perjantai 24. helmikuuta 2017

Hulja taistelu


Tiedättehän kun nartun juoksujen aikaan urokset voi alkaa tapella? Nyt on aiheesta ihan videomateriaalia ;) 



Viikko eristämistä takana, ei varmaan kauaa enää edessä... hyvä ainakin uskotella itselle niin :D

Hyvää tässä on se että koirat on sopeutuneet tilanteeseen hienosti, Danya ei tunnu haittaavan että se asustelee täällä ikäänkuin yksinään ja Hauru ei ole ainakaan toistaiseksi reagoinut Danyn juoksuihin omissa tiloissaan syömättömyydellä tai muulla sellaisella. Sirrion puolestaan majailee nyt basenjilassa tuossa parin metrin päässä missä käyn sitä hoitamassa ja viihdyttämässä. Paikka on sille entuudestaan hyvin tuttu ja se on niin tasapaksu tyyppi muutenkin ettei stressaannu varmaan mistään. Tosin välillä se ulvoo mutta en usko että sekään johtuu varsinaisesti koti-ikävästä vaan siitä kun Danyn luo pitäisi päästä ja sehän on vallan ymmärrettävää. Ensin hommataan toiselle tyttöystävä ja sitten pistetään jätkä asumaan muualle juuri kun homma muutuisi oikeasti mielenkiintoiseksi ;)

Sirrion on kyllä niin ihana ja hyväluontoinen jätkä. Minusta Sirri leikkii ja on muutenkin basupennun kanssa tosi nätisti, vielä ensimmäinen kerta kun se on tekemisissä pikkupentujen kanssa sitten omien pentuaikojensa. Aluksi Sirriä vähän ihmetytti että miten tuon kanssa ollaan ja toimitaan mutta äkkiä se tajusi että ipanalle pitää antaa "vähän" tasoitusta. Sirri on fiksu ja onhan sillä ollut erinomainen esimerkki kun Rohan oli aina niin valtavan hyvä pentujen kanssa. Jos tänne tulee Sirrionin elinaikana vielä pieni pilkullinen poitsu niin Sirrionista tulee varmasti hyvä isoveli :) Pennun lisäksi talouden vanhempi kissa Pii on aivan ihastunut Sirriin. Kun menen aamulla ruokkimaan Sirriä Pii löytyy nukkumasta sen viekusta, ne pussailee toisiaan puolin ja toisin, Pii leikkii Sirrionin hännällä mm. samalla kun Sirri syö luuta sohvalla ja vaikka mitä kaksikko puuhailee yhdessä. Välillä Sirrion innostuu vähän liikaa jolloin Pii muistuttaa sitä huulesta puremalla että (näilläkin) kokoeroa on aikamoisesti eikä siksi saa olla liian raisu. Sirrion ottaa palautteen vastaan aina tosi hyvin, ei hermostu tms. vaan ymmärtää vain rauhoittaa hieman käyttäytymistään. Tykkään niin kovasti siitä että Sirrion on osoittautunut yhtä sosiaaliseksi kuin Rohankin oli eikä tarvitse koskaan pelätä että se aiheettomasti tekisi kenellekään mitään. Ja kuitenkin molemmista pilkuista tarvittaessa on löytynyt se toinenkin puoli ja omaa väkeä puolustetaan jos tarvetta on.

Vaikka hyvin on mennytkin niin toivon silti että juoksut olisi pian ohi, erityisesti koska en tykkää ollenkaan että Sirrion ei ole kotona - siitä huolimatta että tavallaan se kuitenkin on. Ja vaikka tykkäänkin koirien kanssa liikkumisesta alkaa olla jo vähän liikaa meikäläisellekin kun jokainen piski pitää lenkittää erikseen ja kaikki muutkin asiat kestää kauemmin kun pitää jokaisen asuintiloissa käydä erikseen tyyppejä hoitamassa ja viihdyttämässä. Vaikka nyt on taas ollut sellaisiakin päiviä tässä kun ei olla voitu käydä kuin varovasti korttelin ympäri käpsyttelemässä kun on niin saamarin liukasta eikä koirat (etenkään nuo pilkulliset, Hauru on matalampi, leveämpi ja rauhallisempi niin sillä menee paremmin) pysy pystyssä. En halua ottaa mitään riskejä koirien loukkaantumisen suhteen vaikka koirista sitten näkeekin että liikunnan puute ei tee hyvää niiden sielulle. Eikä se kyllä oikein sovi hihnan tälle päällekään.

