perjantai 24. helmikuuta 2017

Hulja taistelu


Tiedättehän kun nartun juoksujen aikaan urokset voi alkaa tapella? Nyt on aiheesta ihan videomateriaalia ;) 



Viikko eristämistä takana, ei varmaan kauaa enää edessä... hyvä ainakin uskotella itselle niin :D

Hyvää tässä on se että koirat on sopeutuneet tilanteeseen hienosti, Danya ei tunnu haittaavan että se asustelee täällä ikäänkuin yksinään ja Hauru ei ole ainakaan toistaiseksi reagoinut Danyn juoksuihin omissa tiloissaan syömättömyydellä tai muulla sellaisella. Sirrion puolestaan majailee nyt basenjilassa tuossa parin metrin päässä missä käyn sitä hoitamassa ja viihdyttämässä. Paikka on sille entuudestaan hyvin tuttu ja se on niin tasapaksu tyyppi muutenkin ettei stressaannu varmaan mistään. Tosin välillä se ulvoo mutta en usko että sekään johtuu varsinaisesti koti-ikävästä vaan siitä kun Danyn luo pitäisi päästä ja sehän on vallan ymmärrettävää. Ensin hommataan toiselle tyttöystävä ja sitten pistetään jätkä asumaan muualle juuri kun homma muutuisi oikeasti mielenkiintoiseksi ;)

Sirrion on kyllä niin ihana ja hyväluontoinen jätkä. Minusta Sirri leikkii ja on muutenkin basupennun kanssa tosi nätisti, vielä ensimmäinen kerta kun se on tekemisissä pikkupentujen kanssa sitten omien pentuaikojensa. Aluksi Sirriä vähän ihmetytti että miten tuon kanssa ollaan ja toimitaan mutta äkkiä se tajusi että ipanalle pitää antaa "vähän" tasoitusta. Sirri on fiksu ja onhan sillä ollut erinomainen esimerkki kun Rohan oli aina niin valtavan hyvä pentujen kanssa. Jos tänne tulee Sirrionin elinaikana vielä pieni pilkullinen poitsu niin Sirrionista tulee varmasti hyvä isoveli :) Pennun lisäksi talouden vanhempi kissa Pii on aivan ihastunut Sirriin. Kun menen aamulla ruokkimaan Sirriä Pii löytyy nukkumasta sen viekusta, ne pussailee toisiaan puolin ja toisin, Pii leikkii Sirrionin hännällä mm. samalla kun Sirri syö luuta sohvalla ja vaikka mitä kaksikko puuhailee yhdessä. Välillä Sirrion innostuu vähän liikaa jolloin Pii muistuttaa sitä huulesta puremalla että (näilläkin) kokoeroa on aikamoisesti eikä siksi saa olla liian raisu. Sirrion ottaa palautteen vastaan aina tosi hyvin, ei hermostu tms. vaan ymmärtää vain rauhoittaa hieman käyttäytymistään. Tykkään niin kovasti siitä että Sirrion on osoittautunut yhtä sosiaaliseksi kuin Rohankin oli eikä tarvitse koskaan pelätä että se aiheettomasti tekisi kenellekään mitään. Ja kuitenkin molemmista pilkuista tarvittaessa on löytynyt se toinenkin puoli ja omaa väkeä puolustetaan jos tarvetta on.

Vaikka hyvin on mennytkin niin toivon silti että juoksut olisi pian ohi, erityisesti koska en tykkää ollenkaan että Sirrion ei ole kotona - siitä huolimatta että tavallaan se kuitenkin on. Ja vaikka tykkäänkin koirien kanssa liikkumisesta alkaa olla jo vähän liikaa meikäläisellekin kun jokainen piski pitää lenkittää erikseen ja kaikki muutkin asiat kestää kauemmin kun pitää jokaisen asuintiloissa käydä erikseen tyyppejä hoitamassa ja viihdyttämässä. Vaikka nyt on taas ollut sellaisiakin päiviä tässä kun ei olla voitu käydä kuin varovasti korttelin ympäri käpsyttelemässä kun on niin saamarin liukasta eikä koirat (etenkään nuo pilkulliset, Hauru on matalampi, leveämpi ja rauhallisempi niin sillä menee paremmin) pysy pystyssä. En halua ottaa mitään riskejä koirien loukkaantumisen suhteen vaikka koirista sitten näkeekin että liikunnan puute ei tee hyvää niiden sielulle. Eikä se kyllä oikein sovi hihnan tälle päällekään.

Lis. jos poikiin on uskominen Danyn parhaat päivät on olleet n. maanantaista 27.2 alkaen mikä aikalailla oliskin se normi


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti