Häntä vain unohtui

Sirrion yritti toteuttaa toiveeni yksivärisestä dalmatiankoirasta :D Arvostan ajatusta mutta ei tämä ihan kuitenkaan ole sitä mitä halusin... 

(Mutta onneksi se on vaan mutaa!)

Yhtenä toisena päivänä törmättiin tuntemattomaan mieheen joka halusi moikata poikia. Ei se minua koskaan haittaa jos joku noita haluaa rapsutella (etenkin kun ei täällä tule näitä tyyppejä vastaan ihan joka kulmalla) joten asiaankuuluvien varoitusten jälkeen - ne on innokkaita, pussaa, hyppii, sotkee vaatteet, lähestyminen omalla vastuulla - annoin pojille luvan mennä mukiloimaan tyyppi ;) Mies ihastui eristyisesti Sirrioniin ja lopulta halasi sitä oikein karhuotteella. Olin vähän o.O En ehkä vierasta koiraa menisi kuitenkaan ihan tuolleen... Mutta onni on sosiaaliset koirat jotka ei pikkujutuista hätkähdä.

Pokémon get da ze~!

Naapurin uusi koira on ilmeisesti taas jotain uutta erikoista rotua?

Jep, mekin ollaan poikien kanssa valitettavasti metsästetty pokemoneja viime päivinä. Poitsuthan on periaatteessa tottuneita pelaajia kun mm. Zombies, Run!ia ollaan pelattu jo pitkään mutta tämä peli on silti dalluista vähintäänkin outo ellei peräti tyhmä. Kävellään hölmöinä ympyrää pitkin kylän keskustaa (metsistä örkkejä ei oikein löydy vaan pitää olla ihmisten ilmoilla) ja aina välillä käsken ne odottamaan ja näperrän puhelinta, sitten jatketaan ympyrän kävelemistä. Ensimmäistä Eeveetä metsästettiin aika pitkään ja käveltiin edestakas samaa tienpätkää kun koitin paikallistaa piilottelevaa karvakorvaa ja jätkät oli jo ihan sen oloisia että nyt tuolle emännälle on iskenyt dementia sitten lopullisesti :D Tällä hetkellä kun pelin serverit kaatuilee jatkuvasti suuren pelaajamäärän vuoksi on pakko mennä poke-metsälle ensin ja sitten kun peli kaatuu mennään uimaan/metsään. Kunhan serverit alkaa pysyä päällä luotettavammin voidaan tehdä toisin päin jolloin pilkkujakaan ei varmaan tympäise niin paljon. Kotiin niitä ei kuitenkaan tee mieli jättää, ihan tyhmäähän se olisi ja varmaan pilkuistakin vielä tyhmempää vaikkei ne tuota peliäkään ihan täysin arvosta.

Haurua haittaa huomattavasti vähemmän, sillä kun ei ole elämässä niin kauhea kiire mihinkään vaan sen mielestä on ihan mukavaa tallustella rauhalliseen tahtiin ja haistella hajuja. Eikä haittaa vaikka vähän pyörittäisiinkin paikoillaan. Haurua haittaa vaan se että jopa meidän pikkuruisella kylällä (josta löytyy paikasta riippumatta tosi huonosti mitään, pitäisi ilmeisesti huristella johonkin kaupungin tapaiseen että kartalla näkyisi muutakin kuin 3 Pidgeytä) löytyy useampia Pokemoneista innostuneita lapsia joiden kanssa sitten pyöritään siinä pienellä alueella ja Hauruhan ei oikein lapsia siedä. Mutta ollaan käyty Haun kanssa yöllä pelailemassa kun lapset nukkuu. Serveritkin toimii paremmin öisin ;)

Jotain oudohkoa on meneillään

Hei viittiks tipu olla seisomatta hännän päällä??

Kun Sirriltä loppui pokepallot mutta Rompalla on vielä monta jäljellä...

JuhlaRomppa

Tänään juhlitaan parhaimman kukkaispojan 6-vuotissynttäreitä!

