sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Sirrion mätsäröimässä



Dany(n turki)lle kävi reilu viikko sitten pieni "sattumus" ensin rusokinsiementen ja suoveden kanssa jonka jälkeen se sai tutustua meidän molempien hermojen säästämiseksi saksiin. Se ei siis ole edustuskunnossa nyt hetkeen joten Sirrion sai osallistua jo aikaisemmin suunniteltuun Suomalaisen Siperianhusky- seuran mätsäriin Danyn sijasta. Sirrionhan on käynyt pentuna yhdessä epävirallisessa pentunäyttelyssä mutta muuten sen kanssa ei ole koskaan tehty mitään näyttelyjuttuja, se ei ole tainnut edes osallistua mätsäriin koskaan aikaisemmin. Syy on hyvin yksinkertainen: se ei juurikaan malta seistä aloillaan, en ole jaksanut opettaa paremmin kun ei Sirristä näyttelykoiraa sitten tullutkaan ja silloinkin kun se hetken on liikkumatta en osaa asetella sitä ollenkaan nätisti.

Isoissa koirissa tuomarina oli Kirsti Parikka. Alkukehässä Sirrion höselsi mutta seisoikin välillä, en kyllä oikein kerennyt seurata että sattuiko tuomari näkemään yhtään niistä hetkistä :D Hampaiden katsominen meni ihan OK minusta ja se antoi tosi hienosti kopeloida itseään vaikka mieluummin jätkä olisi halunnut pussailla tuomarin kanssa kuin seistä tutkittavana... Juoksutus meni aikalailla miten sattuu kun jätkä hyppi riemusta ja halusi vetää joka kulmassa kehästä ulos mutta oli siellä jokunen raviaskelkin välissä... Saatiin sitten sininen saatesanoilla että Sirrion on todella komea uros mutta kehäkäytöksessä olisi kuulemma vähän petrattavaa. Mitä lie sillä meinasi xD Sinisten kehässä Sirrion seisoi vähän paremmin, asetella sitä ei oikein pysty mutta kaikki neljä jalkaa oli enimmäkseen yhtäaikaa maassa, ja liikkui todella paljon paremmin, melkein koko ajan pysyi ravilla eikä tarvinnut kulmissa pysähtyä neuvottelemaan siitä käännytäänkö vai jatketaanko suoraan ulos kehästä! Tosi hienosti siis ja ehkä Sirrion alkoi vähän ymmärtää mitä kehässä kuuluisi tehdä. Lopulta Sirrion olikin sinisten kolmas ja pääsi herkuttelemaan voittamillaan herkkutikuilla :) Vaikka meno oli villiä se meni kuitenkin paremmin kuin odotin joten vaikka Dany saa jatkossakin olla mätsäripuudeli niin Sirrion voi tarvittaessa tuurata sitä uudelleenkin.

Kehän ulkopuolella Sirrion käyttäytyi tosi fiksusti vaikka oli toki innokas, sellaiseksihan se on kasvatettu. Kaksi lasta isänsä kera tulivat kysymään saako Sirrionia silittää ja sanoin että toki saa mutta se on sitten aika vauhdikas tyyppi vaikka onkin ehdottoman kiltti. Lapset, etenkin nuorempi, vähän arastelivatkin aluksi hössöttävää Sirrionia mutta rohkaistuivat siinä jutellessamme silittämään Sirrionia. Sirrionin häntä todettiin melkoiseksi ruoskaksi ja lopulta lapset piti sitä hännästä kiinni (kevyesti ja nykimättä, samoin ja samasta syystä pitelen sen häntää itsekin monesti) ettei se paukuttelisi sillä niin kovasti ja leikkivät jotain käärmeenlumoojaakin... Ja ihmettelivät Sirrionin pantoja, vanutettavaa niskanahkaa, karvan lähtöä ja ruskeita pilkkuja, sen aktiivisuutta, intoa ja jatkuvasti heiluvaa häntää (jos Rohan olisi vielä elossa siinä vasta ihmettelemistä olisikin ollut kun Sirrionhan on ihan rauhallinen Romppaan verrattuna) ja vaikka mitä. Vaikken itse varsinaisesti ole mikään lapsi-ihminen tykkään ihan hirveästi koirassa siitä että se on hyvin lapsivarma ja pikkuihmisten voi huoletta antaa tutustua niihin vaikka naama kiinni niiden turkissa :) Sosiaalinen koira on vaan niin parasta ♥


2 kommenttia:

  1. Ihana Sirri! Hyvinhän se mätsäri meni. Ois meinaa voinut mennä huonomminkin. ;)

    VastaaPoista