maanantai 9. tammikuuta 2017

Sirrin oma tyttöystävä

Kuva, jonka @bespotted julkaisi


Sanoinhan jo että meille tulee perheenlisäystä, ennemmin tai myöhemmin. Vuodenvaihteen jälkeen alkoi yhä enemmän tuntua siltä että tarvitaan uutta koiraa ja edelleen olin enemmän kallistunut kodinvaihtajan puoleen kuin pennun joten eikun verkot vesille. Ensisijaisesti haussa oli dallunarttu mutta muutama muukin rotu oli ihan varteenotettavia vaihtoehtoja. Kun sitten tuli mahdollisuus tarjota koti vuosikkaalle englanninsetterille ei sitä ihan kauhean kauaa tarvinnut miettiä, seiskaryhmä on sellainen joka on aina viehättänyt mutta metsästyskoira metsästämättömään kotiin on aikalailla ei. Minuutin tai muutaman pohdin onko hullua hakea koira niin kaukaa (no... ei kai? Kun alta päivän reissu kuitenkin ja kaikkea?) ja pitäisikö kuitenkin odottaa vähän pidempään josko meille löytyisi dallu... Mutta tämä yksilö kuulosti tosi kivalle koiralle, setteri on varmaankin meille ihan sopiva rotu ja... no mitäpä sitä odottelemaan. Ja sitten ihan tuosta vaan sitä oltiinkin jo matkalla kotiin kuvan silkkiturkin kanssa. Kovin nopeaa toimintaa kaikenkaikkiaan mutta ainakaan vielä ei ole kaduttanut :D

Tyttö on tosiaan vuoden ikäinen, syntynyt 16.12.2015, rekisteröimätön mutta ilmeisesti puhdasrotuinen vaikka virallisesti sitä sekarotuisena pidettäisiinkin. Kodinvaihtajan ollessa kyseessä ihan se ja sama. Neidin alkuperäinen nimi ei oikein istunut meille joten tyttö sai nimensä ASoIaF:n Daenerysin mukaan (koska molemmilla on hopeiset hiukset :P ) ja on siis Dany. Dany on ollut meillä tätä kirjoittaessani vasta alle vuorokauden joten asiathan voi vielä mennä pieleen mutta on kyllä tosi kiva tyttö ja tuntuu sopivan meidän porukkaan ihan mutkitta. Sosiaalinen, kiltti, hurjan kontaktihaluinen jopa vierasta ihmistä kohtaan, käsittämättömän ahne eli ainakin ruoalla motivoituu tekemään vaikka mitä, valmiiksi jo jonkin verran koulutettu (osaa kuulemma NoseWorkkiakin eli etsiä eukalyptusta, en ole tietty vielä ehtinyt kokeilla), ei kuulemma omaa mainittavaa riistaviettiä (olen silti varautunut sen ilmenemiseen), tulee luokse kutsuttaessa, osaa kävellä hihnassa paljon paremmin kuin Sirrion, käyttäytyi haettaessa autossa koko pitkän matkan tosi hienosti, mitä nyt välillä intoutui laulamaan eli on sellainen laulava lintukoira. Mitähän vielä... tykkää pussailla sekä istua sylissä ja antaa tehdä kaikki hoitotoimenpiteet mitä ollaan kokeiltu hurjan nätisti ja vaikka mitä. Ja ajatella että tytsä on vasta vuoden vanha... Kyllähän tuollaisen vuoksi kannattaakin matkailla halki Suomen ❤ Turkkikoira setteri toki on vaikka minulle ei sellaista enää ikuna pitänyt tulla... hups. Tällä hetkellä ei tunnu pahalta ja onhan setterin turkki nyt kuitenkin ihan eriasia kuin bouvierin aivan järkyttävä karvamäärä mutta luultavasti kiroan tätä jo joskus ensiviikolla ;) Vaan onhan tuossa turkissa hyvätkin puolensa, neiti ei esim. palele sillä tavalla mitä dallut. Ja on ihanan pehmeä silitellä.

En ottanut Sirrionia mukaan hakureissulle monestakin syystä joten Sirri joutui olemaan yksinään melkein koko päivän, vain pienillä pissatuksilla, joten arvatkaa vaan oliko se kerännyt energiaa... Ja sitten vielä tuotiin ihana NAINEN!!! hänelle tänne. Sirrion ei meinannut nahoissaan pysyä ja Dany oli sitä mieltä että minä en tahdo tuohon urpoon koskea edes tosi pitkällä tikulla :D Lähdettiin siitä sitten heti lenkille koska se on minusta kaikkein paras tapa tutustuttaa vieraat koirat toisiinsa ja Sirrion kuitenkin haluaa kävellessä haistella yms. eli sillä on muutakin mietittävää kuin NAINEN!!! Toinen tiukasti toisessa kädessä ja toinen toisessa lähdin kävelemään, aluksi molemmat oli vähän että 'äh en taho' mutta sitten tyytyivät jolkottamaan vierelläni kun ei muuta mahdollisuutta annettu. Kun Sirrion oli vähän rauhoittunut eikä Danysta enää tuntunut siltä että se aiotaan jyrätä annoin tyypeille hiljakseen lisää hihnaa ja hyvin pian molemmat käveli sulassa sovussa kuin olisivat kauemminkin tunteneet :) Kun tultiin takaisin pihaan laskin parin irti ja vaikka Sirrion vähän alkoi taas kiihtyä Dany ei enää jännittänyt sitä kuten aluksi ja Sirrionkin totteli paremmin käskyä tulla pois jos minusta näytti että Dany ei enää tykkää. Leikkivätkin siinä sitten tovin ihan hienosti :) Mentiin sisälle ja Sirrionista oli kauhean jännää kun NAINEN!!! tuli meille ihan sisään :D Danysta oli jännää se että minulla oli eteisessä pinossa avaamattomat koiranruokasäkit... Neiti katseli niitä siihen malliin (ja saattaa olla että kerran kävin sen nostamassa alas säkkikasan päältä keikkumasta) että säkit lähti sitten jonnekin ihan muualle säilytykseen.

