maanantai 28. maaliskuuta 2016

Lisää videoita

Rohan tietää että kevääseen kuuluu puroleikit. Se juoksee puroja edestakas tuijottaen vettä pää kallellaan ja kaivaa vedelle uusia reittejä yms. vaikka kuinka kauan kyllästymättä. Tuossa en voinut sen kauheasti antaa kaivella kun Roo olisi mieluusti laajentanut puroa tielle päin mikä ei tietenkään käy päinsä. Sirrionia ei oikeasti kiinnosta, oltiin vain jo oltu tuossa sen verran pitkään että ipana alkoi kyllästyä niin se vissiin ajatteli että josko vähän osallistuisi Rohanin touhuihin kun ei me näköjään ikinä jatketa matkaa :D 


Vähän vanhempi video kun oli vielä enemmän lunta ja hyvä hankikanto. Edelleen vähän ärsyttää että heti kun alkaa kuvata vaikka kuinka muka salaa koirat kuitenkin huomaa ja alkaa hidastella, mitä sä teet? Onks sulla ruokaa? Ootko varma ettei oo? (Ihan kuin ikinä pystyisin syömään mitään noilta salassa.) Haluaisin joskus videota siitä miten hullua niiden meno normaalisti on.

Kaksi dalmatiankoiraa voi olla pahasta omistajan kunnolle kun niillä on niin hurjan kivaa jos vaan käppäilee lähimmälle aukealle paikalle ja laskee ne juoksemaan keskenään. Sitten meikä nettisurffaa puhelimella kunnes akku alkaa loppua, tulee kylmä tms. että pitää kutsua koirat luokse ja tallustella kotiin. Aiempien koirien kanssa on aina ollut pakko liikkua itsekin kun muuten ne on jääneet vaan nyhjäämään jalan viereen mutta pilkut ei sellaista harrasta. Vaan käydään me silti ihan oikeillakin lenkeillä välillä.


keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Pilkullisia passikuvia

Sirrion on niin... Sirrionin näköinen :D 

En tiedä kumpi on enemmän rotumääritelmän mukainen, varmaan Sirri kuitenkin, mutta minun silmään Rohan on noin miljoona kertaa kauniimpi. Vaikka tässä kuvassa Romppa ei olekaan näteimmillään kun aurinko häikäisee.

Enemmän kuvailin Sirrionia (taas) ja yritin löytää niitä kuvakulmia missä se olisi edustavimmillaan.

Osaa Sirrionkin välillä näyttää ihan sievältä.

Silti minusta edelleen Rohan on kaunis ja Sirrion älykäs. Mutta sehän on vain reilua ettei kumpikaan ole kaikkea :p Ja jos joskus tulee kolmas dalmis niin se on (toivottavasti) sitten tottelevainen.

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Sirrion 1 vuotta!


Sirrion pennusta nuoreksi mieheksi

Siinä vaiheessa (eli jo hyvin nuoresta) kun Sirrionista näki ettei siitä todellakaan tule näyttelykoiraa en ole jaksanut opettaa sitä seisomaan "oikein" ja sen kyllä huomaa kun kakara useimmiten kenottaa ihan miten sattuu. Joskus se seisoo tosi nätistikin mutta tämä ei ollut niitä päiviä, yllä oleva oli paras hyvin, hyvin monista yrityksistä... alkoi jo mennä hermo meillä molemmilla niin jätettiin sitten tähän. Mutta on se ihan nätti poika kuitenkin :D


Ulkonäköä enemmän muutenkin merkkaa pään sisältö ja sen puolesta Sirrion on lunastanut kaikki etukäteistoiveeni joita silloin reilu vuosi sitten Sirrin kasvattajallekin luettelin. Ei ole yhtään tarvinnut harmitella etten uskonut niitä ihmisiä jotka epäilivät etten tule löytämään toista yhtä hauskaa ja hyvää dallua kuin Rohan.

Sirrion on rohkea, iloinen, aktiivinen ja vilkaskin mutta silti hyvähermoinen ja tasapainoinen. Energia Sirriltä ei lopu kesken, sitä ei tarvitse koskaan houkutella tekemään asioita eikä se koskaan huonollakaan säällä jää mieluummin sohvalle makaamaan. Sirrionilla on sitä omaa tahtoa mitä kaipaan koiriini mutta se on kuitenkin koulutettavissa ja Sirrionia voi palkata ongelmitta sekä ruoalla että leluilla ja pelkät kehutkin toimii tiettyyn pisteeseen asti. Harrastaa sen kanssa voi melkein mitä vain eikä tarvitse olla koirasta huolissaan, ohjaaja on tässä koirakossa se heikompi lenkki. Sirrion on riittävän sosiaalinen sekä omassa laumassa että vieraita kohtaan, ei ehkä mikään ihan koirapuistokoira mutta ei sen kanssa todellakaan tarvitse lenkillä pelätä että se syö ketään. Ja se on ihana mammanmussukka joka istuu sylissä vaikka onkin liian iso ja tulee aina herättyään ensimmäiseksi antamaan minulle pusun häntäänsä heilutellen, sen jälkeen vasta se alkaa miettimään haluaisiko mennä ulos, juomaan, takaisin nukkumaan, Rohania kiusaamaan, vai mitähän sitä seuraavaksi keksisi.

Ihan täydellinen hassu krokotiili Sipuli siis.





Sirrionin kasvutaulukko, etenkin säkäkorkeus on enemmänkin suuntaa antava luku kuin minkäänlainen fakta... Mutta on se vähän Rohania isompi jokatapauksessa. Olisi kiva jos jossain pääsisi mittaamaan herran ihan sellaisella tikulla niin saisi ehkä tietää mikä on totuus...

8vko: 8kg, 34cm
6kk: 26kg, 59cm
9vko: 9kg, 36cm
7kk: 27,2kg, 60cm
10vko: 10kg 8kk: 29kg
11vko: 11.4kg, 40cm
9kk: 30.2kg
12vko: 12.2kg
10kk: 30.4kg, 62cm
13vko (3kk): 13.5kg
11kk: 30.8kg
14vko: 15.1kg
12kk: 31.2kg, 63cm
15vko: 16kg, 47cm
1,5v: 35 kg
16vko: 16.8kg

17vko (4kk): 19.1kg

18vko: 19.8kg

19 vko: 21.3kg

20vko: 21.5kg, 55cm

21vko: 24.1kg

22vko (5kk): 25kg, 57cm 




perjantai 18. maaliskuuta 2016

Sinne päin nouto


Melkolailla Sirrionin tämänhetkinen käsitys noutoliikkeestä, perusasentoon siirtyminen on vain hieman tavallista hitaampi kun kakara jää ihmetelemään kuvaamista. Normaalisti meillä on aina käytössä ohjatun kapula koska muuten Sirri tarttuu nykyisin aina laippaan mutta sen heittäminen on sen verran haastavaa normaalistikin etten halunnut yrittää sitä puhelin kädessä. Mutta onhan Sirrionin kapulan käsittely muutenkin aika kauheaa... Sitä siis korjailemaan seuraavaksi. En tosin ihan tarkalleen tiedä miten mutta joitain ideoita onneksi jo on ja ehkä ne ideat kokeilemalla selkenee. Tällaista tämä on kun treenaa pääsääntöisesti yksin :D

maanantai 14. maaliskuuta 2016

torstai 10. maaliskuuta 2016

Kotikäytös


Team Vallattomat blogissa oli täyteltynä jalostusneuvojien jatkokurssin kysely koirien kotikäyttäytymisestä. Minä haluan täyttää myös koska tässä tapauksessa hullulla on halvat huvit. Luvassa aika pitkä postaus siis koska meinaan laittaa vastaukset kaikista kolmesta pojasta tähän samaan pötköön.


1. Rauhoittuminen
Rauhoittuminen kotona: kauanko kestää, että koiran käyttäytyminen palautuu normaaliksi kiihdyttävän tai pelottavan tilanteen jälkeen? Rauhoittuminen muualla.

Hauru kiihtyy hyvin nopeasti varsin monenlaisista asioista ja kierrokset on tapissa sillä samalla sekunnilla. Haurun reaktioiden voimakkuuteen nähden se palautuu mielestäni varsin hyvin enkä koe palautumista Haun ongelmaksi. Kun jotain tapahtuu (tai Hauru luulee että tapahtuu) se sinkoaa välittömästi makuupaikaltaan ja alkaa armoton sähläys, hyppiminen ja mahdollisesti haukkuminenkin mutta heti kun tapahtuma loppuu tai Hauru huomaa että se olikin väärä hälytys se käpertyy takaisin paikalleen nukkumaan kuin ei mitään. Joskus olisi kiva jos sitä itse kiihkoilua arkisista asioista voisi vähän rajoittaa mutta mudin tunteiden paloa ei voi sammuttaa ;) Kotona Haurun mielestä pelottavia tilanteita ei ole olemassakaan. Kodin ulkopuolella Haurun käytös on muuten samankaltaista kuin kotonakin mutta koska ulkona sitä pelottaa aika monet asiat se ei yleensä ole koskaan täysin rauhallinen kun sen pitää tarkkailla ympäristöä. Etenkin jos paikalla on ihmisiä tai muita koiria. Se kuitenkin palautuu ikävistä kokemuksista nopeasti normaalille epäluuloisuus tasolleen eikä se esim. irtokoira-kohtaamisen jälkeen seuraavan kerran samassa kohtaa reagoi niin että voisi kuvitella sen muistelevan että viimeksi tässä kohtaa tapahtui jotain. Ei se muutenkaan muistele asioita ikävien sattumustenkaan jälkeen sen pahemmalla kuin mitä sen "kaikki on tyhmää/vaarallista ennenkuin toisin todistetaan ja todennäköisesti sen jälkeenkin" perusmeininki on.

Rohanilla on mielestäni pojista huonoin hermorakenne. Se ei ole sellainen kiihkoilija kuin Hauru mutta sen perusolotila on aina vähän hermostunut. Iän myötä tilanne on jonkin verran helpottanut mutta edelleen Roo on aikamoinen piippailija, nousee heti jos minä nousen yms. levotonta käytöstä. Varsinaisesti kiihdyttäviä asioita ei meillä kotona kuitenkaan ole. Vieraissa paikoissa Rohanin on vielä vaikeampi rauhoittua ja esim. tokossahan sen suurin ongelma on että paikallamakuissa en vain saa sitä olemaan rauhallisena sitä paria minuuttia. Vinkuminen, steppailu ja täriseminen on Roolle ihan perusmeininkiä. Kohdatessaan ulkona jonkun erityisen kiihdyttävän ärsykkeen (vaikka lapsia pelaamassa jalkaPALLOa) se palautuu kohtuullisen hyvin kun näköyhteyttä ärsykkeeseen ei enää ole, todennäköisesti koska Rohan on niin vilkas että se nopeasti löytää jotain muuta mielenkiintoista katseltavaa ja unohtaa koko pallon. Poissa silmistä poissa mielestä todellakin pätee Rohanin kohdalla. Jos pallo pysyy näköpiirissä en tiedä kuinka monta tuntia se jaksaisi hinkuilla ja vinkuilla pallon perään. En ole jaksanut ikinä kokeilla kun arjessa meille riittää ratkaisuksi että ei hengailla jalkapallokentän laidalla. Pelottaviin asioihin pätee myös aiemmin mainittu sanonta mutta lisäksi Rohan yleensä päsee pelottavista asioista yli vaikka ärsyke ei loppuisi sillä se yleensä hetken aikaa katseltuaan/kuunneltuaan pelottavaa asiaa tulee pian siihen tulokseen ettei tässä mitään pelättävää ollutkaan, olinpa taas vaan vähän höpsö Romppa kun tuotakin jänskäsin.

Sirrion on pojista rauhallisin ja tasaisin luonne. Vaikka se innostuu asioista helposti sitä ei varsinaisesti kiihdytä mikään muu kuin leikkiminen, joko toisten koirien tai ihmisten kanssa, sekä tokoilu jossa se on oppinut toimimaan pääsääntöisesti hyvin korkeassa vireessä. Näistä toiminnoista se palautuu todella hyvin eikä sille ole mikään ongelma tokossa vaihtaa vauhtiliikkeestä melkolailla suoraan johonkin paikkamakuuseen tai kaukoihin joissa vireen on oltava huomattavasti matalampi (ja sitten taas siirtyä takaisin vauhtiliikkeisiin). Rauhoittuminen vieraissa paikoissa on sille yhtä helppoa kuin kotonakin, esim. kylässä Sirrion käy uteliaana poikana tutkimassa paikat ja sen jälkeen kerjäämässä huomiota ihmisiltä mutta jos kukaan ei jaksa Sirriä viihdyttää se lysähtää hyvin nopeasti lattialle makoilemaan.

2. Ruokaan liittyvä käyttäytyminen
Ahne vai nirso? Vaikuttaako ruuan rakenne tai koostumus syömishaluun? Syökö koira jossain tilanteessa tavallista huonommin? Puolustaako koira ruokaansa toisilta koirilta/ihmisiltä? Imeskeleekö koira tyynynkulmaa, peittoa, toisen koiran korvaa tms.? Syökö koira omia/toisen koiran ulosteita tai keppejä, kiviä, vaatteita?

