tiistai 24. tammikuuta 2017

Kumpi voitti



Koiruudet sai Rukka Flap merkkiset huomioliivit. Pakko myöntää taas että hieman järkytti tuo hinta kun olen aiemmin hankkinut ihan toimivia ja hyvillä heijastimilla varutettuja liivejä muutamalla eurolla... Mutta Dany on nyt periaatteessa rikkonut heijastinliivit per metsälenkki, lainasin niitä lisää jo naapuristakin sen jälkeen kun se oli hajottanut kaikki minulla kotona olevat yksilöt... no rikki meni ne lainaliivitkin. Ja tuossa on siis ollut useampaa erilaista mallia testissä. En oikein ymmärrä kun ihan samoja reittejähän Dany täällä kulkee kuin muutkin koirani mutta jotenkin se onnistuu aina saamaan liivinsä tarttumaan johonkin puun oksaan tms. ja sitten repimään liivit tavalla tai toisella. Jäällä ja pelloilla liivit on neidillä kestäneet mutta ei me haluta jättää metsälenkkejä pois ohjelmistosta >( Ja ilman mitään väriä noita ei erota talvisesta maastosta välillä vaikka vieressä seisoo joten alasti lenkkeily ei ole vaihtoehto niin siirryttiin sitten kokeilemaan vähän hinnakkaampien tuotteiden setterin kestävyyttä.

Rukan liiveissä on se hyvä puoli ettei siinä ole vatsakappaletta joten sen saa Danylle kiristettyä aika vartalonmyötäiseksi etuosasta (Dany kun on tuollainen silakka niin "normikoirille" mitoitetut tuotteet aina pyrkii repsottamaan jostain) ja nuo kaikki kiinnityshihnat on joustavia joten vaikka liivi tarraisikin johonkin se joustaa eikä hajoa. Kyllä, on jo tullut testattua. Dany on käsittämätön tässä asiassa. Uusi liivi onkin nyt kestänyt jo muutaman päivän ehjänä vaikka ollaan käyty joka päivä metsälenkeillä joten lienee ollut hintansa väärti. Takaosan lärpäke on vähän ärsyttävä kun se ei oikein istu etenkään Danylle vaan lerpattaa menemään (mutta siksi kai tuotteen nimi on Flap), siitä ei kuitenkaan ole ollut irtolenkeillä mitään haittaa, hihnalenkeillä joskus hihna kääntää sen pystyyn selän päälle. Liivit pysyy noilla paikoillaan tosi hyvin vaikka Sirrion ja Dany ei ole ihan sieltä rauhallisimmasta päästä käyttäjiä ja kirkkaat värit on helppo bongata metsässä. Me ei pimeällä juurikaan lenkkeillä niin heijastimia ei olla erityisemmin ehditty testata, sen mitä ollaan niin tuntuu toimivan vaikka heijastavaa pinta-alaa voisi olla kenties olla enemmänkin.

Liivien testailun ohella Dany on nyt päässyt ekoja kertoja mukaan juoksulenkeille. Hienosti neiti toimii tässäkin hommassa, mm. tiesi heti että juostessa mennään eikä pysähdytä haistelemaan tai mitään muutakaan hösäämään. Ainoastaan lintuparvi jota "kohti" juostiin sai Danyn pasmat vähän sekaisin mutta niinhän sitä setterillä kuuluukin. 












torstai 19. tammikuuta 2017

Viikko ja vähän päälle



Danyn kanssa menee edelleen erinomaisesti. Neiti on kotiutunut meille jo niin hyvin että vetää sikeitä katollaan ilman huolen häivää ja osaa mm. vaatia ulko-oven aukaisua yhtä ponnekkaasti kuin nuo pennusta meillä olleet yksilöt :D Yksinolotreenit on kaiketi edistyneet myös, Dany ei hauku enää ollenkaan (paitsi jos kuulee ulkoa jotain ääniä mihin pitää reagoida) ja voin jättää sen joksikin aikaa yksikseen ilman että se ottaa mitään pöydiltä. Siitä se lähtee, eiköhän setteri opi olemaan koiriksi siinä missä nuo aikaisemmatkin yksinolo-ongelmaiset.

