maanantai 23. lokakuuta 2017

Niittejä

Postimies toi koirille lahjuksia. Pitäähän sitä jokaisella koiralla oma niittipanta olla!

Tosi katu-uskottavan näköinen xD xD

Pallo on kivempi kuin uusi kaulapanta t. Sirrion

Hmmm... minäkin kyllä tykkäisin pallosta...

annapallomulleannapallomulleannapallomulleannapallomulle

No ota se nyt sitten, eihän tota kinuamista kukaan jaksa kuunnella

JEEE! Pallo muuten ON kivempi kuin kaulapanta!

Voi elämä noitten naisten kanssa välillä...



maanantai 16. lokakuuta 2017

koiranpaitatehtaalta

Uusin koiran villapaita tekele, tuli liian lyhyt vahingossa eli pitää pidentää sitä jossain vaiheessa mutta eiköhän se nyt pihaulkoiluille kuitenkin hetkeksi aikaa vältä. Korjataan paremmaksi sitten joskus kun inspiraatio iskee :D 




lauantai 7. lokakuuta 2017

Dansku juoksee!



Päätin kesällä että tänä syksynä ilmoitan jommankumman koiran johonkin canicross kisaan, meni miten meni. VULin kisakalenterin tutkiminen paljasti että vain yksi kilpailu olisi sellainen johon meillä on mahdollisuudet päästä ja ne olisivat vaatimattomasti Ohkolan SM kilpailut :D No meillä ei ole kisalisenssiä joten SM luokkiin minua ei huolittaisi (enkä kyllä muutenkaan olisi osallistunut) mutta kisassa järjestettäisiin myös harrastusluokka. Eli sinne siis!

Koira ja emäntä on molemmat yhtä kuvauksellisia!

Pohdinnan jälkeen koiraksi valikoitui Dany koska sen kanssa ohitukset sujuu varmasti. Kumpikaan pilkullisistahan ei ole aggressiivinen mutta Sirrion kiihtyy nykyään kovasti jo pelkästä valjaiden näkemisestä ja korkea vire ilmenee helposti urpoiluna ja tottelemattomuutena erityisesti ohituksissa kun se haluaa mennä tekemään tuttavuutta narttuihin (muunkinlaista tottelemattomuutta kyllä esiintyy, välillä esim. risteyksissä se ei aina kuuntele suuntakäskyjä mutta se nyt ei ole niin iso ongelma kilpailemisen kannalta). Sirrion on niin voimakas että valjaat yhdistettynä siihen että itse juoksen tekee Sirrin fyysisestä hallinnasta jotakuin mahdotonta. Eli jos tulisi ohitustilanne meidän olisi pakko hidastaa kävelyksi jottei Sirrion häiriköi muita ja se pilaisi sitten meidän kisan ihan totaalisesti. Dany ohittaa paremmin ja se on myös helppo hallita fyysisesti tilanteessa kuin tilanteessa koska se on niin paljon pienempi ja omaa heikomman vetokyvyn.

Toki samasta syystä Danyn kanssa olemme yleensä paljon hitaampi pari kuin Sirrionin kanssa. Dany on kyllä irti juostessaan Sirriä nopeampi mutta se ei jaksa samalla tavalla vetää minua joten meidän vauhti on hyvin pitkälti kiinni siitä miten kovaa itse pystyn juoksemaan kun taas Sirrionista on oikeasti vetoapua. Dany on myös sellainen ettei sitä aina huvita vetää edes sitä omaa parastaan vaan se vaan hölkkäilee edelläni... Vaan eipä Sirrionkaan mikään saksanseisoja ole enkä minä samalla tasolla juoksijana kuin joku lajia huomattavasti pidempään harrastanut niin samapa se siltä kannalta lienee. Eikä tarkoitus muutenkaan ollut lähteä tekemään mitään huippusuoritusta vaan käydä katsomassa ja kokeilemassa millaista valjakkourheilukisoissa on ja miten niissä mahdollisesti toimitaan yms.

En siis uskonut että meidän suorituksesta tulee kovin kummoista kun lähdettiin aamulla liikkeelle mutta onpahan sitten ainakin tullut yksi uusi kokemus lisää. Käytiin ensin tekemässä pieni kiekka kun Veljen Polkujuoksu oli myös tänään ja on kiva tukea paikallista kilpailua (oli muuten märkä mutta todella kiva pikku kisa joka järjestetään nyt vuosittain, kannattaa osallistua ensi syksynä jos tykkää polkujuoksemisesta!) joten kävin kipaisemassa siellä yhden kierroksen Danyn odotellessa isäni kanssa (kiitos siitä!) ja sitten lähdettiin pikapikaa kohti Ohkolaa ja koirajuoksukisoja.


Harrastussarjaan osallistui 9 koiraa kaikenkaikkiaan ja matkaan lähdettiin jokainen vuorollaan minuutin välein, me oltiin loppupäässä. Erään toisen kisaajan vinkistä yritin näyttää Danylle meitä edeltävät koirakot ja innostaa sitä ajattelemaan että tuonne ne juoksee, mitähän jännää siellä on?? Kantsisi varmaan meidänkin juosta tosi kovaa katsomaan ;) Danya ei oikein kiinnostanut, suurimmaksi osaksi se katseli taivaalle joutsenia tähyillen... ylläri :p Lopulta käänsin sen pään itse oikeaan suuntaan ja vähän pakotin sitä katsomaan yhden lähdön ja sitten Danya alkoikin jo vähän kiinnostaa! Ei se edelleenkään mitenkään super innokkaalta vaikuttanut mutta ilme oli keskittyneempi ja se myös katsoi seuraavan lähdön tarkasti. Sitten olikin jo meidän vuoro.

Lähtöviivalla Danylla ei tuntunut kaikesta huolimatta olevan mitään ajatusta siitä että mitä ollaan tekemässä ja minne suuntaan menossa. Lähtöluvan saatuamme yritin kannustaa Danyn liikkeelle ja kyllähän se siitä lähtikin etenemään, aika epävarmasti tosin. Radalla oli melkein heti lähdön jälkeen ylämäki ja Dany pompsutteli sitä kohti. Mäen alla radan vierellä oli valokuvaajia jotka hämmensi Danya ja luulin jo että se pysähtyy kokonaan mutta lähti se sitten kipuamaan mäkeä ylös. Mäen päällä se vielä vähän himmasi ja otti ehkä raviaskeleen tai pari mutta sitten! Ihan kuin lamppu olisi jotenkin syttynyt ja neiti lähti kiitämään laukalla alas mäennyppylää! Koetin varovasti kannustaa Danya (se joskus häiriintyy ja unohtaa mitä oli tekemässä jos kehun sitä liian innokkaasti) ja sekin ilmeisesti auttoi koska meno vain parani. Koko loppumatka mentiin laukalla ja remmit kireänä, ainoat pienet hidasteet tapahtui parissa tienristeyksessä joissa Dany jostain syystä oli menossa väärään suuntaan siitä huolimatta että väärät suunnat oli tukittu muovinauhoilla ja verkoilla... jos en olisi ollut mukana auttamassa se olisi varmaan vetänyt täysiä päin niitä mutta eihän se olisi Dany jos ei se olisi vähän pöljä :D Mutta laukka pysyi koko ajan ja kun sain neidille huudeltua että käänny sinne tielle mikä EI ole aidattu meno jatkui heti. Eihän Dany maagisesti vahvemmaksi tullut mutta se veti paremmin kuin olisin ikinä uskonut :) Maaliin tultaessa sille tuli taas vähän epävarmuus, ilmeisesti kun tavallaan juostiin ihmismassaa päin, ja se alkoi hyytyä ja ylitti maaliviivan melkein kävellen mutta pikku ongelmista huolimatta niin upea suoritus tytöltä!