Hauru on nirso, oli vielä nirsompi nuorena. Se ei kuitenkaan ole ikinä ollut erityisen laiha eli ei Haurun kanssa tarvinnut olla pelätä että se nälkään itseään tappaisi edes pentuaikoina kun tuntui ettei se välillä päiviin syönyt mitään. Selkeästi se söi riittävästi kuitenkin. Mutta se ei koe ruokaa palkitsevaksi mikä on aika ikävää harrastuskoirassa ja on ihan vain muutamia herkkuja joita se suostuu edes syömään. En ole havainnut ruoan koostumuksella olevan merkitystä. Jostain syystä Hauru ottaa herkemmin herkkuja muilta ihmisiltä kuin minulta, esim. nakit ällöttää sitä aivan suunnattomasti kotona ja se kantaa ne roskiin jos niitä erehtyy sille antamaan mutta Hauru on syönyt niitä treeneissä toisen koiran ohjaajan tarjoamina. Minun kädestä ne samat nakit ei edelleenkään kelvanneet. Hauru puolustaa ruokaansa toisilta koirilta mutta ei minulta, muista ihmisistä ei ole kokemusta. Hauru ei imeskele tai syö mitään ylimääräistä.

Rohan on ahneuden multihuipentuma, se syö mitä vain ja koska vain. Puolustaa ruokaansa hyvin voimakkaasti toisilta koirilta ja saattaa puolustaa ihmisiltäkin mutta ihmisiä lähinnä varoittaa murisemalla ja pyrkii viemään herkkunsa kauemmas, koiria kohtaan se on hyökkäävämpi. Ei imeskele mitään mutta syö ihan kaikkea asiaan kuulumatonta. Olen pystynyt voimakkaasti vähentämään asioiden syömistä koulutuksen avulla mutta Rohan ei edelleenkään ole täysin luotettava asiassa etenkään ulkona ja siksi Roo ulkoileekin usein kuonokoppa päässä.

Sirrion on myös varsin ahne ja ruoka kuin ruoka kelpaa. Puolustaa ruokaansa voimakkaasti toisilta koirilta sekä ihmisiltä. Samoin kuin Rohan Sirrion on selkeästi hyökkäävämpi koiria kohtaan mutta luulen että Sirrion voisi Rohania herkemmin purra myös ihmistä jos joku menisi väärällä tavalla sörkkimään sitä sen syödessä. Ei imeskele outoja asioita eikä muuten syö mitään ylimääräistä mutta tykkää repiä lelujaan rikki ja saattaa siinä tilanteessa niellä leluista irtoavia paloja.

3. Sisäsiisteys
Onko koira sisäsiisti? Missä iässä se oppi sellaiseksi? Pystyykö koira pidättämään yön yli? Onko koiralla havaittu "stressimahan" oireita? Merkkaileeko koira kotona? Entä vieraisilla?

Hauru on sisäsiisti, en muista ihan tarkalleen mutta olisikohan se ollut n. 5kk ikäinen kun se oli niin sisäsiisti ettei enää tarvinnut ylimääräisiä ulkoiluja eikä vahinkoja sattunut. Ei ole stressimahaa. On merkannut kotona kerran nuorena poikana, näin tilanteen ja pidin Haurulle puhuttelun eikä ole merkannut sen jälkeen kotona. Vieraissa koirallisissa talouksissa, kuten myös muissa sisätiloissa joissa on koirien hajuja, Hau merkkailee rangaistuksesta riippumatta etenkin jos unohdan vahtia sitä mutta saattaa yrittää nostaa koipea myös suoraan minun silmieni alla.

Rohan tuli minulle vajaa 6kk iässä eikä ole kertaakaan tehnyt sisälle, muistaakseni oli puhetta että edellisessä kodissa vahinkoja saattoi vielä sattua yöllä mutta en muista ihan tarkkaan enää. Ei ole stressimahaa eikä merkkaile sisätiloissa vaikka olisi juoksuhajuja tai mitä vain.

Sirrion oli sisäsiisti n. 14 viikon iässä niin ettei tarvinnut ylimääräisiä ulkoiluja eikä tullut vahinkoja. Ei ole stressimahaa eikä ole koskaan merkannut sisätiloissa mutta ei ole nyt vanhempana vieraillut koirallisissa talouksissa.


4. Suhtautuminen koiriin ulkona (kaukana kodista)
Vieraiden uros-/narttukoirien kohtaaminen koiran ollessa kytkettynä taluttimeen? Vieraiden uros-/narttukoirien kohtaaminen koiran ollessa vapaana? Suhtautuminen pikkupentuihin/nuoriin koiriin? Leikkiikö koira vieraiden koirien kanssa?

Hauru on vieraskoira-aggressiivinen, ainakin osittain pelosta johtuen sillä pikkupentuna jo se pelkäsi aivan hysteerisesti muita koiria vaikka sille ei ollut tapahtunut mitään. Kasvaessaan ja saatuaan useampia irtokoiria iholleen (ystävällisiä koiria mutta Haurulle sillä ei ole merkitystä) sen käytös muuttui pelokkaasta aggressiiviseksi. Se suhtautuu sitä todennäköisemmin aggressiivisesti mitä lähempänä toinen koira on mutta myös vieraan koiran rotu ja olemus (Hau inhoaa yleensä enemmän hyvin itsevarmoja koiria) vaikuttaa sen käytökseen. Tosin Hauru saattaa myös pyrkiä hyökkäämään vieraan koiran päälle vaikka välimatkaa olisi kymmeniä metrejä ja vieras koira ei käyttäydy mitenkään uhkaavasti tai provosoivasti. Toisia mudeja Hauru sietää muita koiria paremmin, monia yksilöitä jopa kosketusetäisyydellä, ja satunnaisesti muitakin koiria ilman tarkoituksellista totuttamista. Vapaana tai leikin merkeissä Hau ei aikuistuttuaan ole kohdannut vieraita koiria koska se on niin arvaamaton, vaikka Hauru suhtautuisi koiraan aluksi ystävällisesti se saattaa jossain vaiheessa ilman suurempaa varoitusta purra. Käskyn alla töitä tehdessään Hau ei reagoi toisiin koiriin eikä ole koskaan karannut paikallamakuusta toisen koiran kimppuun tms. mutta heti vapauduttuaan muuttuu avoimen aggressiiviseksi. Pentuihin ja hyvin nuoriin koiriin se suhtautuu paremmin mutta niitäkin useimmiten kyykyttää ja pyörittelee ihan surutta vaikka ei varsinaisesti purisi ja joitain pentuja kohtaan se on aivan yhtä aggressiivinen kuin aikuisiakin koiria. Narttuihin se suhtautuu myös paremmin kuin uroksiin mutta tämäkään ei ole mitenkään varmaa, on sellaisia narttuja joita se vihaa ja sitten taas joitain uroksia jotka on ihan siedettäviä.

Rohan on pidättyväinen vieraita koiria kohtaan, sitä ei erityisemmin kiinnosta ne eikä se yleensä pyri lähestymään vieraita koiria mutta on sosiaalinen jos vieras koira lähestyy sitä. Rohan puolustaa itseään tarvittaessa mutta ei provosoidu kovin herkästi vaan esim. aggressiivisesti käyttäytyvän irtokoiran lähestyessä Rohan seisoo paikoillaan ja tuijottaa tyynenä mutta itsevarmana kuin kysyen että oletko nyt kaveri ihan miettinyt tämän loppuun asti? Toistaiseksi yhdelläkään koiralla ei ole pokka riittänyt kuin korkeintaan hetken rääkymiseen ja sitten paikalta poistumiseen. Vieraan koiran sukupuolella ei ole Rohanille merkitystä, kuten ei myöskään sillä onko Roo hihnassa vai ei. Pentujen kanssa Rohan on erinomainen, joskin aika lepsu. Pennut saa tehdä mitä vain kun ne on niin ihania pikku lapsosia. Rohan leikkii välillä vieraiden koirien kanssa mutta se ei ole mikään koirien koira vaan on yleensä kiinnostuneempi ihmisistä.

Sirrion pyrkii yleensä ottamaan kontaktia vieraisiin koiriin, ellen muuta ohjeista, ja on koirasosiaalinen vieraan koiran sukupuoleen katsomatta sekä hihnassa että vapaana mutta on vielä niin nuori että tilanne voi toki muuttua. Sirrion on aika dominoiva luonteeltaan muutenkin ja lisäksi on koko elämänsä ajan tottunut olemaan kukkona tunkiolla sillä kaikki sen koirakontaktit ovat luonteeltaan Sirriä alistuvaisempia. On siis paljon mahdollista että ainakin dominoivan uroksen kanssa voisi tulla kränää jos ne pääsisi huseeraamaan oman halunsa mukaan, lähtökohtaisesti Sirrion ei kuitenkaan ole aggressiivinen tällaisillekaan koirille. Sirrion rakastaa leikkiä muiden koirien kanssa mutta on aika päällekäyvä ja raju eikä ilman ihmisen ohjausta kovin hyvin suhteuta käytöstään herkkien, pienten tai hyvin nuorten koirien tasolle vaan saattaa tarkoittamattaan säikäyttää tai satuttaa. Nuorempana Sirrion oli todella huomaavainen ja puhui paremmin koirakieltä joten voi olla että tämä on vain taas yksi teini-iän kotkotus tai sitten se on pysyvämpää vaikutusta siitä että sen kaverit tosiaan on kaikki sellaisia jotka kannustavat Sirrionia käyttäytymään tietyllä tavalla.

5. Suhtautuminen oman perheen koiriin

Hauru oli nuorena hyvin arvaamaton lauman vanhempia koiria kohtaan (ollen itse silloin nuorin) ja pyrki ratkaisemaan etenkin erilaiset konflikti-tilanteet väkivallalla. Mutta saatoi se myös singota huoneen poikki esim. Maxin päälle ilman minun havaittavissa ollutta syytä. Koulutuksella tämä käytös on melkolailla loppunut eikä Hauru ole enää vuosiin edes harkinnut hyökkäävänsä oman lauman koiriin kiinni noin vain. Kahdesti Rohanin kanssa on tullut tappelu mutta siinä tyhmä omistaja ja Rohan itse olivat selkeitä osasyyllisiä. Aiemmin Haurua piti jatkuvasti valvoa, käskyttää sitä tekemään järkevämpiä valintoja tilanteissa joissa se olisi valinnut tappelemisen sekä katkaista välittömästi kaikenlainen muu epätoivottu käytös mutta iän ja toistojen myötä se on alkanut itsenäisestikin vältellä konflikteja menemällä esim. toiseen huoneeseen jos alkaa ärsyttää. Silti Hauru vaatii edelleen tiukan kurin ja tarkkaavaisuutta sillä varsinaisesti sosiaalinen tai luotettava se ei toisten koirieni kanssa ole eikä varmaan tule koskaan olemaan.

Rohan on oikein hyvä laumakoira, sillä ei koskaan ole ollut mitään siitä itsestään johtuvia ongelmia toisten koirieni kanssa. Siltä ei löydy tippaakaan dominanssia eikä sitä muutenkaan kiinnosta mikään lauman arvojärjestyshömppä, Rohan on kohtelias toisia koiria kohtaan ja antaa herkästi tilaa muille vaikka varsinaisesti alistuva se ei ole. Sitä ei vain kiinnosta riidellä, sopu sijaa antaa Rohanin mielestä.

Sirrionin suhtautuminen vanhempiin poikiin on mielestäni ihan normaalia ja loppupeleissä hyvin fiksuakin teini-uroksen käytöstä. Sirrion on hyvin dominoiva joten jonkin verran ihmisen täytyy katsoa ettei se ihan pompota Rohania kun Rohan on niin lepsu. Kiltti Sirrion kuitenkin on, joskus vain (varmasti iästäkin johtuen) turhan raju eikä aina haluaisi uskoa jos Rohan vaikka sanoo ettei nyt huvita leikkiä. Kun Sirriä huvittaisi ja Sirrionista olisi kivointa että tehdään niinkuin Sirrion haluaa. Mutta uskon että tämä piirre on päässyt vahvistumaan nimenomaan siksi kun Rohan on niin lepsu ja aina antaa Sirrionille kaiken periksi. Jos Sirrion olisi elänyt jonkun vähän tiukemman (mutta reilun) vanhemman koiran kanssa uskon että Sirri olisi sopeutunut siihen eikä olisi ylipäätään kasvanut tuollaiseksi maailman navaksi. Hauru on Sirrille täysin ilmaa, se tietää että Hauru on kärttyisä vanha äijä joka on parasta jättää omaan arvoonsa.

6. Suhtautuminen ihmisiin
Koiran suhtautuminen vieraisiin miehiin/naisiin/lapsiin/vauvoihin? Vaikuttaako koiran käyttäytymiseen, jos vieras ihminen tulee kohti, tuijottaa silmiin tai koskettaa koiraa päälaelle?

Haurun suhtautuminen vieraisiin aikuisiin ihmisiin on arvaamatonta. Sen käytös voi olla ihan mitä vain selkeästä aggressiosta hysteeriseen arkuuten tai se voi olla avoin, ystävällinen ja niin hurmaava ettei ikinä arvaisi millainen se voi pahimmillaan olla. Useammin Haurulla on ongelmia miesten kuin naisten kanssa mutta poikkeuksia löytyy molempiin suuntiin, samaten ihmisen käytös vaikuttaa mutta tässäkin on poikkeuksia ja onkin todella vaikea yrittää ennakoida miten Hauru tulee tällä kertaa reagoimaan. Se yleensä väistää jos ihminen yrittää koskettaa sitä ilman että aloite tulee Haurun itsensä puolelta mutta en usko että se purisi aikuista ihmistä kuin ehkä henkensä hädässä. Lapsia ja ainakin vähän isompia vauvoja kohtaan Hauru on 95% varmuudella aggressiivinen ja puree jos pääsee tarpeeksi lähelle. Tässäkin on kuitenkin yksi tai kaksi poikkeusta, mm. yksi sukulaislapseni oli Haurun mielestä kiva ja lapsi heitteli sille keppiä yms. ilman mitään ongelmia. Ihan pikkuvauvoja Hauru ei ole tavannut. Mainittakoon myös että Haurulla ei ole mitään huonoja kokemuksia ihmisistä tai lapsista, sitä ei ole ikinä kiusattu tms. ja se on ollut kavereideni yms. lasten kanssa tekemisissä pennusta asti. Tutuille aikuisille ihmisille Hauru on aina maailman kultaisin ja kiltein poika.

