torstai 27. huhtikuuta 2017

Kaksi on paljon enemmän kuin yksi



Käytiin vihdoin ostamassa Danylle omat valjaat, se olikin viimeisenä Danya koskevalla "pitää tehdä" listalla, nyt pitäisi olla kaikki kunnossa :) Valjasasioissa käännyttiin taas Koiraurheilu.fi liikkeen puoleen, siellä kun on useampaa merkkiä tarjolla ja ollaan aina saatu hyvää palvelua, niin nytkin. Kokeiltiin ensiksi Danylle Zero DC Faster valjasta koska niitä olen käyttänyt pojilla ja ne on hyviksi osoittautuneet vaikka hieman epäilin että Dany on sen verran eri mallinen ettei ne ehkä sille ole niin istuvat. Eikä ne ihan täydelliset sitten olleet vaikkei nyt ihan toivottomatkaan. Mietin etten ehkä halua sille lyhytvaljasta koska on helpompi saada ne valjastettua ns. samalle tasalle Sirrionin kanssa jos valjaiden kiinnityspiste ei ole kovin erilainen joten lopulta päädyttiin Non-Stopin Freemotion valjaaseen. Kun löytyi sopivan pieni koko niin valjas istuu vedossa tosi hyvin ja noissa on kivat säätöominaisuudet. (Ilman vetoa ne näyttää aika hassuilta Danyn päällä kun menevät ihan mutkalle yms. mutta niinhän noiden kanssa monesti on.) Sen mitä ollaan ehditty testailemaan Danykin tuntuu tykkäävän valjaistaan, se ei ollenkaan epäröi nojata niihin koko painollaan :)

Vetoliinatkin on pitänyt uusia kun Rohania ja Sirrionia en ehtinyt niin paljon juoksuttaa yhdessä, ennen kuin Roon piti spondarin vuoksi lopettaa vetohommat, että olisin tullut hankkineeksi kunnolliset kahden koiran liinat. En ole innostunut tekemään liinoja alusta asti itse mutta lähes kaikissa valmisliinoissa on aina se huono puoli että niiden joustot ei ole lähimainkaan riittävät niin voimakkaille koirille mitä dallu-uroksetkin ovat. Tähän saakka pääasiallisena liinana meillä on ollut tuolta samaisesta koiraurheilusta ostettu täysjoustava liina jossa ei tosiaan jousto lopu kesken ja varmasti riittäisi kahdellekin koiralle mutta kuten olen aiemminkin maininnut sen käyttö on hieman riskaabelia kun koiraa ei sitten todellakaan pysty yhtään fyysisesti kontrolloimaan. Dallut on olleet kilttejä poikia niin ei se ole haitannut ja kiltti Danykin on mutta kahden koiran (ja molemmat vielä aika nuoria ja siksi kuitenkin välillä tyhmyyksiä tekeviä) kanssa haluan turvallisemman ratkaisun. Ainakin toistaiseksi päädyin viritelmään jossa juoksuvyöstä lähtee reen eteen pienvaljakolle tarkoitettu jousto johon on kiinnitetty molemmille koirille omat lyhyet osittain joustavat vetoliinat. Tuo pääjousto on sopivan jäykkä niin että esim. lähtökiihdytys on sulava, sen verran lyhyt että pystyn tarttumaan siitä yli tarvittaessa ja koirilla on kuitenkin ihan omatkin joustot vaimentamassa nykäyksiä mikä tuntuu fiksummalta kuin että olisi vain yksi yhteinen jousto. Liinojen pituudetkin on aika hyvät meidän tarkoituksiin, koirat ei ole yhdessä sumpussa vaan voivat juosta hieman vapaammin silloin kun eivät vedä (esim. rauhallisilla pitkiksillä) mutta eivät silti ihan mahdottomia hallita. Kauhun tasapaino ja niin pois päin :D No en tiedä, ehkä monimutkaisempaa kuin olisi oikeasti tarve ja homma on vielä kokeiluasteella mutta tuntuu toimivan aikalailla ajatuksieni mukaan :) Aion silti pitää silmät auki parempien ratkaisujen varalta.