Reitin pituus oli 2,2 kilometriä joka taittui meiltä ajassa 7:51, keskinopeus 16,82 km/h. Oltiin tällä suorituksella luokan neljänsiä ja harrasteluokassa on sekä miehiä että naisia, vain yksi naisjuoksija saksanseisojan kanssa oli meidän edellä. Kolmantena tulleen aika oli 7:47 joten kauas ei jääty palkintopallistakaan. Ei todellakaan hullumpi suoritus neiti pörröpäältä!

Maali edessä, tukka takana

Pitää myös ottaa huomioon että tuo oli vasta Danyn ensimmäinen koirajuoksukilpailu. Oli hauska katsella kokeneempia koiria jotka selvästi olivat oppineet kisojen lähtölaskennan, kilpailijalle kun ilmoitetaan koska omaan lähtö vuoroon on 30 sekuntia... 15 sekuntia... 10 sekuntia... 5, 4, 3, 2, 1, lähde! Siinä vaiheessa kun lähettäjä alkoi laskemaan alas vitosesta monet koirat sekosivat täysin ja selvästi tiesivät että nyt ihan kohta saa mennä :D Dany oli niin hyvä että varmasti mennään uudelleenkin ja jos sillä innostus riittää ja se vielä oppii miten kisat toimii niin siitä voi tulla tosi hieno valjakkokoira vaikka vähän köykänen onkin :D Ja tietty jos vielä itse saisin lisää nopeutta, ei auta vaikka Dany olisi kuinka hyvä jos sillä on huono juoksija perässä. Saatiin myös kokeneemmilta harrastajilta vähän ideoita miten Sirrionin ohituksia voisi yrittää laittaa kuntoon, jos vaikka senkin kanssa pääsisi joskus kokeilemaan :)

Kaikki kuvat valokuvaaja Arto Ketola

(Dansku saa tällä jo melkein anteeksi sen että se torstaina söi minun rakkaan kännyn... Kuten olen aiemminkin kertonut Dany ei ole koskaan rikkonut irtaimistoa ns. tahallaan ja sitten kun se ensimmäisen kerran tekee sen niin se s****nan rakki syö kaikista tavaroita mun puhelimeni >( Tykkäsin siitä kännystä ihan kauheasti (ja lisäksi se oli kauhean kallis) eikä Dany todellakaan ole ollut suosiossa tekosensa jälkeen. Onneksi löytyi edes jotenkin kohtuuhintaan uusi puhelin joka on melkein yhtä kiva, ainoa isompi vika on että se on kauhean iso.)


tiistai 26. syyskuuta 2017

Danyn 5 minuuttia

Danyn 5 minuuttia julkisuudessa :D 

(Kun ei tuolla taida ihan se 15 täyttyä. Ja siellä taaempana ollaan minä ja Sirrionkin. Parhaillaan ilmeisesti keskustellaan siitä pitääkö antaa kapulalossin kuljettajalle tilaa vai ei... Kun luulen että on vähän hankala tehdä hommia jos siinä on joku talmatollo melkein sylissä ja voi myös olla että kyseinen talmatollo on vaarassa saada kapulasta päähänsä jos liian lähelle tunkee... Vaikka ei se tuossa luupäässä varmaan tuntuisi.)


sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Poronpolulla

Sirrion ja dalluhuivi


Dalmatiankoirat ry sponsoroi jäsenilleen osallistumisen Poronpolku liikuntatapahtumaan joten kun se sopi aikatauluihin niin päätin että lähdetään Sirrionin ja onhansemelkeindalmiskunpilkutkinlöytyy Danyn kanssa. Olin aiemmin tilannut kaksikolle reput joissa ne toivottavasti voisi kesäisin pidemmillä lenkeillä kantaa itse omat vetensä. Reput sattui tulemaan postissa juuri ennen tapahtumaa joten se sai toimia myös reppujen ensimmäisenä sisäänajo/testauslenkkinä.

Reput on Tailup halppisreput mutta vaikuttavat melko hyviltä, sitä en toki vielä tiedä kauanko ne kestää mutta toisaalta... ne maksoi kympin kappale. Suurin huolenaihe oli että jos ne hiertävät jostain mutta ainakaan tuon lenkin perusteella eivät hierrä eivätkä muutenkaan tuntuneet haittaavan koiria, molemmat kantoivat vesipullonsa kuin ei mitään. Koska reppuja tulee meillä käytettyä niin vähän eikä niihin ole tarkoitus laittaa kummemmin painoa, ainoastaan pieni vesipullo/tasku, niin en usko että reput aiheuttavat ongelmia.


Poronpolulle lähdetään Räyskälän Ilmailukeskuksesta jotta parkkitilaa riittäisi kaikille, tuolla kun on tuhansia osallistujia. Suuntasimme dalluporukkaa kohti ja Sirrion sai yhdistykseltä muistoksi huivin sekä hihnaan kiinnitettävä heijastimen. Käytiin katsomassa isohkoja renkailla varustettuja leikkihevosia joilla lapset sai ratsastaa sekä alpakoita, molemmat oli Sirrionista aluksi vähän epäilyttäviä kun sehän ei pidä hevosista mutta taisi herra huomata ettei kummatkaan olleet oikeasti hevosia. Danysta kaikki oli vaan "ai jaa tollanen *olankohautus*" mikä on sen reaktio kaikkeen paitsi lintuihin :D Siitä sitten lähdettiin bussilla polun varsinaiselle alkupisteelle.