Rohan on hyvin ystävällinen ihmisiä kohtaan ikään, kokoon ja sukupuoleen katsomatta. Nuorempana se oli jopa mielistelevä mutta nyt vanhempana se seisoo tukevammin omilla jaloillaan ja tämä piirre on jäänyt pois. Roo ei epäröi kavuta vieraiden ihmisten syliin ja on muutenkin tosi rakastettava, yleensä se hurmaa jokaisen ihmisen jonka kanssa se on tekemisissä. Ihmisen käytös ei juurikaan vaikuta, Rohan on melkoisen varma ettei ihmiset ole koskaan vaarallisia ja vaikka siltä löytyy puolustushalukkuutta on ihmisen todella vaikea saada sitä ominaisuutta esille. Hyvin oudosti tai uhkaavasti käyttäytyviä ihmisiäkin Rohan pyrkii lähinnä välttelemään ja rauhoittelemaan.

Sirrion on myös hyvin ihmissosiaalinen ikään, kokoon ja sukupuoleen riippumatta. Se on toistaiseksi aika raju rakastaja joten kaikkien lasten, vanhempien ihmisten tms. kanssa sitä ei voi päästää ihan vapaasti hillumaan ettei se vahingossa kaada tai muuten satuta mutta rauhoittumista on jo tapahtunut ja uskon että ihmisten tervehtiminen rauhoittuu entisestään Sirrin saadessa lisää ikää. Sirrionkaan ei useimmiten välitä miten sitä lähestytään mutta sen saa epäluuloiseksi Rohania helpommin, se on mm. varoittanut haukkumalla sienestäjä mummoa joka tuli huiviin tms. verhottuna pimeästä metsästä ja käveli meitä kohti sanomatta sanaakaan. Uskon että tämä on taas vähän ikäsidonnainen juttu mutta Sirrionilla on oikeastikin voimakkaampi ja herkemmin esiintuleva puolustushalu kuin Rohanilla.



7. Yhteistyö ihmisen kanssa
Kuinka usein koira hakeutuu omistajansa luo vapaana ollessaan? Hakeutuuko koira yhteistyöhön ihmisen kanssa metsästystilanteessa tai -leikissä? Selviääkö ilman apua? Pystyykö vastaanottamaan apua? Entä vieraita koiria/ihmisiä kohdatessa? Uusissa tai pelottavissa tilanteissa? Ongelmallisen tilanteen kohdatessaan? Onko uusien taitojen opettaminen helppoa?

Hauru on yhteistyöhaluinen lähinnä kun se sille itselleen sopii. Vapaana se tulee säännöllisesti luokse mutta tämä on opetettu käytösmalli, se oli jo pikkupentuna lähdössä omille teilleen heti kun pääsi hihnasta irti ja tekisi mielellään niin vieläkin. Hauru ei myöskään suuremmin välitä leikkiä minun kanssani mutta tämä on parantunut huomattavasti ja toisaalta Hauru ei kauheasti muutenkaan välitä leikkimisestä. Harrastuksissa sen ohjaaminen on haastavaa koska Hauru tietää mitä on tultu tekemään ja minä olen sen mielestä lähinnä statisti :D Haurulle ei ole mikään ongelma selvitä itsekseen jos vaan kyse ei ole mistään pelottavasta. Oikeasti pelottavissa tilanteissa Hauru tukeutuu minuun aika paljon ja muutenkin silloin (harvoin) kun se itse kokee tarvitsevansa jotain apua se kääntyy heti minun puoleeni ja luottaa että hoidan asian kuntoon. Uusien asioiden opettaminen Haurulle on aivan äärimmäisen helppoa, en varmasti ikinä enää saa siinä suhteessa samanlaista koiraa.

Rohan on hyvin yhteistyöhaluinen minun kanssani, muiden ihmisten ei sitten niinkään. Vapaana ollessaan se harvemmin lähtee kovin kauas, kävellessäni heiluva käsi osuu koko ajan sen kalloon :D Toisten koirien kanssa se irtoaa leikkimään ja joskus se kiinnostuu riistasta tai muista hajuista mutta silloinkin se yleensä käy tosi usein luonani kääntymässä ja tarkkailee minua jatkuvasti. Se on myös leikkimisessä ja harrastuksissa hyvä yhteistyössä ja meidän tekemisissä on aina hyvä ME- henki. Itsenäisesti työskentely ei kuulu Rohanin vahvoihin puoliin ja jos tehtävä on vähänkään vaikea se aika nopeasti luovuttaa eikä yleensä yritä enää uudelleen ilman kannustusta. Uusien asioiden opettaminen on varmaan aika keskivertoa, Rohan yrittää yleensä parhaansa ja on ihan oppivainen mutta Hauruun tottuneena se ei ole mikään ruudinkeksijä.

Sirrion on välimuoto, se ei ole niin itsenäinen mitä Hauru mutta ei myöskään mikään jaloissa nyhjääjä. Se kulkee eteenpäin yhtään epäröimättä, häntä pystyssä ja omiin kykyihinsä luottaen. Mutta se on myös oikein kykenevä ottamaan vastaan ohjausta vaikka Sirri ei yleensä vartavasten jää niitä pyytelemään. Se pärjää mainiosti omillaan mutta on huomannut että monessa asiassa pääsee helpommalla kun toimii ihmisen kanssa yhteistyössä ja että esim. leikkiminen on paljon kivempaa ihmisen kanssa kuin yksinään. Jos sillä on joku lelu niin kohta se onkin jo työntämässä sitä käteeni ja vaatimassa leikkimistä. Vapaana ollessa Sirrion tulee aina välillä käymään luonani ja nykyään pysyy jo pääsääntöisesti näkökentässäni ja liikkuu sinne suuntaan mihin minäkin kun yhdessä vaiheessa se oli vähän sellainen että se pyrki liikkumaan liian suurella alueella vaikka kävikin välillä sitten näyttäytymässä. Siitä tavasta pois opettaminen ei ollut kauhean vaikeata, kuten ei asioiden opettaminen Sirrionille yleensäkään. Vähän omapäinen se osaa olla mutta kun pysyy mustavalkoisena ja tekee Sirrionille pelisäännöt selviksi niin se hoitaa oman osuutensa.

8. Käsiteltävyys
Yleinen käsiteltävyys: Miten koira käyttäytyy hoitotoimenpiteissä? Kiinnipidettäessä? Nosteltaessa? Miten koira käyttäytyy eläinlääkärissä? Miten koira käyttäytyy ollessaan hoidossa vieraassa paikassa? Jos koira suljetaan tilapäisesti vieraassa paikassa pieneen huoneeseen, miten koira käyttäytyy?

Hauru antaa minun käsitellä itseään ongelmitta, saan rauhassa tehdä sille mitä vain. Muiden ihmisten kosketuksesta se ei oikein pidä ja yrittää useimmiten kiemurrella pois mutta ei ole aggressiivinen kun esim. eläinlääkärillä pitelen sitä kiinni että eläinlääkäri saa tehdä hoitotoimenpiteet rauhassa. Hauru ei ole ikinä ollut hoidossa eikä sitä ole taidettu sulkea minnekään vieraaseen paikkaan.

Rohan antaa kaikkien käsitellä itseään miten vain, ainoa "ongelma" on että se yrittää pusutella eläinlääkäriä tai vaikka hampaita katsovaa tuomaria mikä vähän vaikeuttaa toimenpiteiden tekemistä. Rohan ei ole ikinä ollut hoidossa eikä sitä ole ikinä suljettu minnekään vieraaseen paikkaan.

Sirrion antaa minun käsitellä sitä miten vain, vieraiden kanssa riippuu käsittelijästä. Sirrion ei hirveästi arvosta esim. hampaiden katsomista ja voi laittaa sen aikamoiseksi pelleilyksi jos ihminen ei osaa olla riittävän auktoriteettinen ja varmaotteinen. Aggressiivinen se ei kuitenkaan näissä tilanteissa ole ja eläinlääkärissä se on ollut viimeksi pikkupentuna jolloin se nukkui tutkimuspöydällä samalla kun sitä rokotettiin. Sirrion ei ole ikinä ollut hoidossa eikä sitä ole ikinä suljettu minnekään vieraaseen paikkaan.

9. Resurssien puolustaminen
Puolustaako koira ruokaansa, nukkumapaikkaansa, lelujaan, suosikki-ihmistään tms. muilta koirilta? Entä ihmisiltä?

Hauru puolustaa ainakin ruokaansa toisilta koirilta, mahdollisesti muitakin resursseja mutta sitä on vähän vaikea sanoa kun sen käytös toisia koiria kohtaan muutenkin on mitä on. Minulta se ei puolusta mitään, vieraammilta ihmisiltä en oikein tiedä koska en näe tarvetta laittaa Haurua sellaiseen tilanteeseen kun Hauru ei muutenkaan ole kovin sosiaalinen.

Rohan puolustaa ruokaansa koirilta sekä parempia herkkuja myös vieraammilta ihmisiltä. Muita resursseja se ei puolusta.

Sirrion puolustaa ruokaansa koirilta, vieraammilta ihmisiltä ja satunnaisesti parempia herkkuja minultakin. Muita resursseja se ei varsinaisesti puolusta mutta ottaa kyllä mielellään lelut yms. pois toisilta ja jos rapsuttelen jotain toista koiraa Sirrion mielellään tunkisi väliin. Aggressiivinen se ei näissä tilanteissa kuitenkaan ole.

10. Lisääntymiskäyttäytyminen
Yrittääkö koira astua myös muita koiria kuin juoksuaikaisia narttuja? Aikuisia ihmisiä? Lapsia? Esineitä? (Nartuille tässä oli vielä lisäkysymyksiä.)

Hauru on kastroitu yliseksuaalisuuden vuoksi. Se pyrki astumaan kaikki nartut, ei tarvinnut olla juoksua lähimaillakaan, sekä monet kastroidut urokset. Jos jollain kylän koiralla oli juoksut Hauru ei syönyt mitään, se ulvoi sisällä ollessaan ja ulkona yritti karata naisiin. Koulutuskentillä yms. paikoissa siihen ei välillä tahtonut saada mitään kontaktia edes minua kokeneemmat koiraihmiset vaikka toisia koiria ei ollut mailla halmeilla. Mutta kun ne hajut! Ihmisistä tai esineistä se ei ollut kiinnostunut. Nyt kastroinnin jälkeen se on normaali ja astuu vain juoksuiset nartut.

Rohan on myös kastroitu (terveyssyistä) joten siitä ei voi sanoa täydellä varmuudella mutta uskon sen olleen ihan normaali ja fiksu uros. Se ei ole koskaan nylkytellyt mitään ylimääräisiä, joskus harvoin leikin lomassa vähän toisia koiria mutta se ei mielestäni liity lisääntymisjuttuihin mitenkään ja loppuu heti kun sille vähänkään huomautetaan asiasta. Nykyään Rohanilla ei tunnu olevan mitään erityistä mielenkiintoa lisäntymisen yrittämiseen.

Sirrion on myös ainakin toistaiseksi ihan fiksu uros. Lähistön koirien juoksut eivät vaikuta siihen sanottavammin ja kun se on ollut suorassa kontaktissa juoksuisten koirien kanssa se on selkeästi kiinnostunut mutta kohtelias narttua kohtaan. Juoksunartun läsnäollessa Sirrion pystyy keskittymään muihinkin asioihin ja esim. tokoilemaan melko normaalisti. Se nylkyttää joskus harvoin muita koiria leikkiessä mutta se ei Sirrinkään tapauksessa mielestäni varsinaisesti liity lisääntymisjuttuihin. Joskus se myös astuu minua (tai lähinnä yrittää) tilanteissa joissa asiat ei mene sen mielen mukaan. (Sopivalle tuulelle sattuessaan se kokeilee vähän sitä sun tätä josko saisi tahtonsa läpi.) Muita ihmisiä tai mitään esineitä se ei ole koskaan yrittänyt astua.

11. Pelot
Uudet paikat? Liukkaat alustat? Korkeat paikat? Portaat? Hallit tai avoimet paikat? Pimeät tai hämärät sisätilat? Eläimet? Äänet: ilotulitteet/ukkonen/kovat äänet? Onko koiralle joskus sattunut jotain, minkä vuoksi se on oppinut pelkäämään jotain em. asiaa? Näyttääkö koira ulkona pelkäävän joskus ns. ilman syytä? Kuinka nopeasti koira palautuu kerran säikähdettyään?

Haurun pelot on moninaiset. Se pelkää joitain alustoja, pimeitä paikkoja, toisia koiria, eläimen muotoisia leluja, patsaita yms. (ehkä koska se ajattelee että ne voi olla koiria?), suihkulähteitä, tuulessa lepattavia muovipusseja ja joitain ihmisiä nyt ainakin. Lisäksi sitä hermostuttaa kaikenlainen hälinä, esim. keskustassa kun on paljon ihmisiä ja autoja ja ties mitä niin sen on vaikea olla kun sen pitää epävarmuuden vuoksi yrittää tarkkailla kaikkea. Haurulle ei ole ikinä tapahtunut mitään pahaa jos ei lasketa irtokoiria jotka ovat pääseet liian lähelle tekemään tuttavuutta mutta niistäkään yksikään ei ole ikinä hyökännyt Haurun päälle tmv. Äänivarma se kuitenkin on.