Ollaan nyt myös aloiteltu opettelemaan sheippausta laatikkoleikin muodossa tarkoituksena siirtyä selkeämmin tokoon valmistaviin harjoituksiin kunhan homman juoni aukeaa Danylle paremmin ja muutenkin löydetään yhteinen sävel näihin koulutushetkiin. Laatikkoleikillä kun ei kai voi pilata mitään... Dany on innokas oppilas mutta jos se tietää että minulla on nameja on sen mielestä ainoa oikea toiminto istua ja ottaa katsekontakti, sitä on ilmeisesti neidille jossain vaiheessa sen elämää vahvistettu mutta nyt yritetään unohtaa se ja laittaa tilalle oma-aloitteisuutta ja kunnollista aivojen käyttämistä.

Sirrionista on kauhea vääryys että pitäisi taas jakaa treenit jonkun kanssa mutta muuten koirat ovat edelleen tosi hieno pari. Laitoin luut ja lelutkin jo takaisin vapaaseen jakoon kun ei noilla tunnu olevan ongelmia, itseasiassa Sirrionin lievästä ruoka-aggressiosta ei ole koko aikana näkynyt jälkeäkään. En tiedä onko ero siinä että Dany on narttu tai siinä ettei Dany itse aiheuta missään tilanteissa mitään kitkaa (vrt. Rohan joka oli hyvin ruoka-aggre) vai onko jätkälle vain niin hyvin mennyt jakeluun mitä mieltä olen moisesta käytöksestä. Tai ehkä vähän kaikkea noista. Eihän ne Rohaninkaan kanssa koskaan uskaltaneet riidellä resursseista kun herran emännän pelko oli vahva mutta niillä oli kuitenkin vähän tietynlaista jännitettä joissain tilanteissa mitä näillä kahdella ei tunnu olevan ollenkaan.




lauantai 14. tammikuuta 2017

Apinakoira :D




Danyn ripuli on vissiin mennyt ohi, vielä se ei tosin ole ihan normaalilla ruokinnalla mutta siihen ollaan palailemassa eikä ole tarvinnut enää heräillä yöllä käyttämään likkaa ulkona. *koputtaa puuta* Nyt vielä kun se oppisi että tämän talon päivärytmi on sellainen että nukutaan suht pitkään aamuisin...

Yksinoloa ollaan yritetty myös pikkuisen harjoitella, Dany kun ensinnäkin haukkuu jonkin verran mikä ei periaatteessa omakotitalossa haittaa mutta haluaisin että koirani jäävät rauhassa kotiin ja haukkuminen ei sitä ole. Toisekseen se edelleen mieluusti kiipeilee kaikilla mahdollisilla ja mahdottomillakin tasoilla, mm. kirjahyllyssä, tutkimassa löytyykö ruokaa... ei Dany mitään riko ja ruoat on nyt laitettu neidin ulottumattomiin eli ei tuostakaan varsinaisesti ole haittaa mutta ei ole toivottavaa käyttäytymistä kuitenkaan. Onneksi sillä ei silti ole varsinaista eroahdistusta kuten Maxilla aikoinaan vaan neiti ei vaan ole oppinut rauhoittumaan itsekseen. Pitäisi olla paljon helpompi asia korjata. Yksinoloharjoituksia varmasti auttaa sekin jos vatsa olisi nyt kunnossa ja päästään kunnolla liikkumaan ja purkamaan energiaa. Ja tietty se että tyttö kotiutuu tänne koko ajan paremmin.


tiistai 10. tammikuuta 2017

Setterinenä toimii



Sirrion on ilmeisesti kokenut valaistumisen, Dany on nyt "vain" kiva kaveri eikä enää NAINEN!!! :D En epäillytkään etteikö jätkä piakkoin rauhoitu mutta oli silti niin ärsyttävää kun sitä sai koko ajan kieltää härkkimästä neitiä. Tänään ei ole tarvinnut kertaakaan puuttua Sirrin käytökseen siltä osin, sen sijaan kaksikkoa on saanut vähän muistutella että sisällä ei tarvitsisi kauheasti painia kun tykkäisin edelleen että huonekalut pysyisi siinä mihin olen ne laittanut... Mutta sitä odotinkin, onhan minulla täällä kaksi hyvin nuorta koiraa, olen vain tyytyväinen että painiminen on ollut nimenomaan sellaista kakaroiden riehuntaa ilman mitään taka-ajatuksia Sirrin puolelta.




