sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Nylabonet "kokeilussa"


Olen halunnut jo jonkin aikaa ostaa Sirrionille Nylabonen kun se tykkää muutenkin kaikista kumileluista. Nyt sain ajatuksen jopa toteutettua :D Nylabonet on siis kumisia "luita" joiden pitäisi sopia myös hyvin vahvoille pureskelijoille ja myös auttaa hampaiden puhtaanapidossa. Nylaboneja on erilaisia koiran koosta ja pureskeluinnosta riippuen ja valmistajan mukaan on tärkeää valita oikean kokoinen luu. Arvaappa kuunteliko tämä ostaja valmistajaa... :D

Alunperin olin miettinyt että ostaisin Sirrionille kaikista kovimman luun, esim. Extreme Femurin joka sopii yli 23 kiloisille koirille. Kaupassa sitä hipelöityäni mietin että ehkä se on kuitenkin liian kova? Siinä ei ollut ainakaan sormiin yhtään joustoa niin onko sitä kuitenkaan kiva pureskella? Sirrionin viehtymys kumileluihin tulee ehkä juuri siitä kivasta purutuntumasta kun lelu on tarpeeksi kova mutta ei liian kova. Astetta pehmeämmässä kategoriassa isoin tarjolla oleva luu on M kokoinen Strong Bacon Cheeseburger, nimensä mukaan pitäisi maistua pekonille ja juustohampparille, ja joka ei fyysisen kokonsa puolesta juurikaan eroa Femurista mutta on kuitenkin paketin mukaan vain max. 16 kiloiselle koiralle... Sirrion on ehkä pikkuisen yli ;D Mutta Cheeseburgerilla kuitenkin mentiin, saisi sitten syyttä itseä jos se hajoaa heti alkuunsa. Kotona Sirrion oli super ilahtunut tuomisesta ja otti luun heti kovaan käsittelyyn. Se jäysti sitä kuin mitäkin herkkua ja mietin sitä katsellessani ja kumin narinaa hampaissa kuunnellessani että olikohan kammottava erehdys... Saako käydä vaihtamassa jos se hajoaa heti ensimmäisen illan aikana :D No mutta ainakin lelu oli heti alkuunsa tosi mieleinen vaikka en oikeastaan muuta Sirrionin kohdalla odottanutkaan. Ja se on ollut nyt reilu kaksi viikkoa käytössä ja on vieläkin ihan ehjä vaikka sillä on leikitty ja pureskeltu ihan mukavasti :)



Myös Nezumi tykkää ainakin nyt pentuna pureskella kumisia leluja. Nylabonen pentuluut on tarkoitettu vain koirille joilla ei ole ollenkaan aikuishampaita mutta valitsin sille kuitenkin kanan makuisen Puppy Dental Teething Chewn (0-7 kg). Nessu on kuitenkin vain chihuahua... Eikä mikään maailman hurjin pureskelija muutenkaan. Nezumistakin luu on tosi kiva ja hyvin tämäkin tuntuu kestävän herran leikeissä vaikka hiirulla onkin jo aikuishampaitakin suussa. Ja mieluummin pennulle kuitenkin liian pehmeä luu kuin liian kova, jos tuosta jotain palasia alkaa irrota (ei ole vielä tapahtunut) sen ei pitäisi olla vaarallista ja jos luu enempi alkaa hajota niin varasuunnitelma on jo käynnissä.



Dany ei ole niin ihastunut kumileluihin mutta ajattelin ostaa sillekin jonkun pienen kumiluun. Ettei tule syrjitty fiilis ;) Danskulle valikoitui pihvin ja kastikkeen makuinen, S kokoinen Strong Beef & Gravy joka on siis kovuudeltaan sama kuin Sirrionin luu mutta kooltaan pienempi ja tarkoitettu max. 11 kiloisille koirille. Aluksi Dansku otti lelun hyvin vastaan ja ekana päivänä pureskeli sitä aika paljon mutta sittemmin kiinnostus on hiipunut. Kuten vähän arvelinkin. Ajatuksena olikin että jos Dansku ei luutansa pidemmän päälle käytäkään voi Nezumi omia sen jos pentuluu alkaa jossain vaiheessa olla liian pehmeä tai pieni. Sikäli kun Nessua enää aikuisena kiinnostaa tämäntyyppiset lelut... Jos ei niin pyöriköön tuolla lattioilla, kyllä sillä joku aina joskus leikkii. Sirrionkin sitä jo vähän kokeili noin niinkuin muodon vuoksi mutta ei se ole yhtä kiva kuin Sirrin oma luu eikä Sirrion ole sitä sen yhden testin jälkeen kelpuuttanut. Ainakaan vielä. Tämäkin luu on siis ihan ehjä mutta on ollut niin vähällä käytöllä että en muuta odottaisikaan.