En myöskään tiedä pitäisikö tätä ääneen sanoa / julkisesti kirjoittaa.... mutta on tosi kivaa kun viimeinkin on kaksi vetokoiraa ❤ Tähän asti aina kun tämä tilanne on ollut käsillä vanhemmalla koiralla on ilmennyt joku terveysongelma minkä vuoksi vetäminen on täytynyt lopettaa. Mutta nämä on nyt molemmat nuoria niin kai näillä nyt on edessä vielä monta tervettä vuotta. Ja kunhan tulisi vielä vähän otollisemmat ilmat (ei sataisi lunta koko ajan ja edes vähän tiet kuivuisi) päästään kokeilemaan miltä meno tuntuu kun meikällä on renkaat alla :D Vaikka on tuo juokseminenkin aika siistiä kun edellä menee oma ihan melkein valjakko. Koska valjakko se on parivaljakkokin :D


Setteri metsälenkin jälkeen, kuraa ja karvoihin tarttuneita risuja riittää

Dalmatiankoira tasan saman lenkin jälkeen, vähän märkä ja vähän kurainen jos tarkkaan katsoo mutta... Ja Sirrion kolusi kaikki ojat yms. mitä Danykin että sellaisista eroista tässä ei ole kyse ;) 


sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Neiti Myrskysyntyinen



Dansku on vapautunut puvustaan, vaikka näissä kuvissa se vielä esiintyykin. Leikkaushaava on vieläkin vähän kökön näköinen sieltä auenneesta reunasta mutta on mielestäni kuitenkin kokonaan kiinni. Ja siihenhän kasvaa karvat päälle niin sama se jos arvesta jää vähän ruma.

Ensimmäiset kaksi päivää tikkien poiston jälkeen pilkulliset jaksoi vetää rallia melkein non-stoppina sisälläkin mutta sen jälkeen meno tasottui. Ulkona kakarat tietenkin painattelevat kuin keskenkasvuiset dalmatiankoira ja setteri mutta sisälle kun tullaan on ollut niin ihanaa kun koirat vaan makaa raatoina. Vaikka nousen ylös tekemään jotain niin korvakaan ei lotkahda kellään - aaah tätä rauhaa! Vaikka totta puhuen eniten niiden koomailu ilahduttaa sen puolesta että se kertoo niiden saavan riittävästi aktivointia kun ei tarvi ylimääräistä härvätä. Ja toki vaikka ne olisi kuinka sikeässä unessa niin ei tartte kuin vihjata ulosmenemisestä niin tyypit on kärppänä eteisessä kisaamassa siitä kuka ehtii ulos ovesta ensimmäisenä. Mutta näin sen pitää ollakin. Ruokakin on alkanut taas maistua normaaliin tapaan, vähän kyllä ihmettelisinkin jos ei nälkä tulisi kun neiti vetää päivittäin vähintään parin tunnin lenkit, pari tuntia riehumista Sirrionin (ja useimmiten basulapsi Eevelikin on menossa mukana) kanssa pihalla sillä aikaa kun haravoin tms. ja sitten vielä sen mitä neiti leikkii itsekseen.

Danyn rekisteröinti on myös valmistunut, tyttö on nyt virallisesti Daenerys. Mielenkiinnolla katsoin montako kaimaa neidille löytyy Koiranetistä, kuvittelisin meinaan että tuo nimi on aika suosittu, mutta yllärinä vain 10 koiralla oli Daenerys osana nimeä. Mutta määrä lienee nousussa. Vielä se selkeästi häviää Rockylle, joka siis oli Rohanin nimi alunperin mutta vaihdoin sen koska se on niin yleinen, kaveripiirinkin koirista löytyy useampia Rokeja. Rocky haulla tulee 1670 koiraa ja lempinimenä ja jos vielä otetaan huomioon eri kirjoitusasut se on varmasti vielä yleisempi :D Ei siis sillä että nimen harvinaisuus olisi erityisen tärkeää minulle (siinä tapauksessa Danyn nimikin olisi jotain ihan muuta) mutta on se silti kivempi jos ei nyt joka toinen kylän koira ole kaima. Ja sitten koirani on käytännössä Dani :D :D :D Ei nyt varsinaisesti loista harvinaisuudellaan ;) Ja kaikki aina luulee että se on uros koska Dani on pojan nimi :p








tiistai 18. huhtikuuta 2017

Ihana vapaus


En muistanut videoida alkuhepulointia vaikka piti niin tässä sitten riehumista siinä vaiheessa kun isoin into alkaa jo olla ohi ja kuumakin tuppaa tuolla jo tulemaan!