Kaksikko käyttäytyi bussissa tosi hienosti ja saatiin tietää että yhdellä dallunartuista on juoksu. Se että Sirrion käyttäytyi melko normaalisti juoksunartun seurassa aiheutti vähän hämmästystä/ihastusta sekä bussissa että myöhemmin lenkillä kun mm. käveltiin tuon kyseisen nartun vierellä mutta minusta normaalin uroskoiran tulee kyetäkin hillitsemään itsensä tuollaisissa tilanteissa, kyse on lähinnä siitä salliiko omistaja siltä hölmöilyä juoksujen varjolla vai ei. Sirrion on ollut pienestä saakka juoksuisten narttujen kanssa tekemisissä ja siltä on aina vaadittu että silti pitää pystyä käyttäytymään ja kuuntelemaan joten se on siihen tottunut. Toki jonkin verran juoksuisen nartun läheisyys voi näkyä, todellakin näkyy Sirrionissakin, mutta ei sille urokselle oikeasti tarvitse mitä vaan sallia. (Haurun kaltaiset yliseksuaaliset urokset on tietenkin asia erikseen. En tiedä olisiko joku superkouluttaja pystynyt kouluttamaan Haurunkin "normaaliksi" mutta ei sellainen käytös mitä Haurulla oli ennen kastrointia ole normaalia ja sellaiset urokset tulisi kastroida jo koiran oman hyvinvoinnin vuoksi ja ehkä myös siksi ettei sitä ominaisuutta varmasti jalostettaisi eteenpäin.)


En ottanut kameraa tuonne mukaan kun ajattelin ettei kädet kuitenkaan riitä kuvaamiseen, siksi nämä kuvat onkin otettu meidän pihalla. Mutta olisi kameran sittenkin voinut ottaa koska lenkin alussa eräs pariskunta ehdotti että toinen heistä voisi taluttaa jompaa kumpaa koiristani kun heillä ei ollut kuin yksi koira. Annoin Danyn heille pideltäväksi, Dany on niin mutkaton tyyppi ja saikin kehuja että neitiä on mukava taluttaa kun se osaa olla niin kiltisti. Välillä meidän välille jäi vähän enemmänkin rakoa kun Sirrionin kanssa kuljettiin hieman hitaammin mitä tämä pariskunta ja silloin Danylle kuulemma välillä tuli mieleen että missäs muuten mun oma ihminen on? ja se alkoi kuikuilla taaksepäin jolloin he jäivät odottamaan että saatiin heidät kiinni ja Dany jatkoi taas tyytyväisenä matkaansa.

Sirrionkin käyttäytyi tosi kivasti, jonkin verran se vetää hihnassa mutta enpä ole kauheasti jaksanut asiaan panostaakaan ja välillä se vähän kiihkoili siitä juoksuisesta nartusta mutta lopetti kun käskettiin. Yhdessä kohtaa ylitettiin Marskin salmi kapulalossilla, kummatkin koirat käyttäytyi muuten hyvin mutta eivät oikein tajunneet miksi me vaan seistään eikä liikuta :D Vaikka liikuttiinhan me, lossin kuljettajakin totesi että parhaamme tässä tehdään!, mutta koirista sitä ei vissiin lasketa jos liikkuminen ei tapahdu omin tassuin. Nähtiin myös vuohia ja outoihin pukuihin pukeutuneita ihmisiä mutta mikään ei hämmentänyt kumpaakaan koiraa. Paluumatkalla bussissa Danya taluttanut nainen nosti Danyn syliinsä ja neiti päätti että siinä on hyvä tilaisuus ottaa tirsat, ketarat taivasta kohti jonkun jotakuin vieraan ihmisen sylissä :D Dany on kyllä niin mainio kun se suhtautuu kaikkeen niin rennosti.

Oli tosi kiva reissu ja ihan kiva reitti vaikka maisemiltaan se ei nyt mitenkään poikkeuksellinen ollut, aika paljon sellaista perusmetsäpolkua mitä Suomessa riittää. Ja paljon porukkaa sekä muita koiria aika ahtailla poluilla. Mutta järjestelyt toimi ihan hyvin ainakin meidän osalta ja oli kiva kun tapahtuma oli niin koiraystävällinen. Dalluporukka sai myös paljon huomiota, kuuluttajakin muisti useampaan kertaan mainita että paikalla oli melkein 101 dalmatialaista :D Voisin siis osallistua uudelleenkin.



tiistai 12. syyskuuta 2017

And it was all yellow...

Jee pellot on puitu!!!






Juoksukuvista ei tullut paljon mitään kun tyypit oli niin innoissaan, heti kun laskin ne irti pilkulliset sinkosi juoksemaan pitkin peltoa ja näkyivät pieninä toisiaan jahtaavina pisteinä taivaanrannassa... ja silloinkin kun ne tuli vähän lähemmäs niin tarkenna siinä nyt sitten kun toiset kiitää täyttä laukkaa ja tekevät yllärikäännöksiä yrittäessään harhauttaa toisiaan yms. Mutta kivaa oli ja se on tärkeintä :D Toivottavasti kohta puoliin alkaisi uskaltaa koirienkin kanssa mennä myös hakkuuaukkojen läpi risteileville metsäteille jotka kesäisin on ihan no-go-zone kyykäärmeiden vuoksi. Viimeksi kun kävin siellä itsekseni juoksemassa bongasin muutaman hassun kilsan matkalla neljä kyytä ja yhden "käärmeen" joka oli oikeasti varmaankin vaskitsa joskaan en pysähtynyt tekemään tarkempaa lajimääritystä. Mutta tuo kyseinen alue ei siis tosiaan ole mikään koirien lenkkeilypaikka muulloin kuin talvisin.






sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Sirrion mätsäröimässä



Dany(n turki)lle kävi reilu viikko sitten pieni "sattumus" ensin rusokinsiementen ja suoveden kanssa jonka jälkeen se sai tutustua meidän molempien hermojen säästämiseksi saksiin. Se ei siis ole edustuskunnossa nyt hetkeen joten Sirrion sai osallistua jo aikaisemmin suunniteltuun Suomalaisen Siperianhusky- seuran mätsäriin Danyn sijasta. Sirrionhan on käynyt pentuna yhdessä epävirallisessa pentunäyttelyssä mutta muuten sen kanssa ei ole koskaan tehty mitään näyttelyjuttuja, se ei ole tainnut edes osallistua mätsäriin koskaan aikaisemmin. Syy on hyvin yksinkertainen: se ei juurikaan malta seistä aloillaan, en ole jaksanut opettaa paremmin kun ei Sirristä näyttelykoiraa sitten tullutkaan ja silloinkin kun se hetken on liikkumatta en osaa asetella sitä ollenkaan nätisti.

