tiistai 12. syyskuuta 2017

And it was all yellow...

Jee pellot on puitu!!!






Juoksukuvista ei tullut paljon mitään kun tyypit oli niin innoissaan, heti kun laskin ne irti pilkulliset sinkosi juoksemaan pitkin peltoa ja näkyivät pieninä toisiaan jahtaavina pisteinä taivaanrannassa... ja silloinkin kun ne tuli vähän lähemmäs niin tarkenna siinä nyt sitten kun toiset kiitää täyttä laukkaa ja tekevät yllärikäännöksiä yrittäessään harhauttaa toisiaan yms. Mutta kivaa oli ja se on tärkeintä :D Toivottavasti kohta puoliin alkaisi uskaltaa koirienkin kanssa mennä myös hakkuuaukkojen läpi risteileville metsäteille jotka kesäisin on ihan no-go-zone kyykäärmeiden vuoksi. Viimeksi kun kävin siellä itsekseni juoksemassa bongasin muutaman hassun kilsan matkalla neljä kyytä ja yhden "käärmeen" joka oli oikeasti varmaankin vaskitsa joskaan en pysähtynyt tekemään tarkempaa lajimääritystä. Mutta tuo kyseinen alue ei siis tosiaan ole mikään koirien lenkkeilypaikka muulloin kuin talvisin.






sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Sirrion mätsäröimässä



Dany(n turki)lle kävi reilu viikko sitten pieni "sattumus" ensin rusokinsiementen ja suoveden kanssa jonka jälkeen se sai tutustua meidän molempien hermojen säästämiseksi saksiin. Se ei siis ole edustuskunnossa nyt hetkeen joten Sirrion sai osallistua jo aikaisemmin suunniteltuun Suomalaisen Siperianhusky- seuran mätsäriin Danyn sijasta. Sirrionhan on käynyt pentuna yhdessä epävirallisessa pentunäyttelyssä mutta muuten sen kanssa ei ole koskaan tehty mitään näyttelyjuttuja, se ei ole tainnut edes osallistua mätsäriin koskaan aikaisemmin. Syy on hyvin yksinkertainen: se ei juurikaan malta seistä aloillaan, en ole jaksanut opettaa paremmin kun ei Sirristä näyttelykoiraa sitten tullutkaan ja silloinkin kun se hetken on liikkumatta en osaa asetella sitä ollenkaan nätisti.

Isoissa koirissa tuomarina oli Kirsti Parikka. Alkukehässä Sirrion höselsi mutta seisoikin välillä, en kyllä oikein kerennyt seurata että sattuiko tuomari näkemään yhtään niistä hetkistä :D Hampaiden katsominen meni ihan OK minusta ja se antoi tosi hienosti kopeloida itseään vaikka mieluummin jätkä olisi halunnut pussailla tuomarin kanssa kuin seistä tutkittavana... Juoksutus meni aikalailla miten sattuu kun jätkä hyppi riemusta ja halusi vetää joka kulmassa kehästä ulos mutta oli siellä jokunen raviaskelkin välissä... Saatiin sitten sininen saatesanoilla että Sirrion on todella komea uros mutta kehäkäytöksessä olisi kuulemma vähän petrattavaa. Mitä lie sillä meinasi xD Sinisten kehässä Sirrion seisoi vähän paremmin, asetella sitä ei oikein pysty mutta kaikki neljä jalkaa oli enimmäkseen yhtäaikaa maassa, ja liikkui todella paljon paremmin, melkein koko ajan pysyi ravilla eikä tarvinnut kulmissa pysähtyä neuvottelemaan siitä käännytäänkö vai jatketaanko suoraan ulos kehästä! Tosi hienosti siis ja ehkä Sirrion alkoi vähän ymmärtää mitä kehässä kuuluisi tehdä. Lopulta Sirrion olikin sinisten kolmas ja pääsi herkuttelemaan voittamillaan herkkutikuilla :) Vaikka meno oli villiä se meni kuitenkin paremmin kuin odotin joten vaikka Dany saa jatkossakin olla mätsäripuudeli niin Sirrion voi tarvittaessa tuurata sitä uudelleenkin.

Kehän ulkopuolella Sirrion käyttäytyi tosi fiksusti vaikka oli toki innokas, sellaiseksihan se on kasvatettu. Kaksi lasta isänsä kera tulivat kysymään saako Sirrionia silittää ja sanoin että toki saa mutta se on sitten aika vauhdikas tyyppi vaikka onkin ehdottoman kiltti. Lapset, etenkin nuorempi, vähän arastelivatkin aluksi hössöttävää Sirrionia mutta rohkaistuivat siinä jutellessamme silittämään Sirrionia. Sirrionin häntä todettiin melkoiseksi ruoskaksi ja lopulta lapset piti sitä hännästä kiinni (kevyesti ja nykimättä, samoin ja samasta syystä pitelen sen häntää itsekin monesti) ettei se paukuttelisi sillä niin kovasti ja leikkivät jotain käärmeenlumoojaakin... Ja ihmettelivät Sirrionin pantoja, vanutettavaa niskanahkaa, karvan lähtöä ja ruskeita pilkkuja, sen aktiivisuutta, intoa ja jatkuvasti heiluvaa häntää (jos Rohan olisi vielä elossa siinä vasta ihmettelemistä olisikin ollut kun Sirrionhan on ihan rauhallinen Romppaan verrattuna) ja vaikka mitä. Vaikken itse varsinaisesti ole mikään lapsi-ihminen tykkään ihan hirveästi koirassa siitä että se on hyvin lapsivarma ja pikkuihmisten voi huoletta antaa tutustua niihin vaikka naama kiinni niiden turkissa :) Sosiaalinen koira on vaan niin parasta ♥