Ja Haurulle ei omaa Nylabonea tule koska en ole ikinä nähnyt sen leikkivän minuuttia pidempään millään lelulla jossa ei ole vinkua. Enkä oikeastaan silloinkaan millään muilla kuin pehmoleluilla. Hauru ei olekaan näitä käynyt edes katsomassa ja kun yritin sitä saada leikkimään tuolla Danskulle ostetulla luulla Hau katsoi mua sen näköisenä että oonko tyhmä? Ja kävi hakemassa jonkun omista pehmoistaan. Katsos tämä on lelu, tuo mikä sulla on niin... en edes tiedä. Joku turhake ihan selvästi.



sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Herra Hampaaton

Hamppuja on

Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, olen vähän ihmetellyt kun minusta Nezumilta ei ole vielä vaihtunut hampaita ollenkaan ja se on kohta jo 5 kuukautta. Yleensä mun pennuilta on ainakin etuhampit tässä iässä vaihtuneet jo aikoja sitten. Mutta tiedän että pikkukoirilta hampaat ei aina irtoa ilman vetämistä niin ehkä niiden vaihtumisessa on muitakin tällaisia eroja. Tai sitten on vaan sattumaa. En ole ollut huolissani kuitenkaan kun tuplahampaita ei ole näkynyt. Nyt pari päivää sitten satuin vilaukselta näkemään että Nezumin yksi etuhammas näytti jotenkin oudolta. Kurkkaus suuhun ja sehän oli ihan melkein irti. Ja samoin heilui kaikki muutkin etuhampaat, sekä ylhäällä että alhaalla. Kun ne hampaat alkoi vaihtumaan niin ne sitten on vaihtuneet vauhdilla! Yksi alaetumaitohammas ei ole vielä irronnut vaikka se kyllä heiluu niin että jos Nessun suu ja hampaat ei olisi noin järkyn pienet voisin varmaan nyppästä sen irti. Tässä koossa en kyllä mitenkään saa siitä minihampaasta otetta, ei varmaan onnistuisi pinseteilläkään kun Nessu ei ole ihan niin myötämielinen xD Hetken aikaa herralla ei sitten ollutkaan etuhampeja ollenkaan (paitsi se yksi) ja sen kyllä huomasi, isojen ja kovien asioiden syöminen oli selvästi vähän haasteellista :D Ja tänään on jo isojen koirien hampaat näkyvissä, ainakin suurin osa. Se yksi alahampi vaan vielä vastustelee vaikka sieltäkin jo oikeaa hampia pilkottaa mutta koska se maitohammas on ihan melkein irti niin eiköhän sekin putoa hetkenä minä hyvänsä. Nyt sitten odotellaan miten kulmurien kanssa käy... olisihan se tietenkin kivempi jos ne putoaisi itsestään.


 Yritin myös ottaa herrasta seisotuskuvaa kun se seisoo lattialla tosi nätisti ja terhakkaana. (Pöytä ei ole niin suosiossa mutta sitä harjoitellaan...) Se vaan että saako siitä kaunista ja terhakasta kuvaa näpättyä on toinen juttu, varsinkin kun itse seisottaa ja kuvaa... No, tuli näistä nyt jotain vaikka ei nämä mitään sen huippuseisomisia ole. Ja kännykuvia vain, järkkärillä ei tosiaan tuossa tilanteessa pysty alkaa säätämään :D 


21 viikkoa ja 4 päivää, 1,685 kiloa
(2 päivää vajaa 5 kuukautta)




torstai 22. marraskuuta 2018

Teddy nalle

"Kaikilla" chihuilla on varmaan tää sama paita mitä olen kuvia katsellut mutta se on niin hauska että pakko oli hommata Nessullekin :D

Tää ei nyt ehkä ole kaikista funktionaalisin puku mitä on olemassa mutta en mä näe mitään väärää ihan vaan hauskassa/söpössä ulkonäössä kunhan puku on sellainen ettei turhan päiten häiritse koiran liikkumista ja olemista. Tai että se koira ei saisi tehdä koiramaisia juttuja ettei puku likaannu, mene rikki tms. Sellaisia juttuja meillä ei harrasteta. Ja tämä sopii varmaan näin talvella sisäpuvuksi oikein hyvin, on lämmin mutta ei turhan lämmin. Meillä kun on aika viileä sisäilma niin tuntuu että pikkuipana palelee aina välillä kun se on tuolla maantasossa. Koitin ottaa vähän isomman koon mutta en nyt tiedä onnistuiko. Toivottavasti se ei ainakaan ihan nopeasti jää pieneksi :) Kasvamisesta puheen ollen, tällä viikolla meni jo 1,6 kiloa rikki!  



Nezumin kanssa on koitettu edelleen käydä paikoissa missä se näkisi vähän muutakin menoa kuin tätä rauhallista maalaismaisemaa :) Reipas poika edelleen, kulkee pääasiallisesti ihan omin jaloin ja on käynyt kyläilemässä, kaupoissa, kahvilla ja ostoskeskuksessa muun muassa. Nessu tykkää katsella kaikkea mutta mikään ei jännitä, ainoastaan siitä se ei oikein tykkää jos joku kysyy saako silittää. Nessu tietää olevansa söpö mutta tarkoittaako se muka että kaikkien vieraidenkin tarvii aina lääppiä?? Sori, tarkoittaa ;) Aika äkkiä se kuitenkin laskee uudet ihmiset vanhoiksi tutuiksi joiden syliin voi ihan suosiolla kiivetä yms. Ja se kenellä on ruokaa jaettavaksi asti on aina sillä hetkellä Nezumin uusi bestis, ihan sama kuka tai kauanko on tunnettu :D



Vanhempieni nuorempi basenji Edwin oli kolmisen viikkoa juoksuevakossa ja kun Epeli vihdoin palasi kotiinsa oli se Nessusta oikea riemun päivä. Edwin jaksaa olla tosi kivasti Nessun kanssa (kuitenkin aina valvottuna varmuuden vuoksi) vaikka Nezumi on välillä aikamoinen riiviö :D Mutta olen sanonut Epelille että jos alkaa liikaa ärsyttää puruleluna oleminen niin kannattaa muistella sitä kun se itse saman ikäisenä venytteli aina Sirrionin naamanahkoja ;)


