sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Niin hauskaa ettei housut pysy jalassa

Rohania ei huvita nyt riehua mutta Sirrion ei siitä välitä vaan valmistautuu hyökkäykseen.

Ensin Sirri miettii että jos tarraisi suoraan kurkkuun...

mutta vaihtaakin suunnitelmaa lennossa ja aikoo tarrata häntään. Ei vaan mene ihan niinkuin telkkarissa kun äkkinäisen liikkeen johdosta housut valahtaa nilkkoihin...

ja kamppaa mokoman hyökkijän.

Siitäs sait sanoo Rohan :D

No mutta housujenkin kanssa on kiva leikkiä kun on tuollainen tylsä isoveli :D

Itse en ollut täysin ilahtunut katsellessani kun housuja lennätettiin pitkin kartanon maita eikä "tuo" huutelullani ollut mitään vaikutusta ipanaan :D

Mutta housut onneksi selvisivät ehjänä ja tarpeeksi juostuaan kakara jopa toi housut kiltisti minulle suoraan käteen, kiltti poika. Sitten lopulta.


tiistai 23. helmikuuta 2016

Lumienkeleitä à la Sirrion

Sirrion äänestää että aina olisi talvi ja paljon lunta!

 Paitsi tarkemmin ajateltuna sitten ei pääsisi uimaan ja lekottelemaan nurmella auringonpaisteessa...

 eikä tulisi syksyä milloin voi syödä niin paljon kuin haluaa omppuja, mansikoita ja muita herkkuja... 

Ehkä Sirrion sittenkin äänestää että vuodenajat pysyy samanlaisina kuin tähänkin asti. Mutta lumi on silti ainakin melkein parasta! 

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Pilkullinen jättipupu








Tähän lähistölle on ilmaantunut uusi riistan ruokintapiste. Paikkavalinta on tavallaan vähän hassu mutta kieltämättä siinä metsikössä asuu jonkin verran jäniksiä ja niille se on varmaan tarkoitettu. Ja Rohanin mielestä iso pilkullinen jänis on tervetullut myös >( Se pääsi käymään tuolla vetämässä napaansa jotain kuivattuja leipiä kun en tiennyt että sinne on tuollainen ilmestynyt ja siitä jonkun ajan päästä sankari kävi uudelleen napostelemassa muka minulta salaa. Muilla ruokintapaikoilla Roo on vieläkin totellut mutta jotenkin sen mielestä tuonne voi nyt juosta "salassa" ja varastaa pari porkkanaa ennenkuin meikä ehtii reagoida. Ärsyttää. Ja vaikka en muutenkaan tykkäisi että Rohan käy siellä, kun ei se todellakaan kuulu kohderyhmään, niin tietenkin tuohon on asetettu vielä riistakamera joka antaa aihetta syvemmälle häpeälle. Myönnän että jos täytyy tyhmäillä niin mieluummin tyhmäilisi niin ettei kukaan näe ;)

Koska tuosta ei sopisi tulla enempää tapa suunnitteltiin toisenlainen lähestymiskulma jolloin pilkkujänikselle pääsikin antamaan vähän oikea-aikaista palautetta moisesta urpoilusta. Toivottavasti kameran omistaja on ymmärtäväinen kun kuvaan ilmestyy ensin dalmaatti ja sitten kohta ihan hemmetin kiukkuinen naisihminen perässään toinen dalmatiankoira joka onnesta soikeana hosuu siinä ympärillä kun "haahaa nyt käy isoveljelle huonosti :D :D :D " Sirrion on kovin vahingoniloinen kun vaihteeksi joku muu on paheksunnan kohteena.

