keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Nuorten koirien toko 4/5

(kuvan koira ei liity tapaukseen)


Taas vuorossa yksityisopetusta ja itsenäistä harjoittelua. Päätin jo etukäteen ettei kauheasti treenata mitään liikkeitä Sirrionin kanssa. Osittain koska Sirrion loukkasi tassunsa eilen kun oltiin uimassa. Haava on onneksi sen verran korkealla (takatassussa isoimman anturan ja jalan takaosan rajalla) ettei se osu maahan normaalissa liikkeessä eikä haava vaikuta erityisen syvältäkään mutta se on reilu pari senttiä pitkä joten koetetaan ottaa vähän varovaisemmin nyt muutama päivä ainakin. Toisekseen, ja tärkeämpänä syynä, Sirrionin keskittymisongelmat. Turha yrittää vääntää liikkeitä kun jätkä suorittaa ne huolimattomasti, joudun puuttumaan ja korjailemaan mikä tällä hetkellä latistaa Sirrin virettä entisestään ja molemmat turhaudutaan ja lopputunti menee Sirrin vinkuessa ja minun pohtiessa koiraharrastuksen mielekkyyttä. Neuloessa ei sentään puikot ala kesken kaiken huutamaan suoraa kurkkua kuinka ne ei tahdo enää neuloa eikä piirtäessä perspektiivi mene pilalle koska kynä ei tänään tahdo liikkua oikealle... ihan on lopputulos 100% puikkojen/kynän heiluttajasta kiinni. Paljon järkevämpiä harrastuksia siis??? Mutta kun koiria kuitenkin haluaa harrastaa niin ennen mitään suurempia taiteiluja pitäisi saada se väline kiinnostumaan yhteistyöstä. 

Meidän yksityisvuoro oli viimeisenä mikä oli toisaalta hyvä, ehdin rauhassa viritellä Sirriä oikeaan mielentilaan, mutta toisaalta huono koska päivä oli tosi kuuma ja pelkäsin että väsytän Sirrionia liikaa vaikka toisaalta en usko että sen ongelmat johtuu väsymyksestä varsinaisesti. Väsymyskin toki vaikuttaa kun kerran alku menee hyvin ja loppua kohti aina huononee mutta paljon on kiinni siitä ettei Sirrionia huvita ja siksi sitä alkaa kyllästyttää. On se vähän eriasia, kuvittelen ainakin. 

Aloitettiin helpoilla kontaktiharjoituksilla, koetin pitää tunnelman (koko treenien ajan, ei vain tässä harjoituksessa) kevyenä ja että Sirrillä olisi koko ajan hauskaa mutta kuitenkin yrittin olla jämäkkä sen suhteen että maan haisteleminen tai toisien koirien tuijottelu ei ole sallittua. Mutta pääasia että on kivaa ja Sirrion valitsee tehdä hommia kanssani koska se haluaa, ei siksi että minä haluan/on pakko. Hyvin Sirrion keskittyi, kuten yleensäkin alussa.

Otettiin ruutua lyhyeltä matkalta koska se on Sirrionista yleensä tosi kivaa. Ensimmäisellä kerralla Sirrion näytti siltä että se on menossa ruutuun mutta lähtikin juoksemaan ruudun sivuun. Mietin jo hetken että ei hemmetti jos ei sitä edes nyt tunnin alussa kiinnosta sen lemppariliike mutta onneksi paljastuikin että melkein heti ruudun vieressä oli jonkun linnun maalliset jäänteet joista oli ajeltu yli ruohonleikkurilla ja sitä lintusilppua oli siellä sun täällä. No ok, liian iso häiriö. Kielsin koskemasta lintuun ja yritettiin uudelleen mutta tälläkin kertaa lintu vei voiton ruudusta. Tehtiin sitten vähän luopumis- ja kontaktiharjoituksia linnun ruumiin yllä ja niihin Sirrion vastasikin tosi hyvin, olisi kannattanut tehdä tämä heti ekan epäonnistumisen jälkeen... Vaihdoin vielä lähestymiskulmaa niin että linnun raato jäi minun ja ruudun väliin ja Sirrin piti juosta siitä yli ja ruutu onnistui ihan todella hyvin! Biletettiin silleen hienostuneesti*. Tehtiin pari uutta toistoa ja yksi myös siitä alkuperäisestä suunnasta eikä Sirrion suonut ajatustakaan linnulle :)