Nessu osaa myös noutaa palloa




lauantai 17. marraskuuta 2018

Jatkorokotukset



Alkuviikosta Nezumilla oli toiset rokotukset. Nessu oli taas eläinlääkärillä oikein reippaana, tervehti odotushuoneessa olevia ihmisiä, kävi puntarilla muutamaan otteeseen :D ja olisi sitten halunnut toimenpidehuoneeseen vaikka siellä oli vielä edellinen potilas. Oman vuoron odottaminen ei ole Nezumin vahvimpia puolia oikein missään tilanteessa ;)

Vaa'an mukaan Nössykkä on n. 1,5 kiloa (19 vko). Löysin netistä tällaisen chihuahuan kasvutaulukon joka on ilmeisesti alunperin kirjasta The Complete Chihuahua Encyclopedia vuodelta -72. Nezumi on aina punnittaessa pysynyt kolmanneksi viimeisessä sarakkeessa (välillä toki aavistuksen enemmän, välillä taas vähemmän mutta ei mitään isoja eroja) eli sen aikuispaino olisi tuon mukaan reilut 2,2 kiloa. En tiedä yhtään onko tuo keskimäärin kuinka luotettava taulukko mutta mielenkiinnolla odotan tuleeko hiirusta oikeasti niin pieni. Nessun vanhemmat on kumpikin isompia niin jotenkin hieman epäilyttää vaikka voihan se tietty olla saanut jotain minigeenejä kauempana olevilta sukulaisilta xD Nessu on kuitenkin vielä niin nuori että voi vielä hyvin kehittää kasvupyrähdyksen tai vaikka parikin... No, ei se onneksi niin vakavaa ole, onpahan vaan aina hauska seurata pentujen kasvun kehittymistä vaikka Nezumista en olekaan pitänyt ihan niin tarkkaan kirjaa mitä Sipusta.

Itse rokottaminen ei ollut ihan Nessun lempparia taaskaan mutta kesti kuitenkin piikittämisen kuin kiltti ja reipas poika ;) Pistämisen jälkeen aloin laittaa sille takkia päälle niin sitten tuli vähän huutoa, olenhan maininnut että vaatteet ei ole Nessun suosiossa... se olikin siis käynnin ikävin osuus :D Takki on kuitenkin pakko laittaa kun muuten se tärisee heti kun ollaan ulkona yhtään pidempään. Ja onneksi vaatteet unohtuu aina äkkiä kunhan ne on vaan ensin saatu päälle.

Nessu todettiin jälleen päällisin puolin terveeksi paitsi eläinlääkäri kysyi olenko pitänyt silmällä sen purentaa? Ja jatkoi kertomalla että Nezumin purenta on aika lähellä alapurentaa. Tässä vaiheessa olin varmaan ihan järkyttyneen näköinen ja ei voi olla, ei sille nyt voi hemmetti tulla alapurentaa? No purenta siis on oikea mutta aika "tiukka" tai miten se sanotaan. Ja pää kehittyy vielä. Olen sitä nyt tarkkaillut extra paljon (koska voi olla että nyt sillä on jo enempi alapurenta kuin kaksi tuntia sitten) ja mun mielestä se kyllä näyttää aika normaalille. Tässä iässä Haurulla ja Sirrionilla oli jo vaihtuneet etuhampaat enempi tai vähempi ja niillä oli molemmilla ihan selkeä purentavika. Sirrionilla varsinkin purenta oli jo niin väärä että siitä aika varmuudella tiesi ettei se voi hyväksi muuttua vaikka kasvu kuinka onkin kesken. Niihin nähden Nessun purenta on vallan erinomainen. Nezumin hampaiden vaihtumisen tilasta en ole ihan varma kun ne on niin pienet ja meikä on niin sokea. Olisi voinut kysyä eläinlääkäriltä mutta en mä siinä enää ajatellut muuta kuin sitä purentaa. Mutta sama kai se toisaalta on, ne vaihtuu miten on vaihtuakseen ja pääasia lienee tarkkailla mahdollisia tuplahampaita. Joita ei tällä hetkellä ainakaan ole.

Nyt osasin jo odottaa Nessun olevan vähän apeana rokottamisen jälkeen. Se viettikin oikeastaan koko loppu päivän ja seuraavan yön nukkuen kunnes seuraavan aamuna heräsi omana reippaana itsenään kuten viimeksikin. Nyt se ei onneksi oksentanut kertaakaan! Katsoin tarkemmin mitä se syö jotta olisi vatsaystävällisiä ruokia mutta en tiedä oliko sillä mitään merkitystä kun eihän sillä mitään vatsanpuruja varsinaisesti ole vaan rokotuksesta aiheutuvaa huonoa oloa.

Viimeksi oltiin aikatauluista johtuen eri eläinlääkärillä kuin mille oli tarkoitus mennä, tämä toinen vaan sopi muihin menoihin paremmin. Olen yhden kerran aikaisemmin käyttänyt tätä kyseistä eläinlääkäriä ja vaikka itse asia hoitui silloin ihan ongelmitta oli ärsyttävää kun pyysin dokumenttia toimenpiteestä Kennelliittoon lähetettäväksi. Eläinlääkäri oli vakaasti sitä mieltä ettei pyytämääni paperia tarvita eikä suostunut sitä kirjoittamaan. Pienen jankkaamisen jälkeen suostui sentään laittamaan leiman ja allekirjoituksen laskuun ja tämän sitten lähetin Kennelliittoon todisteeksi että toimenpide on suoritettu. Onneksi kelpasi, olin nimittäin oikeassa ja joku paperi todellakin tarvittiin. Ja vaikka ei olisi tarvittu niin ei kai nyt olisi ollut niin iso vaiva sitä kirjoittaa kun monta kertaa pyysin? Kuitenkin se oli vain yksi kerta niin ehkä sattui joku huono päivä tai jotain?

Nyt Nessua rokotettaessa kysyttiin haluanko rokotuskirjan vai merkinnän rekisteritodistukseen. Sanoin että molempiin, kiitos. (Ihan vaan varalta, olen joskus hukannut rokotuskirjan jossain tapahtumassa kun se on aina kaikissa kissanristiäisissäkin mukana, rekkaria harvemmin tarvitsee.) Monta kertaa toistin tätä kun näytti siltä että mitään ei tapahdu eikä pyyntöä oikein ymmärretty, kysyttiin vain että kumpaan se nyt siis laitetaan? MOLEMPIIN. Lopulta sain paperit takaisin mutta vasta autossa kotimatkalla katsoin niitä. Tietty rokotus oli merkitty vain rokotuskirjaan ja rekkari oli ihan tyhjä.

Täytyy sanoa ettei varmaan tule kauheasti käytettyä tuota toista asemaa kun en näköjään ikinä saa niitä papereita mitä pyydän. Tämä rokotus nyt ei ole mikään iso asia mutta se toinen paperi todellakin oli. Enpä ole aikaisemmin tällaiseen törmännyt, uudelle eläinlääkärille meneminen on aina vaan yhtä jännää. Tämä meidän kiva lähieläinlääkäri oli heti valmis tekemään kuten pyysin ja siirsi tuon edellisenkin rokotuksen rekkariin joten nyt ne merkinnät on molemmissa kuitenkin :) Kun mä haluan ;p


lauantai 10. marraskuuta 2018

Kokeellisia ompelumuksia

Nessun puku alkuperäismuodossa


Nezumin villapaita on jo alkanut jäädä sille vähän pieneksi ja aloin jo miettiä että onkohan mun pakko neuloa sille vielä yksi pentupaita kun tilaamaani hupparia ei kuulunut. Mutta eilen se viimein tuli! Kokeiltiin sitä heti päälle ja se on onneksi hirmuisen kiva! Vähän liian iso mutta se oli tarkoitus. Jännäsin kokoa aika paljon kun halusin sellaisen mikä ei olisi aivan valtava mutta jossa olisi selkeästi kasvunvaraa jotta se ei jäisi heti pieneksi. No, tämä on just täydellinen. Joskaan ei nyt tällä hetkellä käyttökelpoinen ihan tällaisenaan kun pikkutyyppi kävelee puvusta ulos...

Sirrin risa takki

Sirrionille puolestaan ostin tämän Rukka Hike Sport sadetakin vuosi sitten elo-syyskuun vaihteessa. Se on ollut teoriassa hyvä: istuu hyvin, pitää hyvin vettä, kuivuu nopeasti yms. Kuitenkin käytännössä tarranauha-kiinnitys on ollut aika pärseestä (minkä kyllä arvasikin) ja mikä pahinta jalkojen kuminauhat alkoivat rispaantua poikki parissa kuukaudessa. Ja ihan normaalilla joskin aika kovalla käytöllä. Minähän pidän kylmemmillä ilmoilla koirilla sadetakkeja paljon silloinkin kun ei varsinaisesti sada, se on hyvä heittää esim. villapaidan päälle stoppaamaan tuulta, kuraa (sadetakki on paljon kätevämpi pestä ja saada kuivaksi kuin villis) ja estämään risujen yms. tarttumista villaan. Mutta takkia ei ole mitenkään pahoinpidelty tms. mikä selittäisi sen miksi kumpparit hajoaa ja kyllä nyt pitäisi tuota kauemmin kestää. Talven yli laitoin niihin solmuja yms. väliaikaisratkaisuja ja keväällä viikkasin takin kaappiin muiden talvikamppeiden kanssa. Kesällä me ei sadetakkeja kaivata (en käytä itsekään) kun ei lämpöisellä kastumisesta ole haittaa. Nyt takkia kuitenkin taas tarvittaisiin.

Illalla pistettiinkin pystyyn pieni korjausompelimo. Tykkään neuloa mutta inhoan ompelemista enkä ole siinä niin kauhean hyvä mutta näistä tuli molemmista tosi toimivat vaikka ei ehkä ihan kauneimmat :D En myöskään osaa mitään ompelusanastoa että ei kannata ihmetellä jos on jotain outoja termejä.

Nessun puvun muokkaukset testissä



Nessun pukuun tein muutamia vekkejä eli vedin vähän sisään kangasta. Kääräisin myös lahkeita jotta minimies ei varmasti kompastuisi pukuunsa, tämä ei ehkä ollut tarpeellista. Toimii erinomaisesti ja vekkejä on helppo purkaa sitä mukaa kun jätkä kasvaa. Nezumi itse inhoaa vaatteita (eka tällainen koira minulla!) ja erityisesti kaikkia uusia vaatteita joten minimies itse ei ollut kovin tyytyväinen eikä aluksi mukamas voinut edes liikkua puvussa. Nessulla on valitettavasti aika tyhmä omistaja joka sanoi että no voi voi, sitten sun on varmaan vaan seistävä siinä loppuelämäsi ;( Kummasti kun alettiin tekemään voileipää herran liikuntakyky palasi ja tyyppi ihan onnessaan kerjäsi juustoa. Lenkillä ei myöskään ollut mitään ongelmia ja hätien tekeminenkin onnistui ilman sotkuja. Menestys! Ja onhan toi aika söpö :D



Sirrionin puvusta leikkasin pois jalkojen vanhat kuminauhat ja laitoin tilalle uudet. Valkoinen ei ole ihan paras väri mutta se oli ainoa väri mitä kaapista löytyi joten sillä mennään. Lisäksi ajattelin muuttaa puvun kiinnitys-systeemin samanlaiseksi kuin esim. Pompissa on eli klipsu selän päälle. Hamstraan turhia koiratarvikkeita juuri tällaisia tilanteita varten joten naulakosta löytyi vanha toimimaton panta josta leikkasin lukko-osan irti. Sen ompelin kiinni mahakappaleeseen, pikkupätkät kuminauhaa väliin. En halua tehdä mitään kovin vaativaa niin ajattelin että kumppari joustaa sen verran että puku mahtuu kiinni vaikka sinne alle laittaisi villapaitaa yms. ilman että tarvitsee miettiä mitään kiristys-systeemeitä tai jättää mahaosaa tosi löysälle silloin kun alla ei ole mitään. Tämäkin toimii ainakin nyt toistaiseksi tosi hyvin, en tiedä kuinka kestävä tuo on (ei varmaan kovin) mutta ainakin pääsee testaamaan ratkaisua käytännössä. Ja sitten voi tehdä paremman jossain vaiheessa jos tämä on hyvä. Ja ei niin kauniina saati toimivana ratkaisuna laitoin vähän mustaa roudarinteippiä noiden nyt turhien tarrojen päälle jotta ne ei tarttuisi niin pahasti ihan kaikkeen. Ei voi suositella, pitää varmaan ostaa tarranauhaa ja laittaa siihen sitä vastakappaletta :D Mutta näillä mennään nyt hetki. Ja muuten puku toimii siis tosi hyvin! Tämäkin oli jo lenkillä päällä enkä havainnut mitään ongelmia :D Jee! Ja nyt ei tarvi toivottavasti ommella mitään ainakaan muutamaan kuukauteen!





lauantai 3. marraskuuta 2018

Leikkikoulussa



Eilen oltiin Hurttia & Huumoria pentuleikkikoulussa. Tällä kertaa osallistujien joukossa ei ollut yhtään Nezumin kokoisia tyyppejä mutta mentiin kuitenkin paikan päälle katselemaan. Oltiin olevinaan samassa porukassa (muistaakseni) 13 viikkoisen bulldogin ja juuri luovutusikäisen appenzellinpaimenkoiran kanssa. Porukan pienimmät tyypit mutta liian isoja ja riehakkaita että olisin laskenut Nessua niiden kanssa leikkimään eli se sai katsella pentujen touhuja sylistä käsin. Leikkitauoilla (välillä pennut kutsutaan luokse ottamaan kontaktia omistajiinsa, rauhoittumaan vähän, käymään mahdollisesti ulkona pissalla yms.) Nessu aina pääsi sylistä tutkimaan paikkoja, haistelemaan jänniä hajuja, leikkimään mun kanssa taisteluleikkejä ja sai myös hallitusti tutustua rauhalliseen ja tottelevaiseen porokoiraan (?) sekä tähän bulldoggi- pentuun. Hihnassa koska Nezumi on niin pieni että mahtuu helposti leikkialueita jakavien aitojen ali. Ja niin nopea että halutessaan varmasti vilahtaisi sieltä ennen kuin ehtisin kutsua sitä pois (vaikka se tottelee / totteli erinomaisesti) niin turha ottaa riskejä tässäkään asiassa.




Nessusta ei ollut liian tylsää onneksi ja sille oli ehkä ihan hyväkin näin ekalla kerralla ainakin ottaa vähän rauhallisemmin. Se oli oikein reippaan oloinen, katseli kaikkea korvat höröllä ja häntä pystyssä sekä ihan tyytyväisenä tervehti kaikkia halukkaita mutta se on kuitenkin sosiaalisissa tilanteissa hitaasti lämpenevä niin eipähän ainakaan tullut tungettua kakaraa liian vaativaan tilanteeseen vaan kokemus oli varmasti positiivinen. Ja seuraavan kerran kun päästään osallistumaan järjestäjä lupasi kysellä vähän josko saataisiin Nezumillekin kokoistaan seuraa. Kuulemma tuolla kyllä käy näinkin pikkuisia usein vaikka nyt ei sattunutkaan olemaan yhtään. Ja aluetta tosiaan voi jakaa moneen eri osaan jotta kaikki eri ryhmät saa leikkiä rauhassa, sen puolesta leikkikoulu sopii erikokoisille ja -luonteisille tyypeille.



Kuvissa kokoero ei aina näytä niin isolle mitä se todellisuudessa on, Nezumi kuitenkin painaa edelleen vain sen reilun kilon joten siitä voi arvailla kuinka moninkertaisesti massaa esim. tuolla bullilla on... Porokoiran omistaja kertoili Nessua vähän kookkaammasta kääpiökoirasta jolle oli käynyt aika ikävä onnettomuus kun se oli vahingossa törmännyt leikkiessä isompaan kaveriinsa, samankaltaisia juttuja mitä itsekin kuulin silloin kun otin selvää chihujen ja isojen koirien yhteiselosta. Kertomus vahvisti sitä että Nessu ei tule leikkimään isojen (varsinkaan vieraiden) koirien kanssa vaikka se vieras koira olisi kuinka ihan kiltti. Vahinkoja sattuu noiden tosi pienten kanssa niin helposti ja Nezumi ei vauhtiin päästyään (mikä tapahtuu välillä hyvinkin nopeasti) osaa ainakaan tällä hetkellä yhtään tajuta omaa kokoaan. Lisäksi Nezumi ei ole yhtään sen luonteinen (ainakaan vielä, ei välttämättä aikuisenakaan) että se osaisi sanoa tiukasti isommilleen "älä ***** jyrää mua!!!" niinkuin jotkut pikkukoirat tekevät. Nessu on kiltti poika, ei oikein mikään komentelija tai muutenkaan ärisijä.




Ja pakko taas vähän valittaa kun lenkillä oli taas vaihteeksi pientä härdelliä. Mutta hitto kun ihmiset ei ota vastuuta omista hurtistaan. Ensinnäkään ohituksissa yms. se toinen osapuoli ei ole vastuussa sun koirasi käytöksestä. Olisihan se tosi kiva että ohitukset sujuisi aina ihan täydellisesti, kukaan ei räyhäisi eikä tuijottelisi eikä pysähtelisi vaan mentäisiin vaan ohi sujuvasti mutta niin ei kuitenkaan aina ole ja tarkoitus on vaan pitää ne omat koirat aisoissa siitä huolimatta. Eikä se mitä se toinen osapuoli tekee oikeastaan kuulu sinulle niin kauan kun ne koirat (tai mitkä vaan) pysyy hallinnassa. Ja ärsyttävintä tässä nimenomaisessa tilanteessa oli että se toisen osapuolen koira ei todellakaan ollut hallinnassa ja on usein ennenkin käyttäytynyt aggressiivisesti. Ehkä sitä hurttaa ei kannattaisi pitää irti kun se ei tottele yhtään mitään ja juoksee raivoamaan kaikille ohikulkeville koirakoille. Mä hallitsin omat koirani (irtoräksystä huolimatta) ja ne käyttäytyivät aivan ongelmitta. Ihan turha valittaa että me kävellään liian hitaasti. Kuule me kävellään julkisella tiellä tasan sitä vauhtia mikä parhaalta tuntuu ja vaikka pysähdytään seisomaan jos halutaan.



keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Tasapainoilua


Ekan kerran Nezumi kiipesi (tai ainakin aikoi kiivetä) tasapainolaudan päälle kun se oli muuten vain tutkimassa noita jumppavälineitä. Se selvästi yllättyi kun tasapainolauta heilahtikin sen tassun alla ja peruutti hetkeksi pois. Koska Nezumi on Nezumi se päätti hetken tuumailun ja muutaman kokeellisen laudan tassulla läpsimisen jälkeen kokeilla uudelleen ja hyvin äkkiä jo kiipeili tasapainolaudan päällä ilman mitään epäluuloisuutta vaikka se välillä keikkuu hyvinkin voimakkaasti. Olen sitä sitten välillä palkkaillut laudan päällä keikkumisesta koska ehkä se opettaa sille jotain? Lauta on Nezumille aika iso niin sen on varmaan suhteellisen helppoa pysyä sen päällä, verrokkina nuo isommat koirat joiden kanssa on myös joskus leikitty tuolla laudalla, mutta kiva huomata että herra on tässäkin asiassa noin reipas ja peloton. 

En ole huomannut Nessun muutenkaan olevan yhtään alusta-arka, mm. kun käytiin kylässä mun veljen kotona Nessu oli ihan reippaasti tulossa rapun edessä olevan ritilän päälle paitsi että kyseisen ritilän raot oli niin isot ettei Nessu sen takia oikein voinut kävellä siinä. Tassut vaan sujahti sinne koloihin ja päädyin nostamaan herraa ettei se loukkaa itseään. Mutta mitään pelkoa Nessulla ei ollut ja kovasti se yritti keksiä miten siinä olisi muka tarkoitus kävellä :D Muutenkin Nessu oli kylässä reipas poika, leikki innoissaan veljen vaimon kanssa yms. 

Ensi viikonloppuna on toivottavasti oikein extra sosiaalistamista kun ollaan menossa synttäreille ja laitoin kyselyä josko pääsisimme pentujen leikkikouluun, samaan missä Sirrion kävi aikoinaan. Sirrionilla ainakin oli siellä tosi kivaa aina. Nezumi vaan on niin pieni että pitää vähän katsoa löytyykö sille sopivia leikkikavereita mutta toivottavasti täällä on muillakin ihmisillä pikkukoiria ;) 



torstai 25. lokakuuta 2018

Uusi banneri


Siskoni piirsi blogiin uuden bannerin missä on Nezumikin mukana :D On taas oikein hieno kuva ja iso parannus mun omiin räpellyksiin xD Samalla ajattelin että otan äkkiä vähän yhdenmukaisemmat kuvat pojista tyypeistä (vaikka ei Danya kai haittaa olla yksi pojista...) tuohon sivuun. Ja saa Sirrionistakin kuvan missä se ei ole ihan kakara. Mua aina häiritsi kun se oli vanhassa kuvassa vähän hassussa kasvuvaiheessa eikä näyttänyt enää pennulle mutta ei myöskään aikuiselle vaan sellaiselle ihme puikulapäälle :D Kuitenkaan en ole saanut aikaiseksi vaihtaa sitä kuvaa kun meneehän siinä varmaan ainakin viisi minsaa... 

