keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Nuorten koirien toko 1/5




Sirrionin kevään kurssipätkä Riitta Jantunen-Korrin ohjauksessa alkoi tänään. Etukäteen vähän pelkäsin että mitenhän vallaton Sirrion tulee olemaan kun sen käytös vieraiden koirien kanssa on mennyt melkoisen heikoksi. Me niin harvoin nähdään ketään lauman ulkopuolisia koiria ja silloin kun nähdään niin se on melkein aina leikkihetki ja lenkeilläkin jos joku tulee vastaan niin koirat saa tervehtiä. Ja jokseenkin turhaa olisi yrittää tervehtimistä kieltääkään kun monet koirista on irti ja hallitsemattomia. Joten onko mikään ihme että Sirrionista jokainen näköpiiriin ilmaantuva koira on potentiaalinen leikkikaveri ja meikän tylsät löpinät ja kiellot ei jaksa kauaa kiinnostaa. Ja vaikka tuo onkin ärsyttävää, varsinkin kun Sirrion on hurjan voimakas ja välillä intoutuu oikein kunnolla tempomaan hihnassa, niin mieluummin silti näin kuin että se olisi aggressiivinen. Aluksi treenipaikalle päästessämme Sirrion olikin ihan mahdoton ja malttoi kuunnella noin puoli sekuntia kerrallaan mutta kun meidän tunti alkoi ja alettiin kunnolla tokoilemaan se keskittyi tosi hienosti hommiin eikä ollut yhtään lähdössä leikkimään tai mihinkään muuallekkaan vaikka pari kertaa jäikin tuijottelemaan jotain. Tuolla puistossa on niin paljon menoa ja meininkiä (frisbee-golffareita, purjehtioita, lampaita, hevosia, ihania hajuja, leijan lennättäjiä ja vaikka mitä) että pidän aika hienona sitä että maalaistollo pystyi keskittymään niin ettei Sirristä juurikaan huomannut että tilanne oli aika haastava sille.

Tällä kertaa teemana olikin pääasiallisesti häiriössä työskentely. Aluksi harjoiteltiin kehään tulemista eli sitä että meidän vuoro olisi alkamassa kokeessa. Kuulemma Sirri osaa jo joten päästiin esimerkkikoirakoksi :D Ja ihan hyvinhän Sipu osasikin, vähän sen keskittyminen herpaantui kun Riitan tavarat oli maassa meidän "liikkeen aloituspaikan" vieressä ja Sirrion tietää että siellä voi olla leluja mutta liikkuri ja muut kehässä tavallisesti esiintyvät asiat ei sitä häiritse ollenkaan. Onneksi kehässä ei sentään yleensä ole avoimia reppuja :D

Katsottiin talven jäljiltä perusasentoa ja siihen siirtymistä, Sirrillä on ihan ok mutta se välillä tulee vinoon (saattaa jäädä selkäni taakse tai tulla liian eteen, ei tee vain jompaa kumpaa) joten siinä pitää olla edelleen tarkkana. Lisäksi Sirrion pomppaa sivulle mikä on virhe mutta myönnän että pidän siitä (se näyttää innokkaalta ja on Sirrionista kivaa joten toimii sille palkkaavana hommana) joten en ole rankaissut pomppaamisesta vaikken varsinaisesti ole siihen kannustanutkaan. Meneehän siitä tyylipisteitä mutta kivempi innokas koira kuin hidas laahustaja minusta.

Perusasennossa myös häirittiin lelulla ja nameilla, häiriönameina oli Sirrionilta lainatut Naturis koiranmakkara palaset. Aluksi Riitta tarjosi Sirrille nameja kiposta, Sipu oli ne tottakai ottamassa mutta ärähdin sille jonka jälkeen se ei samaan vipuun enää mennyt vaan tapitti vain minua. Sitten nameja tarjottiin kädestä ja se oli vaikeampaa, selvästi Sipua hämmensi että nameja työnnetään kädellä sen naamaa kohti mutta ne ei kuitenkaan ole Sirrille??? Mutta skarppasi hyvin. Narupallo ei sitten niin kovin iso häiriö enää ollutkaan tuon jälkeen ja tuollahan lentelee tosiaan noita frisbeitä ja muuta eli Sirri muistaa ehkä vielä viime vuodesta että jos minä en heitä sitä niin se ei ole Sirrille.

