torstai 16. maaliskuuta 2017

Lajimääritys pielessä

Metsässä on sulia kohtia :)


Olen luullut että Dany on apina ja siksi tuollainen joka paikkaan kiipeilijä ja loikkija mutta ilmeisesti olen ollut väärässä. Meillä on alkanut löytyä kummallisia kekoja mm. koirannappulaa vähän sieltä sun täältä. Menen petaamaan koirien sängyn niin siellä lakanoiden välissä onkin kourallinen napuja, sohvatyynyn alta löytyy vähän lisää napuja ja luu, yksi luu on myös piilotettu patterin taakse... ja varmasti on paljon kätköjä jotka ei ole vielä löytyneet :D Dany onkin kenties orava! Nehän ovat myös hyviä kiipeämään, hyvin ketteriä ja piilottavat ruokaa talven varalle. xD Onneksi neiti taitaa olla sen verran ahne ettei toivottavasti ole piilottanut mitään kunnon lihoja tms. minnekään missä ne hiljalleen alkaa elää omaa elämäänsä... Jos sellaisia löytyy pitää alkaa vissiin vahtaamaan tarkemmin että se syö ruokansa eikä jemmaa sitä mihinkään.

Punnitsin porukan pari päivää sitten, 2/3 osasin arvata oikein. Se on kai ihan hyvä kun yli puolet kuitenkin. Sirrion painaa nyt 35 kiloa, kuten ajattelinkin, mikä on sille minusta oikein sopiva paino. Danyn arvelin painavan max. 25 kiloa, totuus oli 23 ja sekin on ehkä ok... mutta nyt ei kyllä tartteisi ainakaan lihoa yhtään enempää. Lihasta jos tulee lisää niin sitten paino toki saa nousta mutta muuten mennään kohta jo liian tukevan puolelle. En ole vielä oikein löytänyt niitä ihan täydellisiä ruokamääriä neidille kun aluksi se sai aika reippaita annoksia kun tarkoituskin oli lihottaa sitä ja nyt sitten olen pudotellut ruoan määrää (ja vissiin Dany on itsekin huomannut että annoksissa on vähän ollut ylimääräistä kun kerta osa ruoasta maltetaan piilottaa pitkin kämppää) ja koettanut löytää sitä oikeaa annostusta. Hauru sitten taas... no siis sehän on lihava. Tiedän. Haurulle hyvä paino olisi sellainen 20 kiloa tai vähän päälle niin herrapa painoi 25 kiloa... Hauru on jo pitkään saanut ihan minimini annoksia ja liikuntaakin pitäisi olla ihan riittämiin vaikka se liikkuukin vähemmän kuin nuo isot (Isot :D Danykin painaa vähemmän kuin Hauru :D ). Mutta kun ei se vaan laihdu, pikemminkin päinvastoin tuntuu :/ Kuitenkin ruoasta pitäisi saada riittävä määrä ravintoaineita mitä tarvii elämiseen kun ei kai se voi ihan vaan vedellä ja vitamiinipillereillä elää... Pitäisi varmaan ostaa sille jotain superlaihaa senioriruokaa mutta en nyt tiedä onko sekään sitten hyvä syödä jotain ihan hiilariviljamössöä. Mutta ei kai se ole hyvä olla pläskikään.

Sekään ei ollut hyvä kun meidän ovikellomatosta loppui patterit ihan yks kaks ilman varoitusta. En edes tiennyt varmuudella onko se hajonnut oikeasti vai vaan patterit loppu, siihen kun ei mene mikään perussormipatteri niin eihän meillä tietty ollut valmiina varapatteria millä olisi voinut testata. Tuo matto on kuitenkin ostettu muutamalla eurolla ja tarkoitettu sisätiloihin mutta makaa meillä kuistin portailla sateen, lumen ja muutenkin säiden armoilla eli on jo nyt parivuotiaana ylittänyt huomattavasti ennustetun elinikänsä... Piti taas palata takaisin vanhoihin huonoihin ovenkyttäys-aikoihin, koirat kun eivät osaa ilmoittaa itse esim. haukkumalla haluavansa sisälle kun ovat tottuneet tuohon kelloon. Onneksi aika äkkiä kuitenkin saatiin uudet patterit ja matto alkoi taas kiltisti toimia. Jos tuo jossain vaiheessa hajoaa oikeasti niin pitää ehdottomasti viritellä siihen joku toinen liikkeentunnistin systeemi tilalle (noita samoja mattoja ei enää myydä), eihän tuollain voi elää ;D







3 kommenttia:

  1. Ei nämä sinun täplikkäät kyllä lihavilta näytä. Sutjakkaita ja sopusuhtaisia minun silmääni. Ei kannata liikaa vaakaa tuijottaa. :) Hauska idea tuollainen ovikellomatto. En ole aiemmin moisesta kuullut. :D Meillä kyllä vahditaan, milloin pikkuherra malttaa tulla sisälle. Tosin sitä pitää vahtia muistakin syistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Ei nuo pilkut olekaan ongelma, Danylle pitää vain löytää se ruokamäärä millä se ei enempää liho eikä sitten taas laihdukaan. Mutta Hauru... jestas sentään. Mä tykkään käyttää vaakaa apuna koska silmä tottuu niin pientä lihomista ei välttämättä heti havaitse, vaaka on puoleeton, ja karvaisista koirista on joskus vähän vaikea tietää miltä ne näyttää siellä karvansa alla. Danylla ei ole ollenkaan niin paksu turkki mitä Haurulla ja silti ei siitä minusta katsomalla huomannut miten laiha se oli silloin kun se mulle tuli, kopeloimalla toki huomasi heti. Haurulla on niin älyttömän paksu pohjavilla että sen kanssa on vielä hankalampaa kun ei tahdo päästä siihen koiraan käsiksi kun turkkia vaan pukkaa vaikka kuinka koitat päästä ihoon käsiksi :D

      Poista
    2. Se on kyllä totta, että silmä tottuu, eikä havaitse pieniä muutoksia. Tietäähän sen jo omaltakin kohdalta. Koirien kanssa minä oon aina yrittänyt luottaa kuitenkin silmään: välillä tarttee vain pysähtyä katsomaan. En tiedä, kuinka helppoa se tuollaisen tukkakoiran kanssa on - vähempikarvaisia oon tottunut kopeloimaan.

      Poista