maanantai 20. marraskuuta 2017

Lumi tuli, lumi suli



Tämä kuukausi on mennyt "lomaillessa" ja näköjään on tullut lomailtua blogin kirjoittamisestakin. Lunta on aina ajoittain joten siitä on tietty pitänyt yrittää ottaa kuvatodisteita. Hauruakin on kuvattu mutta niitä kuvia ei taaskaan oikein viitsi tänne laittaa kun musta kikkura lumisateessa meikäläisen kameran käyttötaidoilla... joo ei. Olisi varmaan pitänyt ottaa myös jotain joulukorttiviritelmiäkin kun jouluna ei sitten tietty sitä lunta tule mutta enpä saanut aikaiseksi. Pitäisi myös trimmata Danyn tassukarvat niin se ei ehkä toisi ihan niin paljon kuraa sisälle mutta kaipa senkin ehtii myöhemminkin... on siis ollut tosi aktiivista tämä elämä taas :D Mutta hei, ylimenokausi! Silloin ei tartte tehdä mitään!



Sirrionin kasvattaja kyseli seisotuskuvia niin ketähän pitäisi palkata seisottamaan tuota että se A) pysyisi paikallaan sen aikaa että kuvan ehtii ottaa ja B) näyttäisi hyvältä ja ryhdikkäältä eikä olisi miljoonalla mutkalla. Koska vapaana seistessä Sirri on monesti hyvännäköinen mutta ikinä ei satu niin että saisi napsaistua hyvän kuvan siitä sekunnista kun herra on aloillaan... Mutta seisottamisesta se ei tykkää eikä oikein osaakaan ja näyttää sitten aina ihan oudolle. C) kouluta paremmin ei ole vaihtoehto :p



Tässä puolestaan harvinainen mäntsäläläinen kiitäjäorava - normaaliin käyttäytymiseen kuuluu mm. puiden latvoissa ja autojen katoilla kiipeileminen. Maantasolla kiitäjäorava nimensä mukaisesti kiitää ympyrää tuhatta ja sataa päämäärättömän näköisesti kunnes löytää taas jonkun korkean paikan minne voi kiivetä vähän vetämään henkeä. Hätätilanteessa myös sohvien selkänojat, tiskipöydät ja ihmisten olkapäät käyvät tähän tarkoitukseen vaikka ne ovatkin kiitäjäoravan mielestä turhan matalia paikkoja. 
Lattiat ovat laavaa, senhän tietää kaikki.

Lumisade pilaa permiksen :/













8 kommenttia:

  1. Sinä olet näköjään saanut myös oikein edustavan kuvan mäntsäläläisestä kiitäjäoravasta pystykorvaisena,lol.Minä kyllä suosittelen pitämään sen edelleen luppana ;p

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitäjäoravan korvat kun on enempi koristeelliset kuin toiminnalliset niin pitää sitä aina välillä kokeilla erilaisia tyylejä josko löytyisi joku ultratyylikäs malli

      Poista
  2. Onpas taas ihania kuvia! :) Äläkä yhtään vähättele kuvaustaitojasi. Olet selvästi parempi kuvaaja kuin minä - ainakin kuvasi ovat noin miljoona kertaa tarkempia kuin minun. :D Itsehän hyödynnän Photoshoppia. Mutsa möntti keskellä valkoista hankea on haastava kuvattava. Ja tänään huomasin, että lumipyry ei ainakaan helpota sitä. :D
    Ihan mahtava seisotuskuva! Mitä sitä turhaan pönöttämään tyhmänä. Pitäähän se näyttää siltä, että koiralla on luonnetta. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Siis mähän meen ihan kameran automaatiasetuksilla 99% ajasta eli mun taidot rajoittuu pitkälti laukaisunapin painamiseen. Vaaleista koirista onneksi onnistuu noinkin ihan mulle riittävän hyvin aina vähintään muutama kuva. Mustan kanssa pitäisi oikeasti osata jotain kun (ainakaan tuo minun) kamera ei tajua aiheesta yhtään mitään, se ei tunnu tarkentavan Hauruun parhaimmissakaan olosuhteissa kuin joskus harvoin säälistä :D

      Poista
    2. Oho. Ei uskoisi, että automaattiasetuksilla kuvaat! :o Sulla kun on ihan mielettömän tarkkoja kuvia. Mulla itelläni on "ammattilaiskamera", joka ei moisia automaattiasetuksia tunne, joten on pakko jotain yrittää räpeltää. Ei vaan jaksaisi yrityksen ja erehdyksen kautta. Pitäs käydä jossain kurssilla. Toki manuaaliasetuksissa on se hyvä puoli, että saan kuvattua raakakuvia, joita pystyy paremmin korjailemaan Photarilla kuin pakattuja JPG-kuvia.

      Poista
    3. Mulla on Nikon D3100 kun joitain vuosia sitten ajattelin että haluaisin oppia kuvaamaan "oikeasti" ja tuolla voi kuvata sellaisella opasmoodilla tai mikä lieneekin (missä kameralle kerrotaan millaista kuvaa haluaa ottaa ja se sitten neuvoo mitä asetuksia pitäisi säätää) niin se tuntui hyvältä tavalta oppia kyseinen taito. Ja ihan aluksi koetinkin opetella manuaalisäätöjä sen avulla mutta lopputulema on ollut tosiaan se että melkein aina käytän automaattia ja joskus tosi harvoin sitä opasmoodia, ihan puhtaasti manuaalia en ikinä. Olen huomannut että vaikka tavallaan tykkään kuvaamisesta en kuitenkaan tykkää kameran kanssa säätämisestä vaikka oon sitten aina vähän kade teille jotka osaa ja jaksaa opetella :D Sitten joskus kun tuo hajoaa ostan ehkä suosiolla jonkun pokkarin, nekin on kai nykyään ihan toimivia pelejä. Tai sitten jonkun uuden aloittelijakameran niin voin ainakin esittää "oikeaa" kuvaajaa kun on järkkäri ja kaikkea ;) :D

      Poista
    4. Ei se kamera, vaan optiikka! :) Jos mitään muuta en ole oppinut kuvaamisesta, niin sen, että putkiin kannattaa satsata. Laadukkaalla putkella saa laadukkaampia kuvia jo sen takia, että ne piirtävät kuvaa nätimmin. :) Pokkarit on ihan ok arkipäiväkuvaamiseen. Tosin tänä päivänä laadukas puhelimen kamera ajaa senkin asian. Edellisen harrastelijajärkkärini kanssa käytin melkeinpä aina puoliautomatiikkaa. Käytin ohjelmaa, jossa itse määrittelen sulkimen nopeuden ja kamera säätää aukon. Nykyään mulla on aukko aina isoin mahdollinen. :D

      Poista
    5. Joo toi on totta, mulla ei ole itselläni mitään kovin hienoja putkiakaan mutta saan välillä lainata niitä lähipiiristä ja eron kyllä huomaa!

      Poista