perjantai 26. toukokuuta 2017

Laiskuus

Sirrion on kaikkien lemppari painikaveri


Vaikka tykkään kouluttaa koirille kaikkia enemmän tai vähemmän tarpeellisia temppuja harrastuskentillä että kotona olen oikeasti tosi laiska opettamaan niille arkikäytöstä. Eipä meillä siksi kauheasti sääntöjä arjessa olekaan, oikeastaan niitä löytyy tasan neljä:

  1. Ei saa tapella - kaikista tärkein sääntö. Meillä saa murista tai vaikka vähän isomminkin rähähtää kaverille jos se tulee vaikka liian lähelle luuta tms. mutta jos menee tappeluksi niin jokainen paikalla ollut naulataan seinään. Ehkä kuvainnollisesti, ehkä kirjaimellisesti... Koirat uskovat että jälkimmäinen on todennäköisempää.
  2. Tule luokse kun kutsutaan - mieluiten ekalla huudolla mutta viimeistään tokalla.
  3. Pysytään omassa porukassa. Toisinsanoen ei lähdetä huitsin kuuseen vapaana ollessa eikä koskaan lähestytä vieraita ihmisiä, koiria, hevosia, kauriita tai mitään muutakaan ilman lupaa.
  4. Jos minä en ole jotain tavaraa vartavasten koirille antanut se ei ole koirien ja siihen ei kosketa. Ei vaikka se olisi esim. lattialla ja näyttäisi koirien tavaralta. Koskee myös ruokia.

Olisi toki tosi kiva ettei hirveästi haukuttaisi, hypittäisi ihmisiä päin, riehuttaisi sisällä, kiskottaisi hihnassa yms. mutta ne on enemmän toiveita jotka joskus toteutuu ja joskus ei. En jaksa kuitenkaan aina olla kovin tiukkana noista asioista niin olisi väärin kuvitella että koirat ymmärtäisi että joskus hyppiminen on minusta ihan OK ja ehkä hauskaakin mutta ei silloin kun koira on tosi kurainen tai minä väsynyt tai muuten vain ei huvita... Siispä silloin kun ärsyttää täytyy vain laskea sataan ja ajatella että itsepä et ole opettanut niitä paremmin. Ja osaahan ne kuitenkin paljon niitä temppuja niin aina ne voi vaikka käskeä istumaan ja rauhoittumaan hetkeksi, ei ne ihan mahdottomia riehujia siis ole vaikka eivät aina niin esimerkillisesti käyttäydykään.

Lukuunottamatta ensimmäistä sääntöä, Danylla on jonkin verran vaikeuksia kaikkien noiden tärkeiden asioiden kanssa. Erityisesti tavaroiden varastaminen on ongelma, Danyhan on osoittautunut paatuneeksi ruokavarkaaksi mutta se ottaa ihan surutta muitakin tavaroita leikkeihinsä jos siltä tuntuu. Tähän asiaan on ollut ihan pakko puuttua heti ja tiukasti koska en vaan siedä sitä että koirat käy kaappeja läpi ja onneksi koulutus onkin auttanut. Dany varastaa edelleen satunnaisesti mutta useimmiten se ei enää koske sille kuulumattomiin asioihin vaikka sillä olisi mahdollisuus. Luoksetuleminen ja porukassa pysyminen ovat pienempiä ongelmia, Dany tottelee vähintään 90% varmuudella, ehkä paremminkin, joten en ole oikein jaksanut paneutua asiaan vaikka olen huomannut ettei se ihan niin varma ole kuin toivoisin. Sitten tässä yhtenä päivänä oltiin uimassa ja uimapaikalle tuli joku toinen ihminen juuri kun Danylla oli hepulikohtaus meneillään. Ei tullut luokse ei, kun se juoksi vain ympyrää mitään kuuntelematta. Ja lopulta tarpeeksi juostuaan kävi kostean turkkinsa kanssa haistelemassa tätä ihmistä ennenkuin ehdin hakea neidin pois. No ei ehkä kuolemanvakavaa, eihän se mitään oikeasti pahaa tehnyt, mutta ei nyt hemmetti käy päinsä tuollainen. Täytyy ottaa itseäni niskasta kiinni ja oikeasti harjoitella se luoksetuleminen sellaiseksi että voin luottaa että Dany oikeasti kuuntelee. Ja takoa sille päähän että vaikka vieraat ihmiset on kivoja niitä ei noin vain lähestytä. Harmi kun tässä lähellä ei taida olla mitään suht edullista arkikoulutusryhmää mihin voisi osallistua motivaation kasvattamista varten... Arkitapakurssista kun ei oikein huvittaisi maksaa ihan hurjia summia kun osaan kouluttaa koirani enkä varsinaisesti siksi tarvitse mitään kurssia, olen vain laiska. Ja rannalla Dany saa olla liinassa nyt toistaiseksi kun siellä todennäköisyys törmätä muihin ihmisiin on tavallista suurempi.












2 kommenttia:

  1. Ihania kuvia, kovin pirteän kesäisiä. :) Minä joskus sain märän vajaakasvuisen kultsun syliini, kun se päätti, ettei omistaja nyt juuri kiinnosta. Nauratti, vaikka omistaja tuli juosten anteeksipyyntöjä ladellen hakemaan koiransa pois. Toki kaikki ihmiset eivät ole koiraihmisiä, eikä aina koiraihmisetkään ota hyvällä tervehtimään jolkottavia koiria. Luoksekutsu on kyllä ehkä tärkein perusasia. Voi kun saisin sen mun luupäällekin taottua. No onhan se vielä ihan kakarakin.
    Sun blogista tosin on saanut sen kuvan, että mainitsemistasi puutteista huolimatta koira-arkenne on sujuvaa. Sitä paitsi täytyy niiden koirien saada ainakin välillä olla koiria täydellä riemulla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Jos vaan jaksaa harjoitella niin eiköhän pennusta hyvä tule kun se kasvaa isommaksi :) Sujuva arki meillä onkin mielestäni, koirat osaa kuitenkin ne asiat mitkä koen tärkeäksi. Dany on vielä vähän vaiheessa mutta toisaalta ei se ole vieläkään ollut minulla niin kauhean kauaa joten ei liene ihme ettei kaikki aina toimi ihan samoin kuin jos se olisi ollut minulla pennusta asti. Ja tuosta lopusta olen ihan samaa mieltä!

      Poista