Danyn haava parantui hyvää vauhtia edellisen postauksen jälkeen ja neidin rauhassa pitäminen vaikeutui samaa tahtia. Meinasin jo vähän että otan itse tikit pois su-ma aikana että päästään siitäkin pahasta (pääsiäisen takia eläinlääkäriasema oli kiinni, tiedän mitä teen :D ja Dany antaa minun tehdä mitä vain protestoimatta niin ei sinänsä olisi mikään ongelma) mutta jossain tuossa la-su paikkeilla haava menikin yllättäen vähän oudon näköiseksi niin parempi odotella kiltisti tiistaille ja käydä näyttämässä sitä ihan ammattilaiselle. Tänään siis ajeltiin lekurille tarkastamaan tilannetta. Haava näytti kuulemma ihan suht OKlle muuten mutta on vähän auennut toisesta päädystä, ilmeisesti Danyn riekkumisyritysten vuoksi se on vähän päässyt repeämään tai jotain, mutta tikit otettiin kuitenkin pois ja neidillä on lupa elää normaalia elämää. Pidetään vain tuo haavapaita päällä vielä muutaman päivän ja suihkutellaan haavaa kunnes se on kokonaan umpeutunut (ei pitäisi kestää kauaa). Vähän ärsyttävää kun olen ollut tosi varovainen neidin kanssa mutta aika vaikeaahan se on kun tänäänkin kun postimies kävi tuomassa meille paketin pidin neitiä niskavilloista kiinni ja silti se hytkyi ja vetkuili ja riuhtoi kun kiva setä tuli meille kylään!!!! Huoh. Mutta enää ei tarvi siitä välittää :D En tiedä kuka meistä kaikista on iloisin :D

Ennen eläinlääkäriä käytiin Helsingissä asioilla. Danya ei kyllä stressaa mikään, Helsingin keskustan vilinässäkin se oli ihan oma itsensä. Vähän katseli alta kulmain sille rähjääviä koiria ja ihmetteli mielenkiinnolla rakennustyömaan touhuja mutta ei hermostu tai pelästy kyllä mistään :) Sitten kaikki ihmettelykin unohtui kun varis tuli hyppimään nenän eteen... Ihana tyyppi! (vaikka eiköhän se ole jo tullut selväksi)


keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Ei. Älä. Nyt loppuu. Istu. Rauhoitu. Ei hypi.



Viikon verran Danyn sairaslomaa takana, melkein toinen vielä edessä. Dany on muuten ihan kunnossa mutta ei syystä tai toisesta vieläkään syö ihan normaalisti, kuitenkin sen verran ruokaa uppoaa että ei liene syytä huolestua. Ehkä ruoka ei maistu sen vuoksi kun elämä on niin tympeää? Koska sitä se on molempien pilkullisten mielestä tällä hetkellä. Muutama päivä sitten osallistuin taas virtuaalijuoksukisaan ja Sirrion tietenkin matkassa mukana. Herra juoksi pääsääntöisesti tosi kivasti ja vetämättä vierelläni, tarkoitus kun oli tehdä oma ennätys ilman nelijalkaista apua. Sitten loppusprinttiin kiihdyttäessäni Sirrion vissiin innostui vauhdin "lisäämisestä" ja päätti juosta jalkoihini. Arvaahan sen mitä siitä seuraa, tuli otettua lähikontaktia maantien kanssa. Ja nilkka vähän venähti rytäkässä. Onneksi ei käynyt pahemmin ja jalka on jo muutamassa päivässä selkeästi parempi mutta ärsyttäähän se silti. Sirrionille on ihan varmasti opetettu että juoksevan ihmisen eteen EI tulla. Ikinä. Hemmetti. Eli liikunta koostuu tällä hetkellä pääasiallisesti rauhallisista kävelylenkeistä myös Sirrionin osalta ja herra saa syyttää siitä ihan itseään.

Vaan eihän pelkkä käveleminen tuolle kaksikolle riitä. Sirrionille sentään kelpaa mm. luut ja koulutustuokiot ajanvietteeksi ja se voi juosta irtikin vaikkei se oikein itsekseen "osaa", sepä oli yksi niistä syistä miksi halusin sille uuden kaverin niin pian. Danylle on ollut aika vaikeaa ellei mahdotonta keksiä vaihtoehtoista tekemistä kun ruoka ei kelpaa ja muutenkin kaikki mitä yritän sille ehdottaa on aikalailla evvk kun ei saa tehdä sitä mitä oikeasti haluaisi. Kakarathan siis haluaisi riehua keskenään sekä sisällä että ulkona, juosta ja hyppiä huonekaluilla, jahdata lintuja, vetää keppiä ja ties mitä ja minä kuljen perässä kieltämässä. Tikkien kanssa pitäisi kuitenkin olla varovainen vaikka olo olisi miten hyvä eikä Dany osaa leikkiä rauhallisesti niin neidin osalta täytyy kieltää oikeastaan kaikki kiva ettei se kiihtyisi ja Sirrionia sitten taas pitää kieltää yllyttämästä ja riehaannuttamasta Danya. Kivasti kaikilla on hermo kireällä, koirilla on liikaa energiaa eikä ne tietenkään tajua miksi emäntä on näin tyhmä ja itseäkin ärsyttää jatkuva koirien kieltäminen, Danyn vahtiminen ja porteilla rajoittaminen niinä hetkinä kun neitiä ei voi laskea ollenkaan silmistään kun se haluaa vain riehua ja hyppiä.