* Tässä lienee osittain ongelman ydin. Sirrionille paras palkka olisi saada juosta. Meidän omalla kentällä kun Sirrion onnistuu jossain superhyvin se saa juosta pallo suussa ympyrää ja se on se kunniakierros nimenomaan mikä on se palkinto. Tuolla se ei onnistu koska ollaan paljon ahtaammin. En voi tällä hetkellä todellakaan luottaa siihen ettei Sirrion mene häiriköimään muita koirakoita, frisbeen heittelijöitä yms. yms. mitä tuolla on joten en voi antaa sen irrota kauhean pitkälle. Tarkoittaa että Sirrionin paras palkka ei ole käytettävissä joten ei voida bilettää niin kuin se haluaisi/on tottunut ja uskon että se on osasyy miksi Sirrion kyllästyy tuolla. En vaan ole osannut ratkaista tätä ongelmaa tai ne ratkaisut mitä olin kokeillut tähän mennessä ei ole toimineet kovin hyvin. 

Leikittiin hieman, sitten tehtiin vähän paikallamakuun tapaista kauempana häiriöstä. Tavallaan ärsyttää kun olisi kiva tehdä kunnollista paikkamakuuta rivissä yms. kun on vieraita koirakoita käytettävissä mutta on ajateltava ettei ole mitään järkeä mennä kovin lähelle kun ongelmia on kauempanakin. Jos Sirriä ei kiinnosta tokoilla se ei tule kestämään häiriötä vaikka se häiriö olisi pienempi kuin minkä alaisena se pystyy työskentelemään "normaalisti". Ja kun en halua mennä (ainakaan kovin paljoa) sille linjalle että sen on vaan pakko. Harrastukset eivät ole pakollisia koiran elämässä joten minulle on tärkeää että koira itse haluaa harrastaa, arjessa voi sitten olla sellaisia asioita mitkä tehdään siksi kun minä sanon koiran mielipidettä kummemmin kyselemättä (tosin pyrin kukkahattuilemaan arjessakin niin pitkälle kun voi mutta joskus ei voi/osaa). 

Kaukot, Sirrionilla on aika hyvät kaukot mielestäni. Välimatkaa ei juurikaan ole mutta tekniikka on sitä mitä olen opettanut ja Sipu tykkää tuostakin liikkeestä, vähän liikaakin. Jos sillä joku ongelma on niin se että se on niin tohkeissaan ettei aina malta keskittyä. Mutta se on parempi kuin se ettei malta keskittyä kun on tylsää. Sitten vain leikittiin vähän enemmän, Sirri leikkikin hyvin kun muistin pysyä itse tarpeeksi aktiivisena, kunnes Sipu alkoi näyttää siltä että sille alkoi tulla liian kuuma. Paras lopettaa ennenkuin se hyytyy kun hyytymistä kerta haluttiin tänään välttää. Koetin tarjota jätkälle vettä mutta ei kelvannut joten käytiin vähän kävelemässä alueella jotta Sirrion sai vähän rentoutua ja saatiin aikaa tapettua. 