Lis. jos poikiin on uskominen Danyn parhaat päivät on olleet n. maanantaista 27.2 alkaen mikä aikalailla oliskin se normi


torstai 16. helmikuuta 2017

No hemmetti



...Danylla alkoi vissiin juoksut :/ Sillä on myyjän mukaan ollut edelliset, sen ensimmäiset juoksut 8.11 - 6.12 eli kuvittelin että meillä on useampi kuukausi aikaa ennenkuin joudutaan tämän asian eteen mutta ei sitten. Dany on ollutkin hieman kiinnostuneempi peräpäästään kuin mitä ihan aluksi mutta kun en tuota koiraa niin hyvin tunne ja kun tosiaan juoksut pitäisi juuri olla olleet niin enpä tajunnut tätä epäillä, Sirrionin käytöksestä ei oikein ole voinut epäillä senkään vertaa. Se on tavallaan niin fiksu kuitenkin. Ja onhan Sirri on ollut paljon "tekemisissä" treeneissä juoksuisten ja tärppipäiväistenkin narttujen kanssa että kai herra on sitten jo oppinut milloin kannattaa oikeasti innostua ja milloin ei vaikka onkin vielä aika nuori poika. Tai sitten pahimmissa kuvitelmissani niillä on jo ollut joku salarakkaushetki keskenään pihalla ja meillä on kohta täällä jotain pilkullisia rakkauslapsia ainakin 15 kappaletta :p Mutta joo ehkei kuitenkaan mahdollista kun tänään vasta neiti alkoi tiputella ja saavat nyt sitten pysytellä visusti erossa toisistaan. Tällä taitaa selittyä se karvanlähtökin mistä juuri ehdin valittaa.


keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Ulkonäköään älykkäämmät






Niin tämä olisi nyt se luvattu turkkivalitus ;D Vaikkakin Danyn varsinainen turkinhoito ei ole onneksi osoittautunut kovin haastavaksi hommaksi. Metsälenkkien jälkeen sen pöksyvillat on hyvä käydä läpi koska turkkiin tarttuu tikkuja mutta ei se ole iso vaiva ja sitten olen kammannut neidin läpi noin viikon välein mikä tuntuu riittävän vallan hyvin pitämään neidin takuttomana. Ja Danyn kampaaminen on tosi nopea homma verrattuna Maxin turkkiin joka piti käydä huolella läpi jakaus jakaukselta... Danyn senkus vetäisee läpi ja sen verta katsoo että kainalotkin tulee oikeasti kammattua ja siinäpä se. Lisäksi olen lyhentänyt siltä (tassu)karvoja ja pessyt sen pari kertaa mutta nekin on ollut nopeita ja helppoja juttuja verrattuna Maxiin - onhan Danylla huomattavasti vähemmän karvaa ja lisäksi se antaa tosi nätisti tehdä kaikki hoitotoimenpiteet mitä ei ihan aina Makkarasta voinut sanoa. Iisi piisi.

Mutta herran jestas tuota karvanlähtöä o.O Kaikissa vaatteissani on pitkiä vaaleita karvoja, huonekalut on kuorrutettu samalla tavaralla ja lattioilla pyörii Danyn villakoirajälkeläisiä jos imurointiväli venähtää... Luulisi eläinperheessä kasvaneena tottuneen irtokarvoihin mutta vaikken ole muuten mikään siisteysfriikki todellakaan niin jostain syystä ne karvat ärsyttää aika paljon. Dany onkin saanut tutustua Furminaattoriin usein ja hartaudella mutta vaikka kuinka sitä karvaa nyhtää niin loppua ei näy. Voisikohan toivoa että tämä on joku karvanlähtöaika eikä normaali tila... Vaan eipä tuo karvanlähtö silti mikään deal-breaker ole vaikka se ärsyttääkin, tulihan minulle toinen dallukin vaikka Rohanista lähti ihan tuhottomasti karvaa myös ja se on jossain määrin dalluille tyypillistä. Sirrionista ei kylläkään lähde karvaa mitenkään erityisen paljon mutta enpä minä sitä tiennyt silloin pentua hommatessani.