Isoissa koirissa tuomarina oli Kirsti Parikka. Alkukehässä Sirrion höselsi mutta seisoikin välillä, en kyllä oikein kerennyt seurata että sattuiko tuomari näkemään yhtään niistä hetkistä :D Hampaiden katsominen meni ihan OK minusta ja se antoi tosi hienosti kopeloida itseään vaikka mieluummin jätkä olisi halunnut pussailla tuomarin kanssa kuin seistä tutkittavana... Juoksutus meni aikalailla miten sattuu kun jätkä hyppi riemusta ja halusi vetää joka kulmassa kehästä ulos mutta oli siellä jokunen raviaskelkin välissä... Saatiin sitten sininen saatesanoilla että Sirrion on todella komea uros mutta kehäkäytöksessä olisi kuulemma vähän petrattavaa. Mitä lie sillä meinasi xD Sinisten kehässä Sirrion seisoi vähän paremmin, asetella sitä ei oikein pysty mutta kaikki neljä jalkaa oli enimmäkseen yhtäaikaa maassa, ja liikkui todella paljon paremmin, melkein koko ajan pysyi ravilla eikä tarvinnut kulmissa pysähtyä neuvottelemaan siitä käännytäänkö vai jatketaanko suoraan ulos kehästä! Tosi hienosti siis ja ehkä Sirrion alkoi vähän ymmärtää mitä kehässä kuuluisi tehdä. Lopulta Sirrion olikin sinisten kolmas ja pääsi herkuttelemaan voittamillaan herkkutikuilla :) Vaikka meno oli villiä se meni kuitenkin paremmin kuin odotin joten vaikka Dany saa jatkossakin olla mätsäripuudeli niin Sirrion voi tarvittaessa tuurata sitä uudelleenkin.

Kehän ulkopuolella Sirrion käyttäytyi tosi fiksusti vaikka oli toki innokas, sellaiseksihan se on kasvatettu. Kaksi lasta isänsä kera tulivat kysymään saako Sirrionia silittää ja sanoin että toki saa mutta se on sitten aika vauhdikas tyyppi vaikka onkin ehdottoman kiltti. Lapset, etenkin nuorempi, vähän arastelivatkin aluksi hössöttävää Sirrionia mutta rohkaistuivat siinä jutellessamme silittämään Sirrionia. Sirrionin häntä todettiin melkoiseksi ruoskaksi ja lopulta lapset piti sitä hännästä kiinni (kevyesti ja nykimättä, samoin ja samasta syystä pitelen sen häntää itsekin monesti) ettei se paukuttelisi sillä niin kovasti ja leikkivät jotain käärmeenlumoojaakin... Ja ihmettelivät Sirrionin pantoja, vanutettavaa niskanahkaa, karvan lähtöä ja ruskeita pilkkuja, sen aktiivisuutta, intoa ja jatkuvasti heiluvaa häntää (jos Rohan olisi vielä elossa siinä vasta ihmettelemistä olisikin ollut kun Sirrionhan on ihan rauhallinen Romppaan verrattuna) ja vaikka mitä. Vaikken itse varsinaisesti ole mikään lapsi-ihminen tykkään ihan hirveästi koirassa siitä että se on hyvin lapsivarma ja pikkuihmisten voi huoletta antaa tutustua niihin vaikka naama kiinni niiden turkissa :) Sosiaalinen koira on vaan niin parasta ♥


tiistai 22. elokuuta 2017

Vesilelua ja sadetakkia

Sirrion koekäytti basenjien uuden pedin :D


Tuo peti ei muuttanut meille vaikka Sirrion siitä tykkäsikin mutta sai Sirrikin lahjuksia. Rozin majakathan ei pojilla kauaa kestäneet, tosi hyviä vesileluja muuten mutta eivät sovi ollenkaan koiralle joka pureksii leluja. Tänä vuonna testissä oli Trixie Dog Activity Mot Aqua joka on periaatteessa sama lelu eri valmistajalta. Tuo oli kestävämpi ja vähän halvempi mutta rikki sekin meni tässä kesän aikana joten kokeiluun lähti nyt Interball. Uimakelejä ei taida enää kauaa olla joten suurempi käyttö taitaa jäädä ensi kesälle mutta toistaiseksi tuo on ollut ihan kiva tällaiselle isolle ja vahvalle koiralle. Se on nimittäin tosi painava mutta Sirriä ei paino haittaa. Lelun heittäminen on vaan jokseenkin haasteellista mutta leluun itse tuunattu köysi auttaa siinä jonkin verran. Se kuitenkin ison kokonsa vuoksi toivottavasti erottuu lumpeiden seasta paremmin kuin frisbeet yms. ja toivottavasti iso koko vaikeuttaa lelun saamista takahampaiden väliin jäystettäväksi Sirrin kantaessa sitä, sehän on se syy miksi Sirrionin kamat aina hajoaa vaikka kuinka muuten tekisin parhaani estääkseni sitä tuhoamasta niitä. 

Lisäksi ostettiin uusi sadetakki, Rukka Hike Sport oli kauppojen valikoimista parhaiten meille sopivan oloinen. Kevyt ja helppo pukea mutta pitäisi olla kuitenkin kunnolla sadetta pitävä ja istuu Sirrionille tosi hyvin etenkin sen jälkeen kun ompelin jalkalenksuja vähän lyhyemmiksi. Sirrin Pomppa on ehkä jäänyt vähän naftiksi Sirrille (olisi pitänyt olla se 65 koko kuten alunperin oli tarkoitus...) joten se saa tuon Rukan käyttöönsä ja Pomppa voi siirtyä Danyn käyttöön. Danylle se on kyllä sitten taas vähän iso mutta pysyy neidin päällä kuitenkin hyvin. Rompan ihana keltainen sadetakki saa jäädä kaappiin odottelemaan josko sille joskus löytyy käyttäjä koska se on Danylle aivan valtava ja Sirrionille taas ihan väärän mallinen, ei istu ollenkaan. 

Kohta sadetakkeja varmasti jo tarvitaankin. Ilmat on viilenneet sen verran että Danynkin on alkanut uskaltaa ottaa huoletta mukaan pitkillekin juoksulenkeille ja se onkin päässyt tekemään omia hölkkäennätyksiään. 20 kilometriä on nyt pisin mitä neiti on juossut yhteen menoon ja hyvin tuntuu viihtyvän ja jaksavan, parin viimeisen kilsan kohdalla on näkynyt sen verran väsymystä että neiti ei enää vedä vaan tyytyy hölkkäilemään vierellä mutta kotona se on silti ihan valmis riehumaan... Mutta koska väsymystä kuitenkin näkyy niin totutellaan nyt tähän vähän aikaa ennenkuin taas lisätään matkaa. Kivaa että sitä ei kuitenkaan tunnu kyllästyttävän ollenkaan maratonille harjoittelu. Kuten ei Sirrioniakaan. Varmasti nämä on yksilöllisiäkin asioita mutta paimenillani on aina ollut joku piste jonka jälkeen niitä ei enää huvita pelkkä hihnassa lönköttely (metsälenkeillä sen sijaan mennään vaikka kuinka) mutta näillä ei näytä tulevan sitä pistettä ollenkaan. Tai ainakin se on jossain tosi kaukana :D 


tiistai 15. elokuuta 2017

Kiiraklaara ja lenkkivideo


Kooste meidän lenkistä, en varsinaisesti katsonut mitä kuvasin vaan pidin vain puhelinta kädessä ja koetin tähdätä suunnilleen koirien suuntaan joten kuvaus on siitä johtuen taas vähän "taiteellista" ;)