Eilen tyypit olivat ihan hetken keskenään, muuten kai sujui ihan hyvin mutta Dany oli löytänyt eteisestä koulutuskamppeet ja päättänyt tyhjentää kaikki herkut parempiin suihin. Mitään se ei ollut rikkonut mutta oli avannut koulutusliivin ja sen taskuhärpäkkeen kaikki taskut ja syönyt niistä sekä koulutusrepusta kaiken mitä oli vain saanut irti. Vetskarillisia taskuja tytsä ei ollut osannut avata joten ne oli vain kuolattu. Kiltti tyttö siis kuitenkin, doggien jäljiltä kamppeet olisi olleet riekaleina... Ilmeisesti siitä on liian monta vuotta kun minulla on ollut ruokaa varasteleva koira koska luulin laittaneeni kaiken syötävän Danyn ulottumattomiin mutta sitten kuitenkin unohdin tuo treenikamppeet - oma moka siis. 




Koska Sirrionin kanssa on ollut niitä motivointi-ongelmia vieraiden narttujen läsnäollessa oli taskuissa ja repussa monen montaa sorttia syötävää (tyyliin mikähän tänään herralle kelpaisi...) joten ei ihan kauheasti yllätä että tänään Danylle iski armoton ripuli. Ahneella on siis taas paskainen loppu :/ Aamulla heräsin kun se kitisi vähän joten ajattelin että se haluaa ulos mutta Dany olikin ehtinyt jo tehdä asiansa eteisen matolle. Kiva kun ilmoitit mutta olisit höpsö herättänyt minut ennen kuin tuli hätä eikä vasta katsomaan sitä lopputulosta... Vaikka onhan se hyvä aina silloin tällöin niitä mattoja pestäkin ;) 




Käytiin ripulista huolimatta ensimmäisellä metsälenkillä kun virtaa tuntui neidissä olevan. Meinasin että mennään yhdelle aika avoimelle metsäalueelle jotta näkyvyys pysyy hyvänä ja siellä ei ole kauhean paljon riistaakaan, ihan vain varmuuden vuoksi. Dany tottelee tosi hyvin joten se on saanut olla irti sopivissa paikoissa mutta se on kuitenkin minulle vieras koira ja minä sille vieras ihminen niin mieluummin olen vähän ylivarovainen ettei neiti mene hukkaan. Tuolta minne meidän piti mennä kuului kuitenkin haukkumista joten ei mentykään sinne, todennäköisesti se kantautui jostain pihasta mutta saattoi se olla myös merkki metsästäjistä alueella emmekä tietenkään halua häiritä heidän hommiaan. Mentiin sitten toiselle alueelle missä on vähän huonompi näkyvyys ja isompi mahdollisuus törmätä peuroihin kun ne kulkevat siitä läpi ruokintapaikoilleen. 




Tosi kivasti tyttö taas käyttäytyi, se irtoaa välillä juostessaan aika kauas mutta tuntuu huomaavan sen itsekin ja tulee takaisin useimmiten ennenkuin ehdin edes huutaa ja kutsusta se kääntyy heti ja tulee luokse niin kovaa kuin vain jaloistaan pääsee. Ja se pääsee kuulkaa hyvin kovaa! Dany on sirompana paljon Sirrionia nopeampi ja ketterämpi, hieman Sirrionin harmistukseksi. Sirrion kun haluaisi olla nopea mutta on melkein aina porukan hitain raukka xD Olisi kannattanut jäädä vähän pienemmäksi kuten sille pentuna sanoin niin luulenpa että vauhtiakin löytyisi enemmän mutta eeei kun piti välttämättä kasvaa tuollaiseksi norsuksi :p Jossain leikin timmellyksessä Danyn heijastinliivi hajosi käyttökelvottomaksi mikä on vähän harmi vaikka olinkin jo lisännyt senkin ostoslistalle kun ei tuo kyseinen liivi oikein istunut sille vaan repsotti aina jommalla kummalla kyljellä. Täytyy vaan katsoa koska ehditään ostoksille ja siihen astikin olisi hyvä olla edes jonkinlaiset heijastimet... mutta ehkä tuon saa vielä ommeltua kasaan. Nähtiin niitä peuran jälkiäkin, olivat aikas tuoreen oloisia eikä Dany ollut niistä sen kiinnostuneempi kuin Sirrionkaan ja tuli heti pois kun pyysin :) Ylipäätään se haistelee paljon ja sillä on selvästi tosi toimiva nenä mutta neiti ei kuitenkaan ole ollenkaan nenänsä vietävissä mikä on vallan hieno homma. 



