perjantai 29. tammikuuta 2016

Sylikoiria


Muistaakseni tämä kuva ei ole ollut blogissa aiemmin vaikka se onkin otettu syksyllä. Sirrion on kuvassa n. 6kk, nykyään se on vielä isompi mutta istuu edelleen sylissä. On jännä miten paljon tukalampaa Sirriä on pitää sylissä kuin mitä Romppaa vaikka niillä ei ole kovin paljoa kokoeroa. Sipu on ehkä pari-kolme senttiä korkeampi ja hätäseen pari kiloa painavampi jos sitäkään ja silti välillä tuntuu että litistyn sen alle ja vähintäänkin jalat puutuu kun tuo ei ole mikään paras penkki tuohon hommaan. Roo tuntuu aina ihan keijukaiselta Sirrin jälkeen. Mutta ehkä se on sekin millä tyylillä ne sylissä viihtyy, Haurukin on kuitenkin vähän tukala pideltävä joskus ja se on sentään ihan selkeästi pienempi. Mutta Sirrion ja Hauru on sitä mieltä että meikään voi luottaa 110% ja rötköttää sylissä ihan miten sattuu, en anna niiden kuitenkaan pudota. Rohan on varovaisempi ja pitää itse paremmin huolta siitä että kaikki raajat on laitteen sisäpuolella kunnes kyyti on kokonaan pysähtynyt. Tai jotain.

Varmaankin näkyy ero siinä että Sirrionia ja Haurua on pidetty sylissä ihan pikkupennusta sekä kanneltu paljon pienenä ja muuta sellaista ja ne uskoo että pystyn nostelemaan niitä ihan siinä missä silloinkin kun ne olivat jotain 25 ja 15 kiloa kevyempiä kuin nykyään. En tiedä onko Rohania kuinka paljon totutettu nostamiseen tai syliin rauhoittumiseen pentuna. Sen käytöksestä, etenkin silloin kun alettiin nostamista alunperin harjoittelemaan, voisi olettaa ettei niin paljoa ainakaan mitä itse koiria siihen opetan mutta voi hyvinkin olla ettei Roo muuten vain ole samanlainen rento-reiska. Romppa kun on perusluonteeltaan kuitenkin paljon varovaisempi kuin nuo kaksi hönöä jotka ei tajua ollenkaan että niitä voi sattua. Ei edes sen jälkeen kun on sattunut, molemmat unohtaa että jotain ikävää tapahtui viimeistään seuraavana päivänä. Ja useimmiten paljon nopeammin. 

tiistai 19. tammikuuta 2016

Asusteita

Rohan saattaa näyttää vähän myrtsiltä mutta se ei johdu myssystä.

Miksi Sirrion saa aina kaikki lelut????

No siksi, että harvemmin Rohan edes yrittää ottaa niitä itselleen vaan luovuttaa kaiken suosiolla Sirrille ja sitten murjottaa. Oma syynsä, sanoisin.



Tämä on ehkä viimeinen löpinä dallujen vaatteista tälle talvelle mutta se nyt vaan on ajankohtainen aihe. Pukemisrumba kahden koiran kanssa on aika paljon rasittavampaa kuin yhden kanssa ja on saanut minut pohtimaan että joku säänkestävämpi rotu olisi varmaan fiksumpi valinta säässä kuin säässä ulkona viihtyvälle ihmiselle... mutta en kyllä tiedä mikä olisi dallu mutta paremmalla turkilla. Ja ihan pitkäturkkinen ei saisi kuitenkaan olla.

Eräänä alkutalven päivänä luulin ettei ollut kovin kylmä enkä laittanut siksi pojille kovin paljoa päälle (enkä itsellenikään). Ei niille missään vaiheessa vaikuttanutkaan tulevan kylmä mutta kotona havaitsin että Sirrionin pallit oli ihan kirkkaan punaiset, kovat ja jääkylmät. Myös Sirrin korvat näyttivät vähän huonoilta vaikkei niin pahoilta mitä Sipun perhekalleudet jotka oli selkeästi paleltuneet vaikka ei oltu kovin kauaa ulkona eikä mielestäni tosiaan ollut mitenkään erityisen kylmä.