tiistai 22. elokuuta 2017

Vesilelua ja sadetakkia

Sirrion koekäytti basenjien uuden pedin :D


Tuo peti ei muuttanut meille vaikka Sirrion siitä tykkäsikin mutta sai Sirrikin lahjuksia. Rozin majakathan ei pojilla kauaa kestäneet, tosi hyviä vesileluja muuten mutta eivät sovi ollenkaan koiralle joka pureksii leluja. Tänä vuonna testissä oli Trixie Dog Activity Mot Aqua joka on periaatteessa sama lelu eri valmistajalta. Tuo oli kestävämpi ja vähän halvempi mutta rikki sekin meni tässä kesän aikana joten kokeiluun lähti nyt Interball. Uimakelejä ei taida enää kauaa olla joten suurempi käyttö taitaa jäädä ensi kesälle mutta toistaiseksi tuo on ollut ihan kiva tällaiselle isolle ja vahvalle koiralle. Se on nimittäin tosi painava mutta Sirriä ei paino haittaa. Lelun heittäminen on vaan jokseenkin haasteellista mutta leluun itse tuunattu köysi auttaa siinä jonkin verran. Se kuitenkin ison kokonsa vuoksi toivottavasti erottuu lumpeiden seasta paremmin kuin frisbeet yms. ja toivottavasti iso koko vaikeuttaa lelun saamista takahampaiden väliin jäystettäväksi Sirrin kantaessa sitä, sehän on se syy miksi Sirrionin kamat aina hajoaa vaikka kuinka muuten tekisin parhaani estääkseni sitä tuhoamasta niitä. 

Lisäksi ostettiin uusi sadetakki, Rukka Hike Sport oli kauppojen valikoimista parhaiten meille sopivan oloinen. Kevyt ja helppo pukea mutta pitäisi olla kuitenkin kunnolla sadetta pitävä ja istuu Sirrionille tosi hyvin etenkin sen jälkeen kun ompelin jalkalenksuja vähän lyhyemmiksi. Sirrin Pomppa on ehkä jäänyt vähän naftiksi Sirrille (olisi pitänyt olla se 65 koko kuten alunperin oli tarkoitus...) joten se saa tuon Rukan käyttöönsä ja Pomppa voi siirtyä Danyn käyttöön. Danylle se on kyllä sitten taas vähän iso mutta pysyy neidin päällä kuitenkin hyvin. Rompan ihana keltainen sadetakki saa jäädä kaappiin odottelemaan josko sille joskus löytyy käyttäjä koska se on Danylle aivan valtava ja Sirrionille taas ihan väärän mallinen, ei istu ollenkaan. 

Kohta sadetakkeja varmasti jo tarvitaankin. Ilmat on viilenneet sen verran että Danynkin on alkanut uskaltaa ottaa huoletta mukaan pitkillekin juoksulenkeille ja se onkin päässyt tekemään omia hölkkäennätyksiään. 20 kilometriä on nyt pisin mitä neiti on juossut yhteen menoon ja hyvin tuntuu viihtyvän ja jaksavan, parin viimeisen kilsan kohdalla on näkynyt sen verran väsymystä että neiti ei enää vedä vaan tyytyy hölkkäilemään vierellä mutta kotona se on silti ihan valmis riehumaan... Mutta koska väsymystä kuitenkin näkyy niin totutellaan nyt tähän vähän aikaa ennenkuin taas lisätään matkaa. Kivaa että sitä ei kuitenkaan tunnu kyllästyttävän ollenkaan maratonille harjoittelu. Kuten ei Sirrioniakaan. Varmasti nämä on yksilöllisiäkin asioita mutta paimenillani on aina ollut joku piste jonka jälkeen niitä ei enää huvita pelkkä hihnassa lönköttely (metsälenkeillä sen sijaan mennään vaikka kuinka) mutta näillä ei näytä tulevan sitä pistettä ollenkaan. Tai ainakin se on jossain tosi kaukana :D 


tiistai 15. elokuuta 2017

Kiiraklaara ja lenkkivideo


Kooste meidän lenkistä, en varsinaisesti katsonut mitä kuvasin vaan pidin vain puhelinta kädessä ja koetin tähdätä suunnilleen koirien suuntaan joten kuvaus on siitä johtuen taas vähän "taiteellista" ;)


Myrsky tuli ja meni. Pahimman salamoinnin aikaan olin naapurissa jonne kuuluu jos koirani haukkuvat. Hiljaista oli mutta päätin silti käydä vilkaisemassa tyyppejä, lähinnä siksi että Danyn kanssa ei olla vielä ihan tuollaista koettu. Olisin tosi yllättynyt ollut jos Dany olisi pelännyt ukkosta kun ei se pelkää mitään - en joutunut yllättymään. Se oli kuin ei mitään myrskyä olisi huomannutkaan aivan kuten Haurukin. Sirrionkin on näköjään rauhallinen silloin kun en ole kotona, kun tulin paikalle se alkoi vuhkimaan ja sain pariin otteeseen pyytää sitä rauhoittumaan. Ukkosmyrskyn hieman laannuttua ja varmistettuani ettei kukaan pelkää tms. lähdin taas ja Sirrionkaan ei enää haukkunut ollenkaan. Ilmeisesti se kokee tarvetta puolustaa minua kovilta ääniltä ja kun en ole paikalla se vetää sikeitä sohvalla... mitähän tuostakin voi päätellä...