Rohan tuntuu edelleen olevan koira parhaassa iässään, niinkuin sen pitäisikin. Jo viime synttärien aikaan raportoitu aikuistuminen ei ole kadonnut mihinkään vaan herra tuntuu löytäneen sisäisen rauhansa eikä ole enää ihan aina kuin viritetty jousi valmiina sinkoamaan sinne, tänne tai tuonne. Muutenkin jo nuorenakin hyvin helppo ja kiltti Rohan on nykyään ihan ajatuksen voimalla toimiva malli. Ainoat satunnaiset tuhmuuden hetket liittyy ruokaan koska nälkäkuolema vaanii Romppaa edelleen mutta minkäs sille voi kun ei saa kotona tarpeeksi ruokaa. Spondyloosin kuulumisia ei toki voi kunnolla tietää ilman läpivalaisua mutta jalan pompottaminen katosi joskus tuossa keväällä ja muutenkaan mitään oireita ei ole ollut havaittavissa ja ulkona Rohan riehuu ihan samaan tahtiin kuin ennenkin eli hyvältä vaikuttaa :) 

(kuvia voi nyt (varmaankin, testailut on vielä vähän vaiheessa) klikata ainakin vähän suuremmiksi. Ja ainakin niin kauan kunnes mahdollisesti kyllästyn väsämään niiden kanssa... :p  )

Sipuli tottelee

Oli vähän kuuma päivä ja jätkä riehui ennen kuvauksia pihalla toisten koirien kanssa jonka vuoksi se oli aika laiskan oloinen mutta olen ihan tyytyväinen, laiska Sirrikään kun ei ole kuitenkaan mikään ihan vetelys. Lähinnä vaan jätkä tykkäisi vähän oikoa kulmia kun eikös sinnepäin nyt riittäisi tällä kertaa? Kivaa Sirrillä kuitenkin on hännästä päätellen ja se on pääasia. Erityisen hyvää on että mokatessaan ruudun se pyrkii nykyään korjaamaan itsenäisesti ja näkee vaivaa oikean kohdan löytymiseksi, alkukesästä Riitan kurssilla kun yritettiin tätä opettaa sille mutta se heittäytyi maahan tai tuli minun luokse jos ei palkkasanaa alkanut kuulua. Vaan ei enää! Eka hyppy oli hassu kun Sirri aluksi selkeästi sekoittaa sen kiertoon, muistaa että ai niin tää on hyppy, tulee hypäten luokse mutta (ennenkuin ehdin sanoa mitään) tulee siihen tulokseen että ei tää kyllä näinkään ole oikein ja käy vielä kerran hyppäämässä :D Pakko oli sille sanoa että hyvä yritys vaikkei tuosta palloa heru :D Ja tän takia ilmeisesti mun koirista tulee aina sellaisia säätäjiä sitten :p Mutta ei se niin vakavaa ole.

Ja viimeksi kun kävin jätkiä uittamassa meidän viereen tuli lauma lapsia (vanhempineen) ihmettelemään ja vaikka Sirri rrrakastaa lapsia ja olisi halunnut käydä keilaamassa ne kumoon ja pussaamassa niitä kunnes ne itkee (...vaikka Sirrion tykkää lapsista se ei ihan ymmärrä kaikkea) niin eipä vaan mennyt vaan pysyi nätisti vierelläni, ihan turhaan olin aluksi huolissani ja meinasin laittaa jätkän hihnaan ❤️ Nähdäkseni se on siis melkolailla huippuunsa koulutettu koirakansalainen tätä nykyään.

portti ja Portti

Sirrion ei edelleenkään ole kuullut että dalmatiankoirat viihtyy siellä missä omistajansa eivätkä siksi sovi ulkokoiriksi :D Tyyppi hengaa aina hyvällä säällä ulkona ja usein vähän huonommallakin, ei Sirriä pieni sade lannista. Ainoastaan kylmää se ei kestä ja kastuessa tulee kylmä joten sitten on pakko tulla sisälle jos vettä tulee vähän reilummin tai sateen lisäksi vaikka tuulee tms. Nyt on ilmat muutenkin taas viileämmät mutta tuossa aiemmin meillä oli sisällä välillä niin kuuma että hankin ulko-oveen magneetilla suljettavan hyttysverhon jotta ovea voi pitää auki esim. yöllä ilman että jatkuvasti on joku inisemässä korvanjuuressa.