Tämä ^ on hauska kuva kun oltiin jäällä kävelemässä ja Sirrion halusi mennä tuonne parkkikselle, siellä oli ilmeisesti jotain jänniä hajuja tai jotain. En kuitenkaan halunnut että ne menee sinne koska parkkikselle vievä tie ei oikein näy sinne missä minä olin joten jos sinne olisi ollut tulossa joku koirat huomaisi sen ennen minua. Ensimmäisellä kerralla kun koiruudet juoksi sinne huusin ne pois sieltä, ei niin kauas >( Sirrion kuitenkin pari kertaa oli vähän tottelematon ja "vahingossa" rannan läheisyydessä leikkiessään ylitti rantaviivan ja päätyi "jotenkin" sinne parkkikselle. Dany puolestaan ihan itse pysähtyi aina tuohon eikä mennyt enää parkkikselle edes Sirrin imussa xD Sanoin Sirrille että vaihdan kohta senkin tottelevaiseen setteriin, Sirri siihen että älä häirii nyt kun mulla on muuta tekemistä etkö näe?!?



Kaverukset 


maanantai 9. tammikuuta 2017

Sirrin oma tyttöystävä

Kuva, jonka @bespotted julkaisi


Sanoinhan jo että meille tulee perheenlisäystä, ennemmin tai myöhemmin. Vuodenvaihteen jälkeen alkoi yhä enemmän tuntua siltä että tarvitaan uutta koiraa ja edelleen olin enemmän kallistunut kodinvaihtajan puoleen kuin pennun joten eikun verkot vesille. Ensisijaisesti haussa oli dallunarttu mutta muutama muukin rotu oli ihan varteenotettavia vaihtoehtoja. Kun sitten tuli mahdollisuus tarjota koti vuosikkaalle englanninsetterille ei sitä ihan kauhean kauaa tarvinnut miettiä, seiskaryhmä on sellainen joka on aina viehättänyt mutta metsästyskoira metsästämättömään kotiin on aikalailla ei. Minuutin tai muutaman pohdin onko hullua hakea koira niin kaukaa (no... ei kai? Kun alta päivän reissu kuitenkin ja kaikkea?) ja pitäisikö kuitenkin odottaa vähän pidempään josko meille löytyisi dallu... Mutta tämä yksilö kuulosti tosi kivalle koiralle, setteri on varmaankin meille ihan sopiva rotu ja... no mitäpä sitä odottelemaan. Ja sitten ihan tuosta vaan sitä oltiinkin jo matkalla kotiin kuvan silkkiturkin kanssa. Kovin nopeaa toimintaa kaikenkaikkiaan mutta ainakaan vielä ei ole kaduttanut :D