Tuon jälkeen molemmilla herroilla on ollut pipot päässä entistä ahkerammin. Vaikka Rohan tarvitsee vähintään villapaitaa paljon Sirrionia nopeammin, tuntuu että Sirri on näistä kahdesta selkeästi herkempi palelluttamaan itsensä sitten kun on oikeasti kylmä. Roon kanssa en ole pipoa aiemmin käyttänyt ihan näin paljoa mutta eipä siitä Rompallekaan kaiketi haittaa ole. Mitä nyt sen verran että kuonopantoja en viitsi alkaa kaivaa pipojen alta pois (ja takaisin) joten ne on nyt saaneet jäädä herroille päähän vapaanaolojenkin ajaksi. Mutta eipä sekään tunnu noita häiritsevän, ei ne inhoa kuonopantojaan tms. Ja kuonopannathan minulla on käytössä lähinnä varmuuden vuoksi etenkin liukkailla säillä. Ei niitä juuri tarvita mutta varmistavat sen että vaikka kävellessämme "ison tien" vartta jos orava säntäisi pensaan alta tien toisella puolella juuri kun auto ohittaa meidät, ei herrat pysty kiskaisemaan meitä auton alle. Ei vaikka olisi piilojäätä jalan alla.

Sipun pallit oli vähän hankalampi ongelma, kokeilin muutamaakin lämmitysviritelmää mutta viimeistään kun dallut pääsi metsään riehumaan ne tuppasivat putoilemaan matkan varrelle. Ompelin Sipun WarmHow housujen haarat osittain yhteen niin että sillä on vain pienet aukot hätien tekemistä varten, mikä periaatteessa toimii koska housut on sen verran isot että ne ei ommeltuinakaan kiristä tms. Tuo kuitenkaan ei tuntunut ihan riittävältä niinä päivinä kun pakkanen lähenteli kolmeakymppiä. Nyt käytössä on villainen "sukka" ilman kantapäätä (aluksi kun testailin sillä itseasiassa olikin villasukka haaroissa :D ) joka on kiinnitetty pallien juureen ponnarinauhalla ja sitten varsi käännetty vielä uudelleen pallien päälle niin että ponnarinauha jää ikäänkuin sukan sisälle. Nauha on tarkkaan mitoitettu että sukka ei pääse putoamaan mutta ei myöskään kiristä, tarkoitus ei ole suorittaa kotitekoista kastrointia :p Näyttää ja ehkä kuulostaakin aika oudolta mutta toimii, ei ole pallit huutaneet hoosiannaa vaikka ollaan oltu pitkiä aikoja ulkona ja vaikka Sirrion istuisi hangessa. Sen vuoksi sillä ne pallit varmaan alunperinkin paleltui vaikkei ollut erityisen kylmä. Sipullahan on ylikehittynyt ON/OFF kytkin (mikä on tosi kiva yleensä) ja siksi sillä on tapana valua maahan heti kun pysähdytään tms. Tai nukahtaa eläinlääkärin pöydälle samalla kun rokotetaan kun ei tapahdu mitään jännää... Ja ihan samaa tuo urpo tekee pakkasellakin tajuamatta ettei välttämättä hangessa kannata ottaa välinokosia. En oikein tiedä onko tuo ponnari palleissa hurjan epämukava vaikka se ei olekaan kovin kireä mutta ei Sirrion ainakaan ole valittanut ja parempi se kai on kuin paleltuneet pallit. Tämä menee taas niin kategoriaan asioita joita en arvannut tekeväni kun koiran hankin.

Uudet 4Runner merkkiset tossut on olleet osittain hyvät. Ne pysyy jalassa hyvin mutta kuten edellisen postauksen kommenteissa kerroin niihin on mennyt herkästi lunta sisään. Ompelin niitä (onkohan minulla mitään valmisvaatteita mitä en olisi muokannut tavalla tai toisella...) ehkä n. 2 cm verran jalan alaosasta umpeen ja nyt ne ovat toimineet erinomaisesti. Mm. eilen käytiin järven jäällä riehumassa eikä yhtään lunta ollut mennyt kenkiin :) Ja menevät edelleen ihan helposti jalkaan, ei sen halkion tarvitse todellakaan olla niin pitkä mitä se on. Lisäksi olen laittanut pojille nuo sukat joiden varret saa käännettyä tarranauhojen suojaksi joten niihinkään ei mene lunta eikä ne sen vuoksi pääse aukeamaan. Vähän venkslausta mutta toimii, ainakin toistaiseksi. Tossujen kestävyys on vielä hieman kyseenalainen. Ne ovat jo nyt kestäneet ehjinä kauemmin kuin kaikkein nopeiten hajonneet tossut (joihin tuli pohjaan reikiä viikossa tai parissa...) mutta tarranauhoista purkautuvat narun pätkät yms. ei oikein vakuuta. Mutta olihan ne kieltämättä todella halvatkin.

