sunnuntai 3. tammikuuta 2016

2016


Vuodenvaihde meni vanhempien poikien osalta yhtä rennosti kuin aikaisemminkin. Itseasiassa Rohanin lievä ääniherkkyys on koko ajan vähentynyt iän myötä ja sitä myötä myös sen suhtautuminen raketteihin ulkona ollessa on parantunut. Sisällä se on aina ollut ihan rento mutta ulkona pauke on vähän jännittänyt vaikka se onkin aina palautunut nopeasti eikä koskaan menettänyt toimintakykyään tms. Mutta nyt kun käytiin tuossa illalla kympin aikoihin pihalla Romps ei korvaansa lotkauttanut satunnaisille pamahduksille. Hauru vuorovälein veti sikeitä tai murjotti kun en päästänyt sitä ulos enää puoli kuuden jälkeen kuin sille pikapissalle. Haurusta on aina ihan kammottavaa mudirääkkäystä kun pakotetaan olemaan sisällä ilman mitään syytä.

Sirrionista tiesin jo jossain määrin ettei se osoita laukausarkuutta, me kuitenkin pääasiallisesti lenkkeillään metsästysseurojen mailla joten pauketta on ollut ja jos en ihan väärin muista kartanolla oli kesän aikana ainakin yhdet häät joihin oli tilattu ilotulitusnäytös. Ne on kuitenkin vähän eri asia kuin uusivuosi, edes nuo kartanon tulitukset ei kuitenkaan kestä kovin kauaa vaikka ovatkin tosi äänekkäitä, onhan tuo melkein heti naapurissa ja ehkä käyttävät jotain hienompia ammattailaispaukkuja vielä koska ääni on välillä melkoinen. Tai sitten se vain kuulostaa kovemmalta kun niihin ei osaa yhtään varautua toisin kuin näihin uuden vuoden raketteihin. Oli miten oli, onhan tämä uusi vuosi paljon pitkäkestoisempi juttu. Sirrionia ei kuitenkaan tämäkään yhtään pelottanut, pääasiallisesti se otti rennosti sohvalla. Muutamaan otteeseen se kuitenkin hyppäsi ikkunaan räyhäämään kaikki karvat pystyssä, ei yhtään merkkiä arkuudesta vaan pikemminkin vihaisuudesta. Sirri on muutenkin välillä laukauksia tms. kuullessaan haukkunut mutta koska se on niin nuori vielä ja aika kova haukkumaan vähän kaikelle en ole "lyönyt diagnoosia lukkoon", taitaa kuitenkin olla niin että nuori herra on jonkin verran paukkuärtyisä.

Yritin vähän googletella tarkempia tietoja, niinkuin mistä paukkuärtyisyys johtuu ja miten se mahdollisesti kehittyy iän myötä, mutta aika vähän siitä löytyi mitään. Jossain jutussa se yhdistettiin terävyyteen mutta ei terävyys voi ainakaan ainoa syy olla koska Sirrion ei ole mielestäni mitenkään erityisen terävä, verrokkina vaikkapa Hauru joka ei terävyydestään huolimatta ole osoittanut ikinä minkään sortin ärtymistä paukkeesta ja se on aika hyvin koiralta joka ärtyy ihan kaikesta... Hauru on yleisärtyisä :D Ihan mielenkiinnosta olisi kiva tietää aiheesta vähän enemmän mutta loppujen lopuksi pääasia on kai ettei Sirri pelkää eikä toivottavasti ala myöhemminkään pelkäämään. Tuo räyhääminen on hieman ärsyttävää mutta ei kuitenkaan liene koiralle niin raskasta kuin arkuus olisi.

Lisäksi uuden vuoden kunniaksi blogilla on vihdoinkin uusi banneri, ollut jo muutaman päivän itseasiassa. Piirros on jälleen kerran siskoni käsialaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti