torstai 18. lokakuuta 2018

Maailmalla



Nezumi kävi ekoilla rokotuksillaan joku aika sitten. Pikkumies oli varsin reipas eläinlääkärilläkin vaikka siellä olikin paljon uusia ihmisiä. Nessu on vähän ujo tai pidättäytyväinen vieraita kohtaan, kyllä se nytkin kävi ihan itse tervehtimässä henkilökuntaa, antaa käsitellä itseään ongelmitta yms. mutta tarvitsee vähän pidemmän tutustumisen ennenkuin se näyttää "oikean" aina iloisen pusupoika luonteensa uusille tyypeille. Muuten hiirulainen onkin kovin reipas tyyppi, tutki innoissaan eläinlääkäriasemaa yms. eikä tunnu arastelevan mitään. Ja olisi kovasti halunnut tehdä lähempää tuttavuutta odotushuoneeseen tulleeseen 7kk chihupoikaan. Toivottavasti sen suhtautuminen ihmisiinkään ei ainakaan mene huonommaksi vaan joko pysyy ennallaan tai ihan parhaassa tapauksessa ipana muuttuisi aavistuksen avoimemmaksi iän ja kokemuksen karttuessa.

Nessu todettiin silmämääräisesti terveeksi, hampaat ja purenta hyviksi (vielä... ;) ) ja pallit on myös paikoillaan, kuten on kyllä ollutkin koko ajan. Painoa oli 1,3 kiloa. Vaa'alle astuminen oli tosi kivaa ja Nezumi punnitsi itsensä monta kertaa :D Vaikka määrät on periaatteessa tosi pieniä niin selkeästi huomaa että ipana on kasvanut tässä viikkojen aikana. Nessu sai myös kehuja siitä että se ottaa tosi hyvin kontaktia, tarkkailee ja kuuntelee minua. Ainakin vielä, odottakaamme kunhan murrosikä iskee ;) Rokotuksesta seuraavana yönä Nessu oksenteli muutamaan otteeseen ja vatsa oli vähän löysällä mutta muuten pikkuherra oli ihan reipas ja joi onneksi hyvin joten en ollut niin huolissani että olisin yöllä sitä johonkin lähtenyt rahtaamaan tms. Aamulla ipana oli sitten jo ihan kunnossa ja aamupala pysyi kiltisti vatsassa. Varmaan joku reaktio rokotuksesta, pitää muistaa puhua tästä viimeistään seuraavaa aikaa varatessa.



Videolla on juoksupätkiä (siis Nessu juoksee, me muut kävellään...) mutta Nessu saa itse valita vauhdin ja valtaosin mennään paljon hitaammin. Sitä varsinaista kävelyä on vaan vaikeampi kuvata niin siksi tuossa on vaan tuota reippaampaa menoa. 


Jos aikaisemmin kaikki ihmiset ihmetteli että miten Nezumi ei hauku kun chihut on yleensä aina niin kovia räksyttämään (ja sitten piti arpoa kerronko että a) se on pentu, se ehtii vielä, b) Nezumikaan ei ole mikään mykkä todellakaan, vai c) ehkä ne räkyttävät chihut on huonosti koulutettu...) niin nyt kun on käyty lenkeillä koko porukalla ei yksikään ihminen tunnu pääsevän meistä ohi ilman ihmettelyä siitä jaksaako Nessu muka kävellä noiden isojen koirien mukana?? No siis se on pentu, me ei kävellä mitään hurjia lenkkejä vielä mutta jaksaa vallan mainiosti ja aikuisena varmasti vielä paremmin. Ja se osaa pyytää syliin halutessaan eikä mulla ole mitään sen kantamista vastaan eli ei sitä pakoteta kävelemään, ei tarvitse huolestua. Mutta se ei halua olla sylissä (enää nykyisin) vaan alkaa rääkymään jos meinaan kantaa sitä. "En oo mikään vauva enää!! Kävelen ITSE!!!!"


Yritin tässä yksi päivä kuvata mun käsitöitä ja apumies tunki mukaan jokaiseen kuvaan :D

Kiva kun tänne ulos on tuotu tällaisia pyllyn alusia :D





torstai 11. lokakuuta 2018

Reipas hiiri



Nyt on ollut aika lämpöisiä päiviä taas mikä lienee vaikuttanut osaltaan siihen että Nezumin lenkkeilyinto on ihan toista luokkaa kuin aiemmin. Jokunen päivä sitten törmättiin yhteen puolituttuun Nessun kanssa ja puheeksi tuli mm. se kuinka Nessu haluaisi olla mieluiten sellainen muodikas kassikoira kun mä toivon että se oppisi ja innostuisi lenkkeilemään omin jaloin niin kuin oikeat koirat tekee :D Nezumi selvästi kuuli ja vissiin loukkaantui etten muka pidä sitä oikeana koirana koska kun lähdettiin jatkamaan matkaa se halusikin alas ja käveli itse melkein koko loppu lenkin, pariin otteeseen se halusi syliin mutta ei sitten viihtynytkään kauaa kannettavana :D Ja siitä lähtien se on vaan innostunut ja reipastunut enemmän ja enemmän jokaisella lenkillä. Luullakseni nyt se oikeasti tykkää jo mennä ulos :D Toivottavasti homma ei ihan totaalisesti lässähdä kun säät kuitenkin kylmenee taas piakkoin vaikka ymmärtäähän sen että noin pieni palelee herkästi ja kuka nyt siitä tykkäisi.



Nessu on ollut niin reipas että tänään mentiin ekaa kertaa lenkille "koko" porukalla, eli minä, Sirrion, Dany ja Nezumi. Mietin aluksi että mitähän tästäkin tulee mutta oikeasti meni tosi hyvin, varsinkin alkutohinoiden hieman laannuttua. Olisi oikeastaan ollut helpompaa jos Nessu olisi suostunut olemaan sylissä alussa mutta ei se taaskaan halunnut enkä aio pakottaa. Ohituksia pitää vähän treenata, pitäisi saada koko porukka mahdollisimman nippuun ettei vietäisi koko tietä mutta Nezumi (ihan fiksusti) ei oikein halua kulkea ihan Sirrin ja Danyn jaloissa. Enkä minäkään sitä halua ettei se jää isojen jalkoihin jos tuleekin jotain sählinkiä (vaikka henkilö joka ei osaa pitää koiraansa kurissa tms.) vaikka onneksi nuo isot osaa normaalisti ohittaa nätisti ja aika hyvin jo katsovat itsekin etteivät litsaa Nessua. Pitää siis opettaa Nezumille vaikka että se kävelisi vähän mun selän takana viistossa (poispäin Sirristä ja Danskusta) ohituksissa. Sen ei luulisi olevan vaikeaa kun Nessu tuntuu ainakin tällä hetkellä tykkäävän kävellä mun selän takana. Asia josta haluaisin päästä eroon (tykkään enemmän että koirat on edellä missä näen ne) mutta ohitusten ajaksi se voisi olla hyvä. Nessu ei jäisi jalkoihin ja olisi samalla muutenkin turvassa meidän muiden takana.



Pikkukoiran kanssa saa kuitenkin olla huolissaan muista ulkoilijoista (vielä) enemmän mitä ison kanssa. Ollaan jo Nezumin kanssakin kohdattu eka irtokoira, onneksi minulle entuudestaan tuttu, kiltti tyyppi ja käytiinkin sitten palauttamassa karkulainen kotiinsa. Mutta tuokin koira on hyvin iso Nezumiin verrattuna ja ihan vaan innokkuutensa vuoksi jo vaarallinen, saati sitten jos mulla olisi ollut silloinkin vielä nuo toiset koiratkin mukana. Sirrion kun ei nykyään kauheasti armasta iholle tunkevia vieraita uroksia... Mikä on minusta ihan OK kun se kuitenkin osaa käyttäytyä niidenkin seurassa. Se ei vaan halua niitä kosketusetäisyydelle. Tämän omistaja nyt ainakin sanoi pitävänsä koiran kiinni tästä lähin, toivottavasti pitääkin :)



Noin muuten Nezumin kanssa menee edelleen tosi hyvin, se on ihan sisäsiisti täällä meillä (mun vanhempien luona se saattaa tehdä sisälle) ja tuntuu tosi fiksulta tyypiltä. Se on nyt jo kova keksimään omia juttuja asioihin mitä ollaan opeteltu. Mm. opetin sille purkin koskemista ja sen opittuaan itse jatkojalosti siitä ensin purkin koskemisen tassulla ja sitten purkin kaatamisen :D Nyt mun koirani osaa kaataa purkin :D Samaten olen opettanut pyörimistä niin Nessu on miettinyt että voisi ottaa itseä hännästä kiinni samalla kun pyörii kun se häntä siinä nyt kuitenkin on ihan tarjolla... muuten en ole ikinä nähnyt sen jahtaavan häntäänsä, se on selvästi vaan sen oma ajatus siitä miten tuota temppua voisi kehittää. Fiksut koirat on hauskoja mutta joskus hankalia, verrattuna yksinkertaisiin putkiaivoihin, joten jännä nähdä millainen herra tästä vielä tulee kun se ei varmaan pysy ikuisesti ihan yhtä kilttinä poikana kuin mitä se tällä hetkellä on ;D




keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Ryhmäpotrettiyritys



Nezumin kanssa ollaan vähän naksuteltu laatikkoleikkiä ja muuta sellaista mutta siihen että päästään opettelemaan paikallaoloa yms. on vielä matkaa. Nessu on tosi fiksu ja oppii nopeasti halutessaan mutta motivoinnin kanssa taitaa olla hieman työsarkaa edessä. Se ei haittaa kun sillä kuitenkin on palikoita mistä motivaatiota voi rakentaa, pikkuiselle kun kuitenkin kelpaa herkut, lelut ja kehutkin vallan mainiosti :)  Paikallaolon puuttumisesta huolimatta saatiin jonkun sortin ryhmäkuva aikaiseksi kun ueampien epäonnistuneiden yritysten jälkeen Nezumin korvaa alkoi kutittaa niin että se pysyi hetken aloillaan siinä mihin olin sen laskenut :D Isot koirat näyttää tympääntyneiltä kun pikkuipana ei niinkun yhtään tajua mitä 'paikka' tarkoittaa... ja meillä sisällä on edelleen tosi huono ottaa kuvia mutta pääasia että on edes jonkinlainen kuva tyypeistä ja niiden kokoerosta nyt Nezumin ollessa vielä pieni :) Vaikka pieneksihän se tietty jääkin mutta ei noin pieneksi sentään. Keskiviikkoisin (mun laskujen mukaan) se aina tulee viikon vanhemmaksi, eli on nyt jo 13 viikkoa, ja painoa on viikossa tullut lisää jotain 50 grammaa. Aika hurjaa ;D Tosin ihan tarkkaa painoa en saa kun jätkä heiluu niin paljon mutta siellä suunnilla kuitenkin.


lauantai 29. syyskuuta 2018

Janakkala Cross

Lähtö


Tänään Danskun kanssa kisattiin toinen ja samalla tälle syksylle viimeinen koirajuoksukisa Janakkalassa. Kilpailu oli paljon pienempi kuin Ohkolan kisat, vain muutama luokka ja aika vähän osallistujia joten luokkia myös yhdisteltiin. Koirajuoksun kilpaluokassakin oli taas miehet ja naiset yhdistetty ja silti vain kolme osallistujaa. Palkintosija oli siis varmistettu jo ennen starttia.

Päivä oli koirajuoksuun aika hyvä, oli hyvin viileää (aamulla kun lähdettiin jopa pakkasen puolella) mutta nättiä ja suht kuivaa. Mehän ei olla koskaan kisattu kuin Ohkolassa joten paikka oli tavallaan uusi joskin olen muissa koiraharrastuksissa liikkunut tuolla suunnilleen samoissa maastoissa. Reitti kulki yleisiä ulkoiluteitä ja oli oikein kivaa juostavaa minun mielestä, sellaista perus neulasten peittämää hiekka(tai mitä lie)tietä ja yhtä lätäkkö paikkaa lukuun ottamatta ihanan kuraton :D Reitti oli minusta aika helppo, melkein tuntui että alamäkeä lähes koko matka mutta sehän ei tietty voi olla totta kun juostaan ympyrää eli vissiin oli vaan tosi tosi tasaista.

Dany oli taas vaihteeksi super- innoissaan lähdössä ja huusi jo siinä vaiheessa kun alettiin vasta liikkumaan lähtöpaikkaa kohti. Sillä menee ihan turhaa energiaa tuohon riekkumiseen joten olen koettanut rauhoitella sitä mutta nyt kaikki mun yritykset oli ihan turhia. Meinasin vaan saada meidät sotkeutumaan vetoliinaan eli lisää turhaa häsläystä... oh well.

Tällä kertaa Polar hoiti hommansa kuten kuuluukin! Eka kilsa paineltiin sen mukaan aikaan 3:22 Danyn kiskoessa mua eteenpäin lähdön tuomalla innolla. Taisi olla nopein kilsa jonka olen ikinä juossut... Tokalla kilsalla Dansku vähän hyytyi enkä minäkään olisi tuota vauhtia kyllä koko kisaa jaksanut, aikaa meni 4 minsaa melkein tasan. Onneksi pienen "huilaushetken" jälkeen neiti alkoi laittaa taas lisää pökköä pesään, joskin reitillä olleet ulkopuoliset liikkujat vähän häiritsi meidän menoa. Dany ohitti minusta tosi nätisti eikä minun tarvinnut tehdä mitään asian eteen mutta se aina vähän hämääntyy kun juostaan ihmisiä kohti. Kolmaskin kilsa oli 4 minuutin tuntumassa, tällä kilsalla taisi myös olla joku ylämäen tapainen ja aika lyhyetkin nousut saa mut hyytymään kuin täi tervaan jos ne on yhtään jyrkempiä. Meillä ei ole täällä kauheasti ylämäkiä niin ei vaan kykene :D Dany teki kuitenkin jo tässä vaiheessa taas tosi hyvin hommia. Neljäs ja viides kilsa olikin taas alta 4 minuutin ja Dansku teki aivan mahtavaa työtä ihan loppuun asti :D Maalissa ajalla 19:23. Ensimmäinen kerta kun juoksen vitosen alle 20 minuutin! Toki koiran kanssa eli ei sitä siinä mielessä lasketa mutta juosta se tarvii kuitenkin että jos pystyy koiran kanssa niin ehkä sitä joskus pystyy ilman koiraakin?

Ohkolan ihan kauhean suorituksen jälkeen mulla olikin nyt oikea SuperDansku hihnan päässä :D :D Ehdottomasti meidän paras suoritus, ainakin näillä pidemmillä matkoilla, ja juuri sellainen juoksu mitä olen toivonutkin. Eli ihan meidän tasoinen, ei varmaan kumpikaan oltaisi parempaan pystytty :) Ilmeisesti Ohkolassa tosiaan oli vaan liian kuuma koska nyt meno oli taas taattua Danya. Ja jäähdyttelyn ja pienen levon jälkeen se oli ihan lähdössä toiselle kierrokselle :D Piti laittaa se autoon rauhoittumaan kun se rääkyi ja tempoi niin paljon huomatessaan että muita luokkia oli vielä käynnissä.

Paljastui että tultiin toiseksi :) Voittaja mies meni ihan käsittämätöntä vauhtia, 15 minuuttiin, ja siihen meillä ei kyllä ole mitään toivoa :D Ja kolmanneksi tullut nainen hävisi meille vähän reilulla minuutilla. Palkinnoksi tuli Nipsun kuvalla oleva muumimuki sekä Danskulle vähän herkkuja jotka se pisteli samoin tein mahaansa. Sehän ne ansaitsikin :) Nyt yritetään treenailla talven yli ja pitää molempien kunto hyvänä jotta keväällä ollaan hurrrjassa iskussa ;)



perjantai 28. syyskuuta 2018

Nezumi



** Tää postaus piti tulla jo vähän aiemmin (oli jo kirjoitettu valmiiksi ja kaikkea) ja sitten kone sanoi itsensä irti :D Mutta nyt onneksi toimii taas :D **

Kaikista mulle pentuna tulleista koirista on pitänyt tulla (muiden harrastusten ohella) näyttelykoiria. Eipä vaan ole tullut, niissä on kaikissa ollut jotain "vikaa". Ei mitään vakavaa onneksi mutta sellaista että näyttelyissä on aika turha käydä, niinkuin esim. Sirrionin ja Haurun alapurennat. Uuden ison koiran ottaminen ei ole minulle nyt mahdollista useammastakin syystä niin olen vähän miettinyt jotain pikkukoiraa näyttelykaveriksi. Vaikka perhoskoiraa, ne on söpöjä - joskin se turkki... mulla ja pitkällä turkilla ei ole kauhean hyvä menneisyys :D Mitä pienempi koira sen vähemmän harjattavaa tietenkin mutta silti... xD

Meidän perhetuttu kasvattaa chihuahuoita (vai miten tuo sana taipuu?) ja kun hänelle syntyi pentue jossa oli kaksi suklaan väristä urosta heitin että jaa onkohan yksi noista se mun näyttelykoira? No, lopputulemana ilmeisesti on. Jos ei sille taas tapahdu jotain ihmeellistä kasvuvaiheessa. Vielä ei ole mm. hampaat vaihtuneet eli edessä on jännittäviä aikoja... Jos nyt tällekin tulee jotain vikaa niin sitten taidan vaan luovuttaa näyttelyiden osalta ja hankin seuraavaksi jonkun sekarotuisen ihan suosiolla.

Eli tämä herra on Samlet Batman, kutsumanimeltään Nezumi. Nessu niille jotka ei kykene kolmitavuisia nimiä ;P Nezumi on nyt 12 viikkoa vanha, painaa vähän reilu kilon ja muutti meille viime sunnuntaina. Nezumi on minulla sijoituksessa eli Nessun omistaa sen kasvattaja, Tarja Pelttari, ja siitä tulee isona komea ja terve jalostushiiri. Tai ainakin se on suunnitelma.




Nezumi on ollut täällä meillä varsin reipas poika ja tykkää sylissä olemisesta, pussailemisesta, herkkujen syömisestä ja leikkimisestä. Yöt Nezumi on nukkunut kuin tukki ja on kai syönytkin ihan hyvin. En oikein hahmota paljonko tuollaisen pitäisi syödä niin olen antanut sen syödä miten paljon se itse haluaa ja rajoitetaan sitten kun jätkä alkaa lihota. Varmaan se jossain vaiheessa alkaa koska ruoka tuntuu maistuvan ja sille tulee aina sellainen koominen järkyttynyt ilme naamalle kun se näkee että nuo toisetkin koirat saa herkkuja :D Siis miksi?? Miksi NUO saa ruokaa??? Kaikki vaan Nezumin suuhun, k'thx.

Ulkona olosta se ei niin kauheasti tykkää koska ilmat on olleet huonot ja noin pienelle tulee aika helposti kylmä mutta kaikki pissat on toistaiseksi tehty ulos :) Pikkuisen ollaan nyt ehditty lenkilläkin käymään ja ihan reippaasti tuo kipittää pikkukoivillaan. Hyvä alku ainakin, toivon nimittäin että herrasta tulee täysin sisäsiisti jätkä. Pikkukoirilla on huono maine tämän asian osalta mutta uskon ja toivon että kunnollisella kasvatuksella hyvä siitä tulee. Muutenkin moni on ollut ihmeissään kun on kuullut että olen ottanut chihun kun olen aina tykännyt oikeista koirista (+ ne on aina niin vihaisiakin) mutta koira se kai chihukin on siinä missä muutkin ja oppii ihan normikoiran tavoille kunhan sitä kohtelee sellaisena. Katsotaan sitten mitä mieltä olen aiheesta vaikka vuoden kuluttua :D

Tietysti ihan normikoira se ei ole siinä mielessä että tuo koko on tosi pieni ja pakosti rajoittaa joitain juttuja vaikka tarkoitus ei olekaan ipanaa paapoa. Mietinkin sitä uskallanko ottaa näin pienen koiran noiden isompien kanssa. Monilla ihmisillä oli oikein hyviä kokemuksia isommistakin kokoeroista (Nessun kasvattajallakin on ollut tanskandoggeja ja chihuja yhtä aikaa) mutta toki oli niitä huonomminkin päättyneitä tarinoita. Päädyin kuitenkin siihen että tunnen nuo omat koirani ja vaikka ne ei chihuahuoiden kanssa ole koskaan olleet tekemisissä ne on tottuneet pikkukoiriin ja kissoihin ja osaavat olla tosi nätisti niiden kanssa. Etukäteen uskoin että Danyn kanssa ei olisi mitään ongelmaa, se kun yleensä vierastaa pentuja, ja Sirrionin kanssa pitäisi olla vähän varovaisempi kun se tykkää leikittää pentuja vaikka nätisti sen tekeekin. Nessu on vaan niin pieni ettei sitä tarvitse kuin vähän kovemmin tuupata niin voi jo käydä hullusti.

Todellisuus on taas ollut tarua ihmeellisempää, Danysta Nezumi on ollut alusta asti hauska tyyppi ja se onkin Sirrion joka vierastaa pentua. Ongelmia ei silti ole ollut, Dany tottelee kun sille sanoo että nyt nätisti, onhan se tottunut toimimaan mm. meidän hoitokoira Tanjan kanssa. Tanjaa ei saa läimiä tassuilla kun se on niin pieni ja ei saa Nessuakaan. Uskon että Dany oppii nopeasti muistamaan tämän asian. Sirrion sitten taas on ihan itse todella varovainen ja mieluummin ei edes mene kauhean lähelle Nessua paitsi silloin kun se on mun sylissä. Silloin se ei voi litsaantua ilmeisesti :D Koska siis mitään aggrea tms. Sirrion ei esitä vaan enemmän vaikuttaa siltä että sitä jännittää se miten pieni tuo on. Ja ehkä se että Nessu liikkuu tosi paljon sinkoilemalla. Se on ainoa sana mitä siitä oikeasti voi käyttää :D Chihut on kai niin kevyitä että on helppo sinkoilla :D Se on tosi huvittavaa seurattavaa mutta onhan se liikehdintä tosi arvaamatonta että ymmärrän kyllä Sirrionin huolen. Silloin kun hiirulla on kovin vauhti päällä en itsekään oikein uskalla nostaa jalkoja maasta ettei se yht'äkkiä olekin siellä alla. Nessu tuosta kuitenkin vielä vähäsen kasvaa, kenties oppii liikkumaan astetta normaalimmin ja uskon että Sirrion muutenkin rentoutuu ajan kanssa kun pelisäännöt tulee kaikille osapuolille selviksi. Ja Haurun kanssahan Nezumin ei tarvitse olla tekemisissä.


Yritettiin ottaa yhteiskuvaa mutta ei siitä tullut mitään kun Nezumi ei osaa vielä mitään paikka- käskyä ja se ei todellakaan pysy paikallaan kovin paljon kuin nukkuessaan...

Tätä en edes osaa selittää :D

...kokeillaan uudelleen sitten kun hiirulainen on ehtinyt oppia poseeraamisen jalon taidon :D


Kissanlelun kimpussa (on muuten ihan paras lelu Nessusta)


Ylipitkä riehumisvideo, n. eka minuutti on (vielä) huonolaatuisempaa kuin loppu



maanantai 24. syyskuuta 2018

Hyvinkään ryhmänäyttelyt

Sirrin puolisisko, Dotstorm's Ingalsin Laura


Eilen oli sovittu treffit Hyvinkään ryhmänäyttelyihin (kaksi eri näyttelyä mutta yhtä aikaa) ja otin kamerankin mukaan. Tosin vahingossa vähän huonon objektiivin kera mutta tällä mentiin nyt sitten :D Lähinnä kuvasin paria basenjia ja Sirrin puolisisaruksia (onneksi dallukehä ja basukehä oli kätevästi vierekkäin) mutta muutama muukin tyyppi eksyi kameran eteen.


Sansa, yksi niistä meillä syntyneistä basuista

Karhu. Tai mahdollisesti amerikanakita. Mutta luultavammin karhu.

Salakuvaaja havaittu! :D

Jotenkin nykyään mun mielestä melkolailla kaikki koirat on näteimpiä ruskeina. Ei varmaan mitenkään liity noihin mun dalluihin ;) 


Paikalla oli myös tällainen hiirulainen, joka tosin aluksi oli vahvasti sitä mieltä että ihan p**** paikka, lähdetään pois. Enkä taatusti tule esiin täältä laukusta!

Mieli alkoi vähän muuttua siinä vaiheessa kun herralle ostettiin grillimakkara. Hyvä ruoka parempi mieli :D Hiirulaisesta tulee oma postaus tässä jossain vaiheessa :)




lauantai 22. syyskuuta 2018

Höyrypää aavistaa pahaa

Tänään vietin hyvän aikaa konttaillen pitkin lattioita, siivoten (lähinnä siellä lattiatasossa) ja asetellen kaikkia tavaroita strategisiin paikkoihin. Haurulle tuli huono tunne ja se murjotti illan häkissä. Voi toista, se on niin fiksu että aina arvaa mitä kaikki tarkoittaa.


Ei nyt varsinaisesti liity edelliseen mutta Haurun uskollinen kevythäkki sanoi itsensä irti tuossa joku aika sitten. Olin ihmetellytkin että kumman hyvin se kestää kun Hauru ei aina käsittellyt sitä häkkiään kaikkein kauneimmin ja tykkäsi myös hengailla häkin päällä... sitä ei kuitenkaan ehkä ihan ole tarkoitettu kannattelemaan mudin painoa. Nyt sitten tukitangot oli menneet poikki, en itse ollut kotona mutta varmaan Hau on taas hyppinyt häkin päällä ja ne oli sitten ne viimiset hyppelyt. Häkin voisi korjata vaikka ihan vaan roudarinteipillä mutta kun häkin päällä hyppeleminen tuskin loppuisi niin vaihdettiin Haun häkiksi tuo kuvassakin oleva Pet Porter. Hyvin sekin tuntuu herralle kelpaavan vaikka kevari olikin mieluisampi. Mutta tämä "uusi" häkki (ei ole oikeasti uusi, se on ollut vaan muussa käytössä) ei varmaan ihan pienestä hajoa :)



maanantai 17. syyskuuta 2018

Dany häviää ja voittaa

Kuvaaja Timo Waltari


Lauantaina kisattiin Ohkolan Syyskisat 2018, Danyn kanssa siis osallistuttiin koirajuoksu naiset kilpailuluokkaan. 8 koiraa oli ilmoittautunut mutta lopulta vain 6 starttasi, 4 saksanseisojaa, bordercollie ja Dansku. Vähän harmi kun seisojat tuppaa menemään niin kovaa että (vaikka Danykin on seisojaksi laskettava) ei me ainakaan toistaiseksi olla niiden tasolla niin olisi kiva kun olisi enemmän jotain muita rotuja joihin voisi verrata omaa suoritusta xD

Kisapäivä ei onneksi ollut niin lämmin kuin mitä tässä on viime aikoina osa päivistä ollut, satoi enemmän tai vähemmän melkein koko ajan joten aurinkoa ei nähty. Danysta oli taas hirveän siistiä olla kisoissa, kun ensimmäinen luokka (8 koiran valjakot) lähti matkaan sen piti rääkyä jokaisen valjakon perään että hei yks setteri unohtui!!! :D Käskin sitä rauhoittumaan, meidän luokka kun olisi vasta huomattavasti myöhemmin, ja kyllä se siitä sitten alkoikin ottaa rennommin onneksi :D En välttämättä olisi jaksanut kuunnella sen huutoa koko odotteluaikaa...

Dany tarkkailee kisapaikan tapahtumia

Kun meidän vuoro lähestyi mentiin hyvissä ajoin tekemään alkulämppää, toiveena että Dany nyt kakkaisi ennen kisaa, ei kisan aikana. Eihän siitä silti taaskaan mitään tullut, se on niin tohkeissaan ettei se vaan malta niin paljon että kykenisi suoriutumaan tästä vaativasta tehtävästä. Huokaus vaan, olisi ihan takuulla kivempi juostakin kun kävisi hädillään. En vaan tiedä miten saisin sen sellaiseen mielentilaan että homma luonnistuisi kun se kiihtyy niin paljon heti kisapaikan tunnistaessaan.

Lähtö sujui muuten hyvin mutta mun Polar m200 tilttasi kun yritin käynnistää sen. Siinä juostessani en todellakaan voinut kelloon keskittyä niin jäi sitten saamatta kaikki data tästä juoksusta :( Harmitti ihan kauheasti, ensinnäkään en tiedä yhtään mitä vauhtia mentiin alussa kun vielä meni hyvin, missä kohtaa Dany alkoi hyytyä, mitkä omat sykkeet oli (käytän tätä tietoa yleensä paljon hyödykseni), enkä tiedä onko tuota juoksua nyt oikeasti edes juostu kun ei ole kellon dataa sitä todistamassa. OK, viimeinen on vitsi. Ehkä. Rankkaa tällaiselle tyypille joka rakastaa jälkikäteen tutkia kellon antamia numeroita, viivoja ja palkkeja vaikka ei niitä välttämättä ihan ymmärräkään :D

Kisaan oli suunniteltu uudet radat ja koirajuoksijat juoksivat nyt 4.2 kilsaa. Tiesin että kuuman kesän vuoksi Danyn kunto ei ole ihan normaalilla tasolla, tähän päälle uusi reittikin osoittautui melko haastavaksi. (Mutta kiva reitti se oli, ei mitään valittamista.) Useampia lyhyitä mutta jyrkkiä ylämäkiä jotka vei Danskun voimia kun se kiskoi mua niitä ylös ja jossain vaiheessa se sitten alkoikin heittää vaikeissa kohdissa raville. Lisäksi Dany olisi halunnut mennä uimaan jokaiseen ohittamaamme lampeen ja niitä lampia tuolla riittää. Sain sen kuitenkin aika hyvin käskytettyä jatkamaan matkaa kunnes tultiin maalisuoralle ja siinä se vaan pysähtyi vetämään maalisuoran vierellä ollutta lammikkoa kohti. Ei totellut käskyjä enkä oikein tiennyt kuinka paljon uskallan sitä kiskoa hihnasta kun koirajuoksussa koiraa ei saa pakottaa juoksemaan, ei vetää perässään eikä muutakaan sellaista. Ja kun vielä tosiaan oltiin ihan siinä maaliviivan edustalla missä on kaikki ihmiset katsomassa... Mutta eihän me siihenkään voitu jäädä niin koitin sitä sitten jotenkin muka nätisti nykiä siitä eteenpäin. Päästiin lopulta jotenkin maaliin mutta... joo... Että tällaista tällä kertaa. Hei, ei sentään kakannut radalle ;)

Dany ei ole koskaan aikaisemmin halunnut keskeyttää juoksemista, en tiedä oliko sillä sitten kuitenkin niin kuuma? Ilmankosteuskin on tietty huono koirille jos on lämmintä mutta en mä itse huomannut juostessakaan että olisi ollut mitenkään hirmuisen hiostava ilma. Mutta ihminen on ihminen ja koira on koira. Vai onko sillä vaan niin huono kunto tällä hetkellä että kaikki olisi vaan johtunut siitä? Sekin kyllä tuntuu vähän oudolta koska vaikka se ei ole pystynyt liikkumaan normaalisti enkä odottanut siltä ihan huippusuoritusta alunperinkään niin ei se ole vaan sohvallakaan makoillut koko kesää. Onhan mun vetäminen tietty rankempaa kuin pelkkä juokseminen, nimenomaan vetoa ei olla hirveästi tehty ja reitti oli tosiaan vähän haastava mutta silti... En tiedä. Harmi kun koiralta ei voi kysyä. Ehkä se oli kaikkien noiden asioiden yhteissumma. Ei Dansku missään vaiheessa kuitenkaan näyttänyt mitään selkeitä ylikuumenemisen merkkejä, ei esim. läähättänyt silleen tosi nopeasti ja pinnallisesti (vaikkei se tietenkään ihan läähättämättäkään ollut... mutta mun mielestä ihan samoin kuin normaalistikin silloin kun on tullut tehtyä vähän kovempi urheilusuoritus) ja se palautui nopeasti eikä hetken päästä ollut moksiskaan, loppuverkassa sain toppuutella sitä että se ravaisi rauhallisesti. Että ehkä tuo ei nyt sitten maailmanloppu ollut, oli mitä oli, eikä toivottavasti vaikuta jatkossa Danyn intoon tätä harrastusta kohtaan. Jännä nähdä jos päästään sinne toiseen kisaan että miten siellä sitten. Varsinkin jos ilmat nyt kunnolla viilenisi niin näkisi miten se vaikuttaa.

Loppuaika meillä oli 17:15 (keskivauhti 14,61, matka siis 4,2 km) millä oltiin sijalla 6/6. Eli tultiin vikaksi mutta se nyt ei haittaa mitään. Eikä sitäpaitsi ihan kauheasti hävitty bordercollielle eikä yhdelle uimaan menneelle seisojalle :P Dany kun ei ollut ainoa jota tällä kertaa kiinnosti uiminen ehkä vähän enemmän kuin juokseminen.

Kuvaaja Timo Waltari

Sanoin autokuskille että meidän ei välttämättä tarvitse jäädä palkintojenjakoon (kun päivä on muutenkin pitkä ja varmaan aika tylsä hänelle) vaikka siellä onkin pari arvontapalkintoa, jotka voi siis voittaa vain jos on paikalla. En mä niitä kuitenkaan voita eikä ne välttisti edes ole mitään kovin erikoisia juttuja. Joskus on ollut jopa kickbike muistaakseni mutta ne olikin SM- kisat ja siitä ilmoitettiin etukäteen, nyt ei sen tarkemmin oltu määritelty mitä arvotaan. Autokuski kuitenkin sanoi että jäädään vain niin jäätiin sitten. Onhan se ihan kiva varmaan voittajillekin että on vähän yleisöä paikalla eikä kaikki ole vaan häipänneet. Ja kun arvonta alkoi yllärinä sieltä tulikin mun nimi :D Olin ihan 'Häh? Minä?!?' ja kun tuolla oli muuta meteliä paljon eikä kuulutus ollut kauhean kovalla niin mietin että kuulinko oikein mutta annettiin mulle kuori käteen kun menin sitä hakemaan niin kai mä sen sitten oikeasti voitin xD xD Kuoresta paljastui lahjakortti jossa luki että saan vapaavalintaiset ManMatin valjaat VUL Shopista! Ei muuten hullumpi voitto :)

Kävin sitten kysymässä kaupan pitäjältä että onko mahdollista esim. nyt paikan päällä jo kokeilla niitä valjaita vai miten asia hoituisi kun Danylle en kyllä uskalla netin välityksellä niitä tilata, se on sen verran haastavan mallinen. Sirrionille ehkä vielä voisi kun se on melko normaalisti rakentunut mutta Dansku kun on syvärintainen ja kuitenkin kapea niin eihän sille sovi mikään. Silloinkin kun nuo Non-Stopit ostin kokeiltiin monenlaista valjasta eikä mikään istunut ihan täydellisesti. Nuo Non-Stopit kuitenkin parhaiten ja nyt kun Dany on saanut lisää ikää ja varmaan massaa/lihastakin ne istuu mun mielestä vielä paremmin kuin silloin ostohetkellä. Se on myös aina vetänyt niissä ihan hyvin, ei rohise vetäessään, ne ei hierrä mistään jne. joten kaiketi ne on ihan OK. Ei minua kuitenkaan yhtään haittaisi kokeilla lisää malleja josko joku olisi vielä parempi. Tosin kaikilla mun (ulkomaalaisilla) setterin kanssa juoksevilla nettitutuillani on nuo samat valjaat kun muut ei ole sopineet heidänkään koirilleen... kertoo kai sekin jotain. Tämä myyjä oli samaa mieltä siitä ettei kannata sokkona hankkia jotain mikä onkin sitten huono mutta sanoi ettei hänellä ole montaa valjasta nyt mukana. Ja oli samaa mieltä Danyn nähtyään että tuolle rakenteelle voi muutenkin olla aika vaikea, ellei mahdoton löytää sopivaa valjasta. Voisin kuitenkin käydä hänen luonaan myöhemmin sovittelemassa kaikkia tarjolla olevia vaihtoehtoja ja katsastamassa muitakin tarjolla olevia tavaroita :) Sopii hyvin! En siis vielä tiedä mihin tuotteeseen tässä päädytään mutta jotain Dany voitti kuitenkin ;)

Tämä ei ole ruokaa?? Mitä tällä siis tekee? 

Dany tosin onnistui pummaamaan itselleen pienen pussukan Dog's Health- merkkistä puolikosteaa koiranruokaa joten herkkupuolikin on hanskassa :D On muuten tämän testiryhmän mielestä tosi maistuvaa! 



tiistai 11. syyskuuta 2018

Vetourheilu jatkuu



Vieläkin on ollut tosi lämpimiä päiviä mutta vähän ollaan silti päästy jatkamaan Danskun kanssa pyörätreenejä. Vauhtikin on hieman parantunut, tosin ei niinkään siksi että Danyn kunto olisi kasvanut (siihen tarvisi säännöllisempää harjoittelua eli viileämpiä kelejä) vaan siksi että Dansku on yhä paremmin ymmärtänyt homman idean :) On se kyllä niin fiksu likka. Kerran lähtötilanteessa, kun vasta seisoin pyörän vierellä, Dany keksi kokeilla josko ei tarvisikaan odottaa lähtökäskyä, onneksi ehdin napata pyörästä kiinni ennen kuin mitään isompaa ehti tapahtumaan :D Sen jälkeen se on malttanut taas odotella ihan kiltisti lupaa lähteä. Vauhdinsäätely toimii erinomaisesti, ohjaustehostin puuttuu edelleen mutta menee se suunnilleen sinne minne haluan vaikka onkin vähän jähmeä. Ohitukset on menneet myös tosi kivasti, olen pyytänyt Danya edelleen pysähtymään (tai vähintään hidastamaan raviin jos on oikeasti tilaa) kun tulee vastaantulijoita jotta toivottavasti ei säikäytettäisi ketään mutta selvästi se ei olisi tarpeellista. Ei se ole menossa kesken hommien seurustelemaan.


Dany on nyt ollut etusijalla näissä vetohommissa koska sillä on kisat viikonloppuna (ja tarkoitus oli ilmoittaa se toisiin kisoihin loppukuusta mutta saas nähdä kun mitään kisakirjettä ei ole tästä kisasta vieläkään näkynyt...). Jos keväällä meillä oli ongelmana se etten itse ollut pystynyt treenaamaan sairasloman vuoksi niin nyt on sitten meikä (omaan tasoon nähden) kunnossa mutta koira ei ole pystynyt treenaamaan kun on niin kuuma. Että ei varmaan taaskaan saada sitä omaa ihan parasta suoritusta mutta näillä mennään ja parhaamme yritetään. Toivottavasti kisapäivä ei olisi kauhean lämmin... Ja toivottavasti ensi kesä olisi kokonaisuudessaan viileämpi.

Kunhan vielä säät paranee niin sitten Sirrionkin pääsee hommiin. Nyt on vähän niin että varhainen aamu menee Danyn kanssa touhutessa ja sitten onkin jo liian lämmintä taas että olisi järkevää lähteä enää Sirrin kanssa pyöräilemään :( Tehdään sitten Sirrionin kanssa muita juttuja.





sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Mypeko Match-Show

Tällainen kuva napattiin Sirrionista Koijarin Tassutarvikkeen myyntikojulla myyjän toimesta. 


Tänä vuonna ei olla kauheasti päästykään mätsäröimään, ei vaan ole oikein osunut aikatauluihin yms. Tämä mätsäri oli kuitenkin sopivana päivänä, melko lähellä ja ennakkoilmoittautumalla hintakin oli vähän edullisempi kuin nykyään mätsäreissä noin keskimäärin. Eli osallistutaan :) Päätin että otan Sirrionin sillä vaikka Dany on ns. parempi näyttelykoira niin se on päässyt yksinään (siis ilman muita koiria) aika paljon kaikenlaisiin menoihin juoksuharrastuksen puolesta ja sama tulee jatkumaan lähitulevaisuudessa niin on kiva Sirrioninkin kanssa viettää jonkun sortin laatuaikaa. Ja Danynkin olisi ihan hyvä joskus jäädä kotiin että asia pysyy edes jollain lailla muistissa...

Tämä mätsäri oli järjestetty virallisten näyttelyiden tapaan perinteiden mätsärin sijasta. Jokainen sai kirjalliset arvostelut, urokset ja nartut oli omissa luokissaan jne. Toisaalta ihan kiva, toisaalta viittaa siihen että Sirrionilla (ja muilla selkeästi "pikkuvikaisilla" koirilla) tulee todennäköisesti olemaan aika heikot mahdollisuudet menestyä. Se on aina vähän harmi, mä edelleen kannattaisin sitä että mätsäreissä ja muissa epävirallisissa karkeloissa annettaisiin anteeksi viat joille ei mitään mahda jos koira on muuten hyväkuntoinen, esiintyy iloisesti yms. No, Sirrion yleensä esiintyy parhaimmillaankin aika huonosti että se ei oikein ole todennäköinen menestyjä millään kriteereillä katsottuna xD

Isoja koiria oli aika paljon ja useampi pentukehä tarkoitti sitä että saatiin odotella tosi kauan meidän vuoroa, isojen koirien kehä olikin se joka pyöri pisimpään ja lopulta aikuiset nartut siirrettiinkin toiseen kehään jotta heidän ei tarvinnut odotella vielä urosten loppumistakin. Oli myös suhteellisen lämmin ja hiostava sää. En tiedä oliko sää yhdistettynä pitkään odotteluun imenyt Sirrionista voimat vai mikä oli kun se esiintyikin poikkeuksellisen hyvin! Ravasi nätisti, ei pyrkinyt laukkaamaan, kääntyi kulmissa (meille aina iso haaste, Sirrin mielestä kun voitaisiin vetää suoraan vaan kehänauhan läpi...) mutta ei toisaalta pyrkinyt myöskään haistelemaan maata täysin yhteistyöhaluttomana mikä on sillä sitten se toinen ääripää. Ylienerginen tohelo tai en haluu, et voi pakottaa. Mutta nyt ei ollutkaan kumpaakaan vaan tosi hienosti esiintyvä näyttelykoira :D OK, se ei osaa seistä kauhean ryhdikkäästi eikä muutenkaan aina ihan "oikein" mutta tosi hienosti sujui seisotuskin siihen nähden miten huonoa se normaalisti on xD Olin tosi tyytyväinen vaikka harmi ettei se ollut noin hyvä siellä dallujen open show:ssa xD Siellä olisi sopinut laittaa parastaan mutta kivahan se oli nytkin huomata että kyllä se sittenkin osaa jos vaan sattuu huvittamaan :P

Tuomarina oli Anne Huusko, kennel Barrelsbearer's. Arvostelu: 3v, hienot hampaat (alapurenta), hieno lihaskunto, ystävällinen luonne, hyvät takakulmaukset, täyteläinen rintaosa, liikkuu reippaasti

Sirrion ei sijoittunut, tuomari sanoi vielä että 'upea koira mutta sillä on alapurenta' tjsp. kätelleessään meidät ulos kehästä. Joo, niinhän sillä on. Mutta vitsit miten hienosti se esiintyi :D Tai ainakin siltä tuntui, enhän mä tiedä miltä se loppupeleissä ulkoapäin näytti :D Kaikki osallistujat sai kuitenkin vähän lahjuksia, saatiin pieni puruluu, namipussi ja parkkikiekko. Ensin mietin että mitähän mä tuolla viimeisellä mukamas teen mutta sitten keksin että jos joskus menen koira(pyörä)valjakolla kauppaan niin voin lätkästä sen siihen pyörän nokkaan kiinni niin ei saada sakkoja kun kaikki tietää kauan mun koirat on siinä seisseet ;)

Ostettiin myös Koijarilta Sirrille tällainen uusi pallo kun sen vanha on kadonnut johonkin. Ei löydy ei sitten mistään ja pitäähän sitä talmaatilla pallo olla!

Ah, niin pyöreä ja maukas!


Ja Danykin oli ollut yksinään kotona kiltisti ja mitään rikkomatta :) 



lauantai 25. elokuuta 2018

Hihuliinejä

Kävin moikkaamassa tällaisia 7 viikkoisia (luulisin) ipanoita :D 

Niin pieniä, ei siis voi tajuta että noi olisi periaatteessa luovutusikäisiä xD Mutta ei noita kyllä luovuteta vielä näin pieninä, mikä on ihan ymmärrettävää. Mun mielestä Sirrionkin oli ihan kauhean pikkuinen 7 viikkoisena ja se oli kuitenkin kymmenen! kertaa isompi o.O 

Kuvista ei oikein tullut mitään kun noi oli niin järkyttävän pieniä ja kuitenkin kovia viipottajia mutta alla olevasta videosta saa ehkä hätäseen jotain selvää. Taustalla kasvattajan poika pelaa räiskintäpeliä joten suosittelen äänien pitämistä pois päältä, laitoin niitä jo itse pienemmälle mutta en sitten viitinyt ottaa ihan kokonaan pois kuitenkaan. (Yksi on pitkäkarvainen niin se näyttää isommalle mutta on oikeasti ihan yhtä pieni tai pienempikin kuin nuo kaksi lyhytkarvaista.)






tiistai 21. elokuuta 2018

Bikejoraamista



Tarkoitus oli jo kesän viileinä aamun tunteina kokeilla vähän koirapyöräilyä (myös kulkee nimellä bikejoring) Danyn kanssa ekoja kertoja, lähinnä kunnon kasvatuksen vuoksi. Tässä suunnitelmassa oli sitten se yksi vika, eihän tänä kesänä ollut mitään viileitä aamuöitä >( Kun mieluusti saisi olla alle 15 astetta niin hemmetti ei ollut mihinkään kellonaikaan koskaan (ja no pimeällä en kyllä lähtisi turvallisuussyistä). Että se siitä sitten :(