Myrsky tuli ja meni. Pahimman salamoinnin aikaan olin naapurissa jonne kuuluu jos koirani haukkuvat. Hiljaista oli mutta päätin silti käydä vilkaisemassa tyyppejä, lähinnä siksi että Danyn kanssa ei olla vielä ihan tuollaista koettu. Olisin tosi yllättynyt ollut jos Dany olisi pelännyt ukkosta kun ei se pelkää mitään - en joutunut yllättymään. Se oli kuin ei mitään myrskyä olisi huomannutkaan aivan kuten Haurukin. Sirrionkin on näköjään rauhallinen silloin kun en ole kotona, kun tulin paikalle se alkoi vuhkimaan ja sain pariin otteeseen pyytää sitä rauhoittumaan. Ukkosmyrskyn hieman laannuttua ja varmistettuani ettei kukaan pelkää tms. lähdin taas ja Sirrionkaan ei enää haukkunut ollenkaan. Ilmeisesti se kokee tarvetta puolustaa minua kovilta ääniltä ja kun en ole paikalla se vetää sikeitä sohvalla... mitähän tuostakin voi päätellä...

Sirrion on kyllä tosi hanakka puolustamaan minua muutenkin joten ei tuo isommin yllätä. Lenkilläkin vaikka se on niin kiltti ja sosiaalinen ihmisiä kohtaan kukaan ei saa lähestyä minua mitenkään uhkaavasti ja jos kohdataan ihmisiä jossain "oudossa" paikassa, vaikkapa metsän keskellä, Sirrion aina seisoo minun ja ihmisen välissä ja varoittaa kumealla haukahduksella että ei parane lähestyä. Paitsi jos sanon että tilanne on OK jolloin se hyväksyy että tuo ihminen saa meitä lähestyä vaikka silloinkin se pitää vähän tarkemmin silmällä vieraan käytöstä. Kaduilla ja muissa paikoissa jonne ihmiset Sirristä kuuluukin se on jo lähtökohtaisesti paljon rennompi vaikka ei se sielläkään ihan mitä tahansa käytöstä katsele. On toisaalta hassua että Sirrionia saa yllättäen esim. halata kuka vain ja se vain heiluttelee häntäänsä mutta minua ei parane yllättäen alkaa lääppimään jos ei halua kokeilla miten nopeasti kiltti dalmatiankoira muuttuu vihaiseksi.

On jännä juttu tuo paukkuärtyisyys. Kovin paljon siitä ei edelleenkään löydy tietoa keneltäkään mutta suurin osa ihmisistä joiden kanssa olen aiheesta jutellut pitää sitä yhtenä paukkuarkuuden muotona. Itse en ole edelleenkään ihan varma koska Sirrion ei ole koskaan vaikuttanut varsinaisesti pelokkaalta vaikka se reagoi koviin ääniin. Mutta tietenkin jonkinlaista uhkaa se kokee kun se kerran kokee tarvetta puolustautua. Mutta sama kai se on kaikessa puolustuskäyttäytymisessä? En myöskään osaa mieltää Sirrionia ihmisaraksi vain siksi että se kokee hiipparit metsässä (=eli yleensä joku puskassa kykkivä marjastajamummo) vähän uhkaavina. Ehkä siinä on pientä ylireagoinnin makua vaikka se ei mitään teekään, ilmoittaa vain ja sitten pitää tilannetta silmällä, mutta minusta sen käytöksessä ei ole mitään ongelmaa. Tavallaan pidänkin tuosta vaikka en koiria olekaan hankkinut millään lailla turvakseni tai odota niiden puolustavan minua. Ja kuitenkin kun tällain naisihmisenä liikun yksikseni, koiria lukuunottamatta, niin on ihan kiva että jos joku oikea hiippari pahojen aikeiden kera tulisi vastaan niin ehkä Sirrionin käytös saisi tyypin miettimään uudestaan. Vaikka ihan yhtä kiva oli liikkua Rohanin kanssa jonka kynnys reagoida oli paljon korkeampi mutta josta tiesin myös ettei se ensimmäisenä ole pakoon luikkimassa jos joku alkaa käyttäytyä uhkaavasti. Edelleen; mielenkiintoista nähdä miten Sirrionin luonne vuosien kuluessa kehittyy. Muuttuuko paukkuärtyisyys paukkuarkuudeksi (jälkimmäinenhän yleensä pahenee iän myötä) ja pysyykö se yhtä "herkkänä" noiden muiden uhkakuvien suhteen vai oppiiko se että marjastajamummot harvemmin kykkii siellä metsässä murha mielessä eikä niille tarvi varmuuden vuoksi kohdalla karjaista isoa sanaa. Turhaan vaan säikyttelee viattomia mummoraukkoja. Ja Danyn pitää yleensä myös huutaa perään että "Nii PEEKELE!" ihan vain siksi kun jos Sirrion niin kyllä minäkin *silmienpyörittelyhymiö*


perjantai 11. elokuuta 2017

Vesipeto on herännyt



Vielä riittää juttua Danysta ja uimisesta ;) Toissakerralla kun oltiin uimassa Dany lähti kahdesti uimaan ihan itsekseen ja ui ihan hyvän matkaa. Mietin että mikähän aivohäiriö sille tuli tai olikohan syynä se että oltiin eri rannalla kuin yleensä niin se intoutui tutkimaan paikkoja myös uiden tai tai tai... Mutta tänäänkin kun oltiin tuossa meidän normipaikalla se ui melkein koko ajan! Näköjään se on vain tajunnut uimisen hauskuuden :) Kiva homma niin saa neitikin liikuntaa myös tällaisina päivinä kun on vähän turhan lämmin lenkkeillä ainakin Danylle. Danskulle tulee kuuma tosi herkästi eikä se siitä huolimatta ollenkaan malta itse rajoittaa riehumisiaan toisin kuin Sirrion joka osaa ottaa rauhallisesti tarvittaessa kunhan ei ole mitään ns. ulkoista yllykettä eli vaikka palloa innostamassa herraa yli omien rajojensa. Ja toki Danskun pidempi turkkikin vaikuttaa huonompaan lämmönkestoon ja lisäksi kesä on ollut niin viileä ettei koirilla tunnu tapahtuneen mitään kunnollista tottumista korkeampiin lämpötiloihin.

Dany siis ui vaikka kuinka mutta noutoleikkejä se ei edelleenkään tajua. Tämä johtaa siihen ettei se keskity edelleenkään minuun uidessa (tai siihen palloon mikä on minun kädessä... mutta ei nyt viilata pilkkua :p ) vaan jahtaa edelleen sudenkorentoja. Nyt vain se kiitää niiden perässä uimalla o.O Vaatii siis edelleen aika paljon keskittymistä että sen saa pysymään jotenkin ruodussa rannalla mikä on harmi kun uimakuvista saa vain haaveilla. Olen ihan satavarma että jos keskittymiseni herpaantuisi Danyn tekemisistä puoleksikaan sekunniksi kameran kanssa väsäämiseen joku pahaa aavistamaton tyyppä kävelisi huomaamattani rannalle ja saisi märän setterin syliinsä...

Sirrionin kanssa on niin paljon helpompaa kun se on samanlainen mitä Rohan oli: saa vaikka avaruusalus laskeutua meidän viereen ja alienit aloittaa bileet eikä Sirriä kiinnosta mikään muu kuin lelun tuominen minulle mahdollisimman nopeasti ja että heitän sen uudelleen NYT HETI!! :D Joskus heittoleikki on jopa niin kivaa että aivot menee solmuun ja tyyppi haukkuu minulle pallo suussa (tai yrittää, pallo suussa haukkuminen ei ole helppoa jos pallo on sopivan kokoinen...) että HEITÄ!!! HEITÄ JO!!! MIKÄ TÄSSÄ KESTÄÄ?!? Niin jos kuule pölvästi vaikka päästäisit irti siitä pallosta niin jotain voisi alkaa tapahtua...





sunnuntai 6. elokuuta 2017

9 vuotta!



Haurun synttäreitä vietetään tänävuonna hyvin sateisissa merkeissä joten ei oikein saatu kuvia päivänsankarista. Mutta yhtä komea se on kuin aina ja vihdoin laihdutuskin on onnistunut joten tällä hetkellä herra on jopa normaalimitoissa :D

Näin joskus jo aikoja sitten todella ison pehmolelun koirille jonka sisään oli ommeltu kymmenittäin vinkuleluja. Ajattelin että siinäpä olisi Höyrylle sopiva lelu mutta se oli niin kallis että sovittiin Haurun kanssa että Hau saa sellaisen sitten kun se täyttää pyöreitä. Kun vaikka meillä on hyvinkin kalliita treenileluja yms. erikoistilanteisiin niin tänne kotiin vapaaseen käyttöön tulevista leluista en viitsi ihan mahdottomia maksaa kun ei niistä tiedä ikinä kestääkö ne kuinka kauan. Haurun käytössä lelut yleensä kestää, onhan sillä se sen oma eläintarha kokoelma edelleen hyvissä voimissa ja kasvaa vuosi vuodelta, mutta joskus sekin intoutuu tuhoamaan uudet lelunsa niin että viiden minuutin kuluttua ei ole jäljellä kun kasa pumpulia... No mutta oltiin kaupoissa ja hypistellessäni erilaisia koiranleluja ja etsiskellessäni eläinlajia jota Haurulla ei vielä ole juttelin kauppaseuralle että ensivuonna on kaiketi pakko ostaa se kallis lelu kun tuli luvattua, jos sellaista vaan löytyy enää mistään. Ja sitten näin tämän Little and Bigger CrissCross lelun, juuri sellainen mistä puhuin mutta vain pienempi. Ja huomattavasti halvempi :p Joten se lähti matkaan 9 vuotislahjukseksi. Jos sitä alkuperäistä lelua ei enää valmisteta, mikä on hyvin mahdollista, niin on ainakin vähän samanlainen.




Hauru sai lahjansa jo aikaisin aamulla ja se on ollut tosi suosittu mutta Hauru ei oikein arvostanut kun koetin kuvata herran touhuja. Ei oikein tullut leikeistä mitään ja Hau halusi vain kääntyä poispäin kuvasta. Kun pistin puhelimen pois lelua kyllä tapettiin, vingutettiin potenssiin sata ja muutenkin riepotettiin mutta kameralle ei näköjään haluttu tätä näkyä tallennettavan :D Pitäähän sitä tässä iässä olla jo vähän arvokas ja hillitty... ainakin kameroiden edessä. Muuten sitten Haurussa ei edelleenkään ole mitään kovin hillittyä, Höyrypää se on edelleen :)


lauantai 22. heinäkuuta 2017

Muistiin!



Mitähän siitä pitäisi ajatella kun harrastukset alkaa haitata harrastuksia?? Liikaa kiinnostavia asioita mitä olisi kiva tehdä eikä kaikkea voi ehtiä :/

Sirrionilla sen sijaan oli liikaakin aikaa tällä viikolla. Vein koirat uimaan ja jossain vaiheessa rannalla hengaillessamme huomasin että jalkani oli veressä. Pikaisten tutkimusten jälkeen paljastui että Sirrionin anturasta puuttui pieni pala. Se oli vähän aikaisemmin hyppinyt laiturilta järveen joten olisiko laiturin reuna ollut jostain kohtaa terävä ja vähän viiltänyt sitä? Tai sitten tassu on osunut johonkin uidessa, ihmisetkin on niin pölvästejä ettei sitä tiedä mitä siellä järvenpohjassa vaanii. Juuri edellisellä uimareissulla itse kahlaillessani löin jalkani johonkin veden alla. Luulin että se oli törröttävä keppi mutta kun nostin sen ylös vedestä ettei koirat juokse siihen "keppi" osoittautuikin isoksi metallihökkyräksi josta sojottavaan rautatankoon olin kompuroinut. Kiva! No tuli mistä tuli, Sirrionin haava oli onneksi tosi pieni ja vaaraton mutta koska se oli anturassa pidettiin pari päivää taukoa lenkkeilystä jotta se pääsisi umpeutumaan mahdollisimman rauhassa. Eihän koiraa voi täysin poissa tassuiltaan pitää mutta onneksi haava lähti parantumaan tosi kivasti ilman mitään sen kummempia toimenpiteitä.

Dany puolestaan löysi jostain punkin, se lähti onneksi ihan elävänä irti. Edelleen mietin niitä punkkipantoja tai litkuja... meillähän ei siis käytetä mitään sellaisia koska punkkeja ei ole koskaan ollut. Nyt niitä on löytynyt joka kesä n. 1 kappale. Punkeissa on toki omat vaaransa mutta ei niiden suhteen liene syytä hysteeriseksi heittäytyä joten ehkä ensi kesäkin vielä menee ilman myrkkyjä. Yksi punkki kesässä ei ole kovin paljon ja ne niskaan laitettavat sekä sisäisesti otettavat aineet on vähän ikäviä ja punkkipannat hankaloittaisivat meidän elämää uintikieltoineen yms. Mutta jos punkkitrendi jatkuu nousujohteisena on jossain vaiheessa ehkä pakko alkaa valitsemaan mikä myrkyistä on vähiten huono :(

Enempiä ei ehdi, pitää lähteä ulkoiluttamaan koiria. On kiva kun jokainen kylän koiranomistaja kysyy voinko tulla ulkoiluttamaan heidän koiria samana päivänä :D Saa sitten kiertää talosta toiseen ja kun koko joukko on lenkitetty (omat mukaanlukien) onkin melkein aika aloittaa kierros alusta. Mutta ehdottomasti mielummin 506 koiraa kuin ikkunaa :P


torstai 13. heinäkuuta 2017

Koirarieha



Lauantaina 8 päivä osallistuin Danyn ja Sirrionin kanssa Orimattilan Koirariehaan. Dany otti osaa mätsäriin (punainen, ei sijoittunut vaikka saikin kehuja kauniista liikkeistä) ja koirasprinttiin. Mietin etukäteen että saas nähdä minne Dansku juoksee kun sen päähänpistoista ei välillä ota selvää... Neiti lähti muuten tosi hienosti mutta kaarsi vähän turhan sivuun ja näytti jo pahasti että se ei tule osumaan ajanottotolppien väliin kuten pitäisi mutta onneksi se päätti tällä kertaa kuunnella, kääntyi minua kohti ja sujahti juuri ja juuri siitä mistä pitikin ja tuli luokseni iloisena :) Hyvä Dansku! Danya ei kyllä tuntunut viehe kiinnostavan tippaakaan, sen vuoksi se lähti kaartamaan väärään suuntaankin kun se ei seurannut viehettä (tai paljon muutakaan) mutta onneksi se tykkää tosi paljon juosta ihan "ilman syytä". Danyn aika oli 9:16. Ei sillä palkintoja todellakaan hätyytellä, pikemminkin jumbosijoja, mutta enpä olettanutkaan että mun tyypit pärjäisi mm. ambulleja vastaan, pääasia että oli kivaa ja uusia kokemuksia koirille :) Ei tainnut varsinaisesti olla Danyn laji kuitenkaan? Juokseminen on toki neidistä kivaa mutta ei kai sitä varten tarvi radalle lähteä jos kerran viehe ei kiinnosta.




Sirrion otti myös osaa sprinttikisaan, ajalla 9:39. Sirrion juoksi tosi hienosti, oli kiinnostunut vieheestä ja vähän retuuttikin sitä maalissa :D Jos Sirri pääsisi kokeilemaan hommaa vähän useammin ja tietäisi mitä on tekemässä se varmaan pystyisi parantamaan aikaansa vaikka dallutkaan ei taida olla niitä kaikista nopeimpia koiria, niiden vahvuus on enemmän erinomainen kestävyys. Jätkä oli kyllä juoksun jälkeen niin läkähtynyt että ei se ainakaan turhia himmaillut, hieno poika! Sirrionin kanssa voisi siis kokeilla viehejuttuja uudestaankin jos mahdollisuuksia siihen sattuu sopivasti kohdalle. Sirrion kokeili myös taakanvetoa, ensiksi vetämällä kettinkiä pitkin poikin hiekkakenttää. Valjaat ahdisti Sirrionia alussa etenkin käännöksissä kun taakanvetovaljaat tulee pitkälle koiran taakse ja käännöksissä ikäänkuin kääntyvät vasten koiran takaosaa. Sirrion on vähän herkkä takapäästään normaalistikin joten vaikka alunperin ajattelin homman olevan Sirrille ihan helppo nakki niin näin tarkemmin ajateltuna ei yhtään yllätä ettei se tykännyt. Sirrin takapäätä saa kyllä ihminen kopeloida ihan vapaasti yms. mutta jos vaikka talutin kiertyy sen takajalkojen taakse Sirrion ei voi omasta mielestään liikkua ollenkaan (vaikka usein askel tai pari eteenpäin korjaisi tilanteen...) ja tuohan tuntui varmaan aikalailla samalta. Sirrion alkoi kuitenkin siinä kävellessämme vähän jo tottua valjaisiin ja saatiin ihan OK vetoa ainakin ajoittain. Kun sitten ketjun jälkeen koetettiin vetää kärryä Sirrionilla ei ollut mitään ongelmia ja se olisi vetänyt kärriä vaikka kuinka monta kertaa. Erona olikin se että kärryä vedettiin vain suoraan joten valjaatkin pysyi suorassa eikä tuntunut ällöltä. Mitä olen taakanvetoa nähnyt ei kai siinä varsinaisesti ole tarkoitus kulkea pientä ympyrää (tuolla oli vain vähän vähän tilaa) ja jokatapauksessa uskon että Sirrion tottuisi valjaisiin ihan hyvin kun nytkin sen ällötys selkeästi väheni mitä kauemmin hommaa tehtiin. Luulen että tästä alkuinhotuksesta huolimatta tuo olisi varmaan Sirristä tosi kiva laji, harmi vain että sitä ei taideta harrastaa tässä ihan vieressä ja matkustaminen minnekään on meille aina vähän vaikeaa... mutta voisi silti katsoa josko joskus hommaisi sille taakanvetovaljaat ja kotona vähän leikkisi niillä. Sillä tyylillähän me harrastetaan kaikkea muutakin :D Nuo valjaat vaan on tietääkseni melkoisen arvokkaita joten voipi olla että jää kuitenkin väliin, ei me kaikkea ehditä kuitenkaan eikä sitä viitsisi hommata kalliita varusteita nurkkaan pölyttymään. Mutta pistetään mietinnän alle :)


Tässähän me käppäillään kera kettingin...

Eiku hyi saakutti mikä koskee mun takapuoleen?!?!

Huh onneksi se lakkasi! Saa taas käppäillä rauhassa ihme pyllynhiplaajilta >(


Mielenkiintoista oli kun näin buhundeja ja päätin mennä juttelemaan niiden omistajien kanssa koska oli ekat buhundit joihin olen törmännyt livenä (ainakin niin että tunnistin rodun). Sirrion oli aluksi ihan innoissaan pikkupystäreistä, kuten se aina on vieraita koiria tavatessa koska ne on kaikki ihania narttuja, mutta kun uros tuli haisteluetäisyydelle Sirrion alkoikin murista sille ja katsoin paremmaksi käskeä sen pois ennenkuin tilanne eskaloituu. Huomasikohan Sirrion että se olikin uros ja siksi ei tykännytkään? Tähän asti sitä ei ole ikinä haitannut se että osa sen tyttöystävistä on pallillisia mutta josko se nyt sitten on tullut niin isoksi mieheksi että on alkanut tajuta mitä eroa on uroksella ja nartulla? Tai voihan se olla että kyseisen tyypin naama ei muuten vain miellyttänyt mutta Sirrion ei ole koskaan ennen murissut toiselle koiralle tai muutenkaan osoittanut pienimpiäkään aggressiivisuuden merkkejä jos tilanteeseen ei liity ruokaa. Ja se on asia ihan erikseen. Ongelmitta ja murinoitta voitiin kuitenkin jutella ja koirat oli siinä lähekkäin kunhan eivät olleet ihan kosketusetäisyydellä ja se on pääasia. Ei kaikista tarvitsekaan tykätä mutta pitää kuitenkin pystyä käyttäytymään enkä usko että Sirrionin kanssa se tulisi olemaan ongelma. Se on järkiotus kuitenkin :) 








Osui tolppien väliin :D




perjantai 7. heinäkuuta 2017

Puoli vuotta



Tässä postauksessa on varmasti taas tosi paljon toistoa aiemmista kirjoituksista mutta pitää kai sitä jonkinlainen teksti tehdä sen kunniaksi että neiti setteri on asunut meillä jo hurjat puoli vuotta. Oikeasti SE päivä on huomenna mutta ei kai se niin tarkkaa ole enkä vielä tiedä ollaanko huomenna kotona kuinka paljon niin...