Seuraamista niin että ohitettiin toinen koirakko, se toinen koira ei ollut Sirrionille ongelma mutta yhdessä kohtaa nurmikossa oli joku haju mistä en meinannut millään saada jätkää irtoamaan ja keskittymään hommiin. Pitää vissiin tehdä Sirrille nyt samoja naminkylvö-hommia mitä Rohanille aikoinaan kun sen kanssa alkoi hajut olla ongelmallisia. Lisäksi ei olla tehty kovin pitkiä suoria jonka kyllä huomasi Sipusta vaikka koetin palkkailla sitä riittävän tiuhaan, yleensä aina pätkin seuruuta käännöksillä, pysähtymisillä yms. koukeroilla. Muuten Sirrionin seuraaminen näyttää hyvältä ja sen käännökset on tosi hienot joskin vähän ehkä turhan tiiviit mutta Riitan mukaan kävelen liian hitaasti (aina... ) ja kun alan kävellä reippaammin koira ei yleensä pysty olemaan niin tiivis eli oikeastaan hitaissa käännöksissä tiiviys on vain hyvästä. Käsiapua voisi alkaa häivyttämään ja olen sitä jo aloitellutkin, hidasta hommaa tuntuu olevan kun Sirrion on niin kierroksilla että ilman kättä "jarruttamassa" sitä se alkaa helposti sähläämään. Uskoisin kuitenkin homman olevan meneillään oikeaan suuntaan, pitää vain pitää pätkät aluksi lyhyinä ja muistaa vaatia keskittymistä ja oikeaa paikkaa.

Katsottiin ALO hyppyä joka on Sirrionilla jo melkein valmis liike eikä sen hyppäämisessä ole mitään parannettavaa, sekä liikkeestä pysähtymisen tekniikkaa. Riitta aina painottaa että pysähdyksen tulee olla terävä ja no Sirrion on hänen opeilla pyritty kouluttamaan joten terävä se on joo, pilkku iskee käskyn kuullessaan välittömästi etutassut maahan niin että melkein kuoppa tulee :D Tässäkään ei ilmeisesti ole mitään muokattavaa. Itsekseni kokeilin myös luppoajalla ruudun katseella hakemista kun sellainen nurmikolla oli. Kun yleensä aina itse rakennan ruudun Sirrionin katsellessa mutta nyt en näyttänyt sitä sille mitenkään (olihan Sirrion varmaan muiden harjoitusten aikana sen silti havainnoinut). Välimatka ei ollut hurjan pitkä mutta ruudun vihjesanalla Sirrion ensin vähän hämmästyi mutta alkoi samantien etsiä ruutua ja olikin sitten jo sinkoamassa sinne :D Vähän yli-innokkuutta siis havaittavissa mutta on se ilmeisesti oppinut ruudun paikantamaan.

Aika taitava toko-pilkku :)



Tokoon liittymättöminä asioina, Sirrion kävi vappupäivänä järvessä uimassa ensimmäisen kerran. Vesi oli vielä melko kylmää (hieman alle 7 astetta) ja Rohan tyytyikin vain kastamaan vähän toista tassuaan ja sen jälkeen keskittyi kitisemään laiturilla kun epistä että Sirri ui :D Mutta fiksu jätkä kun malttoi jäädä rannalle kun kerta veden lämpötila ei tuntunut riittävältä. Sirrion olisi mielellään taas uinut jonnekin hornan kuuseen :/ Jos on vähän ärsyttävää että se irtoaa niin kauhean kauas metsälenkeillä niin uidessa se on vielä huomattavasti ikävämpää, tuossa kun on taloja ja mökkejä ranta täysi enkä ole ihan 100% vakuuttunut ettei se joku kerta päätä mennä moikkailemaan pihoilla näkyviä ihmisiä... Ja muutenkin kiva huudella sitä kääntymään kun jätkä ui jossain toisella puolella järveä ja taitaa tietää varsin hyvin etten paljon muuta voi kun huutaa kun peräänkään ei pääse :D Tarviin veneen että voin soutaa sen kiinni ja muistuttaa vähän rajoista... paitsi että periaatteessahan Sirri ei riko meidän lenkeillä asetettuja sääntöjä koska se on kokoajan näköpiirissäni pienenä pisteenä jossain kaukaisuudessa. Lain kirjain siis toteutuu mutta henki ei - ainakaan minun mielestäni :p Ja onhan tuossa vähän sekin että jos se joutuu uidessaan johonkin pulaan niin mitä kauempana se on sitä vaikeampi minun on sitä mitenkään auttaa vaikka käytännössä en todennäköisesti pysty auttamaan sitä vaikka se olisi aika lähelläkin. Voisi ehkä katsella sille pelastusliivejä vaikka en tiedä häiritseekö ne kuitenkin jollain tavalla uimista. Pitää muistaa tutkia asiaa.


2 kommenttia:

  1. Viimeinen kuva Sirristä on taas niitä onnistuneita otoksia, ja jos tuollaisen herran näkee ohi ajaessaan, ei ole mikään ihme jos pysähtyy ihailemaan ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joku lintu huuteli puussa niin sitä piti kytätä, tavallisesti Sirristä ei oikein saa kuin suoraan edestä kuvia kun jätkä pitää niin tiukasti katsekontaktia :D

      Poista