Jotenkin naurettavaa että Roo pysyy luotettavasti hanskassa mm. peuran ollessa näköpiirissä mutta muuttuu epäluotettavaksi kun lähistöllä on jäinen porkkana. Mutta Rohanin ruokahalu nyt on vähän epänormaaleissa mittasuhteissa. Vaikka sille on melko onnistuneesti opetettu rauhallisempaa suhtautumista ruokaan (Roolle on nuoruudessa mm. kädestä pitäen opetettu miten nappuloita syödään ruokakupista tukehtumatta ja nykyään se useimmiten syökin maltillisesti ja rauhoittaa tahtia sanallisesta muistutuksesta jos meinaa mennä hotkimiseksi) on Rohan edelleen koira jolle ei esimerkiksi voi antaa tyhjää piimäpurkkia nuoltavaksi koska se söisi sen purkin pahveineen ja korkkeineen. Se purkki on hei koskenut piimään! Ja piimä on ruokaa! Joten se purkkikin on ruokaa koska kaikki mikä koskee ruokaan on ruokaa! Ja kyllä, tällä logiikalla Rohanin mielestä kaikki on ruokaa. Ei ehkä ihan sattumaa että tälle koiralle tuli vierasesineen aiheuttama suolitukos. Koska pilkut on vähän vapaan kasvatuksen hedelmiä ei toisaalta liene mikään ihme jos hallinta toisinaan pettää sen kaikista vaativimman häiriön kohdalla. Ei niille ole ikinä tehty hallintaa siihen malliin mitä esim. Haurulle koska ei ne "tarvitse" sitä eivätkä ne muutu kulmakunnan kauhuiksi vaikka ovakin vähän villejä ja vapaita. Ruokintapaikkojen kauhuiksi muuttumista yritetään myös välttää ja toivottavasti Roon ryöstöretket ovat tästä eteenpäin vain vähän nolo muisto menneisyydestä.

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Pikapäivitys

Rohan valaisee huoneen (tai metsän) pelkällä olemuksellaan


Kivaa että satoi taas lunta sen puolesta että pääsee kunnolla lenkkeilemään, aikaisempien päivien jääkentille ei oikein voinut kuvitella laskevansa poikia irti ja hihnassa köpöttelytkin jäi aika vähiin kun ei nuo pilkulliset tolvanat yhtään osaa varoa. Hauru sentäs vähän tajuaa ettei jäällä voi ihan miten vain sinkoilla mutta bongatessaan jotain kiihdyttävää Haurunkin varovaisuus unohtuu sen siliän tien. Lumi on kyllä huonompi Sirrionin korvalle kun Sirristä on kivaa hangata naamaansa lumikinoksiin mitä tuo haava ei oikein kestäisi. Siitä huolimatta korva on alkanut näyttää paremmalta vihdoin ja viimein, saa nähdä kauanko vielä kestää että iho parantuu kokonaan.

torstai 11. helmikuuta 2016

Palvelu pelaa

Kamerassa oli vahingossa ihan väärät asetukset mutta ainakin sen ansiosta sai tietää miltä näyttäisi hännätön Rohan :D 

Köydenpätkä oli lelu joka kesti ehjänä alta 2 minuuttia. Sellaista lelua ei ilmeisesti ole tehtykään joka kestäisi Sirrin käsittelyssä mutta tuo on silti jo erityisen huonosti. Silti se oli pojista ihan superkiva lelu joten kaipa se oli hintansa väärti :D 

Meillähän koirat saavat olla pihalla miten haluavat, kaikki kolme osaavat pyytää ulos ja yleensä saavat tahtonsa läpi. Sisälle pääsevät periaatteessa myös aina halutessaan mutta aina se ei suju ihan niin onnistuneesti mitä toivoisin.

Koska Hauru osaa kaiken, osaa Hauru luonnollisesti myös koputtaa ulko-oveen halutessaan sisälle. Ainoa ongelma on etten aina heti kuule sen koputusta jos vaikka Netflix on päällä. Silloin Hauru koputtaa kovempaa ja kovempaa kunnes reagoin, mikä on ihan OK mutta vuosien saatossa ulko-ovesta kyllä huomaa että joku on vähän koputellut... Varsinaista ongelmaa Haurun kanssa ei kuitenkaan ole ollut.

Dallut sen sijaan ei kumpikaan osaa kovin hyvin pyytää sisälle. Rohan joskus vinkuu, minkä pystyy juuri ja juuri kuulemaan sisälle jos on hiljaista, ja Sirrion joskus haukkuu (mitä sentään ei voi olla kuulematta) mutta useimmiten ne vain seisovat surkeina oven takana. Pilkkujen ollessa ulkona puolet keskittymisestä pitää aina olla siinä että yrittää kuunnella niiden askelia kuistilla. Rohanin kanssa tuo on vielä jotenkin toiminut kun se ei viihdy kovin kauaa yksin ulkona mutta Sirrion voi olla pihalla useita tunteja ja koko sen ajan täytyy sitten olla valppaana. Koska vaikka pojilla on mahdollisuus jonkun sorttiseen säänsuojaan on minusta tärkeää että ne pääsevät sisälle aina halutessaan, etenkin huonolla ilmalla.