Minulla oli aamupäivästä muuta tekemistä (sitäpaitsi silloin satoi) ja nyt illemmalla ei enää ollut kauhean hyvä valo joten kuvat on aika vaihtelevasti tarkentuneita, varsinkin noiden karvaisempien tyyppien osalta, mutta kun inspiraatio iskee niin on tehtävä NYT eikä sitten kun on seuraavan kerran kaunis päivä :D Sitä paitsi Nezumin kuva pitää kuitenkin jossain vaiheessa päivittää aikuiskuvaan myös. Ehkä vaikka sitten kun se on neljävuotias :P

Maailman kaunein. Muistan vielä kun Sirrillä yhdessä vaiheessa oli mun mielestä varsin ruma pää mutta joko olen tottunut enkä näe sitä enää samalla tavalla (hyvin paljon mahdollista) tai sen pää kehittyi aikuistuessa oikeaan suuntaan :D 


"En taho onks pakko?" Tää sankari karkasi kuvaustilanteesta sen verran useaan otteeseen että kun sain edes jotenkuten järjellisen otoksen napattua niin sillä mennään. Tuhma setteri!

Tykkäät kuiteskin, t. Dany

Maailman komein, fiksuin ja paras poseeraaja. Nytkin kun näytin sille mihin sopii pylly parkkeerata se istui siihen, otti tän saman ilmeen mikä sillä melkein aina on ja tönötti siinä hievahtamatta. Toisaalta ihanan helppoa mutta toisaalta jos haluaisi saada vähän vaihtelevuutta kuviin niin sitä ei Haurulta oikein irtoa.

Vakavaa hommaa

Minimies sai alustan ettei herran herkkä pylly likaantuisi eikä varpaat palelisi niin paljon. Ja myös siksi että se varmemmin pysyisi paikallaan vaikka osaa se jo vähän aikaa istua käskystä ja pysyy vaikka liikkuisin yms.

Hienohelma ei vaan alustasta huolimatta kyennyt istumaan ulkona, katsoi mua vaan sen näköisenä että ootko joku hullu?!? Mutta kiltisti se seisoi tuossa vaikka mä viheltelin yms. jotta se katsoisi minuun päin eikä vaan mitä naapuri tekee aidan takana :D Kiltti hiiri siis vaikka onkin hienopylly :D



torstai 18. lokakuuta 2018

Maailmalla



Nezumi kävi ekoilla rokotuksillaan joku aika sitten. Pikkumies oli varsin reipas eläinlääkärilläkin vaikka siellä olikin paljon uusia ihmisiä. Nessu on vähän ujo tai pidättäytyväinen vieraita kohtaan, kyllä se nytkin kävi ihan itse tervehtimässä henkilökuntaa, antaa käsitellä itseään ongelmitta yms. mutta tarvitsee vähän pidemmän tutustumisen ennenkuin se näyttää "oikean" aina iloisen pusupoika luonteensa uusille tyypeille. Muuten hiirulainen onkin kovin reipas tyyppi, tutki innoissaan eläinlääkäriasemaa yms. eikä tunnu arastelevan mitään. Ja olisi kovasti halunnut tehdä lähempää tuttavuutta odotushuoneeseen tulleeseen 7kk chihupoikaan. Toivottavasti sen suhtautuminen ihmisiinkään ei ainakaan mene huonommaksi vaan joko pysyy ennallaan tai ihan parhaassa tapauksessa ipana muuttuisi aavistuksen avoimemmaksi iän ja kokemuksen karttuessa.

Nessu todettiin silmämääräisesti terveeksi, hampaat ja purenta hyviksi (vielä... ;) ) ja pallit on myös paikoillaan, kuten on kyllä ollutkin koko ajan. Painoa oli 1,3 kiloa. Vaa'alle astuminen oli tosi kivaa ja Nezumi punnitsi itsensä monta kertaa :D Vaikka määrät on periaatteessa tosi pieniä niin selkeästi huomaa että ipana on kasvanut tässä viikkojen aikana. Nessu sai myös kehuja siitä että se ottaa tosi hyvin kontaktia, tarkkailee ja kuuntelee minua. Ainakin vielä, odottakaamme kunhan murrosikä iskee ;) Rokotuksesta seuraavana yönä Nessu oksenteli muutamaan otteeseen ja vatsa oli vähän löysällä mutta muuten pikkuherra oli ihan reipas ja joi onneksi hyvin joten en ollut niin huolissani että olisin yöllä sitä johonkin lähtenyt rahtaamaan tms. Aamulla ipana oli sitten jo ihan kunnossa ja aamupala pysyi kiltisti vatsassa. Varmaan joku reaktio rokotuksesta, pitää muistaa puhua tästä viimeistään seuraavaa aikaa varatessa.



