maanantai 7. maaliskuuta 2016

Leluja krokotiilille

Sirrion lahjustensa kera



Synttäreihin on vielä aikaa mutta lahjat haettiin vähän etukäteen ;) Sirrion ei oikein malttanut poseerata kamppeiden kanssa kun sillä oli liian kova kiire testaamaan uusia leluja.

Oikeasti kaikki tuo kama ei toki ollut ihan vain Sirrionia varten ostettu mutta nuo lelut melkolailla on. Vanhemmat pojat eivät riko leluja kuin ehkä joskus ja jouluna joten kestävyys ei ole useimmiten ollut kovin oleellista sen kannalta millaisia leluja noille on hankittu. Sitten tuli Sirrion. Koska Sirrion on dalmatiankoira-krokotiili hybridi on sen puruvoima vähän toista luokkaa ja Orkia lukuunottamatta suurin osa meidän leluista on kokenut pikaisen lopun Sirrionin leikeissä. Ehjinä on säilyneet lähinnä ne lelut jotka on Haurun tai Rohanin lemppareita, en halua että ne menee rikki joten nykyään niitä säilytetään kaapissa turvassa ja otetaan esille vain kun Sirrion ei ole paikalla.

Molemmat Orkatkin tosiaan menivät lopulta rikki kun lelujen saumat pettivät mutta kesti ne kuitenkin huomattavasti pidempään kuin mitkään narulelut sun muut mitkä Sirrion silpoo yhdellä puraisulla. Ja Orkat oli sentään meillä vapaasti tarjolla, normaalisti Sirrion saa leikkiä ainoastaan valvonnan alaisena koska valvomatta Sirrion alkaa rikkoa leluja hyvin päättäväisesti ja tarkoituksellisesti. Sellaista lelua joka sitä kestäisi ei todennäköisesti ole olemassakaan. Yhdessä kun leikitään Sirrionin voi pitää liikkeessä ja leluilla on edes jonkinlaiset mahdollisuudet vaikka sittenkin Sipun tapa ottaa lelut poskihampaiden väliin ja jäystää niitä juostessaan on koitunut melkein kaikkien vanhojen lelujemme kuolemaksi. Mutta nyt Sirrionilla on sitten valikoima nimenomaan Sirrionille valkattuja leluja.



Reilu tunnin leikkimisen jälkeen Rohanille alkaa jo riittää, Sirrionille tässä iässä ei riitä mikään vaikka huomaa siitäkin että on tullut hangessa kahlattua.


Loput on vain löpinää noista leluista että jos ei kiinnosta niin voi rauhassa jättää lukematta :)

Patukkaosastolla kokeiluun päätyi Kiln Fire patukka. Materiaalin pitäisi olla kestävää ja toisin kuin saman merkin nahkaisessa versiossa (jollaisen Sirrion jotenkin räjäytti syksyllä toko-treeneissä niin että loppuaika menikin täytteitä poimiessa...) tässä on saumat ainoastaan patukan päissä joten hampaiden ei pitäisi osua niihin normaalikäytössä. Täytyy vain katsoa ettei Sirri pääse nyppimään päätyjä niin tämän pitäisi olla suhteellisen kestävä. Sirrionista tämä oli uusista leluista mieleisin ja se onkin saanut jo kyytiä aikatavalla. Rohanista se on myös tosi kiva, Haurun mielestä tuo pintamateriaali on liian kova tms. ja lisäksi siitä on unohtunut vinku mutta voi sillä nyt leikkiä jos ei parempaa ole tarjolla.

Kong Safestixiä olen halunnut kokeilla jo jonkun aikaa koska olen tylsä enkä anna poikien leikkiä kepeillä vaikka kepit olisi poikien omasta mielestä oikein kivoja leluja. Nimensä mukaan tämä on kuminen keppi ja ainakin teoriassa puista keppiä turvallisempi sillä se joustaa eikä siitä pitäisi lähteä säleitä. En usko että tuo kestää järsimistä kovin hyvin (eikä sitä ole siihen tarkoitettukaan) mutta dallut ovat aivan ihastuneita siihen ja vetämistä se on kestänyt paljon paremmin kuin mikään meidän vanhoista leluista. Muutamia hampaiden tekemiä naarmuja siinä näkyy mutta se on tosi pientä siihen nähden että kepin omistajuudesta käydään joka käyttökerralla ankaraa vääntöä pilkkujen kesken. Jos keppi kestää elossa kesään asti se on kelluva joten on varmaan hyvä pilkuille vesileluksi, aiemmin ostetut kelluvat frisbeet (mm. Chuck-It orava joka repesi keskeltä kahtia) kun ei enää kestä Sirriä ja/tai pilkkujen vetoleikkejä ja palloja ei voi enää käyttää jos molemmat ovat leikkimässä sillä se pilkku joka ei ehdi pallolle ensin turhautuu ja alkaa kuumua sen verran paljon etten viitsi kokeilla onnea tuleeko aiheesta tappelu joku kaunis päivä. Eli kaikkien dallujen yhteiskäytössä olevien lelujen pitää nykyään olla sellaisia ettei sitä pysty ottamaan kokonaisena suuhun jotta se hävinnyt osapuolikin pääsee leluun kiinni. Silloin ei ala savu nousta korvista kummallakaan. Molemmat pilkut rakastavat vihreää keppiään, Haurusta tämä on ihan tyhmä turhake kuten kumiset lelut yleensäkin. Ja valitsemani M- koko olisi Haurulle liian pitkäkin.

Rohanin lempinarupallo on Best Friend Flyball ja Rohanilla nuo onkin toimineet varsin hyvin mutta Sirrionille narun ja pallon kiinnitys-systeemi on liian heiveröinen. Sirrion kiskoo niin voimalla että pallon reiän reunat murtuvat melkein välittömästi ja narua paikoillaan pitävä solmu pääsee pullahtamaan ulos pallosta. Monissa narupalloissa lienee sama ongelma joten Sirrille ostettiin Kong Squeezz Ballista tehty narupallo. Kiinnitys menee pallon keskellä olevan reiän läpi joten on toivottavasti kestävämpi systeemi ja Kongin pallon luulisi muutenkin olevan riittävän kestävä, etenkin kun palloja Sirrion ei niin herkästi pure rikki. Ja pallo vinkuu mikä on Sirrionista kivaa, pallo on kerran ollut treeneissä käytössä ja aluksi Sirri oli vähän jaah pallo OK (koska kuten todettu pallot ei ole Sirrin lemppareita vaikka sillekin kyllä kelpaa lelu kuin lelu) mutta sitten kun jätkä tajusi että se vinkuu ei Sirrion olisi enää ollenkaan luopunut pallosta. Rohan ei tykkää vinkuvista leluista joten vaikkei tuon ääni ole kaikkein kauheimmasta päästä, pitää Roo vastaisuudessakin mieluummin vanhan pallonsa. Haurusta tuo sensijaan voisi olla ihan kiva vaikka onkin kuminen mutta Sirrille ostettu koko on harmi vaan liian iso Haulle. Jos pallon sisään piilotettu vinku tuntuu kestävän Sirrin käytössä täytyy ehkä joskus ostaa Haurulle oma pienempi Squeezz. Vaikka toisaalta Haurulla on niin paljon leluja ettei se kyllä tarvitse yhtään lisää...

Ostin myös pienen punaisesta perus Kongista tehdyn naru"pallon" kun alelaarissa sattui eurolla olemaan. Tulee varmaan olemaan leluista lyhytikäisin sillä naru on kiinnitetty solmulla ja Sirrion pentuna silppusi meidän vanhan ison Konginkin mutta ei maksanut paljoa. Sirri tykkää noista tavallisista Kongeista kun niitä on kiva paiskoa sinne tänne ja ne poukkoilee hauskasti. Rohan tykkää leikkiä Kongeilla jos ihminen leikittää (koska se leikkii ihan millä vain jos ihminen leikittää) mutta muuten ne on sen mielestä tylsiä ja Haurusta ne on ihan yök.

Lisäksi ostettiin pari noutokapulaa, ruutu tötsineen, toisenlainen tötsä, tunnarikapuloita, kalkkunankauloja synttäritarjoiluksi sekä jotain lihapötköä josta saa kuulemma tehtyä maistuvia nameja ja minkä muotoisia/kokoisia itse haluaa. Dalluille nyt kelpaa pienet kivetkin että sinänsä niiden kanssa olen yleensä vain hommanut mahdollisimman helppoja (= valmiiksi sopivan kokoisia) nameja mutta testataan kelpaisiko tuo Haurulle. Todennäköisesti ei mutta onpahan sitten kokeiltu tuokin. Ja pilkkuihin uppoaa joten ei se käyttämättä jää.

2 kommenttia:

  1. Yks lelu mikä varmasti kestää minkä vain krotoliikihybridin raatelun olis lypsykoneissa käytetty nännikumi.
    Meillä oli japsitytöllä sellanen mut se on mystisesti kadonnu jonnekkin.
    Niit pitäs olla jossain kyllä lisää kun niitä oli meillä omasta takaa kun porukoilla oli lypsylehmiä.
    Se on jotain teollisuuskumia, kestävää ku mikä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääkin kokeilla jos löydetään sellaisia jostain :)

      Poista