Tämän tauon jälkeen tulikin pieni ongelmallinen kohta, Sirrion alkoi olla väsynyt ja kun palattiin kentälle Sipun hyvä vire oli vaihtunut haistelemiseen... ja siihen vireen laskuunhan tuolla kävelyllä oikeastaan pyrinkin. Ihmettelin vain että mitenhän saisin jätkän motivoitua vielä viimeiseen puristukseen kun meidän vuoroon oli vielä jonkin verran aikaa ja siinä pohdiskellessani jätkä alkoi lipua taas siihen haahuiluun, vinkumiseen ja haisteluun. Mutta ei saisi ajatella että äh, nyt tästä ei tule mitään koska sitten ei todennäköisesti tulekaan. Ja siinä jotenkin tajusin että voidaanhan me hihnassakin juosta! Otin namin, näytin sitä Sipulle ja lähdin pikkuisen karkuun, aluksi tein hommasta aika helppoa koska Sirrion ei ole erityisemmin tällaista "hippaa" leikkinyt. Sipu tajusi homman juonen tosi hyvin ja se oli sen mielestä tosi kiva leikki, etenkin kun en jaksanut kuumuudessa juosta kauheasti (enkä toki muutenkaan pystyisi juosta dallua karkuun, pitäisi olla vissiin usain bolt...) joten päädyin tekemään hypähdyksiä ja mutkitteluja että pääsin Sirriltä pakoon. Kas kun en ole aikaisemmin hokannut tällaista melko ilmiselvää asiaa... "joskus" hihnan tämä pää on kyllä tosi tyhmä. Tehtiin vähän liikkeestä maahanmenoja, sivulle tulemisia yms. ja palkinnoksi karkuun juoksemista. Sipu oli ihan innoissaan ja vaikka homma pysähtyi aina välillä kun piti katsoa joko meidän vuoro alkaa yms. Sirri katseli minua josko lähden karkuun eikä mennyt sellaiseen 'nenä auki, korvat ja aivot kiinni' moodiin mihin se oli ollut taas lipumassa.

Sitten tulikin meidän vuoro, vähän Sirri halusi aluksi haistella "uutta" nurmikkoa mutta pyynnöllä heräsi tuosta vaan tekemään hommia. Näytettiin meidän seuraamista, siinä on ongelmana että paikka lähtee seilaamaan kun yritän viedä käden häivytyksen loppuun. No nyt Sirrion oli niin hyvässä ja keskittyneessä mielentilassa että ihan pikkuisen saatiin vissiin kerran tai kaksi edistämistä, muuten paikka pysyi ihan hurjan hyvin. Sirrionin seuruu sai nyt taas paljon kehuja, ei merkkiäkään siitä herrasta joka seilaa siellä sun täällä... kuka lie valeSirri minulla ollut aiemmissa häivytystreeneissä :D Saatiin kuitenkin sen verran virhettä esiin että sain ohjeita palkata koiraa eritavalla (se palkan suunta!) ja muutaman idean miten voin tarjota sille apuja paikan pitämiseen ja kuitenkin pitää vasemman käden heilumassa siinä mihin se kuuluukin. Koska Sirrion oli niin hyvä ehdittiin muutakin, en vain ollut yhtään valmistautunut koska odotin seuraamisen vaativan enemmän työtä. Katsottiin sitten vähän jääviä, niissäkin se teki hirmu hyvin ja itseasiassa paremmin kuin meidän omissa treeneissä. Saatiinkin kehuja että Sirrion oli paljon keskittyneempi kuin aikaisemmilla kerroilla. Olisi tuon yksityisajan voinut varmasti hyödyllisemminkin käyttää mutta olen tosi tyytyväinen että päästiin palkkaus/keskittymis-ongelmassa eteenpäin. Saa nähdä miten ensikerralla, se onkin sitten vika tätä kurssia. Toivottavasti saadaan taas pidettyä hyvä fiilis yllä ja hihnan tämä pää muistaa ettei pidä turhautua jos ei ihan joka hetki onnistu vaan miettiä niitä ratkaisuja ja nimenomaan tälle koira-yksilölle toimivia ratkaisuja. 





keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Nuorten koirien toko 3/5



Viikon tokotunnista jäi tälläkertaa vähän huono fiilis vaikka olihan siinä noita hyviäkin kohtia havaittavissa.

