keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Nuorten koirien toko 4/5

(kuvan koira ei liity tapaukseen)


Taas vuorossa yksityisopetusta ja itsenäistä harjoittelua. Päätin jo etukäteen ettei kauheasti treenata mitään liikkeitä Sirrionin kanssa. Osittain koska Sirrion loukkasi tassunsa eilen kun oltiin uimassa. Haava on onneksi sen verran korkealla (takatassussa isoimman anturan ja jalan takaosan rajalla) ettei se osu maahan normaalissa liikkeessä eikä haava vaikuta erityisen syvältäkään mutta se on reilu pari senttiä pitkä joten koetetaan ottaa vähän varovaisemmin nyt muutama päivä ainakin. Toisekseen, ja tärkeämpänä syynä, Sirrionin keskittymisongelmat. Turha yrittää vääntää liikkeitä kun jätkä suorittaa ne huolimattomasti, joudun puuttumaan ja korjailemaan mikä tällä hetkellä latistaa Sirrin virettä entisestään ja molemmat turhaudutaan ja lopputunti menee Sirrin vinkuessa ja minun pohtiessa koiraharrastuksen mielekkyyttä. Neuloessa ei sentään puikot ala kesken kaiken huutamaan suoraa kurkkua kuinka ne ei tahdo enää neuloa eikä piirtäessä perspektiivi mene pilalle koska kynä ei tänään tahdo liikkua oikealle... ihan on lopputulos 100% puikkojen/kynän heiluttajasta kiinni. Paljon järkevämpiä harrastuksia siis??? Mutta kun koiria kuitenkin haluaa harrastaa niin ennen mitään suurempia taiteiluja pitäisi saada se väline kiinnostumaan yhteistyöstä. 

Meidän yksityisvuoro oli viimeisenä mikä oli toisaalta hyvä, ehdin rauhassa viritellä Sirriä oikeaan mielentilaan, mutta toisaalta huono koska päivä oli tosi kuuma ja pelkäsin että väsytän Sirrionia liikaa vaikka toisaalta en usko että sen ongelmat johtuu väsymyksestä varsinaisesti. Väsymyskin toki vaikuttaa kun kerran alku menee hyvin ja loppua kohti aina huononee mutta paljon on kiinni siitä ettei Sirrionia huvita ja siksi sitä alkaa kyllästyttää. On se vähän eriasia, kuvittelen ainakin. 

Aloitettiin helpoilla kontaktiharjoituksilla, koetin pitää tunnelman (koko treenien ajan, ei vain tässä harjoituksessa) kevyenä ja että Sirrillä olisi koko ajan hauskaa mutta kuitenkin yrittin olla jämäkkä sen suhteen että maan haisteleminen tai toisien koirien tuijottelu ei ole sallittua. Mutta pääasia että on kivaa ja Sirrion valitsee tehdä hommia kanssani koska se haluaa, ei siksi että minä haluan/on pakko. Hyvin Sirrion keskittyi, kuten yleensäkin alussa.

Otettiin ruutua lyhyeltä matkalta koska se on Sirrionista yleensä tosi kivaa. Ensimmäisellä kerralla Sirrion näytti siltä että se on menossa ruutuun mutta lähtikin juoksemaan ruudun sivuun. Mietin jo hetken että ei hemmetti jos ei sitä edes nyt tunnin alussa kiinnosta sen lemppariliike mutta onneksi paljastuikin että melkein heti ruudun vieressä oli jonkun linnun maalliset jäänteet joista oli ajeltu yli ruohonleikkurilla ja sitä lintusilppua oli siellä sun täällä. No ok, liian iso häiriö. Kielsin koskemasta lintuun ja yritettiin uudelleen mutta tälläkin kertaa lintu vei voiton ruudusta. Tehtiin sitten vähän luopumis- ja kontaktiharjoituksia linnun ruumiin yllä ja niihin Sirrion vastasikin tosi hyvin, olisi kannattanut tehdä tämä heti ekan epäonnistumisen jälkeen... Vaihdoin vielä lähestymiskulmaa niin että linnun raato jäi minun ja ruudun väliin ja Sirrin piti juosta siitä yli ja ruutu onnistui ihan todella hyvin! Biletettiin silleen hienostuneesti*. Tehtiin pari uutta toistoa ja yksi myös siitä alkuperäisestä suunnasta eikä Sirrion suonut ajatustakaan linnulle :)