Mitään hurjia yllätyksiä tähän aikaan ei ole mahtunut, Dany on kuitenkin tietyllä tavoin aika peruskoira. Se ei pelkää mitään, helppo ottaa mukaan minne vain, osaa käyttäytyä kaikenlaisissa tilanteissa vähintään riittävän hyvin ja on muutenkin vain kertakaikkisen mutkaton tyyppi. Ehkä yksi asia on kuitenkin silleen pienesti yllättänyt. Ihan ekoina päivinä meillä Dany oli ruoan varastelemista lukuun ottamatta niin kiltti - ja mitä ilmeisimmin vieraskorea - että en sen perusteella olisi arvannut miten voimakastahtoinen ja tietyllä tavalla jopa kova se oikeasti on. Dany ei ole riidanhakuinen koskaan eikä suoraan haasta mutta ei kuitenkaan anna milliäkään periksi kun on jotain saanut päähänsä eikä neitiä ole todellakaan helppo taivutella tekemään jotain mitä se ei halua. Se osaa hienosti nöyristellä ja esittää pikkuraukkasetteriä jos kokee että siitä voisi olla jotain etua tilanteessa mutta ei oikeasti hätkähdä mistään, kaikki vähän ikävämmätkin jutut (mitään oikeasti ikävää sille ei onneksi ole sattunut) valuu kuin vesi hanhen selästä. Välillä vähän rasittavaa kun ei tarvisi olla niin hemmetin paukapää aina mutta oikeastaan tosi kiva että se ei ole mikään Max kakkonen jonka kanssa täytyi kävellä munankuorilla kun Maxin mieli järkkyi ja traumatisoitui niin helposti ihan tavanomaisista pikkuasioistakin. Dany on myös noiden ominaisuuksiensa vuoksi tosi hyvä kaveri Sirrionille, se ei suoraan haasta Sirrionia mutta ei myöskään jää Sirrin aika voimakkaan persoonan jalkoihin millään tavalla. Se on tärkeää koska Dany kuitenkin aika pitkälle tuli Sirrin kaveriksi ja hyvä parivaljakko niistä onkin muodostunut :) 




Dany on myös tosi oppivainen ja älykäs koira - halutessaan. Jos asia ei kiinnosta on sille puhuminen on vähän sama kuin puhuisi ladon seinälle mutta kun motivaatio on kohdillaan neiti selvittää vaikka minkälaiset älypulmat. Niistä todisteena meillä aidattiin piha osittain uusiksi tänä kesänä kun neiti ei pysynyt aidoissa. Ei se mihinkään mennyt, onneksi, mutta välillä vain jotenkin "harhautui" tuonne viereiselle pihalle... Vaikka aidat oli jo aika hyvin rakenneltu jotta Hauru pysyisi niissä... Mutta Dany miettii ja pohtii ja aina lopulta keksii jonkun MacGyver keinon jolla se saa livahdettua sinne minne se haluaa mennä. Eikä tietenkään koskaan niin että näkisin miten se aidat ylittää, ehei. Olen yrittänyt salaa jäädä kytiksellekin mutta jotenkin tuo vissiin lukee ajatuksia tai jotain kun kertaakaan en ole saanut sitä kiinni itseteossa. Se on vaikeuttanut aidan parannustöitä kun on pitänyt yrittää lähinnä arvailla mistä se mahdollisesti voisi päästä yli/läpi/ali. Nyt Dansku on pysynyt oikealla puolella aitaa jo pidemmän aikaa joten ehkä varovaisesti ajattelen ettei se enää pääse mistään väärälle puolelle... Tai sitten se on vain kyllästynyt tuohon leikkiin :D Älykkyydessäkin on näitä hyviä ja huonoja puolia, onneksi karkailu ja ruoan varastaminen ei ole ainoita asioita jotka saavat sen vaivaamaan älynystyröitään. Dany on tosi hyvin oppinut erilaisia harrastusjuttuja mitä ollaan tehty vaikka tämä kesä on ollut aika rajoittunut niiden osalta. Ei ole huvittanut treenata (noiden toistenkaan kanssa) niin paljon kuin "pitäisi" mutta jotenkin Dany on silti edistynyt ja se kertoo enempi koirasta kuin kouluttajasta. Eikä se sitäpaitsi enää pääsääntöisesti varasta ruokaakaan, joskus tosi satunnaisesti huomaan että jotain pientä on kadonnut ja Dany lienee syypää koska kukaan muu meillä ei ole ikinä varastellut mutta silloinkin neiti on tehnyt sen niin hienovaraisesti että melkein voisi alkaa luulla että meillä kummittelee :D 




Niin kiva ja meille sopiva kuin Dany onkin on kuitenkin pakko myöntää ettei se ole dalmis. Haluaisin aavistuksen dalmista pienemmän koiran, Danykin vaikka ei näytä pieneltä on niin paljon kätevämpi kun sen jaksaa nostaa (ja kantaakin kunhan ei ihan hurjista matkoista puhuta) ja se menee tarvittaessa tosi pieneen tilaan. Dallujen päänsisältö on vaan kaikkea sitä mistä tykkään ja juuri oikeassa suhteessa enkä tiedä voiko mikään muu rotu kuitenkaan yltää ihan samalle tasolle... Setteri ainakin on liian erilainen. Mutta ei silti yhtään harmita että tuli tällainen pörröpää otettua eikä olisi mitenkään mahdotonta että joskus tulisi toinenkin setteri, on tuo neiti niin hauska ja persoonallinen otus. Vaikka taas dalmiksen kaveriksi joskus :D Noin teoriassa ainakin, käytännössä toivon että tämä nykyinen kolmikko elää vielä monen monta vuotta (onhan minulla tässä kaksi hyvin nuorta koiraa ja Haurukin voi hyvinkin tuplata nykyiset elinvuotensa, ehkä enemmänkin) jolloin kuka tietää mikä elämäntilanne yms. on meneillään siinä vaiheessa kun uusi koira on ajankohtainen.