Aloitettiin taas kokeen omaisella kehään tulemisella ja lyhyellä seuraamisella, Riitalla oli lisähäiriönä lelu joka olikin Sirrille vähän haastava mutta tosi nätisti jätkä kuitenkin keskittyi seuraamisliikkeeseen. Tehtiin muutenkin häiriötreeniä taas, Sirrion toimi kai ihan tasonsa mukaisesti, se reagoi aina uusiin häiriöihin jonkin verran mutta keskittyy kuitenkin pääasiallisesti tekemään minun kanssani. Seuraamisessa harjoiteltiin myös vasemmalle kääntymistä, Sirrion pyrkii ylityöskentelemään takaosallaan mikä ei kuitenkaan Riitan mielestä kauheasti haittaa näin nuorella koiralla mutta sitä pitää varoa kun joskus käännöksessä Sirrion heittää takapäätään niin paljon että se lämähtää jalkoihini ja meinaan mennä nurin. Kamppaa takaapäin ikäänkuin. Sitä ei saa sallia koska siitä tulee helposti kiva leikki, näin laitetaan ohjaaja nenälleen nurtsiin ;)

Paikallamakuu ryhmässä, aluksi valmistelevassa vaiheessa Sirrion oli sitä mieltä että nyt hän lähtee leikkimään vieruskavereiden kanssa mutta sain sen viriteltyä oikeaan mielentilaan ja pilkku suorittikin liikkeen loppujenlopuksi ihan mallikkaasti. Opeteltiin peruuttamista, Sirrion osaa peruuttaa targetille, aluksi en meinannut saada sitä tajuamaan että nyt pitäisikin peruuttaa tyhjyyteen mutta kun jätkä alkoi tajuta se peruuttaa kuulemma hyvällä tekniikalla ja tosi nätisti, pitäisi vaan nyt liittää käskysana peruutustemppuun jotta sitä voi paremmin käyttää vaihtelevissa tilanteissa.

Sitten katsottiin kapulan pitoa. Tässä meillä oli ongelmana se että Sirrionia ei oikein kiinnostanut leikkiä ja tällä hetkellä meidän pitäisi treenata pitoa nimenomaan lelun kanssa koska namillakaan sitä ei saa oikeaan mielentilaan. Sipua alkoi jo selkeästi kyllästyttää tai väsyttää tai jotain, en oikein tiedä kun ei sillä ole ollut mitenkään raskas päivä tms. eikä se yleensä varsinaisesti väsy vaikka ryhmätreenit (pienelläkin ryhmällä) onkin tavallaan vähän ongelmallisia. Tehtiin kuitenkin kaksi onnistunutta toistoa joka sai todellakin riittää.

Leikittiin hetken ja sitten Sirrion tilttasikin ihan täysin, ensin se alkoi vinkumaan toisten koirien luokse, kiellettäessä tuijotteli järvelle sen näköisenä että jos ei olisi ollut hihnassa olisi varmaan häipännyt uimaan ja lopulta alkoi imppaamaan nurmikkoa ihan hulluna, se heittäytyi maahan ja yritti takertua siihen tassuillaan samalla kun se nuoli nurtsia. Jos käskystä se kyllä lopetti ja piti kontaktia mutta vinkui turhautuneena (Sirri joka ei juuri koskaan vingu????) ja heittäytyi maahan heti jos en muuta käskenyt. Jotain nartun hajuja se ilmeisesti haistoi ja siitä saattoi johtua nuo aikaisemmatkin ongelmat, Sirrille on kuitenkin aika outoa olla kiinnostumatta leikkimisestä ja muutenkin se tuntui taas jotenkin epäsirrimäiseltä. Loppuaika tunnista tehtiinkin sitten ihan jotain muuta kuin tokoa.