Verho on toiminutkin tosi hyvin, ei ole ollut kuin ihan satunnaisia hyttysiä ja niihinkin syypää taitaa löytyä tuosta edellä mainitusta pilkullisesta ulkokoirasta. Sirrion nimittäin keksi tosi nopeasti että ulko-ovi on auki ja se hytysverho aukeaa kun vähän työntää (ja magneettien ansiosta menee itsestään takaisin kiinni, onneksi). Meillä on lisäksi eteisen edessä nykyisin koiraportti mm. siksi ettei sinne ulos mentäisi vaikka ovi on auki mutta eihän tuollainen hieman alta metrinen portti Sirrionia pitele, jätkä liitelee siitä yli yhdellä kevyellä loikalla. Onhan se tosi kiva että jos sattuu yöllä heräämään niin voi käydä tsekkaamassa onko pihalla mitään jännää meneillään ja tulla sitten takaisin nukkumaan jos kaikki on ok. Tai rääkyä emäntä (ja puoli kylää...) hereille jos SIILI on tullut pihalle. Kun Sirrion ei tykkää siitä siilistä kun se sähisee Sipulle vaikka Sipu omistaa meidän pihan (...) ja se vaan hiippailee siellä ilman lupaa eikä sitten ole edes ystävällinen kun Sirrion vähän yrittää sitä moikata. Ainakin Sipusta tuntuu ettei se sähinä tarkoita että se haluaa leikkiä, ihan lähikontaktia Sirrion ei kuitenkaan ole siiliin ottanut. Eikä toivottavasti otakaan.

Hassua on se että meillä on toinenkin Portti, ihan samanlainen ja saman korkuinen, mutta tämä on käytössä vain satunnaisesti. Sirrionin ollessa ihan pieni käytin sitä erottamaan Rohanin ja Sirrin toisistaan poissaollessani (koska minusta ei vain ole hyvä idea jättää tyhmää ja tuhmaa pentua aikuisten koirien riesaksi vaikka ei Rohan sille varmaankaan mitään olisi tehnyt). Tuon Portin kanssa myös harjoiteltiin sitä että Porttia pitää kunnioittaa, jos Portin takaa haluaa joskus poiskin niin sitä ei kaadeta, sitä ei purra, sitä pitkin ei kiipeillä, sen takana ei karjuta silmät leiskuen eikä etenkään kaikkea noita yhtäaikaa - Sirrion kun ei oikein arvostanut vapauksiensa rajoittamista pentuna(kaan). Nyt edelleenkin jos laitan Portin isolla P:llä esteeksi jätkä pysyy sen takana kuin pikku enkeli, tuon toisen "tavallisen" portin takana taas se ei pysy sekuntiakaan. Joo-o, onhan se siis oppinut sen mitä sille on koetettu opettaa... paitsi että alkuperäinen ajatus oli että se oppisi ymmärtämään että Portin kunnioittaminen koskisi niinkuin kaikkia portteja...

Nuppukokoelma

Sirrionin suosikkityttöystävä Nuppu on ehtinyt jo kypsään 11 kuukauden ikään. Neiti on aika epäluuloinen uusia asioita kohtaan eikä ole halunnut mennä kokeilemaan uimista joten lähdettiin poikien kanssa näyttämään miten kivaa hommaa se on eikä yhtään pelottavaa :) Romppakin oli siis mukana vaikkei se kuviin osunutkaan, se kun on (ihan omasta halustaankin) selvä kolmas pyörä tässä porukassa.

Rohan ja Sirrion menivät tietenkin heti veteen, Nuppu meni kummemmin miettimättä perässä... noin kaksi askelta :D 

"Ei hemmetti, mihin tuo jätkä koetti mut huijata?!?!?"

"Jaa-a, noinkohan tämä on turvallista?"

"No kai mäkin sitten tulen ainakin vähän matkaa... kun kerta kaikki muutkin..." 

"No tässä oon mutta en kyllä tästä nauti!"