Rohanista tykkään sanoa että sitä jännittää, en että sitä pelottaa, koska se ei mene paniikkiin ja yritä paeta häntä koipien välissä tms. vaan se vaan nostaa niskakarvat pystyyn, sanoo ehkä pari kertaa VUH! ja menee sitten katsomaan jännityksen kohdetta mikäli mahdollista. Sen jälkeen sitä ei enää jännitä se asia. Jos se ei voi mennä katsomaan asiaa sen on vaikeampi päästä tilanteesta yli mutta se pysyy edelleen toimintakykyisenä ja aina lopulta rentoutuu vaikka tilanne ei varsinaisesti olisi ohi. Ja jos pelottava asia poistuu näkö/kuuloetäisyydeltä se palautuu useimmiten välittömästi. Jännityksen aiheita on kuitenkin aika monia ja ne vaihtelee, Rohan on kuin mörköikäinen pentu - joskus sitä saattaa jännittää heinäpaalit pellolla vaikka ollaan kävelty niistä ohi joka ikinen päivä tai joku liikennemerkki onkin tosi outo vaikka niitäkin se näkee jatkuvasti. Ja kuitenkin joku tuulessa lepattava pressu tms. minkä luulisi olevan jännä on sen mielestä ihan normimeininkiä. Paitsi sitten sillä yhdellä kerralla kun ei ehkä olekaan. Kuulutuspelko on oikeastaan ainoa pysyvä homma. Rohan on ollut tapahtumissa joissa kuulutetaan, mm. DoggyRunissa ja viehejuoksussa, ja on kyennyt toimimaan melko normaalisti ja osallistui DoggyRunissa sellaiseen näytösluonteiseen temppu-hommeliinkin mutta kyllä siitä kuitenkin huomaa että kuulutukset on sille iso mörkö. Ukkosta se ei pelkää eikä normielämässä reagoi laukauksiin vaikka MH- kuvauksessa laukaukset aiheuttivat siinä hyvin voimakkaan reaktion. Muuten äänissäkin sillä on noita tulevia ja meneviä jännityksen aiheita. Vaikka Rohanilla kuulostaa näin kirjoitettuna olevan paljon kaikenlaisia pelkoja (ja onhan sillä) ne ovat kuitenkin niin lieviä ja satunnaisia etteivät ne vaikuta meidän elämään millään tavalla.

Sirrion ei pelkää mitään paitsi pentuna aluksi hevosia. Se palautui nopeasti ja tottui hevosiin ilman mitään ongelmia. Sirrion on niin luupää ettei se saa mitään traumoja kovin herkästi, se on niin vauhdikas ja uhkarohkea että sille on sen lyhyen elämän aikana sattunut jo kaikenlaista mutta ei niillä tapahtumilla ole ollut mitään vaikutusta Sirrin käytökseen. Kun ei se hölmö edes tajua säikähtää.

maanantai 7. maaliskuuta 2016

Leluja krokotiilille

Sirrion lahjustensa kera



Synttäreihin on vielä aikaa mutta lahjat haettiin vähän etukäteen ;) Sirrion ei oikein malttanut poseerata kamppeiden kanssa kun sillä oli liian kova kiire testaamaan uusia leluja.

Oikeasti kaikki tuo kama ei toki ollut ihan vain Sirrionia varten ostettu mutta nuo lelut melkolailla on. Vanhemmat pojat eivät riko leluja kuin ehkä joskus ja jouluna joten kestävyys ei ole useimmiten ollut kovin oleellista sen kannalta millaisia leluja noille on hankittu. Sitten tuli Sirrion. Koska Sirrion on dalmatiankoira-krokotiili hybridi on sen puruvoima vähän toista luokkaa ja Orkia lukuunottamatta suurin osa meidän leluista on kokenut pikaisen lopun Sirrionin leikeissä. Ehjinä on säilyneet lähinnä ne lelut jotka on Haurun tai Rohanin lemppareita, en halua että ne menee rikki joten nykyään niitä säilytetään kaapissa turvassa ja otetaan esille vain kun Sirrion ei ole paikalla.

Molemmat Orkatkin tosiaan menivät lopulta rikki kun lelujen saumat pettivät mutta kesti ne kuitenkin huomattavasti pidempään kuin mitkään narulelut sun muut mitkä Sirrion silpoo yhdellä puraisulla. Ja Orkat oli sentään meillä vapaasti tarjolla, normaalisti Sirrion saa leikkiä ainoastaan valvonnan alaisena koska valvomatta Sirrion alkaa rikkoa leluja hyvin päättäväisesti ja tarkoituksellisesti. Sellaista lelua joka sitä kestäisi ei todennäköisesti ole olemassakaan. Yhdessä kun leikitään Sirrionin voi pitää liikkeessä ja leluilla on edes jonkinlaiset mahdollisuudet vaikka sittenkin Sipun tapa ottaa lelut poskihampaiden väliin ja jäystää niitä juostessaan on koitunut melkein kaikkien vanhojen lelujemme kuolemaksi. Mutta nyt Sirrionilla on sitten valikoima nimenomaan Sirrionille valkattuja leluja.



Reilu tunnin leikkimisen jälkeen Rohanille alkaa jo riittää, Sirrionille tässä iässä ei riitä mikään vaikka huomaa siitäkin että on tullut hangessa kahlattua.


Loput on vain löpinää noista leluista että jos ei kiinnosta niin voi rauhassa jättää lukematta :)

Patukkaosastolla kokeiluun päätyi Kiln Fire patukka. Materiaalin pitäisi olla kestävää ja toisin kuin saman merkin nahkaisessa versiossa (jollaisen Sirrion jotenkin räjäytti syksyllä toko-treeneissä niin että loppuaika menikin täytteitä poimiessa...) tässä on saumat ainoastaan patukan päissä joten hampaiden ei pitäisi osua niihin normaalikäytössä. Täytyy vain katsoa ettei Sirri pääse nyppimään päätyjä niin tämän pitäisi olla suhteellisen kestävä. Sirrionista tämä oli uusista leluista mieleisin ja se onkin saanut jo kyytiä aikatavalla. Rohanista se on myös tosi kiva, Haurun mielestä tuo pintamateriaali on liian kova tms. ja lisäksi siitä on unohtunut vinku mutta voi sillä nyt leikkiä jos ei parempaa ole tarjolla.

Kong Safestixiä olen halunnut kokeilla jo jonkun aikaa koska olen tylsä enkä anna poikien leikkiä kepeillä vaikka kepit olisi poikien omasta mielestä oikein kivoja leluja. Nimensä mukaan tämä on kuminen keppi ja ainakin teoriassa puista keppiä turvallisempi sillä se joustaa eikä siitä pitäisi lähteä säleitä. En usko että tuo kestää järsimistä kovin hyvin (eikä sitä ole siihen tarkoitettukaan) mutta dallut ovat aivan ihastuneita siihen ja vetämistä se on kestänyt paljon paremmin kuin mikään meidän vanhoista leluista. Muutamia hampaiden tekemiä naarmuja siinä näkyy mutta se on tosi pientä siihen nähden että kepin omistajuudesta käydään joka käyttökerralla ankaraa vääntöä pilkkujen kesken. Jos keppi kestää elossa kesään asti se on kelluva joten on varmaan hyvä pilkuille vesileluksi, aiemmin ostetut kelluvat frisbeet (mm. Chuck-It orava joka repesi keskeltä kahtia) kun ei enää kestä Sirriä ja/tai pilkkujen vetoleikkejä ja palloja ei voi enää käyttää jos molemmat ovat leikkimässä sillä se pilkku joka ei ehdi pallolle ensin turhautuu ja alkaa kuumua sen verran paljon etten viitsi kokeilla onnea tuleeko aiheesta tappelu joku kaunis päivä. Eli kaikkien dallujen yhteiskäytössä olevien lelujen pitää nykyään olla sellaisia ettei sitä pysty ottamaan kokonaisena suuhun jotta se hävinnyt osapuolikin pääsee leluun kiinni. Silloin ei ala savu nousta korvista kummallakaan. Molemmat pilkut rakastavat vihreää keppiään, Haurusta tämä on ihan tyhmä turhake kuten kumiset lelut yleensäkin. Ja valitsemani M- koko olisi Haurulle liian pitkäkin.

