tiistai 22. elokuuta 2017

Vesilelua ja sadetakkia

Sirrion koekäytti basenjien uuden pedin :D


Tuo peti ei muuttanut meille vaikka Sirrion siitä tykkäsikin mutta sai Sirrikin lahjuksia. Rozin majakathan ei pojilla kauaa kestäneet, tosi hyviä vesileluja muuten mutta eivät sovi ollenkaan koiralle joka pureksii leluja. Tänä vuonna testissä oli Trixie Dog Activity Mot Aqua joka on periaatteessa sama lelu eri valmistajalta. Tuo oli kestävämpi ja vähän halvempi mutta rikki sekin meni tässä kesän aikana joten kokeiluun lähti nyt Interball. Uimakelejä ei taida enää kauaa olla joten suurempi käyttö taitaa jäädä ensi kesälle mutta toistaiseksi tuo on ollut ihan kiva tällaiselle isolle ja vahvalle koiralle. Se on nimittäin tosi painava mutta Sirriä ei paino haittaa. Lelun heittäminen on vaan jokseenkin haasteellista mutta leluun itse tuunattu köysi auttaa siinä jonkin verran. Se kuitenkin ison kokonsa vuoksi toivottavasti erottuu lumpeiden seasta paremmin kuin frisbeet yms. ja toivottavasti iso koko vaikeuttaa lelun saamista takahampaiden väliin jäystettäväksi Sirrin kantaessa sitä, sehän on se syy miksi Sirrionin kamat aina hajoaa vaikka kuinka muuten tekisin parhaani estääkseni sitä tuhoamasta niitä. 

Lisäksi ostettiin uusi sadetakki, Rukka Hike Sport oli kauppojen valikoimista parhaiten meille sopivan oloinen. Kevyt ja helppo pukea mutta pitäisi olla kuitenkin kunnolla sadetta pitävä ja istuu Sirrionille tosi hyvin etenkin sen jälkeen kun ompelin jalkalenksuja vähän lyhyemmiksi. Sirrin Pomppa on ehkä jäänyt vähän naftiksi Sirrille (olisi pitänyt olla se 65 koko kuten alunperin oli tarkoitus...) joten se saa tuon Rukan käyttöönsä ja Pomppa voi siirtyä Danyn käyttöön. Danylle se on kyllä sitten taas vähän iso mutta pysyy neidin päällä kuitenkin hyvin. Rompan ihana keltainen sadetakki saa jäädä kaappiin odottelemaan josko sille joskus löytyy käyttäjä koska se on Danylle aivan valtava ja Sirrionille taas ihan väärän mallinen, ei istu ollenkaan. 

Kohta sadetakkeja varmasti jo tarvitaankin. Ilmat on viilenneet sen verran että Danynkin on alkanut uskaltaa ottaa huoletta mukaan pitkillekin juoksulenkeille ja se onkin päässyt tekemään omia hölkkäennätyksiään. 20 kilometriä on nyt pisin mitä neiti on juossut yhteen menoon ja hyvin tuntuu viihtyvän ja jaksavan, parin viimeisen kilsan kohdalla on näkynyt sen verran väsymystä että neiti ei enää vedä vaan tyytyy hölkkäilemään vierellä mutta kotona se on silti ihan valmis riehumaan... Mutta koska väsymystä kuitenkin näkyy niin totutellaan nyt tähän vähän aikaa ennenkuin taas lisätään matkaa. Kivaa että sitä ei kuitenkaan tunnu kyllästyttävän ollenkaan maratonille harjoittelu. Kuten ei Sirrioniakaan. Varmasti nämä on yksilöllisiäkin asioita mutta paimenillani on aina ollut joku piste jonka jälkeen niitä ei enää huvita pelkkä hihnassa lönköttely (metsälenkeillä sen sijaan mennään vaikka kuinka) mutta näillä ei näytä tulevan sitä pistettä ollenkaan. Tai ainakin se on jossain tosi kaukana :D 


2 kommenttia:

  1. Telkkarissa oli juuri joku tosi-TV ohjelma, jossa käytiin tutustumassa amerikkalaiseen paloasemaan. Siellä oli maskottina - yllätys, yllätys- dalmaatti! Palomies sanoi, että eihän sillä nykyään juuri käyttöä ole, mutta joskus se on väsymättä juossut paloautojen rinnalla etsimässä ehkä hautautuneita tai jotain, minulle ei se muu käyttö oikein selvinnyt, mutta avainsanathan olikin VÄSYMÄTTÄ JUOSSUT ;))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dallut on vartioineet ettei kukaan pölli palokärryjä, niitä vetäneitä hevosia tai mitään muutakaan kampetta sillä aikaa kun palomiehet tekee työtänsä, samoin ne ovat vartioineet ns. tavallistenkin ihmisten hevoskärryjä aikoinaan :)

      Poista