Sirrion on kyllä tosi hanakka puolustamaan minua muutenkin joten ei tuo isommin yllätä. Lenkilläkin vaikka se on niin kiltti ja sosiaalinen ihmisiä kohtaan kukaan ei saa lähestyä minua mitenkään uhkaavasti ja jos kohdataan ihmisiä jossain "oudossa" paikassa, vaikkapa metsän keskellä, Sirrion aina seisoo minun ja ihmisen välissä ja varoittaa kumealla haukahduksella että ei parane lähestyä. Paitsi jos sanon että tilanne on OK jolloin se hyväksyy että tuo ihminen saa meitä lähestyä vaikka silloinkin se pitää vähän tarkemmin silmällä vieraan käytöstä. Kaduilla ja muissa paikoissa jonne ihmiset Sirristä kuuluukin se on jo lähtökohtaisesti paljon rennompi vaikka ei se sielläkään ihan mitä tahansa käytöstä katsele. On toisaalta hassua että Sirrionia saa yllättäen esim. halata kuka vain ja se vain heiluttelee häntäänsä mutta minua ei parane yllättäen alkaa lääppimään jos ei halua kokeilla miten nopeasti kiltti dalmatiankoira muuttuu vihaiseksi.

On jännä juttu tuo paukkuärtyisyys. Kovin paljon siitä ei edelleenkään löydy tietoa keneltäkään mutta suurin osa ihmisistä joiden kanssa olen aiheesta jutellut pitää sitä yhtenä paukkuarkuuden muotona. Itse en ole edelleenkään ihan varma koska Sirrion ei ole koskaan vaikuttanut varsinaisesti pelokkaalta vaikka se reagoi koviin ääniin. Mutta tietenkin jonkinlaista uhkaa se kokee kun se kerran kokee tarvetta puolustautua. Mutta sama kai se on kaikessa puolustuskäyttäytymisessä? En myöskään osaa mieltää Sirrionia ihmisaraksi vain siksi että se kokee hiipparit metsässä (=eli yleensä joku puskassa kykkivä marjastajamummo) vähän uhkaavina. Ehkä siinä on pientä ylireagoinnin makua vaikka se ei mitään teekään, ilmoittaa vain ja sitten pitää tilannetta silmällä, mutta minusta sen käytöksessä ei ole mitään ongelmaa. Tavallaan pidänkin tuosta vaikka en koiria olekaan hankkinut millään lailla turvakseni tai odota niiden puolustavan minua. Ja kuitenkin kun tällain naisihmisenä liikun yksikseni, koiria lukuunottamatta, niin on ihan kiva että jos joku oikea hiippari pahojen aikeiden kera tulisi vastaan niin ehkä Sirrionin käytös saisi tyypin miettimään uudestaan. Vaikka ihan yhtä kiva oli liikkua Rohanin kanssa jonka kynnys reagoida oli paljon korkeampi mutta josta tiesin myös ettei se ensimmäisenä ole pakoon luikkimassa jos joku alkaa käyttäytyä uhkaavasti. Edelleen; mielenkiintoista nähdä miten Sirrionin luonne vuosien kuluessa kehittyy. Muuttuuko paukkuärtyisyys paukkuarkuudeksi (jälkimmäinenhän yleensä pahenee iän myötä) ja pysyykö se yhtä "herkkänä" noiden muiden uhkakuvien suhteen vai oppiiko se että marjastajamummot harvemmin kykkii siellä metsässä murha mielessä eikä niille tarvi varmuuden vuoksi kohdalla karjaista isoa sanaa. Turhaan vaan säikyttelee viattomia mummoraukkoja. Ja Danyn pitää yleensä myös huutaa perään että "Nii PEEKELE!" ihan vain siksi kun jos Sirrion niin kyllä minäkin *silmienpyörittelyhymiö*


perjantai 11. elokuuta 2017

Vesipeto on herännyt



Vielä riittää juttua Danysta ja uimisesta ;) Toissakerralla kun oltiin uimassa Dany lähti kahdesti uimaan ihan itsekseen ja ui ihan hyvän matkaa. Mietin että mikähän aivohäiriö sille tuli tai olikohan syynä se että oltiin eri rannalla kuin yleensä niin se intoutui tutkimaan paikkoja myös uiden tai tai tai... Mutta tänäänkin kun oltiin tuossa meidän normipaikalla se ui melkein koko ajan! Näköjään se on vain tajunnut uimisen hauskuuden :) Kiva homma niin saa neitikin liikuntaa myös tällaisina päivinä kun on vähän turhan lämmin lenkkeillä ainakin Danylle. Danskulle tulee kuuma tosi herkästi eikä se siitä huolimatta ollenkaan malta itse rajoittaa riehumisiaan toisin kuin Sirrion joka osaa ottaa rauhallisesti tarvittaessa kunhan ei ole mitään ns. ulkoista yllykettä eli vaikka palloa innostamassa herraa yli omien rajojensa. Ja toki Danskun pidempi turkkikin vaikuttaa huonompaan lämmönkestoon ja lisäksi kesä on ollut niin viileä ettei koirilla tunnu tapahtuneen mitään kunnollista tottumista korkeampiin lämpötiloihin.