Ensimmäiset muutamat tunnit Sirriä piti vahtia aika tarkkaan kun se halusi vaan roikkua Danyn turkissa, pestä sen korvia, flirttailla ja ties mitä typeryyksiä nyt nuori mies voi keksiä yrittäessään hurmata NAISEN!!! mutta onneksi lopulta meno rauhoittui ja kaverukset ovat nyt ihan hyvässä sovussa. Välillä Sirrion edelleen innostuu vähän liikaa ja yrittää esim. tunkea kieltään Danyn aivoihin korvien kautta mutta Dany osaa muistuttaa sitä aiheesta itsekin, hampaat napsahtaa salamannopeasti ja ääreistarkasti jos jätkä meinaa käydä liian kiihkeäksi :D Ja onneksi Sirrion on kaikesta huolimatta ihan fiksu mies ja varmasti rauhoittuu vielä lisää huomatessaan ettei kaveri ole menossa minnekään. Ja esim. yön pari nukkui selät vastakkain sohvalla ❤ joten osaa Sirrion jo nyt olla nätistikin. On siis tosi hyvä fiilis Danysta ja vaikea kuvitella että noille kahdelle ainakaan mitään riitoja tulisi, toivottavasti ei mitään muitakaan mutkia ilmene tässä yhteiselon alkutaipaleella.

Yhteiskuvia tulee kunhan saan ne ulos kamerasta, ovat vähän hassu pari kun vaikka säkäkorkeudessa ei ole ihan kauhean suurta eroa on Sirrion varmaan yhtä leveä kuin kolme Danya rinnakkain... Dany on tarpeettoman hoikassa kunnossa mutta onhan nuo myös rakenteeltaan kovin erilaiset. Ei taida sopia mitkään vanhoista valjaistani yms. Danylle kun se on niin rintava mutta hoikka, täytyy siis hankkia neidille ihan omat vermeet jossain vaiheessa. Ja koirakamamäärä senkun lisääntyy mutta en silti raaski myydä vanhoja pois kun ei sitä tiedä mitä kaikkea tulee joskus vielä tarvitsemaan xD


4 kommenttia:

  1. Moikka!

    Ihana kun kirjoitit heti blogiisi, tuli aivan ihana mieli kun luin tämän. Arvaa jännäsinkö täällä miten teillä sujuu. Olen todella onnellinen että olet tyytyväinen koiraan ja teidän yhteiselo on alkanut siellä hyvin. Ihana nimi muuten! Joko tottelee sitä? ;D Nyt vaan massaa tytölle ja selvittämään lähteekö teidän metsäneläinten perään! Kaikkea hyvää teille ja jään innolla odottamaan seuraavaa blogi postausta! Rakkautta ja rapsutuksia (ex) Pimulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännitti kuule minuakin :D Ei Dany sentään vielä ihan osaa uutta nimeään ja muutenkin meillä on ehkä vähän eri käskysanat tai se on vaan olevinaan ovela ja kokeilee tarvitseeko totella kun välillä neiti vaan katselee pää kallellaan että mitähän tuoki tuossa höpöttää :D Mutta on ihanaa että luoksetulo toimii erinomaisesti ja eiköhän se yhteinen sävel löydy muidenkin juttujen kohdalla pikapuoliin, fiksu tyttö kun tuntuu olevan :)

      Poista
  2. Minä en tiedä, olisiko minusta ottamaan kodinvaihtajaa - epäilen nimittäin omia taitojani, jos kohdalle sattuu haasteellinen yksilö. Ihanaa, että teille on käynyt iloisesti. Minä itse odottelen, josko me saisimme täytettä perheeseemme kevään aikana koiranpennusta. Tämä muiden koirablogien lukeminen on tässä odotellessa tällaista terapeuttista (ja kuumetta nostavaa). Onnea haukkujen yhteiselle taipaleelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ellei satu löytämään ihan oikeasti ongelmatonta kodinvaihtajaa niin kyllä pentu on helpompi valinta. Jos vaikkapa (myös kodinvaihtajana minulle tullut) Max olisi ollut ensimmäinen koirani niin ei varmaan ikinä olisi tullut yhtään piskiä enää ikinä xD Ensimmäinen vuosi sen kanssa oli ihan hullun hommaa näin jälkikäteen ajateltuna mutta hyvä koira Maxistakin kehkeytyi vaikka se vaatikin aika paljon työtä. Mutta pitää tuntea omat rajansa mitä tahansa koiraa hankkiessa, vaikka minua ei haittaa jos koiralla on joitain käytöshäiriöitä niin en ottaisi esim. mitään kovin aggressiivista yksilöä, ei ole mun juttuni ollenkaan.

      Poista