Noin muutoin Dany edelleen hurmaa ystävällisellä luonteellaan. Hoidin omistajansa reissun ajan yhtä Sirrionin tässä lähistöllä asuvaa "tyttöystävää", pikkuista ja hyvin iäkästä villakoiraa, ja Dany sai kulkea mukana koska vaikka yksinolot on menneet todella hyvin viimeaikoina en halunnut ottaa riskiä että rutiineista poikkeava, usein toistuva yksinjättäminen tekisi hallaa hyvin sujuneelle koulutukselle. Dany oli niin hieno, heti ensimmäisellä kerralla kun mentiin viemään villismummoa lenkille Dany käyttäytyi tosi hyvin ja rauhallisesti vieraassa talossa, oli äärimmäisen kiltti ja kohtelias pikkuruista villistä kohtaan kaikissa tilanteissa eikä muutenkaan mitään ongelmia. Ja blogissa aiemminkin vieraillutta Nuppua tavatessa (Sirrillähän näitä tyttöystäviä riittää :D ) kun Nuppu ja Sirrion olivat innoissaan jälleennäkemisestä ja halusivat aluksi leikkiä vain keskenään niin kiltisti Dany vetäytyi syrjempään, voi toista :( Välillä se oli vähän että "niin mäkin voisin leikkiä...?" mutta nämä kaksi pöljäkettä oli vaan että "sori et kuulu tähän klikkiin" niin ei Dany sitten väkisin tunkenut siihen väliin. Sitten kun Sirrion hieman rauhoittui ja alkoi kiinnostua enemmän haistelusta ja muusta sellaisesta niin Nuppu huomasi että Dany onkin kivempaa seuraa ja Danykin pääsi lopulta vähän leikkimään. Ja hienosti tytötkin tuntuivat tulevan juttuun vaikka Nuppu onkin aika raju ja äänekäs leikeissään ja sellainen tuntuu vähän jännittävän Danya alkuun. Tutustuttuaan hieman Dany kyllä tykkää hyvinkin rajuista leikeistä eikä taatusti jää pekkaa pahemmaksi ;)


Niin hyvännäköinen pariskunta ❤ 

Eilen koetettiin ottaa ystävänpäiväkuvakin, harmi vain että Sirrionin ja meikäläisen näkemykset ei ihan tahtoneet kohdata :D Mutta saatiinpa lopulta edes jonkinlainen halauskuva aikaiseksi. Danyllekin koetin opettaa Sirrionin halaamista mutta toistaiseksi siitä ei ole tullut yhtään mitään kun Sirrion on sen verran korkeampi että Danyn on vaikea saada järkevästi tassuaan sen kaulan ympärille ja  lisäksi neidillä on vähän vaikeuksia ymmärtää että joo haluan sun nojailevan Sirriin mutta tarkoitus ei silti ole alkaa painimaan... xD


keskiviikko 1. helmikuuta 2017

the house always wins





Joskus 7-8 kuukauden iässä Sirrioninin kanssa väännettiin oikein urakalla aiheesta kuinka kauas sopii juosta irtiollessa. Sen jälkeen herra on suht hyvin pysynyt näköpiirissäni ja herran irtilenkitys on sujunut suhteellisen kivuttomasti vaikka taito onkin vaatinut koko ajan jonkin verran ylläpitoa toimiakseen. Danyn tulo kuitenkin sysäsi Sirrionin tämän osalta hetkellisesti ihan lähtöpisteeseen... tai oikeastaan tilanne oli vielä sitäkin huonompi. Jätkä saattoi ihan surutta kadota jonnekin horisonttiin ja siinä missä nuorempana se kuitenkin aina tuli luokse huudettaessa (vaikka sitten vapautuksen saatuaan pyrkikin sinkoamaan takaisin huitsin nevadaan) niin nyt Sirri tuntui olevan sitä mieltä että siinähän huutelet, et sä mulle kuitenkaan mitään voi. Tässä herralle tapahtui vain pikkuinen laskuvirhe, Sirrion ei ottanut huomioon ettei ole mitään lakia että korvattomia koiria tarvisi laskea irti hihnasta ollenkaan - asiahan on vallan päinvastoin. Joten Sirrionin oikeudet vapaana liikkumiseen pienenivät huomattavasti - se pääsi juoksemaan vain ihan umpikorvessa ja sielläkin joutui heti takaisin hihnaan jos korvat oli vain koristeena. Hieman urpo olo tuli kun pennusta asti suht huolella koulutettu, pk- oikeudellinen seurakoira oli hihnassa ja minulla viikon ollut metsästyskoira painatteli suunnilleen joka paikassa vapaana mutta minkäs teet :D