Nuori uros on nuori uros ja dallut nyt ei taida olla niitä kaikista epäviriileimpiä tyyppejä muutenkaan mutta kylläpä ärsyttää kun Sirrillä on vähän samaa ongelmaa ollut joka kerta nyt kun ollaan tuolla käyty, en tiedä onko tuossa paikassa jotain vai onko joku meidän ryhmän tai edellisen ryhmän nartuista jotenkin poikkeuksellisen ihana vai mitä. Vaikka eipä sillä ole niin väliäkään, oli mitä oli niin kuriinhan tuo pitäisi saada. Se ei vaan ole enää pitkiin pitkiin aikoihin tehnyt tuota nartuista sekoamista missään muualla kuin näissä nimenomaisissa treeneissä missä olisi kuitenkin kiva pystyä keskittymään muihin asioihin kuin perushallinnan hinkkaamiseen :/





















perjantai 13. toukokuuta 2016

Kääpiöt


Kaverin ja hänen kaverin 4kk pennut (sekiksiä ja eri pentueista vaikka suunnilleen saman ikäiset ja saman näköiset ovatkin) kävi meillä kääntymässä. Pilkut olivat jo valmiiksi pihalla (nyt kun on taas lämmin mulla ei ole enää yhtään vapaaehtoista sisäkoiraa 0.o  ) joten käskin herrat maahan siksi aikaa että vieraat pääsee portista sisään. Rohan totteli, Sirrion ei niinkään kun hei leikkikavereita!!! Pentuja ujostutti isot pojat vaikka tosi nätisti nuo pilkut käyttäytyi, edes Sirrion ei nähdäkseni kertaakaan yrittänytkään jyrätä pentuja eikä sen käytökseen tarvinnut puuttua millään tavoin. Ihanaa nähdä että se kykenee taas jonkinlaiseen aivotoimintaan tuollaisessakin tilanteessa, aika korvatonhan se oli mutta selkeästi ollaan menossa parempaan suuntaan :)




Sirrikään ei tosiaan yrityksistä huolimatta saanut innostettua pentuja yhteisleikkiin, vaikka narttupentu olikin vähän tuota urosta kiinnostuneempi, joten pilkut leikki sitten keskenään ja pennut nuhjusi keskenään. Eipä tosin noista pikkuisista oikein olekaan tuossa iässä vielä leikkimään ihan sellaisia leikkejä mistä dallut eniten tykkää eli täysiä ympyrän juoksemista.




On ollut jännä huomata että suurimmaksi osaksi pennut ei aiheuta minussa nykyisin mitään erityisiä reaktioita. Onhan ne toki tavallaan ihan söpöjä, etenkin se joku aika sitten meillä käynyt ihan pikkuinen tollerinpentu, mutta... ovat vaan niin auttamatta väärää rotua. Taidan olla tosissaan koukuttunut noihin pilkkuihin, dallupennut kun on melkolailla ainoat mitkä oikeasti herättää mielenkiinnon ja muut on vaan koiria. Tosin ei dalluistakaan tule varsinaista pentukuumetta, yksi teini-ikäinen luupää pitää siitä huolen varsin tehokkaasti ;) Mutta ehkä sitten parin-kolmen vuoden päästä kun Sirrion on muka aikuinen ja fiksu... Tosin ei taitaisi resurssit riittää kun jo nykyisten kanssa harrastamiseen menee ihan kiitettävästi aikaa ja energiaa eikä kukaan noista ole oletettavasti joutumassa eläkkeelle tai minnekään muuallekaan vielä moniin vuosiin. Voi sitä kuitenkin välillä netin välityksellä "ikkunashoppailla" pikkupilkkuja :D



keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Nuorten koirien toko 2/5


Yritettiin poikien kanssa ottaa rakennekuvia, Sirrion seisoo vähän paremmin kuin yleensä mutta ei edelleenkään ihan miten haluaisin. Roo on hieno mutta sen kanssa onkin harjoiteltu "hieman" enemmän.