Dany siis ui vaikka kuinka mutta noutoleikkejä se ei edelleenkään tajua. Tämä johtaa siihen ettei se keskity edelleenkään minuun uidessa (tai siihen palloon mikä on minun kädessä... mutta ei nyt viilata pilkkua :p ) vaan jahtaa edelleen sudenkorentoja. Nyt vain se kiitää niiden perässä uimalla o.O Vaatii siis edelleen aika paljon keskittymistä että sen saa pysymään jotenkin ruodussa rannalla mikä on harmi kun uimakuvista saa vain haaveilla. Olen ihan satavarma että jos keskittymiseni herpaantuisi Danyn tekemisistä puoleksikaan sekunniksi kameran kanssa väsäämiseen joku pahaa aavistamaton tyyppä kävelisi huomaamattani rannalle ja saisi märän setterin syliinsä...

Sirrionin kanssa on niin paljon helpompaa kun se on samanlainen mitä Rohan oli: saa vaikka avaruusalus laskeutua meidän viereen ja alienit aloittaa bileet eikä Sirriä kiinnosta mikään muu kuin lelun tuominen minulle mahdollisimman nopeasti ja että heitän sen uudelleen NYT HETI!! :D Joskus heittoleikki on jopa niin kivaa että aivot menee solmuun ja tyyppi haukkuu minulle pallo suussa (tai yrittää, pallo suussa haukkuminen ei ole helppoa jos pallo on sopivan kokoinen...) että HEITÄ!!! HEITÄ JO!!! MIKÄ TÄSSÄ KESTÄÄ?!? Niin jos kuule pölvästi vaikka päästäisit irti siitä pallosta niin jotain voisi alkaa tapahtua...





sunnuntai 6. elokuuta 2017

9 vuotta!



Haurun synttäreitä vietetään tänävuonna hyvin sateisissa merkeissä joten ei oikein saatu kuvia päivänsankarista. Mutta yhtä komea se on kuin aina ja vihdoin laihdutuskin on onnistunut joten tällä hetkellä herra on jopa normaalimitoissa :D

Näin joskus jo aikoja sitten todella ison pehmolelun koirille jonka sisään oli ommeltu kymmenittäin vinkuleluja. Ajattelin että siinäpä olisi Höyrylle sopiva lelu mutta se oli niin kallis että sovittiin Haurun kanssa että Hau saa sellaisen sitten kun se täyttää pyöreitä. Kun vaikka meillä on hyvinkin kalliita treenileluja yms. erikoistilanteisiin niin tänne kotiin vapaaseen käyttöön tulevista leluista en viitsi ihan mahdottomia maksaa kun ei niistä tiedä ikinä kestääkö ne kuinka kauan. Haurun käytössä lelut yleensä kestää, onhan sillä se sen oma eläintarha kokoelma edelleen hyvissä voimissa ja kasvaa vuosi vuodelta, mutta joskus sekin intoutuu tuhoamaan uudet lelunsa niin että viiden minuutin kuluttua ei ole jäljellä kun kasa pumpulia... No mutta oltiin kaupoissa ja hypistellessäni erilaisia koiranleluja ja etsiskellessäni eläinlajia jota Haurulla ei vielä ole juttelin kauppaseuralle että ensivuonna on kaiketi pakko ostaa se kallis lelu kun tuli luvattua, jos sellaista vaan löytyy enää mistään. Ja sitten näin tämän Little and Bigger CrissCross lelun, juuri sellainen mistä puhuin mutta vain pienempi. Ja huomattavasti halvempi :p Joten se lähti matkaan 9 vuotislahjukseksi. Jos sitä alkuperäistä lelua ei enää valmisteta, mikä on hyvin mahdollista, niin on ainakin vähän samanlainen.




Hauru sai lahjansa jo aikaisin aamulla ja se on ollut tosi suosittu mutta Hauru ei oikein arvostanut kun koetin kuvata herran touhuja. Ei oikein tullut leikeistä mitään ja Hau halusi vain kääntyä poispäin kuvasta. Kun pistin puhelimen pois lelua kyllä tapettiin, vingutettiin potenssiin sata ja muutenkin riepotettiin mutta kameralle ei näköjään haluttu tätä näkyä tallennettavan :D Pitäähän sitä tässä iässä olla jo vähän arvokas ja hillitty... ainakin kameroiden edessä. Muuten sitten Haurussa ei edelleenkään ole mitään kovin hillittyä, Höyrypää se on edelleen :)


lauantai 22. heinäkuuta 2017

Muistiin!