Rohanin lempinarupallo on Best Friend Flyball ja Rohanilla nuo onkin toimineet varsin hyvin mutta Sirrionille narun ja pallon kiinnitys-systeemi on liian heiveröinen. Sirrion kiskoo niin voimalla että pallon reiän reunat murtuvat melkein välittömästi ja narua paikoillaan pitävä solmu pääsee pullahtamaan ulos pallosta. Monissa narupalloissa lienee sama ongelma joten Sirrille ostettiin Kong Squeezz Ballista tehty narupallo. Kiinnitys menee pallon keskellä olevan reiän läpi joten on toivottavasti kestävämpi systeemi ja Kongin pallon luulisi muutenkin olevan riittävän kestävä, etenkin kun palloja Sirrion ei niin herkästi pure rikki. Ja pallo vinkuu mikä on Sirrionista kivaa, pallo on kerran ollut treeneissä käytössä ja aluksi Sirri oli vähän jaah pallo OK (koska kuten todettu pallot ei ole Sirrin lemppareita vaikka sillekin kyllä kelpaa lelu kuin lelu) mutta sitten kun jätkä tajusi että se vinkuu ei Sirrion olisi enää ollenkaan luopunut pallosta. Rohan ei tykkää vinkuvista leluista joten vaikkei tuon ääni ole kaikkein kauheimmasta päästä, pitää Roo vastaisuudessakin mieluummin vanhan pallonsa. Haurusta tuo sensijaan voisi olla ihan kiva vaikka onkin kuminen mutta Sirrille ostettu koko on harmi vaan liian iso Haulle. Jos pallon sisään piilotettu vinku tuntuu kestävän Sirrin käytössä täytyy ehkä joskus ostaa Haurulle oma pienempi Squeezz. Vaikka toisaalta Haurulla on niin paljon leluja ettei se kyllä tarvitse yhtään lisää...

Ostin myös pienen punaisesta perus Kongista tehdyn naru"pallon" kun alelaarissa sattui eurolla olemaan. Tulee varmaan olemaan leluista lyhytikäisin sillä naru on kiinnitetty solmulla ja Sirrion pentuna silppusi meidän vanhan ison Konginkin mutta ei maksanut paljoa. Sirri tykkää noista tavallisista Kongeista kun niitä on kiva paiskoa sinne tänne ja ne poukkoilee hauskasti. Rohan tykkää leikkiä Kongeilla jos ihminen leikittää (koska se leikkii ihan millä vain jos ihminen leikittää) mutta muuten ne on sen mielestä tylsiä ja Haurusta ne on ihan yök.

Lisäksi ostettiin pari noutokapulaa, ruutu tötsineen, toisenlainen tötsä, tunnarikapuloita, kalkkunankauloja synttäritarjoiluksi sekä jotain lihapötköä josta saa kuulemma tehtyä maistuvia nameja ja minkä muotoisia/kokoisia itse haluaa. Dalluille nyt kelpaa pienet kivetkin että sinänsä niiden kanssa olen yleensä vain hommanut mahdollisimman helppoja (= valmiiksi sopivan kokoisia) nameja mutta testataan kelpaisiko tuo Haurulle. Todennäköisesti ei mutta onpahan sitten kokeiltu tuokin. Ja pilkkuihin uppoaa joten ei se käyttämättä jää.

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Teinikoira

Sälinkään kartano






Sirrionin korva on ehkä vihdoin kokonaan parantunut. Karvat ei kuitenkaan ole vielä kasvaneet joten Sirri saa ainakin vielä hetken käyttää pipoa lenkeillä sillä lumen pinta on paikkapaikoin nyt tosi terävää joten pelkään että se raapii kaljun kohdan uudelleen auki kun Sirri lenkeillä jatkuvasti pyörii lumessa ja/tai työntelee päätään hangen alle. Niin hidasta hommaa tämän parantumisen kanssa että jatketaan ylivarovaisella linjalla.

Sirrionia on alkanut lenkillä kiinnostaa entistä enemmän kaikki hajut, lähinnä tienpätkillä joilla todennäköisesti liikkuu muitakin koiria. Teini kulkee hihnan mitan edellä nenä maassa kiinni eikä mitään reaktiota kun sille yrittää puhua ja kun vaadin siltä tottelevaisuutta se pyrkii suorittamaan tehtävät vähän sinnepäin. Esim. jos auto tulee pitää tulla vierelle kävelemään niin jätkä saattaa hidastaa vähän vauhtia mutta ei tule kunnolla vierelle, ajatukset on selvästi edelleen niissä hajuissa ja Sirrion sinkoaa takaisin edelle haistelemaan heti kun auto on kohdalla. Sinne päin siis mutta ei mene läpi kun teini kyllä tasan tarkkaan osaa tehdä sen kunnolla. Sitten olen tyhmä mamma Sirrin mielestä :D

Lisäksi rähjääviä koiria ohitettaessa Sirrion on alkanut olla sen oloinen että tekisi mieli sanoa takaisin ja varmasti sanoisikin jos saisi tilaisuuden. Sirrionin kanssa on kuitenkin tosi helppoa Hauruun verrattuna, Hauru kiihtyy nollasta sataan niin nopeasti että varsinkin yllättävissä tilanteissa sitä ei vain kertakaikkiaan ehdi ojentamaan siinä vaiheessa kun kierrokset olisi sen verran matalalla että palaute vielä menee perille. Sipulla kiihtyminen tapahtuu hitaammin ja sitä on helppo muistuttaa käyttäytymissäännöistä heti kun niskavillat alkaa vähän nousta, ryhti koheta tai askelten rytmi muuttua.

Kyllä se vaan edelleen aikuistuu ja onhan sillä ihan kohta yksivuotis synttäritkin jo. Mutta kumma kyllä Sirrionin kanssa ei oikeastaan ole tunnetta että miten se on muka JO yksi vuotta? Ennemminkin niin että sehän on ollut meillä "aina"... ai miten niin se ei ole vielä edes vuotias??? Jossain on varmaan tapahtunut joku laskuvirhe.