keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Ei. Älä. Nyt loppuu. Istu. Rauhoitu. Ei hypi.



Viikon verran Danyn sairaslomaa takana, melkein toinen vielä edessä. Dany on muuten ihan kunnossa mutta ei syystä tai toisesta vieläkään syö ihan normaalisti, kuitenkin sen verran ruokaa uppoaa että ei liene syytä huolestua. Ehkä ruoka ei maistu sen vuoksi kun elämä on niin tympeää? Koska sitä se on molempien pilkullisten mielestä tällä hetkellä. Muutama päivä sitten osallistuin taas virtuaalijuoksukisaan ja Sirrion tietenkin matkassa mukana. Herra juoksi pääsääntöisesti tosi kivasti ja vetämättä vierelläni, tarkoitus kun oli tehdä oma ennätys ilman nelijalkaista apua. Sitten loppusprinttiin kiihdyttäessäni Sirrion vissiin innostui vauhdin "lisäämisestä" ja päätti juosta jalkoihini. Arvaahan sen mitä siitä seuraa, tuli otettua lähikontaktia maantien kanssa. Ja nilkka vähän venähti rytäkässä. Onneksi ei käynyt pahemmin ja jalka on jo muutamassa päivässä selkeästi parempi mutta ärsyttäähän se silti. Sirrionille on ihan varmasti opetettu että juoksevan ihmisen eteen EI tulla. Ikinä. Hemmetti. Eli liikunta koostuu tällä hetkellä pääasiallisesti rauhallisista kävelylenkeistä myös Sirrionin osalta ja herra saa syyttää siitä ihan itseään.

Vaan eihän pelkkä käveleminen tuolle kaksikolle riitä. Sirrionille sentään kelpaa mm. luut ja koulutustuokiot ajanvietteeksi ja se voi juosta irtikin vaikkei se oikein itsekseen "osaa", sepä oli yksi niistä syistä miksi halusin sille uuden kaverin niin pian. Danylle on ollut aika vaikeaa ellei mahdotonta keksiä vaihtoehtoista tekemistä kun ruoka ei kelpaa ja muutenkin kaikki mitä yritän sille ehdottaa on aikalailla evvk kun ei saa tehdä sitä mitä oikeasti haluaisi. Kakarathan siis haluaisi riehua keskenään sekä sisällä että ulkona, juosta ja hyppiä huonekaluilla, jahdata lintuja, vetää keppiä ja ties mitä ja minä kuljen perässä kieltämässä. Tikkien kanssa pitäisi kuitenkin olla varovainen vaikka olo olisi miten hyvä eikä Dany osaa leikkiä rauhallisesti niin neidin osalta täytyy kieltää oikeastaan kaikki kiva ettei se kiihtyisi ja Sirrionia sitten taas pitää kieltää yllyttämästä ja riehaannuttamasta Danya. Kivasti kaikilla on hermo kireällä, koirilla on liikaa energiaa eikä ne tietenkään tajua miksi emäntä on näin tyhmä ja itseäkin ärsyttää jatkuva koirien kieltäminen, Danyn vahtiminen ja porteilla rajoittaminen niinä hetkinä kun neitiä ei voi laskea ollenkaan silmistään kun se haluaa vain riehua ja hyppiä.

Onneksi ei ole enää hirveän montaa päivää että tikit saadaan pois ja sitten pari saa riehua yhdessä ihan niin paljon kuin huvittaa. Toivottavasti kukaan ei nyt enää loukkaannu ainakaan hetkeen eikä tartte huolehtia juoksuistakaan joiden vuoksi viimeksi laskettiin päiviä ja tuskailtiin... Jos saataisiin pidempi pätkä normiarkea vaihteeksi.


2 kommenttia:

  1. Voi ei! Naurattaa... uskon kyllä, että sinua ei. Onneksi et itseäsi pahemmin telonut. Toivotan pitkiä hermoja koko kolmikolle loppusaikun ajaksi. Kyllä se vielä loppuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D No välillä naurattaa minuakin, esim. kun Dany halusi aamulla pomppia sohvan selkänojalla ja lähdin komentamaan sitä alas niin neiti meni ihan veteläksi ja valui selälleen siihen istumaosalle ja oli että tässähän mä näin rauhallisesti makoilen, en tiä mitä oikein taas valitat *viaton* xD

      Poista