perjantai 29. tammikuuta 2016

Sylikoiria


Muistaakseni tämä kuva ei ole ollut blogissa aiemmin vaikka se onkin otettu syksyllä. Sirrion on kuvassa n. 6kk, nykyään se on vielä isompi mutta istuu edelleen sylissä. On jännä miten paljon tukalampaa Sirriä on pitää sylissä kuin mitä Romppaa vaikka niillä ei ole kovin paljoa kokoeroa. Sipu on ehkä pari-kolme senttiä korkeampi ja hätäseen pari kiloa painavampi jos sitäkään ja silti välillä tuntuu että litistyn sen alle ja vähintäänkin jalat puutuu kun tuo ei ole mikään paras penkki tuohon hommaan. Roo tuntuu aina ihan keijukaiselta Sirrin jälkeen. Mutta ehkä se on sekin millä tyylillä ne sylissä viihtyy, Haurukin on kuitenkin vähän tukala pideltävä joskus ja se on sentään ihan selkeästi pienempi. Mutta Sirrion ja Hauru on sitä mieltä että meikään voi luottaa 110% ja rötköttää sylissä ihan miten sattuu, en anna niiden kuitenkaan pudota. Rohan on varovaisempi ja pitää itse paremmin huolta siitä että kaikki raajat on laitteen sisäpuolella kunnes kyyti on kokonaan pysähtynyt. Tai jotain.

Varmaankin näkyy ero siinä että Sirrionia ja Haurua on pidetty sylissä ihan pikkupennusta sekä kanneltu paljon pienenä ja muuta sellaista ja ne uskoo että pystyn nostelemaan niitä ihan siinä missä silloinkin kun ne olivat jotain 25 ja 15 kiloa kevyempiä kuin nykyään. En tiedä onko Rohania kuinka paljon totutettu nostamiseen tai syliin rauhoittumiseen pentuna. Sen käytöksestä, etenkin silloin kun alettiin nostamista alunperin harjoittelemaan, voisi olettaa ettei niin paljoa ainakaan mitä itse koiria siihen opetan mutta voi hyvinkin olla ettei Roo muuten vain ole samanlainen rento-reiska. Romppa kun on perusluonteeltaan kuitenkin paljon varovaisempi kuin nuo kaksi hönöä jotka ei tajua ollenkaan että niitä voi sattua. Ei edes sen jälkeen kun on sattunut, molemmat unohtaa että jotain ikävää tapahtui viimeistään seuraavana päivänä. Ja useimmiten paljon nopeammin. 

2 kommenttia:

  1. Voi että :D Meillä ei ole ikinä Paavoa nosteltu, koska tiesin jo etukäteen että mulla ei ole voimia sitä aikuisena nostelemaan. :D Toisaalta, se myös ahdistuu sylissä, eikä muutenkaan ole sylikoira. Se tykkää tulla viereen, ja olla siliteltävänä hetken, mutta siirtyy pian kauemmaksi omiin oloihinsa.

    VastaaPoista
  2. Sen lisäksi, että teen rauhoittumisharjoituksia pennuilleni luonteesta riippumatta ja ne on minusta helpointa aloittaa pentu sylissä joten ne saa siinä sylihoitoa automaattisesti, ajattelen että ison koiran kanssa on hyvin tärkeää että se on tottunut olemaan kanneltavana koska niitä on niin vaikea nostaa isompana. Kuitenkin niitä voi joutua nostamaan syystä tai toisesta, esim. sairaustilanteessa, niin se on edes vähän helpompaa kun koira on tottunut ja osaa olla rauhallisesti vaikka ihminen ähkii ja puhkii ja kiroaa yrittäessään keksiä miten mokoman saisi nostettua :D

    Ja koiran kasvaessa saa itse treeniä kun voi kokeilla kuinka kauan/pitkälle jaksaa rotkaletta nostaa vai jaksaako enää ollenkaan, ei tarvi lähteä turhaan punttikselle :D

    VastaaPoista