perjantai 7. heinäkuuta 2017

Puoli vuotta



Tässä postauksessa on varmasti taas tosi paljon toistoa aiemmista kirjoituksista mutta pitää kai sitä jonkinlainen teksti tehdä sen kunniaksi että neiti setteri on asunut meillä jo hurjat puoli vuotta. Oikeasti SE päivä on huomenna mutta ei kai se niin tarkkaa ole enkä vielä tiedä ollaanko huomenna kotona kuinka paljon niin...




Mitään hurjia yllätyksiä tähän aikaan ei ole mahtunut, Dany on kuitenkin tietyllä tavoin aika peruskoira. Se ei pelkää mitään, helppo ottaa mukaan minne vain, osaa käyttäytyä kaikenlaisissa tilanteissa vähintään riittävän hyvin ja on muutenkin vain kertakaikkisen mutkaton tyyppi. Ehkä yksi asia on kuitenkin silleen pienesti yllättänyt. Ihan ekoina päivinä meillä Dany oli ruoan varastelemista lukuun ottamatta niin kiltti - ja mitä ilmeisimmin vieraskorea - että en sen perusteella olisi arvannut miten voimakastahtoinen ja tietyllä tavalla jopa kova se oikeasti on. Dany ei ole riidanhakuinen koskaan eikä suoraan haasta mutta ei kuitenkaan anna milliäkään periksi kun on jotain saanut päähänsä eikä neitiä ole todellakaan helppo taivutella tekemään jotain mitä se ei halua. Se osaa hienosti nöyristellä ja esittää pikkuraukkasetteriä jos kokee että siitä voisi olla jotain etua tilanteessa mutta ei oikeasti hätkähdä mistään, kaikki vähän ikävämmätkin jutut (mitään oikeasti ikävää sille ei onneksi ole sattunut) valuu kuin vesi hanhen selästä. Välillä vähän rasittavaa kun ei tarvisi olla niin hemmetin paukapää aina mutta oikeastaan tosi kiva että se ei ole mikään Max kakkonen jonka kanssa täytyi kävellä munankuorilla kun Maxin mieli järkkyi ja traumatisoitui niin helposti ihan tavanomaisista pikkuasioistakin. Dany on myös noiden ominaisuuksiensa vuoksi tosi hyvä kaveri Sirrionille, se ei suoraan haasta Sirrionia mutta ei myöskään jää Sirrin aika voimakkaan persoonan jalkoihin millään tavalla. Se on tärkeää koska Dany kuitenkin aika pitkälle tuli Sirrin kaveriksi ja hyvä parivaljakko niistä onkin muodostunut :) 




Dany on myös tosi oppivainen ja älykäs koira - halutessaan. Jos asia ei kiinnosta on sille puhuminen on vähän sama kuin puhuisi ladon seinälle mutta kun motivaatio on kohdillaan neiti selvittää vaikka minkälaiset älypulmat. Niistä todisteena meillä aidattiin piha osittain uusiksi tänä kesänä kun neiti ei pysynyt aidoissa. Ei se mihinkään mennyt, onneksi, mutta välillä vain jotenkin "harhautui" tuonne viereiselle pihalle... Vaikka aidat oli jo aika hyvin rakenneltu jotta Hauru pysyisi niissä... Mutta Dany miettii ja pohtii ja aina lopulta keksii jonkun MacGyver keinon jolla se saa livahdettua sinne minne se haluaa mennä. Eikä tietenkään koskaan niin että näkisin miten se aidat ylittää, ehei. Olen yrittänyt salaa jäädä kytiksellekin mutta jotenkin tuo vissiin lukee ajatuksia tai jotain kun kertaakaan en ole saanut sitä kiinni itseteossa. Se on vaikeuttanut aidan parannustöitä kun on pitänyt yrittää lähinnä arvailla mistä se mahdollisesti voisi päästä yli/läpi/ali. Nyt Dansku on pysynyt oikealla puolella aitaa jo pidemmän aikaa joten ehkä varovaisesti ajattelen ettei se enää pääse mistään väärälle puolelle... Tai sitten se on vain kyllästynyt tuohon leikkiin :D Älykkyydessäkin on näitä hyviä ja huonoja puolia, onneksi karkailu ja ruoan varastaminen ei ole ainoita asioita jotka saavat sen vaivaamaan älynystyröitään. Dany on tosi hyvin oppinut erilaisia harrastusjuttuja mitä ollaan tehty vaikka tämä kesä on ollut aika rajoittunut niiden osalta. Ei ole huvittanut treenata (noiden toistenkaan kanssa) niin paljon kuin "pitäisi" mutta jotenkin Dany on silti edistynyt ja se kertoo enempi koirasta kuin kouluttajasta. Eikä se sitäpaitsi enää pääsääntöisesti varasta ruokaakaan, joskus tosi satunnaisesti huomaan että jotain pientä on kadonnut ja Dany lienee syypää koska kukaan muu meillä ei ole ikinä varastellut mutta silloinkin neiti on tehnyt sen niin hienovaraisesti että melkein voisi alkaa luulla että meillä kummittelee :D 




Niin kiva ja meille sopiva kuin Dany onkin on kuitenkin pakko myöntää ettei se ole dalmis. Haluaisin aavistuksen dalmista pienemmän koiran, Danykin vaikka ei näytä pieneltä on niin paljon kätevämpi kun sen jaksaa nostaa (ja kantaakin kunhan ei ihan hurjista matkoista puhuta) ja se menee tarvittaessa tosi pieneen tilaan. Dallujen päänsisältö on vaan kaikkea sitä mistä tykkään ja juuri oikeassa suhteessa enkä tiedä voiko mikään muu rotu kuitenkaan yltää ihan samalle tasolle... Setteri ainakin on liian erilainen. Mutta ei silti yhtään harmita että tuli tällainen pörröpää otettua eikä olisi mitenkään mahdotonta että joskus tulisi toinenkin setteri, on tuo neiti niin hauska ja persoonallinen otus. Vaikka taas dalmiksen kaveriksi joskus :D Noin teoriassa ainakin, käytännössä toivon että tämä nykyinen kolmikko elää vielä monen monta vuotta (onhan minulla tässä kaksi hyvin nuorta koiraa ja Haurukin voi hyvinkin tuplata nykyiset elinvuotensa, ehkä enemmänkin) jolloin kuka tietää mikä elämäntilanne yms. on meneillään siinä vaiheessa kun uusi koira on ajankohtainen. 




2 kommenttia:

  1. Rohkea koira on suuri helpotus ja luonnetta täytyy olla. :) Taisin löytää bloginne silloin puolisen vuotta sitten, ehkä vajaa, ja olin hieman hämmentynyt, että onko Dany tosiaan ollut jo puoli vuotta teillä - ihan kuin se vasta olisi tullut. Vaan niinhän se on, että ollaan jo yli vuoden puolilvälin.
    Sinulla on käynyt todella hyvä tuuri Danyn kanssa, kun olet saanut näin ihanan koiran Sirrin kaveriksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, kovin aran koiran kanssa on hankala elää eikä se ole kivaa sille koirallekaan. Danyn kanssa tosiaan kävi tuuri, varsinkin kun lähdettiin sitä aika ex tempore hakemaan monen sadan kilometrin päästä ilman isompia ennakkotietoja :D

      Poista