torstai 7. heinäkuuta 2016

portti ja Portti


Sirrion ei edelleenkään ole kuullut että dalmatiankoirat viihtyy siellä missä omistajansa eivätkä siksi sovi ulkokoiriksi :D Tyyppi hengaa aina hyvällä säällä ulkona ja usein vähän huonommallakin, ei Sirriä pieni sade lannista. Ainoastaan kylmää se ei kestä ja kastuessa tulee kylmä joten sitten on pakko tulla sisälle jos vettä tulee vähän reilummin tai sateen lisäksi vaikka tuulee tms. Nyt on ilmat muutenkin taas viileämmät mutta tuossa aiemmin meillä oli sisällä välillä niin kuuma että hankin ulko-oveen magneetilla suljettavan hyttysverhon jotta ovea voi pitää auki esim. yöllä ilman että jatkuvasti on joku inisemässä korvanjuuressa.

Verho on toiminutkin tosi hyvin, ei ole ollut kuin ihan satunnaisia hyttysiä ja niihinkin syypää taitaa löytyä tuosta edellä mainitusta pilkullisesta ulkokoirasta. Sirrion nimittäin keksi tosi nopeasti että ulko-ovi on auki ja se hytysverho aukeaa kun vähän työntää (ja magneettien ansiosta menee itsestään takaisin kiinni, onneksi). Meillä on lisäksi eteisen edessä nykyisin koiraportti mm. siksi ettei sinne ulos mentäisi vaikka ovi on auki mutta eihän tuollainen hieman alta metrinen portti Sirrionia pitele, jätkä liitelee siitä yli yhdellä kevyellä loikalla. Onhan se tosi kiva että jos sattuu yöllä heräämään niin voi käydä tsekkaamassa onko pihalla mitään jännää meneillään ja tulla sitten takaisin nukkumaan jos kaikki on ok. Tai rääkyä emäntä (ja puoli kylää...) hereille jos SIILI on tullut pihalle. Kun Sirrion ei tykkää siitä siilistä kun se sähisee Sipulle vaikka Sipu omistaa meidän pihan (...) ja se vaan hiippailee siellä ilman lupaa eikä sitten ole edes ystävällinen kun Sirrion vähän yrittää sitä moikata. Ainakin Sipusta tuntuu ettei se sähinä tarkoita että se haluaa leikkiä, ihan lähikontaktia Sirrion ei kuitenkaan ole siiliin ottanut. Eikä toivottavasti otakaan.

Hassua on se että meillä on toinenkin Portti, ihan samanlainen ja saman korkuinen, mutta tämä on käytössä vain satunnaisesti. Sirrionin ollessa ihan pieni käytin sitä erottamaan Rohanin ja Sirrin toisistaan poissaollessani (koska minusta ei vain ole hyvä idea jättää tyhmää ja tuhmaa pentua aikuisten koirien riesaksi vaikka ei Rohan sille varmaankaan mitään olisi tehnyt). Tuon Portin kanssa myös harjoiteltiin sitä että Porttia pitää kunnioittaa, jos Portin takaa haluaa joskus poiskin niin sitä ei kaadeta, sitä ei purra, sitä pitkin ei kiipeillä, sen takana ei karjuta silmät leiskuen eikä etenkään kaikkea noita yhtäaikaa - Sirrion kun ei oikein arvostanut vapauksiensa rajoittamista pentuna(kaan). Nyt edelleenkin jos laitan Portin isolla P:llä esteeksi jätkä pysyy sen takana kuin pikku enkeli, tuon toisen "tavallisen" portin takana taas se ei pysy sekuntiakaan. Joo-o, onhan se siis oppinut sen mitä sille on koetettu opettaa... paitsi että alkuperäinen ajatus oli että se oppisi ymmärtämään että Portin kunnioittaminen koskisi niinkuin kaikkia portteja...






2 kommenttia:

  1. Ompas törkeä siili kun ei edes ystävällisesti käyttäydy vaikka on ihan ilman lupaa tullut Sirrionin omalle pihalle :D ihania ja kesäisiä kuvia. Rohanilla on kyllä hieno väritys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ei ole tapoja sitten ollenkaan! :D Romppa kiittää kehuista :)

      Poista