Tällä kertaa tokossa vuorossa oli yksityisopetusta ja omatoimista harjoittelua. Otettiin katsottavaksi liikkeeksi nouto. Sirrion oli jotenkin vähän oudon tuntuinen, ei varsinaisesti ollut kiinnostunut ympäristöstään mutta ei kuitenkaan keskittynyt tekemiseenkään vaan sääti omiaan mutta saatiin kuitenkin niitä ohjeita mitä kaivattiinkin. Keskitytään nyt tekemään Sirrionille rauhallisempaa ja pitkäkestoisempaa pitoa ja sitten siitä liikuttelemaan ja pyörittämään koiraa. Saadaan sähläystä pois ja keskittymistä tilalle. Sitä Sirrion tarvisi moneen muuhunkin asiaan, sen tokoilu tuntuu tällä hetkellä välillä aikamoiselta kohellukselta ylipäätään. Itse pitää opetella olemaan koppaamatta kapulaa, Sirrionia ei haittaa vaikka se putoaisi mutta olen niin ehdollistunut kapulan sieppaamiseen pitoharjoituksissa etten kertakaikkiaan osaa antaa sen pudota. Mutta pari kertaa onnistuin sentään kun oikein keskityin...

Itseksemme tehtiin kontaktitreeniä aluksi ja harjoiteltiin että nurmikkoa ei haisteltaisi. Tahmaista aluksi mutta kyllä se siitä alkoi sujua ja lopulta voitiin harjoitella kaikkein pahimmissakin hajukohdissa. Ruutua pari kertaa koska Sirrion rakastaa sitä, nurmikko oli aika pitkää ja ruutu siksi hankala joten vein sille kosketusalustan avuksi. Sirrionilla ei ollut vaikeuksia lähteä ruutuun mutta meinasi ensimmäisellä yrityksellä mennä seisomaan etunurkan tötsän taakse joka on tyyppivirhe Sipulle silloin kun se ei kunnolla hahmota mihin sen pitäisi mennä. Korjasi kuitenkin itse kun varmaan lähempää bongasi kosketusalustan nurtsin seasta. Paikallamakuuta, viereen vinkulelulla leikkimään tullut koira oli ehkä vähän turhan iso häiriö mutta jätkä pysyi kuitenkin vaikka tuijottikin koiraa (tai sitä lelua ehkä kuitenkin?) välillä aika intensiivisesti. Sitä ennen tosi OK, reagoi hyvin valmistelevaan sanaan ja makasi heilumatta vaikka sen makuuasento onkin jokseenkin... ei toivottava. Mutta Sirri pystyy nousemaan siitä sivulle, on testattu. Tehtiin "luoksetulon pysäytystä", Sirrion ei kyseistä liikettä osaa täysipituisena mutta testailtiin vähän omaa hahmotuskykyä että missä vaiheessa sen käskyn pitäisi tulla ja Sirri sai leikkiä pallolla.




sunnuntai 8. toukokuuta 2016

keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Nuorten koirien toko 1/5




Sirrionin kevään kurssipätkä Riitta Jantunen-Korrin ohjauksessa alkoi tänään. Etukäteen vähän pelkäsin että mitenhän vallaton Sirrion tulee olemaan kun sen käytös vieraiden koirien kanssa on mennyt melkoisen heikoksi. Me niin harvoin nähdään ketään lauman ulkopuolisia koiria ja silloin kun nähdään niin se on melkein aina leikkihetki ja lenkeilläkin jos joku tulee vastaan niin koirat saa tervehtiä. Ja jokseenkin turhaa olisi yrittää tervehtimistä kieltääkään kun monet koirista on irti ja hallitsemattomia. Joten onko mikään ihme että Sirrionista jokainen näköpiiriin ilmaantuva koira on potentiaalinen leikkikaveri ja meikän tylsät löpinät ja kiellot ei jaksa kauaa kiinnostaa. Ja vaikka tuo onkin ärsyttävää, varsinkin kun Sirrion on hurjan voimakas ja välillä intoutuu oikein kunnolla tempomaan hihnassa, niin mieluummin silti näin kuin että se olisi aggressiivinen. Aluksi treenipaikalle päästessämme Sirrion olikin ihan mahdoton ja malttoi kuunnella noin puoli sekuntia kerrallaan mutta kun meidän tunti alkoi ja alettiin kunnolla tokoilemaan se keskittyi tosi hienosti hommiin eikä ollut yhtään lähdössä leikkimään tai mihinkään muuallekkaan vaikka pari kertaa jäikin tuijottelemaan jotain. Tuolla puistossa on niin paljon menoa ja meininkiä (frisbee-golffareita, purjehtioita, lampaita, hevosia, ihania hajuja, leijan lennättäjiä ja vaikka mitä) että pidän aika hienona sitä että maalaistollo pystyi keskittymään niin ettei Sirristä juurikaan huomannut että tilanne oli aika haastava sille.

