sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Koirajuoksutreeneissä

(video kopsattu UVUn FB sivuilta)

Osallistuttiin sunnuntaina Danyn kanssa UVUn avoimiin juoksutreeneihin. Ensin me ihmiset tehtiin keskenämme vähän tekniikkatreeniä, tuttuja juttuja mutta niistä olisi varmaan enemmän hyötyä jos niitä oikeasti tekisi itsekseenkin eikä lähinnä vaan ohjatuissa tilanteissa... :D Sitten haettiin koirat ja niiden kanssa juostiin tienpätkiä peräkanaa. Dany oli kovin innoissaan ja mitä pidemmälle treenit eteni sitä enemmän se alkoi huutaa aina tauoilla. Siis onko tänne tultu seisoskelemaan vai juoksemaan mitä häh?!? kysyy Dansku. Välttämättä en noita ääniefektejä kaipaisi mutta ainakin intoa hommaan löytyy. Ja hitto että se menee kovaa! Kaksi kilsaa koiran kanssa on kyllä vaikeampi rasti kuin maraton xD Ja jos siirryttäisiin pois harrastussarjasta (johan me ollaan kerran kisattu ja nyt kerran käyty treeneissä niin ollaan jo niinq pro) matkat pitenisi vitoseen. Tänään 2:45/km paikkeilla mentiin parhaimmillaan mutta sitä en kyllä kovin kauan kykene pitämään. Ja Danyhan menisi kovempaakin jos ei tarvisi hilata emäntää perässä... huh heijaa.

Edelleen on kehuttava kuinka tosi hyvä juoksukaveri Dany on kun se on niin sosiaalinen ja kiltti tyttö, jopa tuollaisessa kiihtyneessä tilassa. Ei se nytkään ollut menossa ketään häiriköimään ja kaikki ohitukset (muista tienkäyttäjistä) oli täysin ongelmattomia. Ainoa vaan että Dany ottaa ne välillä niin varman päälle että se hidastaa vauhdin hölkäksi mutta parempi niin kuin että se olisi rynnimässä tervehtimään kuten eräs herra... Ja ne ohitukset olikin ainoat kohdat joita ei menty täysiä :D Ja nauratti kun yritin itse valita juoksulinjoja jotka kiertäisi kaikista pahimmat jäätiköt, lätätköt ja mutavellit mutta Dany meni vaan mistään välittämättä optimaalisinta (=eli suorinta) mahdollista reittiä ja veti kulmissakin tangentit kuin paraskin kilpaurheilija xD

Edellä jo mainittu herra ei tosiaan tällä(kään) kertaa päässyt mukaan kun kyseessä oli aloittelijoille suunnattu tutustumistreeni mutta Sirrionkin toivotettiin tervetulleeksi UVUn ohitusharkkoihin. Ainakin nyt näin koiraa tapaamatta, katsotaan muuttuuko mielet sitten kun ollaan siellä käyty ja Sirrion vie meikää kuin litran mittaa sinne sun tänne ;P Tässäkin taas näkyy se että koirat on kaikki omanlaisiaan ja niiden kanssa tulee vastaan uudenlaisia haasteita, yleensä olen osannut kouluttaa koirani ihan riittävän välinpitämättömiksi vieraita kohtaan mutta Sirrionin kanssa ei luonnistu. Se on kai niin paljon innokkaampi tekemään tuttavuutta kaikkien kanssa että pitäisi olla vähän parempi kouluttajakin. Vaan ehkä se tuosta vielä, ei pidä lannistua :D


2 kommenttia:

  1. Voi MITEN koirasta saa koulutettua ohikulkijoista välittämättömän? :D Otan kaikki neuvot vastaan. Minulla on niiiiiiin yltiösosiaalinen karvakakara, että olen jo lähes luopunut toivosta saada sille korvia ikinä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jossain aiemminkin olen vissiin tätä selittänyt mutta siis mun taktiikka on ihan vaan nuoren koiran kanssa ohittaa aluksi niin kaukaa että koira ei vielä kiinnostu ohitettavasta, todeta "OHI" ja palkata kun se tekee oikein. Ja siitä hiljalleen nostaa vaikeustasoa eli tehdä ohitukset lähempää. Jos koulutusvaiheessa tulee joku koiralle ihan liian vaikea tilanne, vaikka joku ilmestyy kulman takaa äkisti eteen, niin sitten vaan mennään ohi miten päästään ja olen mahdollisimman neutraalisti, ei hermostumista kun ei siitä ole iloa eikä mitään käskytystä kun ei se sitä tottelisi kuitenkaan. Jo osaavamman koiran kanssa kyllä myös kiellän jos käskystä huolimatta koira kuikuilee ohitettavaa vaikka pääsääntöisesti pyrin kouluttamaan positiivisesti. Toi on toiminut muihin koiriini ihan hyvin ja Sirrionkin osaa ohittaa ihmiset nätisti mutta koirat onnistuu lähinnä vain kun se ei ole kiihtyneessä mielentilassa. Juoksulenkeillä etenkin kun Sirri menee ihan kierroksille jo pelkästä valjaiden näkemisestä se tarvisi laittaa selvästi tiukemmin ruotuun jotta se pysyisi hallinnassa mutta sitä mä en oikein osaa tehdä.

      Poista