Onneksi talvi ei ole hurjan pitkä eikä ainakaan täällä eteläisemmässä Suomessa kovin pitkään ole näitä hurjan kovia pakkasia. Jos on ollenkaan. Ehkä siis tämä pukemisen kestää, etenkin kun koko porukka tykätään pakkasilla lenkkeilystä.

tiistai 12. tammikuuta 2016

Tuiskeessa


Pilkkupoitsujen uudet tossut saapui, tietenkin heti kun kovimmat pakkaset loppui :D Kauheasti niistä ei ole vielä käyttökokemusta joten ei niistä sen enempää kuin että videolla näkyvän lenkin päätteeksi kaikki 8 tossua oli vielä jaloissaan vaikka videollakin voi tarkkasilmäinen havaita että Roon yhdestä tossusta aukeaa tarranauha. Tuo ihka tuore pöllyävä lumi kyllä meni ihan joka rakoseen ja sitten jumahti jäisiksi paakuiksi että sinällään en yhtään ihmettele ettei tossutkaan sitä kestäneet ihan täydellisesti. Ja olipa jotenkin muka raskasta kävelläkin siinä vaikka sitä ei edes mitenkään hillittömän syvää kerrosta ollut.

Fiksuja nuo koirat kyllä, vaikka välillä kuvittelen kommunikoivani niille ihan selvästi mitä haluan niin totuus aina paljastuu. Varsinkin koko videolla (jota en nettiin laittanut kun sen lataaminen kestäisi vuoden eikä ketään oikeasti kiinnosta koirat tavallisella lenkillä) huomaa miten tosi pienistä eroista äänensävyssä ja ehkä (mutta ei välttämättä) sanavalinnoissa ne kuitenkin tietää huudanko niitä luokse vai käskenkö vain olemaan menemättä pidemmälle jolloin ei siis tarvi tulla luokse ollenkaan. Ja onko käsky ns. tiukka jolloin sopisi kipittää luokse suorinta tietä vai lepsu jolloin riittää se että näen suunnan vaihtuvan suunnilleen minua kohti mutta ei tarvi tulla luokse suorinta reittiä. Siksi vaikuttaa siltä ettei ne tottele ainakaan kovin nopeasti mutta oikeastaan ne teki (jälleen kerran) ihan kuten halusinkin ja etenkin Sirri reagoi aina välittömästi vaikka se luoksetulo välillä ottaakin aikansa. Voisin kuitenkin petrata taas ja vähän miettiä mikä sana on tarkoittavinaan mitäkin ja sitten esim. käyttää niitä sen mukaisesti...

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Talvi tuli


Ensin on +10 ja seuraavalla viikolla -25. No ehkei ihan mutta siltä se tuntuu. Dalluja on saanut pukea ihan urakalla mutta nenänpäästä varpaisiin verhottuina ne menee ihan samat lenkit kuin tavallisestikin. Ominaisuus josta olen Rohanissa aina tykännyt ja Sirrion on onneksi ihan samanlainen. Sirrion ei ehkä niin paljon arvosta vaatteita kuin Rohan, joka tuntuu ymmärtävän että on paljon mukavampaa puettuna. Sirri kuitenkin pitää päällänsä kiltisti mitä vain sille puenkin eikä vaatteet tunnu sitä häiritsevän, (väliaikaisilla ja melko kokeellisilla diy-) tossuillaankin se otti vain pari kouluhevos-askelta ja sen jälkeen ne oli ihan OK ja käveltiin normaalisti.