Onneksi ei ole enää hirveän montaa päivää että tikit saadaan pois ja sitten pari saa riehua yhdessä ihan niin paljon kuin huvittaa. Toivottavasti kukaan ei nyt enää loukkaannu ainakaan hetkeen eikä tartte huolehtia juoksuistakaan joiden vuoksi viimeksi laskettiin päiviä ja tuskailtiin... Jos saataisiin pidempi pätkä normiarkea vaihteeksi.


perjantai 7. huhtikuuta 2017

Sipu auttaa



Danyn parantuminen on lähtenyt käyntiin oikein hyvin. Ensimmäisen päivän ja osan yötä se pääasiallisesti nukkui ja hereillä ollessaan kitisi surkeasti. En usko että se oli niinkään kipeä vaan olo oli lähinnä huono nukutuksen jäljiltä ja ehkä voimakas kipulääkityskin sai pään sekaisin. Danyn lääkkeistä en varmuudella tiedä mutta Hauru ainakin sai jotain opiaatteja aikanaan kun se kastroitiin ja oli ihan jossain omissa sfääreissään sen viikon mitä se sitä käytti...

Leikkauksesta seuraava päiväkin meni tytöllä lähinnä nukkuessa mutta neiti oli kuitenkin jo innokkaampi käymään ulkona, syömään ja muutenkin oli enemmän "läsnä" ne pätkät mitä oli hereillä. Ja kitiseminen loppui kokonaan ja kipujakaan ei tunnu erityisemmin olevan paitsi joissain asennoissa tikit taitaa vähän kiristää. Haavapuku on toistaiseksi toiminut hyvin, Dany ei ole puvun kanssa juurikaan kiinnostunut haavasta mikä on hyvä koska pukuakaan ei saisi nuolla ettei se märkänä haudo haavaa. Silloin kun puku on auki Dany toki haluaisi nypeltää tikkejä mutta tuntuu hyväksyvän sen ettei haavaan pääse käsiksi puvun kanssa. Ainakin vielä, saa nähdä miten sitten jatkossa jos se alkaa kutista enemmän tms. parantuessaan.

Nyt kolmantena päivänä Dany ei enää ole halunnut vain nukkua, koetti että oltaisiin lähdetty lenkillekin :D Mutta koska täällä sataa ja haavakin on vielä niin tuore niin neiti saa vielä tyytyä ulkoilemaan tuossa pihalla. Huomisellekin on ehkä luvattu sadetta mutta sitten sunnuntaina tai maanantaina varmaan voidaan kävellä tuonne tielle vaikkei varsinaisesti lenkille mennäkään.

Leikkauksen takia Sirrionin alter ego veli ei-hento valkoruskeinen ilmaantui jälleen, Sirrionillahan on siis voimakas taipumus pyrkiä "hoitamaan" kipeitä ihmisiä ja eläimiä mutta herran metodit on vaan usein aika kyseenalaiset... Kun Sirri huomasi että Danylla on joku hätänä se koetti auttaa ystäväänsä mm. leputtamalla päätään Danyn päällä, kirputtamalla, Danya tassulla kuopimalla, nuolemalla, nylkyttämällä, leikkikutsuilla, haukkumalla jne. jne. Eli kaikki keinot kokeiltiin mitä vain tuli mieleen. Valitettavasti suurimmalle osalle noista hoitoyrityksistä tuli hyvin äkkiä loppu meikäläisen toimesta, en jotenkin oikein usko että esim. nylkyttäminen tai tassulla läpsiminen on se mitä Dany tuossa tilanteessa kaipasi... Lopulta Sirrion tyytyi rauhalliseen vierihoitoon koska sen sille sallin ja piti tunnollisesti seuraa Danylle koko ensimmäisen vuorokauden. Sipu on kyllä niin suloinen hoitoyritystensä kanssa vaikka onkin samalla ymmärtämätön pölvästi kun yrittää aina pahoinpidellä hoidokkinsa terveiksi. Tai ehkä sittenkin se yrittää mukiloida sairauden ulos potilaastaan! Niin se varmaan onkin. Kun Danylle seuraavana päivänä alkoi tulla hieman parempi olo Sirrionista se oli selvästi jo ihan parantunut ja on saanut suurimmaksi osaksi pärjäillä jatkossa omillaan :D


keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Sterilaatio

Heräämössä. 