Paljoa tuota syvemmälle neiti ei halunnut ja ajattelen että parasta olla pakottamatta ainakaan ihan ekalla kerralla. Sirrion ajatteli vähän toisin ja tönäisi Nupun yhden kerran järveen kohdasta jossa on heti syvää xD Ei Nuppu siitä ainakaan hirveästi järkyttynyt ja tuli veteen sen jälkeenkin ihan kivasti mutta ei minusta tarvitse heti edetä tosi nopeasti joten jätettiin veteen totuttelut tähän. 

Kuiva maa, iloisempi mieli :D 

Sirrion ja Nuppu tietty riehui keskenään. Sirrion oli periaatteessa hyvin kuulolla ja totteli mutta en oikein tykkää siitä miten se edelleen leikkii Nupun kanssa.

Tässä ihan alussa otetuissa kuvissa menee vielä OK

Mutta sitten alkaa hiljalleen mennä yhä villimmäksi meno

Nämä yllä olevat kaksi kuvaa taas on otettu loppupäässä leikkiä ja Sirrillä on erilainen, minusta kivaan leikkimiseen kuulumaton ilme ja se juoksee suunnilleen Nupun päällä, ei sen kanssa. En vain oikein tiedä miten tuohon järkevästi puuttuisi etenkin kun Nuppu itse on osasyyllinen, sitä ei nimittäin haittaa yhtään Sirrionin käytös ja jos käsken Sirrin pois se tulee heti hakemaan Sirriä uudestaan leikkimään eikä Sirrion siitä irti ollessa tietty kieltäydy. 

Nykyään Sirrion on jo sen verran vanhempi ja fiksumpi että esim. hihnassa se ei mene mukaan Nupun riehumiseen koska hihnassa ei saa riehua. Jolloin Nuppu haukkuu ja hyppelehtii yms. kun se yrittää saada Sirriä tuhmailemaan :/ Mutta se ei sentään onneksi Sirrionia enää kiinnosta, nuorempana kyllä noiden kanssa yhdessä hihnassa liikkuessa oli kädet ja hermot kovilla...

Halutaan kuitenkin olla Nupun kanssa tekemisissä enkä halua kokonaan kieltää niitä leikkimästä joten ehkä se on vain yritettävä kieltää Sirrionilta kaikista pahimmat ylilyönnit ja toivottava että iän myötä molemmat hieman rauhoittuu. Onhan Nuppukin vielä tosi nuori, ehkä vanhempana se ei sitten ole enää ihan noin villi ja ehkä Sirrionkin alkaa iän myötä muistaa että irti ollessakin sopisi käyttäytyä kun hihnassa se kerran kykenee jo vastustamaan kiusausta :) 

Tiedän että joidenkin ihmisten mielestä koirat on koiria ja saa hoitaa itse välinsä, etenkin kun noillahan ei ole mitään ongelmaa vaan tykkäävät toisistaan paljon, mutta en vain halua että koirani leikkii siten miten Sirrion leikkii Nupun kanssa. Oikeastaan kaikkien muiden Sirrin vakileikkikavereiden kanssa olen onneksi jo saanut sen käyttäytymään vähän paremmin, ehkä tämä isoinkin koettelemus tästä...

Jännä nähdä sekin, nyt kun ei olla Nupun juoksujen ja omistajan kiireiden vuoksi hetkeen nähty, että vieläkö Nupun kanssa peuhaaminen vaikuttaa myös meidän muuhun elämään. Sirrionin ollessa nuorempi siitä nimittäin huomasi että aina kun ollaan oltu Nupun kanssa lenkillä se yritti selkeästi enemmän perseillä ohituksissa yms. Nupulla on selvästi huono vaikutus minun aina kilttiin kullanmuruuni ;) 

Tai sitten ei, Sirrionilla on ihan pienestä ollut niin hemmetin voimakas öykkäri-puoli ja vaikka olen koettanut sitä parhaani tunkea piiloon niin ei se ihan 100% ole onnistunut. Vielä. Eikös koira ole oikeasti aikuinen joskus kolmevuotiaana että on tässä vielä aikaa paukuttaa sääntöjä tuon kalloon. 

Jos ei Sirrion kolmevuotissynttärien jälkeen osaa olla koiriksi niin sitten toki luovutetaan ja todetaan se menetetyksi tapaukseksi ;p