Mitähän siitä pitäisi ajatella kun harrastukset alkaa haitata harrastuksia?? Liikaa kiinnostavia asioita mitä olisi kiva tehdä eikä kaikkea voi ehtiä :/

Sirrionilla sen sijaan oli liikaakin aikaa tällä viikolla. Vein koirat uimaan ja jossain vaiheessa rannalla hengaillessamme huomasin että jalkani oli veressä. Pikaisten tutkimusten jälkeen paljastui että Sirrionin anturasta puuttui pieni pala. Se oli vähän aikaisemmin hyppinyt laiturilta järveen joten olisiko laiturin reuna ollut jostain kohtaa terävä ja vähän viiltänyt sitä? Tai sitten tassu on osunut johonkin uidessa, ihmisetkin on niin pölvästejä ettei sitä tiedä mitä siellä järvenpohjassa vaanii. Juuri edellisellä uimareissulla itse kahlaillessani löin jalkani johonkin veden alla. Luulin että se oli törröttävä keppi mutta kun nostin sen ylös vedestä ettei koirat juokse siihen "keppi" osoittautuikin isoksi metallihökkyräksi josta sojottavaan rautatankoon olin kompuroinut. Kiva! No tuli mistä tuli, Sirrionin haava oli onneksi tosi pieni ja vaaraton mutta koska se oli anturassa pidettiin pari päivää taukoa lenkkeilystä jotta se pääsisi umpeutumaan mahdollisimman rauhassa. Eihän koiraa voi täysin poissa tassuiltaan pitää mutta onneksi haava lähti parantumaan tosi kivasti ilman mitään sen kummempia toimenpiteitä.

Dany puolestaan löysi jostain punkin, se lähti onneksi ihan elävänä irti. Edelleen mietin niitä punkkipantoja tai litkuja... meillähän ei siis käytetä mitään sellaisia koska punkkeja ei ole koskaan ollut. Nyt niitä on löytynyt joka kesä n. 1 kappale. Punkeissa on toki omat vaaransa mutta ei niiden suhteen liene syytä hysteeriseksi heittäytyä joten ehkä ensi kesäkin vielä menee ilman myrkkyjä. Yksi punkki kesässä ei ole kovin paljon ja ne niskaan laitettavat sekä sisäisesti otettavat aineet on vähän ikäviä ja punkkipannat hankaloittaisivat meidän elämää uintikieltoineen yms. Mutta jos punkkitrendi jatkuu nousujohteisena on jossain vaiheessa ehkä pakko alkaa valitsemaan mikä myrkyistä on vähiten huono :(

Enempiä ei ehdi, pitää lähteä ulkoiluttamaan koiria. On kiva kun jokainen kylän koiranomistaja kysyy voinko tulla ulkoiluttamaan heidän koiria samana päivänä :D Saa sitten kiertää talosta toiseen ja kun koko joukko on lenkitetty (omat mukaanlukien) onkin melkein aika aloittaa kierros alusta. Mutta ehdottomasti mielummin 506 koiraa kuin ikkunaa :P


torstai 13. heinäkuuta 2017

Koirarieha



Lauantaina 8 päivä osallistuin Danyn ja Sirrionin kanssa Orimattilan Koirariehaan. Dany otti osaa mätsäriin (punainen, ei sijoittunut vaikka saikin kehuja kauniista liikkeistä) ja koirasprinttiin. Mietin etukäteen että saas nähdä minne Dansku juoksee kun sen päähänpistoista ei välillä ota selvää... Neiti lähti muuten tosi hienosti mutta kaarsi vähän turhan sivuun ja näytti jo pahasti että se ei tule osumaan ajanottotolppien väliin kuten pitäisi mutta onneksi se päätti tällä kertaa kuunnella, kääntyi minua kohti ja sujahti juuri ja juuri siitä mistä pitikin ja tuli luokseni iloisena :) Hyvä Dansku! Danya ei kyllä tuntunut viehe kiinnostavan tippaakaan, sen vuoksi se lähti kaartamaan väärään suuntaankin kun se ei seurannut viehettä (tai paljon muutakaan) mutta onneksi se tykkää tosi paljon juosta ihan "ilman syytä". Danyn aika oli 9:16. Ei sillä palkintoja todellakaan hätyytellä, pikemminkin jumbosijoja, mutta enpä olettanutkaan että mun tyypit pärjäisi mm. ambulleja vastaan, pääasia että oli kivaa ja uusia kokemuksia koirille :) Ei tainnut varsinaisesti olla Danyn laji kuitenkaan? Juokseminen on toki neidistä kivaa mutta ei kai sitä varten tarvi radalle lähteä jos kerran viehe ei kiinnosta.




Sirrion otti myös osaa sprinttikisaan, ajalla 9:39. Sirrion juoksi tosi hienosti, oli kiinnostunut vieheestä ja vähän retuuttikin sitä maalissa :D Jos Sirri pääsisi kokeilemaan hommaa vähän useammin ja tietäisi mitä on tekemässä se varmaan pystyisi parantamaan aikaansa vaikka dallutkaan ei taida olla niitä kaikista nopeimpia koiria, niiden vahvuus on enemmän erinomainen kestävyys. Jätkä oli kyllä juoksun jälkeen niin läkähtynyt että ei se ainakaan turhia himmaillut, hieno poika! Sirrionin kanssa voisi siis kokeilla viehejuttuja uudestaankin jos mahdollisuuksia siihen sattuu sopivasti kohdalle. Sirrion kokeili myös taakanvetoa, ensiksi vetämällä kettinkiä pitkin poikin hiekkakenttää. Valjaat ahdisti Sirrionia alussa etenkin käännöksissä kun taakanvetovaljaat tulee pitkälle koiran taakse ja käännöksissä ikäänkuin kääntyvät vasten koiran takaosaa. Sirrion on vähän herkkä takapäästään normaalistikin joten vaikka alunperin ajattelin homman olevan Sirrille ihan helppo nakki niin näin tarkemmin ajateltuna ei yhtään yllätä ettei se tykännyt. Sirrin takapäätä saa kyllä ihminen kopeloida ihan vapaasti yms. mutta jos vaikka talutin kiertyy sen takajalkojen taakse Sirrion ei voi omasta mielestään liikkua ollenkaan (vaikka usein askel tai pari eteenpäin korjaisi tilanteen...) ja tuohan tuntui varmaan aikalailla samalta. Sirrion alkoi kuitenkin siinä kävellessämme vähän jo tottua valjaisiin ja saatiin ihan OK vetoa ainakin ajoittain. Kun sitten ketjun jälkeen koetettiin vetää kärryä Sirrionilla ei ollut mitään ongelmia ja se olisi vetänyt kärriä vaikka kuinka monta kertaa. Erona olikin se että kärryä vedettiin vain suoraan joten valjaatkin pysyi suorassa eikä tuntunut ällöltä. Mitä olen taakanvetoa nähnyt ei kai siinä varsinaisesti ole tarkoitus kulkea pientä ympyrää (tuolla oli vain vähän vähän tilaa) ja jokatapauksessa uskon että Sirrion tottuisi valjaisiin ihan hyvin kun nytkin sen ällötys selkeästi väheni mitä kauemmin hommaa tehtiin. Luulen että tästä alkuinhotuksesta huolimatta tuo olisi varmaan Sirristä tosi kiva laji, harmi vain että sitä ei taideta harrastaa tässä ihan vieressä ja matkustaminen minnekään on meille aina vähän vaikeaa... mutta voisi silti katsoa josko joskus hommaisi sille taakanvetovaljaat ja kotona vähän leikkisi niillä. Sillä tyylillähän me harrastetaan kaikkea muutakin :D Nuo valjaat vaan on tietääkseni melkoisen arvokkaita joten voipi olla että jää kuitenkin väliin, ei me kaikkea ehditä kuitenkaan eikä sitä viitsisi hommata kalliita varusteita nurkkaan pölyttymään. Mutta pistetään mietinnän alle :)


Tässähän me käppäillään kera kettingin...

Eiku hyi saakutti mikä koskee mun takapuoleen?!?!

Huh onneksi se lakkasi! Saa taas käppäillä rauhassa ihme pyllynhiplaajilta >(


Mielenkiintoista oli kun näin buhundeja ja päätin mennä juttelemaan niiden omistajien kanssa koska oli ekat buhundit joihin olen törmännyt livenä (ainakin niin että tunnistin rodun). Sirrion oli aluksi ihan innoissaan pikkupystäreistä, kuten se aina on vieraita koiria tavatessa koska ne on kaikki ihania narttuja, mutta kun uros tuli haisteluetäisyydelle Sirrion alkoikin murista sille ja katsoin paremmaksi käskeä sen pois ennenkuin tilanne eskaloituu. Huomasikohan Sirrion että se olikin uros ja siksi ei tykännytkään? Tähän asti sitä ei ole ikinä haitannut se että osa sen tyttöystävistä on pallillisia mutta josko se nyt sitten on tullut niin isoksi mieheksi että on alkanut tajuta mitä eroa on uroksella ja nartulla? Tai voihan se olla että kyseisen tyypin naama ei muuten vain miellyttänyt mutta Sirrion ei ole koskaan ennen murissut toiselle koiralle tai muutenkaan osoittanut pienimpiäkään aggressiivisuuden merkkejä jos tilanteeseen ei liity ruokaa. Ja se on asia ihan erikseen. Ongelmitta ja murinoitta voitiin kuitenkin jutella ja koirat oli siinä lähekkäin kunhan eivät olleet ihan kosketusetäisyydellä ja se on pääasia. Ei kaikista tarvitsekaan tykätä mutta pitää kuitenkin pystyä käyttäytymään enkä usko että Sirrionin kanssa se tulisi olemaan ongelma. Se on järkiotus kuitenkin :) 








Osui tolppien väliin :D




perjantai 7. heinäkuuta 2017

Puoli vuotta



Tässä postauksessa on varmasti taas tosi paljon toistoa aiemmista kirjoituksista mutta pitää kai sitä jonkinlainen teksti tehdä sen kunniaksi että neiti setteri on asunut meillä jo hurjat puoli vuotta. Oikeasti SE päivä on huomenna mutta ei kai se niin tarkkaa ole enkä vielä tiedä ollaanko huomenna kotona kuinka paljon niin...




Mitään hurjia yllätyksiä tähän aikaan ei ole mahtunut, Dany on kuitenkin tietyllä tavoin aika peruskoira. Se ei pelkää mitään, helppo ottaa mukaan minne vain, osaa käyttäytyä kaikenlaisissa tilanteissa vähintään riittävän hyvin ja on muutenkin vain kertakaikkisen mutkaton tyyppi. Ehkä yksi asia on kuitenkin silleen pienesti yllättänyt. Ihan ekoina päivinä meillä Dany oli ruoan varastelemista lukuun ottamatta niin kiltti - ja mitä ilmeisimmin vieraskorea - että en sen perusteella olisi arvannut miten voimakastahtoinen ja tietyllä tavalla jopa kova se oikeasti on. Dany ei ole riidanhakuinen koskaan eikä suoraan haasta mutta ei kuitenkaan anna milliäkään periksi kun on jotain saanut päähänsä eikä neitiä ole todellakaan helppo taivutella tekemään jotain mitä se ei halua. Se osaa hienosti nöyristellä ja esittää pikkuraukkasetteriä jos kokee että siitä voisi olla jotain etua tilanteessa mutta ei oikeasti hätkähdä mistään, kaikki vähän ikävämmätkin jutut (mitään oikeasti ikävää sille ei onneksi ole sattunut) valuu kuin vesi hanhen selästä. Välillä vähän rasittavaa kun ei tarvisi olla niin hemmetin paukapää aina mutta oikeastaan tosi kiva että se ei ole mikään Max kakkonen jonka kanssa täytyi kävellä munankuorilla kun Maxin mieli järkkyi ja traumatisoitui niin helposti ihan tavanomaisista pikkuasioistakin. Dany on myös noiden ominaisuuksiensa vuoksi tosi hyvä kaveri Sirrionille, se ei suoraan haasta Sirrionia mutta ei myöskään jää Sirrin aika voimakkaan persoonan jalkoihin millään tavalla. Se on tärkeää koska Dany kuitenkin aika pitkälle tuli Sirrin kaveriksi ja hyvä parivaljakko niistä onkin muodostunut :) 




Dany on myös tosi oppivainen ja älykäs koira - halutessaan. Jos asia ei kiinnosta on sille puhuminen on vähän sama kuin puhuisi ladon seinälle mutta kun motivaatio on kohdillaan neiti selvittää vaikka minkälaiset älypulmat. Niistä todisteena meillä aidattiin piha osittain uusiksi tänä kesänä kun neiti ei pysynyt aidoissa. Ei se mihinkään mennyt, onneksi, mutta välillä vain jotenkin "harhautui" tuonne viereiselle pihalle... Vaikka aidat oli jo aika hyvin rakenneltu jotta Hauru pysyisi niissä... Mutta Dany miettii ja pohtii ja aina lopulta keksii jonkun MacGyver keinon jolla se saa livahdettua sinne minne se haluaa mennä. Eikä tietenkään koskaan niin että näkisin miten se aidat ylittää, ehei. Olen yrittänyt salaa jäädä kytiksellekin mutta jotenkin tuo vissiin lukee ajatuksia tai jotain kun kertaakaan en ole saanut sitä kiinni itseteossa. Se on vaikeuttanut aidan parannustöitä kun on pitänyt yrittää lähinnä arvailla mistä se mahdollisesti voisi päästä yli/läpi/ali. Nyt Dansku on pysynyt oikealla puolella aitaa jo pidemmän aikaa joten ehkä varovaisesti ajattelen ettei se enää pääse mistään väärälle puolelle... Tai sitten se on vain kyllästynyt tuohon leikkiin :D Älykkyydessäkin on näitä hyviä ja huonoja puolia, onneksi karkailu ja ruoan varastaminen ei ole ainoita asioita jotka saavat sen vaivaamaan älynystyröitään. Dany on tosi hyvin oppinut erilaisia harrastusjuttuja mitä ollaan tehty vaikka tämä kesä on ollut aika rajoittunut niiden osalta. Ei ole huvittanut treenata (noiden toistenkaan kanssa) niin paljon kuin "pitäisi" mutta jotenkin Dany on silti edistynyt ja se kertoo enempi koirasta kuin kouluttajasta. Eikä se sitäpaitsi enää pääsääntöisesti varasta ruokaakaan, joskus tosi satunnaisesti huomaan että jotain pientä on kadonnut ja Dany lienee syypää koska kukaan muu meillä ei ole ikinä varastellut mutta silloinkin neiti on tehnyt sen niin hienovaraisesti että melkein voisi alkaa luulla että meillä kummittelee :D 




Niin kiva ja meille sopiva kuin Dany onkin on kuitenkin pakko myöntää ettei se ole dalmis. Haluaisin aavistuksen dalmista pienemmän koiran, Danykin vaikka ei näytä pieneltä on niin paljon kätevämpi kun sen jaksaa nostaa (ja kantaakin kunhan ei ihan hurjista matkoista puhuta) ja se menee tarvittaessa tosi pieneen tilaan. Dallujen päänsisältö on vaan kaikkea sitä mistä tykkään ja juuri oikeassa suhteessa enkä tiedä voiko mikään muu rotu kuitenkaan yltää ihan samalle tasolle... Setteri ainakin on liian erilainen. Mutta ei silti yhtään harmita että tuli tällainen pörröpää otettua eikä olisi mitenkään mahdotonta että joskus tulisi toinenkin setteri, on tuo neiti niin hauska ja persoonallinen otus. Vaikka taas dalmiksen kaveriksi joskus :D Noin teoriassa ainakin, käytännössä toivon että tämä nykyinen kolmikko elää vielä monen monta vuotta (onhan minulla tässä kaksi hyvin nuorta koiraa ja Haurukin voi hyvinkin tuplata nykyiset elinvuotensa, ehkä enemmänkin) jolloin kuka tietää mikä elämäntilanne yms. on meneillään siinä vaiheessa kun uusi koira on ajankohtainen. 




torstai 29. kesäkuuta 2017

Kesälomailua

Keskittynyt tuijotus


Aika pitkälti tämä(kin) kuukausi on mennyt kaikenlaisissa koiriin liittymättömissä puuhissa. Kävin mm. katsomassa Heurekan Body Worlds eläinnäyttelyn, oli vähintään yhtä hieno kuin ihmisversiokin neljä(?) vuotta sitten! Olisi toisaalta voinut olla vielä laajempi valikoima eläimiä (mm. kissaeläimiä ei oikeastaan ollut ollenkaan ja olisin mielellään nähnyt useamman koiraeläimen koska koirat yllättäen kiinnostaa) mutta Heurekan tilat on rajalliset ja esim. norsu on ISO. Eikä kaikkia lajeja varmaan niin vain edes plastinoida kun eläimiä ei sitä tarkoitusta varten tietenkään tapeta. Jokatapauksessa kannatti ehdottomasti käydä, oli tosi mielenkiintoinen! Laitoin myös kokeeksi purkkiin kärpäsloukun siemeniä, ilmeisesti tuo on aika haastava saada elämään pitkään mutta yrittänyttä ei laiteta?

Koirien osalta ehkä mielenkiintoisinta on ollut Danyn totuttaminen uimiseen ja rannalla ajan viettämiseen. Itsenäisesti se ei uimisesta innostunut joten päätin että on hellävaraisen suostuttelun aika ;) Ja kyllähän se pienellä painostuksella/lahjonnalla ui eikä sitä selvästikään pelota tms. mutta neiti ei tunnu olevan hommasta muuten vain erityisen innoissaan. Joten edelleen aika pitkälti se vain kirjaimellisesti ruikuttaa rannalla siellä ollessamme. Ja kun neitiä alkaa kyllästyttää se että "ei tehdä mitään" se alkaa herkästi kiinnostua kauempana kaislikossa liikkuvista linnuista. Dany ei edelleenkään ole näyttänyt minkään sortin riistaviettiä siinä mielessä että se käyttäisi nenäänsä saaliin etsimiseen mutta jos sillä ei ole mitään mielenkiintoisempaakaan tekemistä niin se pyrkii seisomaan kaikenlaista silmien eteen osuvaa linnuista ja ötököistä tuulessa liehuviin lehtiin. Ihan OK silloin kun se tylsänä hetkenä viihdyttää itseään seisomalla meidän pihalla hyppelehtiviä pikkulintuja mutta tietenkään sitä ei voi pihan ulkopuolella päästää häiriköimään luonnoneläimiä(kään). Etenkään kun niillä saattaa hyvinkin olla tuolla pesiä/poikasia mutta ei muutenkaan. Koska sen tottelemiseen ei voi luottaa aivan 100% on tuo vain lisäsyy pitää neiti liinassa tai fleksissä. Mikä on kieltämättä aika ärsyttävää mutta itse tuollaisen koiran valitsin niin ei oikein voi valittaa. Toivoisin silti edelleen että se kokisi jonkinlaisen valaistumisen ja innostuisi enemmän uimisesta niin sillä olisi jotain muutakin tekemistä kuin istua narunpäässä Sirrionin uidessa kun ei sitä kerran voi ainakaan tällä hetkellä laskea rannalle juoksentelmaan. Enkä tiedä saanko siitä ikinä koulutettua niin luotettavaa että voisin olla varma ettei se mene tuollaisessa tilanteessa häiritsemään lintuja kun sillä jonkinlaista viettiä hommaan selvästi on.


Jos Rohan oli tennispallohullu niin Sirrion on vähintään yhtä jalkapallohullu. Sirrion yleensä tykkää isommista leluista jostain syystä, on pienetkin pallot ihan kivoja mutta hei ei ne nyt jalkapalloa voita! Koska melkein mikään ei voita jalkapalloa. Harmi vain ettei palloissa pysy ilmat kovin kauaa kun kulmurit menee pinnasta läpi vaikkei Sirri edes tahallaan rikkoisi niitä. Mutta on se pallo kiva silti!












"Tulipa vähän riehuttua!"

Danya ei kauheasti jalkkis kiinnosta, välillä sekin innostuu leikkimään pallolla mutta lähinnä kai siksi kun Sirrillä näyttää olevan hauskaa niin kai se sitten on??? Dany tykkää enemmän pienemmistä leluista, niitä on helpompi heitellä ilmaan ja tehdä hienoja saalisloikkia niiden kimppuun samalla raivoisasti öristen :D