Danyn sterkkaus tapahtui tänään aamulla. Leikkaus meni tosi hyvin, Dany nukahti nopeasti mikä on kuulemma tyypillistä rennoille koirille (ja Dany on yleensä sisätiloissa hyvin rauhallinen ja rento) ja parin tunnin kuluttua tultiin katsomaan jo hiljakseen heräilevää mutta vielä kovin tööt olevaa koiraa. Dany ei vielä oikein tuntunut tietävän missä ollaan ja mitä on tapahtunut mutta häntä heilui :) Myös Danyn napatyrä korjattiin leikkauksessa koska sehän hoituu hyvin siinä sivussa.

Nyt neiti nukkuu känniään pois tuossa mun jaloissa ja sitten koetetaan pitää tyttö rauhallisena seuraavat 10-14 päivää eli tikkien poistoon asti. Toivotaan että onnistuu, hoitajan kanssa mietittiin että pitää varmaan pitää se koko ajan jossain 10 cm lieassa ettei se pääse pomppimaan pöydille... ;) Mutta joo eiköhän me selvitä. Ostettiin Danskulle haavapukukin niin ei tarvi häpeäkauluria käyttää, eipä se tuohon leikkauksen hintaan enää paljoa lisää tuonut ja on tuo varmaan kätevämpi kuin itse tehdyt viritelmät. Sen kanssa Dany pystyy käymään hädilläänkin ja haavaan pääsee käsiksi nepparien avulla niin että ihan kokonaan pukua ei tarvi riisua esim. suihkutusten ajaksi mikä on tosi hyvä kun Dany inhoaa pukemista niin paljon. 

Koska on kevät on tietenkin ollut tosi kuraista niin päätin ajoittaa Danyn n. kuukausittaisen pesemisen leikkausta edeltävään päivään. Lääkäristäkin on varmaan kivempi käsitellä puhdasta koiraa ja ehkä se on vähän hygienisempää muutenkin jos tyyppi ei ole ihan rapainen... Alla siis muutamia kännyräpsyjä neidin puunaamisesta. Minusta ainakin on hauska katsella ennen ja jälkeen kuvia vaikka tällä kertaa muutos nyt ei ollut mitenkään kovin huikaisevan ihmeellinen.


Lähtötilanne

Ollaan opeteltu ammeessa pesemistä koska minusta se on ainakin pitkäkarvaisen koiran kanssa kätevin ja helpoin tapa saada koira oikeasti puhtaaksi. Danysta amme on jo pääpiirteittäin ihan OK mutta tarkoitus on että se kävisi ihan maate ja loikoilisi rennosti, siihen on vielä hieman matkaa. Harjoitukset on kuitenkin edenneet tosi hyvin ja jatkuvat taas heti kunhan neiti toipuu leikkauksestaan.

Saattoi se olla vähän likainen, kuva ei edes kerro koko totuutta...

Itseasiassa kylpyamme on paljon kivempi kuin sen jälkeinen suihkuttaminen... Suihkun voisi jättää kokonaan väliin kun varmasti se ammeessa olo riittää! t. Dany 

Neiti pestynä ja kuivana, seuraavaksi vähän saksitaan

Ja oikeasti just leikkasin sen tassut. Tassukarvat taitaa kasvaa nopeammin kuin muut kohdat :p 

Danya ei trimmaaminen stressaa

Tassut jotakuin valmiina. Ei niin hyvää työtä kuin oikealla trimmaajalla mutta välttää meille :)

Dany valmiina, paitsi nipsaisin vielä tuon töyhtön hännästä mitä en ollut huomannut ennen kuvaa :D Lyhensin sen koristekarvojakin aika reippaasti kun ne tuo niin paljon kuraa sisälle mutta tuon pään aion jättää ainakin toistaiseksi koskematta, se on niin söpö noin vaikka "oikeasti" kiharat kuuluisi tietenkin ajaa pois. Eläinlääkärissäkin kaikki kommentoivat kuinka hassunnäköinen pörröpää se on eli ymmärrän tämän niin että muutkin tykkää neidin luonnollisesta lookista ;)