Tällä kertaa teemana olikin pääasiallisesti häiriössä työskentely. Aluksi harjoiteltiin kehään tulemista eli sitä että meidän vuoro olisi alkamassa kokeessa. Kuulemma Sirri osaa jo joten päästiin esimerkkikoirakoksi :D Ja ihan hyvinhän Sipu osasikin, vähän sen keskittyminen herpaantui kun Riitan tavarat oli maassa meidän "liikkeen aloituspaikan" vieressä ja Sirrion tietää että siellä voi olla leluja mutta liikkuri ja muut kehässä tavallisesti esiintyvät asiat ei sitä häiritse ollenkaan. Onneksi kehässä ei sentään yleensä ole avoimia reppuja :D

Katsottiin talven jäljiltä perusasentoa ja siihen siirtymistä, Sirrillä on ihan ok mutta se välillä tulee vinoon (saattaa jäädä selkäni taakse tai tulla liian eteen, ei tee vain jompaa kumpaa) joten siinä pitää olla edelleen tarkkana. Lisäksi Sirrion pomppaa sivulle mikä on virhe mutta myönnän että pidän siitä (se näyttää innokkaalta ja on Sirrionista kivaa joten toimii sille palkkaavana hommana) joten en ole rankaissut pomppaamisesta vaikken varsinaisesti ole siihen kannustanutkaan. Meneehän siitä tyylipisteitä mutta kivempi innokas koira kuin hidas laahustaja minusta.

Perusasennossa myös häirittiin lelulla ja nameilla, häiriönameina oli Sirrionilta lainatut Naturis koiranmakkara palaset. Aluksi Riitta tarjosi Sirrille nameja kiposta, Sipu oli ne tottakai ottamassa mutta ärähdin sille jonka jälkeen se ei samaan vipuun enää mennyt vaan tapitti vain minua. Sitten nameja tarjottiin kädestä ja se oli vaikeampaa, selvästi Sipua hämmensi että nameja työnnetään kädellä sen naamaa kohti mutta ne ei kuitenkaan ole Sirrille??? Mutta skarppasi hyvin. Narupallo ei sitten niin kovin iso häiriö enää ollutkaan tuon jälkeen ja tuollahan lentelee tosiaan noita frisbeitä ja muuta eli Sirri muistaa ehkä vielä viime vuodesta että jos minä en heitä sitä niin se ei ole Sirrille.

Seuraamista niin että ohitettiin toinen koirakko, se toinen koira ei ollut Sirrionille ongelma mutta yhdessä kohtaa nurmikossa oli joku haju mistä en meinannut millään saada jätkää irtoamaan ja keskittymään hommiin. Pitää vissiin tehdä Sirrille nyt samoja naminkylvö-hommia mitä Rohanille aikoinaan kun sen kanssa alkoi hajut olla ongelmallisia. Lisäksi ei olla tehty kovin pitkiä suoria jonka kyllä huomasi Sipusta vaikka koetin palkkailla sitä riittävän tiuhaan, yleensä aina pätkin seuruuta käännöksillä, pysähtymisillä yms. koukeroilla. Muuten Sirrionin seuraaminen näyttää hyvältä ja sen käännökset on tosi hienot joskin vähän ehkä turhan tiiviit mutta Riitan mukaan kävelen liian hitaasti (aina... ) ja kun alan kävellä reippaammin koira ei yleensä pysty olemaan niin tiivis eli oikeastaan hitaissa käännöksissä tiiviys on vain hyvästä. Käsiapua voisi alkaa häivyttämään ja olen sitä jo aloitellutkin, hidasta hommaa tuntuu olevan kun Sirrion on niin kierroksilla että ilman kättä "jarruttamassa" sitä se alkaa helposti sähläämään. Uskoisin kuitenkin homman olevan meneillään oikeaan suuntaan, pitää vain pitää pätkät aluksi lyhyinä ja muistaa vaatia keskittymistä ja oikeaa paikkaa.