Tyttö on tosiaan vuoden ikäinen, syntynyt 16.12.2015, rekisteröimätön mutta ilmeisesti puhdasrotuinen vaikka virallisesti sitä sekarotuisena pidettäisiinkin. Kodinvaihtajan ollessa kyseessä ihan se ja sama. Neidin alkuperäinen nimi ei oikein istunut meille joten tyttö sai nimensä ASoIaF:n Daenerysin mukaan (koska molemmilla on hopeiset hiukset :P ) ja on siis Dany. Dany on ollut meillä tätä kirjoittaessani vasta alle vuorokauden joten asiathan voi vielä mennä pieleen mutta on kyllä tosi kiva tyttö ja tuntuu sopivan meidän porukkaan ihan mutkitta. Sosiaalinen, kiltti, hurjan kontaktihaluinen jopa vierasta ihmistä kohtaan, käsittämättömän ahne eli ainakin ruoalla motivoituu tekemään vaikka mitä, valmiiksi jo jonkin verran koulutettu (osaa kuulemma NoseWorkkiakin eli etsiä eukalyptusta, en ole tietty vielä ehtinyt kokeilla), ei kuulemma omaa mainittavaa riistaviettiä (olen silti varautunut sen ilmenemiseen), tulee luokse kutsuttaessa, osaa kävellä hihnassa paljon paremmin kuin Sirrion, käyttäytyi haettaessa autossa koko pitkän matkan tosi hienosti, mitä nyt välillä intoutui laulamaan eli on sellainen laulava lintukoira. Mitähän vielä... tykkää pussailla sekä istua sylissä ja antaa tehdä kaikki hoitotoimenpiteet mitä ollaan kokeiltu hurjan nätisti ja vaikka mitä. Ja ajatella että tytsä on vasta vuoden vanha... Kyllähän tuollaisen vuoksi kannattaakin matkailla halki Suomen ❤ Turkkikoira setteri toki on vaikka minulle ei sellaista enää ikuna pitänyt tulla... hups. Tällä hetkellä ei tunnu pahalta ja onhan setterin turkki nyt kuitenkin ihan eriasia kuin bouvierin aivan järkyttävä karvamäärä mutta luultavasti kiroan tätä jo joskus ensiviikolla ;) Vaan onhan tuossa turkissa hyvätkin puolensa, neiti ei esim. palele sillä tavalla mitä dallut. Ja on ihanan pehmeä silitellä.

En ottanut Sirrionia mukaan hakureissulle monestakin syystä joten Sirri joutui olemaan yksinään melkein koko päivän, vain pienillä pissatuksilla, joten arvatkaa vaan oliko se kerännyt energiaa... Ja sitten vielä tuotiin ihana NAINEN!!! hänelle tänne. Sirrion ei meinannut nahoissaan pysyä ja Dany oli sitä mieltä että minä en tahdo tuohon urpoon koskea edes tosi pitkällä tikulla :D Lähdettiin siitä sitten heti lenkille koska se on minusta kaikkein paras tapa tutustuttaa vieraat koirat toisiinsa ja Sirrion kuitenkin haluaa kävellessä haistella yms. eli sillä on muutakin mietittävää kuin NAINEN!!! Toinen tiukasti toisessa kädessä ja toinen toisessa lähdin kävelemään, aluksi molemmat oli vähän että 'äh en taho' mutta sitten tyytyivät jolkottamaan vierelläni kun ei muuta mahdollisuutta annettu. Kun Sirrion oli vähän rauhoittunut eikä Danysta enää tuntunut siltä että se aiotaan jyrätä annoin tyypeille hiljakseen lisää hihnaa ja hyvin pian molemmat käveli sulassa sovussa kuin olisivat kauemminkin tunteneet :) Kun tultiin takaisin pihaan laskin parin irti ja vaikka Sirrion vähän alkoi taas kiihtyä Dany ei enää jännittänyt sitä kuten aluksi ja Sirrionkin totteli paremmin käskyä tulla pois jos minusta näytti että Dany ei enää tykkää. Leikkivätkin siinä sitten tovin ihan hienosti :) Mentiin sisälle ja Sirrionista oli kauhean jännää kun NAINEN!!! tuli meille ihan sisään :D Danysta oli jännää se että minulla oli eteisessä pinossa avaamattomat koiranruokasäkit... Neiti katseli niitä siihen malliin (ja saattaa olla että kerran kävin sen nostamassa alas säkkikasan päältä keikkumasta) että säkit lähti sitten jonnekin ihan muualle säilytykseen.