Ongelma on ollut nyt ankaran ;D pohdinnan kohteena ja lopputuloksena hankin tuohon kuistille maton joka hälyttää kun sen päälle astuu. Matto on tarkoitettu kai kauppojen oven eteen tms. sisäkäyttöön joten saa nähdä kestääkö se tuossa kuistilla ehjänä. Muuten se on ollut aivan täydellinen ratkaisu. Kuulen hälyttimen äänen vaikka katsoisin elokuvaa ja koiria ei ole tarvinnut opettaa käyttämään sitä. Ainoa huono puoli on että steppaillessaan kuistilla ne plinkuttaa kelloa kuin heikkopäiset ja ääni tuossa laitteessa on vähintäänkin riittävä... Eikä tietenkään löydy äänenvoimakkuuden säätöä. Ainakaan ei tarvitse huolehtia ettenkö huomaisi koska joku haluaa sisälle ja pojatkin tuntuu arvostavan äkisti kohonnutta palvelun tasoa kun meikä ryntää ennätysvauhtia avaamaan ovea. En nimittäin ole ihan varma menisikö ensin tärykalvot vai mielenterveys jos mölymattoa ei saa hiljenemään mutta tiedän etten halua ottaa asiasta tarkempaa selkoa :D

lauantai 6. helmikuuta 2016

Voihan korva

Sirrion huivimallina

Noudon opettaminen Sirrionille on liike mistä olen kaikista epävarmin kun kahdella koiralla olen jo onnistunut sen "pilaamaan". Molemmat vanhemmat hurtat osaa sinällään noutaa ihan OK mutta en ole kummankaan noutoon kauhean tyytyväinen, eri syistä. Sirrion olisi nyt se kolmas kerta joka toden sanoo ;) Eli ei saisi mokata.

Sirrionillekaan noudon opettaminen ei ole ollut ihan kaikkein helpointa mutta syksyllä Riitta Jantunen-Korrin opastuksella se saatiin aika hyvälle alulle ja nyt talvella itseksemme treenaillessa kaikki harjoitukset mitä saatiin onkin toimineet ja melkolailla on edistytty siihen pisteeseen mitä "käskettiin". Keväällä mennään taas saamaan lisää oppia mutta siihen asti pärjäillään omillamme. En oikein tiedä pitäisikö nouto laittaa siihen asti nyt jäihin kun tulisi kyllä tosi pitkä tauko vai pitäisikö uskaltautua räpeltämään omiaan :D Ainakaan paikallaan junnaaminen tuskin on kovin hyvä vaihtoehto, luulisin. Periaatteessa Sirrion nyt kuitenkin osaa noutaa ja on tuntunut siltä että voitaisiin edetä keskenämmekin, valmiista noudosta nyt ei paljoa edes puutu. Ja kuitenkin jos onnistun pilaamaan sen nyt hyvältä vaikuttavan noudon niin... ääh. 

Lisäksi Sirrionilla on haava korvassa, en tiedä onko Rohan vahingossa napannut sitä liian kovaa vai onko se itse urpoillut jotain (täysin mahdollista) mutta pikkuinen reikä siinä kuitenkin on. Joka EI parane, ei sitten millään. Luulen että se ei pääse parantumaan koska Sirrion ravistelee korviaan eli paukuttaa sitä haavaa luupäätään vasten. Siinä on kyllä suojus mutta eipä tunnu auttavan. Ärsyttää kun tuollainen ihan pikkuinen haava rajoittaa kauheasti meidän tekemisiä kun sitä sidosta saa varoa ja sitten koko korva pitää hemmetti varmaan amputoida kun ei se parane ja eihän sillä voi ikuisesti olla reikä korvassa. No ei kai sentään mutta kun ärsyttää. Sirrioniakin.

Saatiin yhdeltä maatalon isännältä tässä kylällä hopeaspray jonka hän arveli korjaavan korvan mutta ei sekään ole kunnolla auttanut. Piristävää kuitenkin kun käytännössä täysin vieras tyyppi haluaa auttaa korjaamaan koirani :) Ja suihkeesta on ollut apuakin vaikkei korva sen avulla parantunut olekaan.