Katsottiin ALO hyppyä joka on Sirrionilla jo melkein valmis liike eikä sen hyppäämisessä ole mitään parannettavaa, sekä liikkeestä pysähtymisen tekniikkaa. Riitta aina painottaa että pysähdyksen tulee olla terävä ja no Sirrion on hänen opeilla pyritty kouluttamaan joten terävä se on joo, pilkku iskee käskyn kuullessaan välittömästi etutassut maahan niin että melkein kuoppa tulee :D Tässäkään ei ilmeisesti ole mitään muokattavaa. Itsekseni kokeilin myös luppoajalla ruudun katseella hakemista kun sellainen nurmikolla oli. Kun yleensä aina itse rakennan ruudun Sirrionin katsellessa mutta nyt en näyttänyt sitä sille mitenkään (olihan Sirrion varmaan muiden harjoitusten aikana sen silti havainnoinut). Välimatka ei ollut hurjan pitkä mutta ruudun vihjesanalla Sirrion ensin vähän hämmästyi mutta alkoi samantien etsiä ruutua ja olikin sitten jo sinkoamassa sinne :D Vähän yli-innokkuutta siis havaittavissa mutta on se ilmeisesti oppinut ruudun paikantamaan.

Aika taitava toko-pilkku :)



Tokoon liittymättöminä asioina, Sirrion kävi vappupäivänä järvessä uimassa ensimmäisen kerran. Vesi oli vielä melko kylmää (hieman alle 7 astetta) ja Rohan tyytyikin vain kastamaan vähän toista tassuaan ja sen jälkeen keskittyi kitisemään laiturilla kun epistä että Sirri ui :D Mutta fiksu jätkä kun malttoi jäädä rannalle kun kerta veden lämpötila ei tuntunut riittävältä. Sirrion olisi mielellään taas uinut jonnekin hornan kuuseen :/ Jos on vähän ärsyttävää että se irtoaa niin kauhean kauas metsälenkeillä niin uidessa se on vielä huomattavasti ikävämpää, tuossa kun on taloja ja mökkejä ranta täysi enkä ole ihan 100% vakuuttunut ettei se joku kerta päätä mennä moikkailemaan pihoilla näkyviä ihmisiä... Ja muutenkin kiva huudella sitä kääntymään kun jätkä ui jossain toisella puolella järveä ja taitaa tietää varsin hyvin etten paljon muuta voi kun huutaa kun peräänkään ei pääse :D Tarviin veneen että voin soutaa sen kiinni ja muistuttaa vähän rajoista... paitsi että periaatteessahan Sirri ei riko meidän lenkeillä asetettuja sääntöjä koska se on kokoajan näköpiirissäni pienenä pisteenä jossain kaukaisuudessa. Lain kirjain siis toteutuu mutta henki ei - ainakaan minun mielestäni :p Ja onhan tuossa vähän sekin että jos se joutuu uidessaan johonkin pulaan niin mitä kauempana se on sitä vaikeampi minun on sitä mitenkään auttaa vaikka käytännössä en todennäköisesti pysty auttamaan sitä vaikka se olisi aika lähelläkin. Voisi ehkä katsella sille pelastusliivejä vaikka en tiedä häiritseekö ne kuitenkin jollain tavalla uimista. Pitää muistaa tutkia asiaa.