Ensimmäiset muutamat tunnit Sirriä piti vahtia aika tarkkaan kun se halusi vaan roikkua Danyn turkissa, pestä sen korvia, flirttailla ja ties mitä typeryyksiä nyt nuori mies voi keksiä yrittäessään hurmata NAISEN!!! mutta onneksi lopulta meno rauhoittui ja kaverukset ovat nyt ihan hyvässä sovussa. Välillä Sirrion edelleen innostuu vähän liikaa ja yrittää esim. tunkea kieltään Danyn aivoihin korvien kautta mutta Dany osaa muistuttaa sitä aiheesta itsekin, hampaat napsahtaa salamannopeasti ja ääreistarkasti jos jätkä meinaa käydä liian kiihkeäksi :D Ja onneksi Sirrion on kaikesta huolimatta ihan fiksu mies ja varmasti rauhoittuu vielä lisää huomatessaan ettei kaveri ole menossa minnekään. Ja esim. yön pari nukkui selät vastakkain sohvalla ❤ joten osaa Sirrion jo nyt olla nätistikin. On siis tosi hyvä fiilis Danysta ja vaikea kuvitella että noille kahdelle ainakaan mitään riitoja tulisi, toivottavasti ei mitään muitakaan mutkia ilmene tässä yhteiselon alkutaipaleella.

Yhteiskuvia tulee kunhan saan ne ulos kamerasta, ovat vähän hassu pari kun vaikka säkäkorkeudessa ei ole ihan kauhean suurta eroa on Sirrion varmaan yhtä leveä kuin kolme Danya rinnakkain... Dany on tarpeettoman hoikassa kunnossa mutta onhan nuo myös rakenteeltaan kovin erilaiset. Ei taida sopia mitkään vanhoista valjaistani yms. Danylle kun se on niin rintava mutta hoikka, täytyy siis hankkia neidille ihan omat vermeet jossain vaiheessa. Ja koirakamamäärä senkun lisääntyy mutta en silti raaski myydä vanhoja pois kun ei sitä tiedä mitä kaikkea tulee joskus vielä tarvitsemaan xD


sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Uusivuosi



Sirrion otti vuoden vaihtumisen hieman rauhallisemmin kuin viimevuonna mutta monta paukahdusta peräkkäin (=eli lähistöllä ammutut padat) sai sen edelleen raivostumaan. Rasittavaa kun on tottunut koiriin jotka ei reagoi mitenkään mutta edelleen parempi kuin että se ihan oikeasti pelkäisi raketteja. Hauru ei tosiaan välittänyt taaskaan mitään.

Pojat on ilmeisesti olleet kilttejä kun molemmat saivat taas paljon lahjoja ja lisäksi minä sain urheilukellon :D Liittyy sillä tavalla koiriin että tuo näyttää sykkeen juoksulenkeillä joka toivottavasti kannustaa minua juoksemaan edes välillä vähän rauhallisemmin. Silloin kun Rohan oli juoksukaverina tuli tehtyä hitaampiakin lenkkejä koska Rohan irti ollessaan juoksenteli kirjaimellisesti ympyröitä ympärilläni ja muuta sellaista ajankulua tai jopa ihan vaan hölkötteli kanssani samaa tahtia. Sirrion sen sijaan pyrkii pitämään tahdin aina itselleen sopivana ja vaikka se toki jää vähän himmailemaan aina välillä (muutenhan en näkisi siitä kuin hännänpään vilahtavan lenkin alkupuolella) niin jätkä ei kyllä juurikaan anna armoa vaan kasvattaa vauhtia heti jos meinaan saavuttaa sitä. Ja meikäläinenhän yrittää epätoivoisesti pysyä perässä :D Ihan älyttömän vaikea muistaa että pitäisi mennä omaa tahtia kun kovaa juokseminen on ihan kivaa. Ei sillä kai muuten olisi väliä mutta Rohanin kanssa juostessa ei koskaan tullut mitään vammautumisia kun taas Sirrionin kanssa jouduin heti alkuun telakalle rasitusvamman vuoksi... keho ei kaiketi oikein arvostanut jatkuvaa ylärajoilla vetämistä xD Että jos nyt yrittäisi vain silloin tällöin mennä Sirrionin johdolla ja muulloin Polar ohjeistaisi tahdin.