Ilmeisesti urpo olo tuli Sirrionillekin koska muutaman päivän hihnalenkkeilyn jälkeen herra alkoi kummasti ymmärtää pysyä järjellisen matkan päässä minusta, pysähtyi aina automaattisesti odottamaan mm. mutkaisella metsätiellä (mutkan taakse kun ei näe) ja tuli luokse välittömästi kutsuttaessa. Kappas vaan, osaat sittenkin käyttäytyä :p Kun se nyt vain on niin että minä haluan tietää missä koirani liikkuvat ja mitä ne tekevät vaikkei me juuri koskaan kehenkään metsälenkeillä törmätäkään ja vaikka tiedänkin ettei Sirrion mitään tuhmuuksia tee, se vain tykkäisi juosta vähän isompaa lenkkiä. Sirri kun on kuitenkin niin kiltti poika että tässä yhtenä päivänä hyvin poikkeuksellisesti kohdattiin kissan ulkoiluttajia metsässä enkä minä huomannut heitä ennenkuin Sirrion ilmoitti että tuolla on ihmisiä ja tuli luokse - mistä tajusin sitten pyytää lähistöllä omiaan puuhailleen Danynkin luokse. Hienot koirat ❤

Jos Sirrionista on tyhmää ettei saa kiitää kilometrin päässä niin Danysta meidän ruokailuun liittyvät rituaalit on tyhmiä ja totaalisen tarpeettomia. Koirani saa sinkkiä purkista ja se pillerin laittaminen kurkkuun on tyhmää. Ja varmaan sen voisikin laittaa vaikka ruoan sekaan tai Danylle antaa ihan sellaisenaankin, on se sen verran ahne, mutta noin se menee minulle jotenkin helpoiten ja tiedän että se on varmasti syöty eikä pudotettu mihinkään tms. Dany on kuitenkin oppinut menemään itse lääkekaapin eteen Sirrin viereen istumaan ja odottamaan omaa tablettiaan vaikka ilme onkin samalla aina sellainen että yyh tää on kauheeta rääkkäystä... Mutta ehkä vielä kauheampaa on ruokahuppu! Siis kun se ahdistaa ja kutittaa ja on kauhea ja liian tiukka ja ruma ja ällö ja ei vaan voi kestää... Mutta minä en kestä ruokakipossa uivia korvia, varsinkin silloin kun ruokalistalla on esim. kalaa, öljyjä tai jotain mutta ällöä ja sitten tää yks uittaa niitä korviaan siellä ja sen jälkeen haluaa tulla syliin.... joo ei. Mutta tuonkin eläinrääkkäysvälineen Dany on vastentahtoisesti hyväksynyt eikä aloita syömistä jos huppu ei ole päässä :D

Luulin kuitenkin että kaikista pahin rasti olisi hampaiden peseminen. En muista minkä vuoksi minun piti jotain katsoa Danyn suuhun kun se oli vasta tullut meille ja siitä ei tahtonut tulla yhtään mitään, Dany ei siis yhtään tykännyt. Ajattelin että pitää alkaa harjoitella hampaiden tarkistamista (jos vaikka kävisi parissa mätsärissä kesällä mikäli neiti oppii esiintymään nätisti...) mutta kun on ollut kaikkea muutakin harjoiteltavaa ja uutta niin se vaan aina jäi myöhäisemmälle. Ei nyt muutamassa viikossa kuitenkaan ihan kaikkea voi eikä kannatakaan... Sitten vihdoin ja viimein muistin ostaa Danylle oman hammasharjan ja ajattelin että pitää varmaan aloittaa tosi hitaasti mutta neitihän oli ihan pro hommassa :D Voisi ajatella että siltä on harjattu hampaita ennenkin kun se oli niin kiltisti vaikka halusikin vähän järsiä harjaa koska kananmakuinen hammastahna on hyvää. Niinhän se on. Tai siis en ole kyllä itse kokeillut mutta kaikki mun koirani on himoinneet sitä tahnatuubia niin pakko uskoa niitä. Muutenkin saan nyt katsoa hampaita ja mitä vain haluan eikä haittaa yhtään. Onhan se ymärrettävää että hämmentävässä tilanteessa ei halua että käydään turhan tuttavallisiksi :)

Onneksi pillereitä ja korvasuojia lukuunottamatta kaikki muu Danyn uudessa elämässä tuntuu olevan ihan kivaa. Painoakin on tullut lisää pari kiloa sitten meille saapumisen, tosi hyvä ja kummasti tuo pieni lisäys jo vaikuttaa siihen ettei Danyn silittäminen ole enää samalla anatomian oppitunti, ja yksinolot on sujuneet nyt jo useampaan otteeseen kokonaan lattiatasolla tai no oikeastaan sohvalla nukkuen mutta neiti ei siis enää hypi edes keittiön pöydälle saati sitten hyllyille ja ties minne :D


En tykkää, t. Dany 

Dany ei ensin oikein tajunnut mutta kyllä se siitä ;)