* Tässä lienee osittain ongelman ydin. Sirrionille paras palkka olisi saada juosta. Meidän omalla kentällä kun Sirrion onnistuu jossain superhyvin se saa juosta pallo suussa ympyrää ja se on se kunniakierros nimenomaan mikä on se palkinto. Tuolla se ei onnistu koska ollaan paljon ahtaammin. En voi tällä hetkellä todellakaan luottaa siihen ettei Sirrion mene häiriköimään muita koirakoita, frisbeen heittelijöitä yms. yms. mitä tuolla on joten en voi antaa sen irrota kauhean pitkälle. Tarkoittaa että Sirrionin paras palkka ei ole käytettävissä joten ei voida bilettää niin kuin se haluaisi/on tottunut ja uskon että se on osasyy miksi Sirrion kyllästyy tuolla. En vaan ole osannut ratkaista tätä ongelmaa tai ne ratkaisut mitä olin kokeillut tähän mennessä ei ole toimineet kovin hyvin. 

Leikittiin hieman, sitten tehtiin vähän paikallamakuun tapaista kauempana häiriöstä. Tavallaan ärsyttää kun olisi kiva tehdä kunnollista paikkamakuuta rivissä yms. kun on vieraita koirakoita käytettävissä mutta on ajateltava ettei ole mitään järkeä mennä kovin lähelle kun ongelmia on kauempanakin. Jos Sirriä ei kiinnosta tokoilla se ei tule kestämään häiriötä vaikka se häiriö olisi pienempi kuin minkä alaisena se pystyy työskentelemään "normaalisti". Ja kun en halua mennä (ainakaan kovin paljoa) sille linjalle että sen on vaan pakko. Harrastukset eivät ole pakollisia koiran elämässä joten minulle on tärkeää että koira itse haluaa harrastaa, arjessa voi sitten olla sellaisia asioita mitkä tehdään siksi kun minä sanon koiran mielipidettä kummemmin kyselemättä (tosin pyrin kukkahattuilemaan arjessakin niin pitkälle kun voi mutta joskus ei voi/osaa). 

Kaukot, Sirrionilla on aika hyvät kaukot mielestäni. Välimatkaa ei juurikaan ole mutta tekniikka on sitä mitä olen opettanut ja Sipu tykkää tuostakin liikkeestä, vähän liikaakin. Jos sillä joku ongelma on niin se että se on niin tohkeissaan ettei aina malta keskittyä. Mutta se on parempi kuin se ettei malta keskittyä kun on tylsää. Sitten vain leikittiin vähän enemmän, Sirri leikkikin hyvin kun muistin pysyä itse tarpeeksi aktiivisena, kunnes Sipu alkoi näyttää siltä että sille alkoi tulla liian kuuma. Paras lopettaa ennenkuin se hyytyy kun hyytymistä kerta haluttiin tänään välttää. Koetin tarjota jätkälle vettä mutta ei kelvannut joten käytiin vähän kävelemässä alueella jotta Sirrion sai vähän rentoutua ja saatiin aikaa tapettua. 

Tämän tauon jälkeen tulikin pieni ongelmallinen kohta, Sirrion alkoi olla väsynyt ja kun palattiin kentälle Sipun hyvä vire oli vaihtunut haistelemiseen... ja siihen vireen laskuunhan tuolla kävelyllä oikeastaan pyrinkin. Ihmettelin vain että mitenhän saisin jätkän motivoitua vielä viimeiseen puristukseen kun meidän vuoroon oli vielä jonkin verran aikaa ja siinä pohdiskellessani jätkä alkoi lipua taas siihen haahuiluun, vinkumiseen ja haisteluun. Mutta ei saisi ajatella että äh, nyt tästä ei tule mitään koska sitten ei todennäköisesti tulekaan. Ja siinä jotenkin tajusin että voidaanhan me hihnassakin juosta! Otin namin, näytin sitä Sipulle ja lähdin pikkuisen karkuun, aluksi tein hommasta aika helppoa koska Sirrion ei ole erityisemmin tällaista "hippaa" leikkinyt. Sipu tajusi homman juonen tosi hyvin ja se oli sen mielestä tosi kiva leikki, etenkin kun en jaksanut kuumuudessa juosta kauheasti (enkä toki muutenkaan pystyisi juosta dallua karkuun, pitäisi olla vissiin usain bolt...) joten päädyin tekemään hypähdyksiä ja mutkitteluja että pääsin Sirriltä pakoon. Kas kun en ole aikaisemmin hokannut tällaista melko ilmiselvää asiaa... "joskus" hihnan tämä pää on kyllä tosi tyhmä. Tehtiin vähän liikkeestä maahanmenoja, sivulle tulemisia yms. ja palkinnoksi karkuun juoksemista. Sipu oli ihan innoissaan ja vaikka homma pysähtyi aina välillä kun piti katsoa joko meidän vuoro alkaa yms. Sirri katseli minua josko lähden karkuun eikä mennyt sellaiseen 'nenä auki, korvat ja aivot kiinni' moodiin mihin se oli ollut taas lipumassa.

Sitten tulikin meidän vuoro, vähän Sirri halusi aluksi haistella "uutta" nurmikkoa mutta pyynnöllä heräsi tuosta vaan tekemään hommia. Näytettiin meidän seuraamista, siinä on ongelmana että paikka lähtee seilaamaan kun yritän viedä käden häivytyksen loppuun. No nyt Sirrion oli niin hyvässä ja keskittyneessä mielentilassa että ihan pikkuisen saatiin vissiin kerran tai kaksi edistämistä, muuten paikka pysyi ihan hurjan hyvin. Sirrionin seuruu sai nyt taas paljon kehuja, ei merkkiäkään siitä herrasta joka seilaa siellä sun täällä... kuka lie valeSirri minulla ollut aiemmissa häivytystreeneissä :D Saatiin kuitenkin sen verran virhettä esiin että sain ohjeita palkata koiraa eritavalla (se palkan suunta!) ja muutaman idean miten voin tarjota sille apuja paikan pitämiseen ja kuitenkin pitää vasemman käden heilumassa siinä mihin se kuuluukin. Koska Sirrion oli niin hyvä ehdittiin muutakin, en vain ollut yhtään valmistautunut koska odotin seuraamisen vaativan enemmän työtä. Katsottiin sitten vähän jääviä, niissäkin se teki hirmu hyvin ja itseasiassa paremmin kuin meidän omissa treeneissä. Saatiinkin kehuja että Sirrion oli paljon keskittyneempi kuin aikaisemmilla kerroilla. Olisi tuon yksityisajan voinut varmasti hyödyllisemminkin käyttää mutta olen tosi tyytyväinen että päästiin palkkaus/keskittymis-ongelmassa eteenpäin. Saa nähdä miten ensikerralla, se onkin sitten vika tätä kurssia. Toivottavasti saadaan taas pidettyä hyvä fiilis yllä ja hihnan tämä pää muistaa ettei pidä turhautua jos ei ihan joka hetki onnistu vaan miettiä niitä ratkaisuja ja nimenomaan tälle koira-yksilölle toimivia ratkaisuja. 





2 kommenttia:

  1. Hienosti kuvattu 'koiraa, joka ei ole juttuun liityvä' jokaiselta suunnalta niin, että kaikki parhaat puolet on esillä ;D <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höyrypäätä huvitti pitkästä aikaa keikistellä kuvattavana, nykyään kun se on omasta mielestään eläköitynyt mallin uralta :D

      Poista