Nyt olisi muutamia hyviä päiviä jo ollut mutta mulla oli itselläni viikonloppuna Half Marathon Weekend niin päätin että aloitetaan pyöräilyhommat vasta sen jälkeen. Olisi tosi tyhmää jos pyöräillessä tulisi joku kaatuminen tms. mikä estäisi osallistumisen viime hetkillä... No mutta se oli ja meni (ja ihan mukavasti vaikka en ihan kaikkiin tavoitteisiin päässyt, kuuma kesä on haitannut omaakin treenaamista) joten tänään aamulla laitoin vetovermeet pyörään kiinni ja lähdettiin vähän elämään reunalla ;)

Danylla en ole aikaisemmin uskaltanut pyörää vedättää kun se ei ole niin luotettavasti toimiva vetokoira mitä Sirrion on. Sirrion osaa kaikki oleellisimmat käskyt (ja useimmiten tottelee) sekä, mikä minusta oikeastaan hienointa, osaa itsenäisesti tehdä älykkäitä päätöksiä vetäessään. En esim. pystyisi käskyttämään Sirriä auton alle vaikka kuinka yrittäisin ja sen elekielestä näkee muutenkin jos edessä on jotain huomioon otettavaa mitä itse en ole ehkä (vielä?) havainnoinut. Dany sensijaan ei kunnolla osaa kaikki käskyjä (tosin parannusta on tapahtunut) ja se juoksee ihan ympäristöään huomioimatta. On täysin minun vastuulla katsoa ettei se jää auton alle, juokse päin talon seinää (on meinannut tapahtua...), vedä täysiä aamulenkillä olevan mummoryhmän läpi keilaten mummot sinne sun tänne (ei ole onneksi tapahtunut) jne. jne. Eli vähän hasardia hommaa välillä pelkkä juokseminen Danyn kanssa niin saati sitten pyöräily... Mutta sen ymmärrys on alkanut parantua, meillä on hiljaisia metsäteitä joissa on hyvä näkyvyys ja pysähdys on onneksi sellainen mitä Dany tottelee todella hyvin joten kyllä mä sen kanssa nyt jo uskallan kokeilla.

Otettiin tuollainen n. 7.5 kilsan lenkki josta reilu eka kilsa lämmittelyä ja lopussa joku 1,5 kilsaa loppuverkkaa. Eli n. vitonen mentiin täysillä. Aikaa tähän vitoseen saatiin kulumaan 19 minuuttia kahden pysähdyksen taktiikalla. Ensin yksi pysähdys kun vastaan tuli koiranulkoiluttaja, Dany osaa ohittaa mutta katsoin kuitenkin turvallisemmaksi pysäyttää. Nämä on monesti vähän sellaisia ihan sama miten teet niin ei mene hyvin, jos vedän koiran kanssa täysillä ohi monet säikähtää ja saan vihat päälleni ja sitten taas jos pysäytän ja käskytän koiran vierelle säikähdetään koska en selvästi hallitse vihaista koiraani kun miksi muuten mä alkaisin niin äkisti keriä sitä vierelle?? Ja Danyn käytös ei auta asiaa kun se alkaa vetolenkeillä rääkyä aina kun ei liikuta koska vetolenkeillä mennään täysillä, EI pysähdytä ***tana! t. Dany. Jooh. Mutta ihan sama. Toinen ns. pysäys tehtiin yhdessä hyvin jyrkässä hiekka/sora alamäessä mitä en uskalla mennä (mun) pyörällä täysillä edes ilman koiraa joten käskytin Danskun vierelle ja käveltiin se mäki alas.

Meni kyllä tosi kivasti, ei kaaduttu, ei kuoltu kumpikaan ja Dany oli tosi hyvä vetokoira kunhan hiffasi homman :D Sille on kuulemma opetettu että pyörän vierellä juostaan nätisti mutta mullahan on vähän toisenlaiset toiveet ;) Ensimmäisessä liikkeellelähdössä Dansku oli vähän ihmeissään eikä meinannut osata mennä eteen että päästäisiin liikkeelle mutta sitten kun saatiin eka kerta toimimaan niin seuraavat lähdöt meni jo ihan hyvin. Danyn kanssa on kyllä edelleen toisaalta helpompaa kun se on noin pieni eikä jaksa kiskoa pyörääkään siihen malliin mitä Sirrion. Vaikka kisaamista ajatellen se vahvempi vetokoira olisi tietenkin parempi. Keskinopeus (nuo tauot miinustaen) oli sellaista 20 km tuntivauhtia suunnilleen, huippunopeus 28 km tunnissa. Ei mitään ihan hurjaa vauhtia jos vertaa koirapyöräilyn kisavauhteihin, tosin ylämäkiä lukuunottamatta en ihan kauheasti auttanut polkemalla ja tuo pyörä jolla vedätän on ihan romu.

Haluaisin ostaa kunnollisen mutta budjettiin ei ole vielä sopinut (kun se pyörä ei kuitenkaan ole mikään ykkösprioriteetti tai edes lähellä). Tosin päätyisin varmaan läskipyörään mikä nyt ei ole se kevyin ja nopein vaihtoehto todellakaan että en tiedä miten se vaikuttaisi meidän nopeuksiin... mutta ainakin uusi pyörä toimisi niinkuin kuuluu :D Nuo tiet millä me mennään on isolta osin irtonaista pikkusoraa tms. mihin pyörä etuvetoisena uppoaa aika hienosti. En ole muutenkaan mikään rohkea pyöräilijä niin se että se pyörä tavallaan putoaa sinne tien sisään (en osaa tätä muuten selittää) tekee vielä oman lisänsä siihen että en uskalla mennä täysillä kun pelkään että pyörä kaatuu tai lähtee luisumaan tai jotain. Kuvittelen että läskipyörän paksut renkaat antaisi tukevuutta ja muutenkin estäisi sitä pyörää uppoamasta sinne soraan ihan samalla tavalla? En kyllä tiedä, kun en ole ikinä päässyt kokeilemaan. Pitäisi joskus vaikka vuokrata fätti päiväksi ja käydä testailemassa.


lauantai 11. elokuuta 2018

Nakkena

Vaikka Danysta on ollut jo kuvia netissä turkitta, pitänee tehdä aiheesta oma kirjoituksensa :) 


Me käydään kesällä paljon uimassa. Ja metsässä. Paikalliset metsät ovat hyvin soisia ja muutenkin varsin kosteita joten metsälenkkeilyyn kuuluu koirien osalta aina sitä suolammikoissa sun muissa paskaojissa lutraamista. Jopa tänä kesänä, vaikka toisaalta on ollut kuumaa ja kuivaa, on metsässä monessa paikkaa pysynyt vesi. Se on vaan ollut tavallistakin surkeammassa kunnossa :/ Danyn turkki on tosi höttöistä ja siihen tarttuu aina metsälenkillä puoli metsää; tikkuja, havuja, mutapaakkuja, siemeniä, ötököitä... siis ihan kaikkea. Arvaatko miltä tämä koko komeus näyttää kun siihen lisätään vielä vesielementti? Ja usein siis hyvin likainen sellainen... Jooh.

Vähän vaan likaisena, tää on pientä


Se "pieni" turkin selvittely mikä on pakollinen jokaisen metsälenkin jälkeen (eli käytännössä jotakuin jokaisen lenkin jälkeen) muuttuu ihan mahdottomaksi savotaksi joka v*tuttaa sekä emäntää, joka tunnetusti ei ole mikään turkinhoidon ystävä, että koiraa. Kun ei siitä paskasesta turkista saa hyvää karvoja nykimättä ja eihän se kivalle tietenkään tunnu. Ns. normaalit turkinhoito-hommat Danyn kanssa sujuu täysin ongelmitta ja alistuisi se tuohon takkujen kiskomiseenkin, koska se on hyvin hyvin kiltti koira, mutta ei mun mielestä turkinhoidon kuulu olla sellaista. En halua että hoitotoimenpiteet tuottaa koiralle kipua mutta en myöskään pysty turkkia selvittämään täysin kivutta. Paitsi saksien kanssa. Viime vuonnahan mä vaan nyrhin sitä turkkia sitä mukaa kun niitä isompia takkuja syntyi ja loppuvuodesta mulla oli hyvin kapisen näköinen koira :D Tänä vuonna ajattelin että vedän suosiolla kaikki pois, päästään helpommalla ja lopputulos on itse asiassa siistimpi vaikka ehkä vähän radikaalimman näköinen. Sillä nyrhityllä turkilla se näytti tarpeeksi kaukaa suht normaalilta, tämän vuotisen muutoksen huomaa heti vähän heikkonäköisempikin :D

Hänen pörröisyytensä (vähän märkänä)

Ei turkkia, ei huolia. Ja minusta se on silti nätti. Haurulla lyhyt turkki näyttää mun mielestä tosi naurettavalta mutta Danylle se jotenkin sopii.


Yksi vaihtoehto olisi tietty etten antaisi sen pulikoida. Tai en ainakaan niin paljon, satunnaisen karvakatastrooffin kestäisi paremmin kuin päivittäisen. Mutta se menee minusta taas aikalailla samaan kategoriaan kuin sen turkin nyhtäminenkin. Uinnin rajoittaminen ei tietty satu, toisin kuin takkujen repiminen, mutta kun Dany nyt kerran tykkää uida (ja itse sitä siihen vielä kannustin... mutta en kadu! Ja olisi se varmaan sen keksinyt lopulta ihan vaan Sirrin esimerkin voimalla) niin olisi minusta aika epäreilua että se olisi siltä kielletty ihan vaan ulkonäöllisistä syistä. Sitä paitsi kesällä kastautuminen on niin hyvää viilennystä että jos sitä ei voisi tehdä se vaikuttaisi lenkkeihin. Ja tänä kesänä kun on ollut muutenkin näin törkeän kuumaa niin olisipa kiva jos ei voisi edes vedessä telmiä :/ Ja Dany paperittomana nyt ei edes ole mikään näyttelykoira vaikka en mitään multi-champpiooniakaan pitäisi pitkäturkkisena jos se tekisi meidän arkielämästä epämukavaa.

Aion kiivetä tuonne oksakasan päälle! (Ja se tosiaan kiipeää myös)


Välillä mä kyllä haaveilen että Danskusta saisi "oikean" näyttelysetterin näköisen mutta tosiasiassa se ei välttämättä olisi mahdollista vaikka kuinka antaisin turkin kasvaa sekä tunnollisesti hoitaisin ja varoisin sitä. En ole nähnyt livenä kuin yhden enkkusetterin (siis ihan tietoisesti, varmasti olen vähintään näyttelyissä nähnyt muitakin mutta asiaa kummemmin ajattelematta kun setteri ei ole rotu mistä olisin ollut koskaan erityisen kiinnostunut) ja sillä oli ihan erilainen turkki, mm. laadultaan paljon "kovempi" tai miten sen nyt sanoisi, kuin Danylla. Tämän näkemäni näyttissetterin omistaja ainakin tuntui olevan sitä mieltä että Danysta ei tule samanlaista vaikka mitä tekisi. Yhdeltä toiselta setteriharrastajalta sain myöhemmin konkreettisempia turkinhoito-neuvoja mutta enpä tiedä. Ehkä tarvisin ainakin sen että joku näyttäisi kädestä pitäen mallia. Ja sitten en kuitenkaan pystyisi sitä turkkia pitkänä pitämään edellä kerrotuista syistä että samapa tuo.




Me valitaan käytännöllinen ja arjessa toimiva turkki vaikka pidänkin niitä näyttissetteritä(kin) tosi nätteinä. Meillä se tarkoittaa kesällä hyvin lyhyttä turkkia, paitsi hiuksia en raaski leikata kun ne on Danyn tavaramerkki ja häntäkarvojen toivon vähän pehmentävän iskuja kun neiti iloisena paukuttaa häntäänsä. En tiedä aukeaisiko Danyn hännänpää vaikka sen vetäisi ihan lyhyeksi mutta häntä on sen verran vattumainen paranneltava että en viitsi riskeerata kun ei ole pakko. Talvellakin, vaikka turkki saa kasvaa, olen alusta asti lyhentänyt Danyn koristekarvoja tietyn pituuden jälkeen koska sitten taas lumi tarttuu niihin. Ja ne risut talvellakin vaikka se ei ole niin iso ongelma kun se ei käy uimassa ja lumi on aika puhdasta. Olisi kyllä kiva tietää millaista elämää ne kaikkein pisimmän turkin omaavat yksilöt arjessa viettää ja mitä sen turkin pitäminen kunnossa käytännössä vaatii. Varmaan se toisenlainen turkinlaatu on ainakin helpompi hoitaa eikä ihan niin herkästi imaise itseensä koko metsää vaikka poistuttaisiinkin päällystetyltä tieltä. Tiedän näitäkin jotka pitävät näyttelykoiraa tyyliin laatoitetulla pihamaalla koko elämän ettei turkki mene pilalle... mutta se ei toivottavasti ole normaalia. 




maanantai 6. elokuuta 2018

Kympin Hau

10!!

Höyrypää siis täyttää tänään kokonaiset 10 vuotta! Ei paljon uskoisi kun se on oikeastaan ihan samanlainen kuin se on ollut jo 9½ vuotta :D Koska noin puolivuotiaaksi se oli melko tavallinen pentu, sitten siitä tuli äreä vanha setä ;) Haurun suku (kuten mudit usein ovat) on ollut varsin pitkäikäistä ja Haurulla ei ole *pitää koputtaa puuta* ollut mitään varsinaisia terveysongelmia joten varmaan Hau elää vielä monta vuotta lisää mutta onhan se siitä huolimatta jo aika vanha vaikka en meinaa sitä ymmärtääkään.

Toivoin että olisi ollut pilvinen sää mutta ei kun aurinko paistaa tietty. Haurusta en muutenkaan osaa ottaa hyviä kuvia kun se on niin musta mutta aurinkoisella säällä onnistuu vielä vähemmän. Laitan silti tähän niitä aika monta koska Hauru on paras ❤ vaikka kohdistus olisikin pielessä :) Ja siitä on kuvia niin harvoin, tästä nimenomaisesta syystä. Kun en muutenkaan ole hyvä kuvaaja niin mustan koiran kanssa ei vaan tule mitään :( Mutta siis lukijat voi rauhassa skipata nämä ;)






Oli lisäksi tosi tuulista, ihme että hattu pysyi päässä noinkin kauan kun se oli selvästi ihan alusta alkaen lähdössä lentoon :D :D

"Tjaa... hattu putosi..."

"Ei munkaan sitten varmaan tarvi tässä enää istua!"





Hau on laihtunut ja on mun mielestä nyt aika sopivassa kunnossa. En ole saanut aikaiseksi punnita sitä että saisi objektiivisen totuuden, varmaan senkin jossain vaiheessa teen, mutta olen kyllä tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseen. Eka kerta varmaan vuosiin! Tosi vaikeaa laihduttaa koiraa joka saisi syödä suunnilleen kaksi ruokalusikallista tai se lihoo ja kuitenkin pitäisi vitamiinejä ja muita sellaisiakin varmaan saada riittävästi :/










Mulle tuli ihan "Just married" auto mieleen kun tää veti pitkin pihaa serpentiinit häntään tarttuneina :D