käytiin me silti reilu 7 kilsaa hölköttelemässä. Sirrionin ongelmana vetohommissa on edelleen suuntakäskyjen huono toimivuus, nyt väittäisin että se kyllä ymmärtää mutta ei aina halua totella. Oli ihanaa kun joissain risteyksissäkin se totteli mukisematta ja oli ihan pro fiilis! Kunnes seuraavassa risteyksessä se valitsi itse suunnan ja sinnehän me mentiin ainakin jonkun matkaa ennenkuin sain herran käskytettyä kääntymään ympäri :D Mutta kehitystä on tapahtunut ja kunhan nyt päästään säännöllisesti juoksemaan niin eiköhän tuolle mene säännöt jakeluun. Ja siitä Sirrion on ihana että se menee eteenpäin juurikaan häiriöistä välittämättä, niiden suhteen ei tarvitse olla huolissaan. 

Parasta on että Sirrion(kin) on sellainen monitoimikoira mitä toivoinkin, ei ehkä se helpoin ykköstykki missään lajissa mutta kaikkea voidaan tehdä ja aina se on innoissaan mukana. Ja pitäähän sitä vähän haastetta elämässä olla ;)