Hauru ei edelleenkään tunnu olevan palelevaista sorttia. Saas nähdä alkaako se ikääntyessään jossain vaiheessa tarvitsemaan jotain lämmikettä ainakin tulipalopakkasille mutta toistaiseksi en ole havainnut mitään merkkejä moisesta. Hauru viihtyy edelleen pihallakin eikä selkeästi ymmärrä miksi käyn niin usein kysymässä siltä että haluaisiko se kuitenkin sisälle. Jos ei se jäädy istuessaan paikoillaan hangessa niin tuskinpa sillä sitten on kylmä lenkillä liikkeessäkään.

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

2016


Vuodenvaihde meni vanhempien poikien osalta yhtä rennosti kuin aikaisemminkin. Itseasiassa Rohanin lievä ääniherkkyys on koko ajan vähentynyt iän myötä ja sitä myötä myös sen suhtautuminen raketteihin ulkona ollessa on parantunut. Sisällä se on aina ollut ihan rento mutta ulkona pauke on vähän jännittänyt vaikka se onkin aina palautunut nopeasti eikä koskaan menettänyt toimintakykyään tms. Mutta nyt kun käytiin tuossa illalla kympin aikoihin pihalla Romps ei korvaansa lotkauttanut satunnaisille pamahduksille. Hauru vuorovälein veti sikeitä tai murjotti kun en päästänyt sitä ulos enää puoli kuuden jälkeen kuin sille pikapissalle. Haurusta on aina ihan kammottavaa mudirääkkäystä kun pakotetaan olemaan sisällä ilman mitään syytä.

Sirrionista tiesin jo jossain määrin ettei se osoita laukausarkuutta, me kuitenkin pääasiallisesti lenkkeillään metsästysseurojen mailla joten pauketta on ollut ja jos en ihan väärin muista kartanolla oli kesän aikana ainakin yhdet häät joihin oli tilattu ilotulitusnäytös. Ne on kuitenkin vähän eri asia kuin uusivuosi, edes nuo kartanon tulitukset ei kuitenkaan kestä kovin kauaa vaikka ovatkin tosi äänekkäitä, onhan tuo melkein heti naapurissa ja ehkä käyttävät jotain hienompia ammattailaispaukkuja vielä koska ääni on välillä melkoinen. Tai sitten se vain kuulostaa kovemmalta kun niihin ei osaa yhtään varautua toisin kuin näihin uuden vuoden raketteihin. Oli miten oli, onhan tämä uusi vuosi paljon pitkäkestoisempi juttu. Sirrionia ei kuitenkaan tämäkään yhtään pelottanut, pääasiallisesti se otti rennosti sohvalla. Muutamaan otteeseen se kuitenkin hyppäsi ikkunaan räyhäämään kaikki karvat pystyssä, ei yhtään merkkiä arkuudesta vaan pikemminkin vihaisuudesta. Sirri on muutenkin välillä laukauksia tms. kuullessaan haukkunut mutta koska se on niin nuori vielä ja aika kova haukkumaan vähän kaikelle en ole "lyönyt diagnoosia lukkoon", taitaa kuitenkin olla niin että nuori herra on jonkin verran paukkuärtyisä.

Yritin vähän googletella tarkempia tietoja, niinkuin mistä paukkuärtyisyys johtuu ja miten se mahdollisesti kehittyy iän myötä, mutta aika vähän siitä löytyi mitään. Jossain jutussa se yhdistettiin terävyyteen mutta ei terävyys voi ainakaan ainoa syy olla koska Sirrion ei ole mielestäni mitenkään erityisen terävä, verrokkina vaikkapa Hauru joka ei terävyydestään huolimatta ole osoittanut ikinä minkään sortin ärtymistä paukkeesta ja se on aika hyvin koiralta joka ärtyy ihan kaikesta... Hauru on yleisärtyisä :D Ihan mielenkiinnosta olisi kiva tietää aiheesta vähän enemmän mutta loppujen lopuksi pääasia on kai ettei Sirri pelkää eikä toivottavasti ala myöhemminkään pelkäämään. Tuo räyhääminen on hieman ärsyttävää mutta ei kuitenkaan liene koiralle niin raskasta kuin arkuus olisi.

Lisäksi uuden vuoden kunniaksi blogilla on vihdoinkin uusi banneri, ollut jo muutaman päivän itseasiassa. Piirros on jälleen kerran siskoni käsialaa.