Videolla on juoksupätkiä (siis Nessu juoksee, me muut kävellään...) mutta Nessu saa itse valita vauhdin ja valtaosin mennään paljon hitaammin. Sitä varsinaista kävelyä on vaan vaikeampi kuvata niin siksi tuossa on vaan tuota reippaampaa menoa. 


Jos aikaisemmin kaikki ihmiset ihmetteli että miten Nezumi ei hauku kun chihut on yleensä aina niin kovia räksyttämään (ja sitten piti arpoa kerronko että a) se on pentu, se ehtii vielä, b) Nezumikaan ei ole mikään mykkä todellakaan, vai c) ehkä ne räkyttävät chihut on huonosti koulutettu...) niin nyt kun on käyty lenkeillä koko porukalla ei yksikään ihminen tunnu pääsevän meistä ohi ilman ihmettelyä siitä jaksaako Nessu muka kävellä noiden isojen koirien mukana?? No siis se on pentu, me ei kävellä mitään hurjia lenkkejä vielä mutta jaksaa vallan mainiosti ja aikuisena varmasti vielä paremmin. Ja se osaa pyytää syliin halutessaan eikä mulla ole mitään sen kantamista vastaan eli ei sitä pakoteta kävelemään, ei tarvitse huolestua. Mutta se ei halua olla sylissä (enää nykyisin) vaan alkaa rääkymään jos meinaan kantaa sitä. "En oo mikään vauva enää!! Kävelen ITSE!!!!"


Yritin tässä yksi päivä kuvata mun käsitöitä ja apumies tunki mukaan jokaiseen kuvaan :D

Kiva kun tänne ulos on tuotu tällaisia pyllyn alusia :D





torstai 11. lokakuuta 2018

Reipas hiiri



Nyt on ollut aika lämpöisiä päiviä taas mikä lienee vaikuttanut osaltaan siihen että Nezumin lenkkeilyinto on ihan toista luokkaa kuin aiemmin. Jokunen päivä sitten törmättiin yhteen puolituttuun Nessun kanssa ja puheeksi tuli mm. se kuinka Nessu haluaisi olla mieluiten sellainen muodikas kassikoira kun mä toivon että se oppisi ja innostuisi lenkkeilemään omin jaloin niin kuin oikeat koirat tekee :D Nezumi selvästi kuuli ja vissiin loukkaantui etten muka pidä sitä oikeana koirana koska kun lähdettiin jatkamaan matkaa se halusikin alas ja käveli itse melkein koko loppu lenkin, pariin otteeseen se halusi syliin mutta ei sitten viihtynytkään kauaa kannettavana :D Ja siitä lähtien se on vaan innostunut ja reipastunut enemmän ja enemmän jokaisella lenkillä. Luullakseni nyt se oikeasti tykkää jo mennä ulos :D Toivottavasti homma ei ihan totaalisesti lässähdä kun säät kuitenkin kylmenee taas piakkoin vaikka ymmärtäähän sen että noin pieni palelee herkästi ja kuka nyt siitä tykkäisi.



Nessu on ollut niin reipas että tänään mentiin ekaa kertaa lenkille "koko" porukalla, eli minä, Sirrion, Dany ja Nezumi. Mietin aluksi että mitähän tästäkin tulee mutta oikeasti meni tosi hyvin, varsinkin alkutohinoiden hieman laannuttua. Olisi oikeastaan ollut helpompaa jos Nessu olisi suostunut olemaan sylissä alussa mutta ei se taaskaan halunnut enkä aio pakottaa. Ohituksia pitää vähän treenata, pitäisi saada koko porukka mahdollisimman nippuun ettei vietäisi koko tietä mutta Nezumi (ihan fiksusti) ei oikein halua kulkea ihan Sirrin ja Danyn jaloissa. Enkä minäkään sitä halua ettei se jää isojen jalkoihin jos tuleekin jotain sählinkiä (vaikka henkilö joka ei osaa pitää koiraansa kurissa tms.) vaikka onneksi nuo isot osaa normaalisti ohittaa nätisti ja aika hyvin jo katsovat itsekin etteivät litsaa Nessua. Pitää siis opettaa Nezumille vaikka että se kävelisi vähän mun selän takana viistossa (poispäin Sirristä ja Danskusta) ohituksissa. Sen ei luulisi olevan vaikeaa kun Nessu tuntuu ainakin tällä hetkellä tykkäävän kävellä mun selän takana. Asia josta haluaisin päästä eroon (tykkään enemmän että koirat on edellä missä näen ne) mutta ohitusten ajaksi se voisi olla hyvä. Nessu ei jäisi jalkoihin ja olisi samalla muutenkin turvassa meidän muiden takana.



Pikkukoiran kanssa saa kuitenkin olla huolissaan muista ulkoilijoista (vielä) enemmän mitä ison kanssa. Ollaan jo Nezumin kanssakin kohdattu eka irtokoira, onneksi minulle entuudestaan tuttu, kiltti tyyppi ja käytiinkin sitten palauttamassa karkulainen kotiinsa. Mutta tuokin koira on hyvin iso Nezumiin verrattuna ja ihan vaan innokkuutensa vuoksi jo vaarallinen, saati sitten jos mulla olisi ollut silloinkin vielä nuo toiset koiratkin mukana. Sirrion kun ei nykyään kauheasti armasta iholle tunkevia vieraita uroksia... Mikä on minusta ihan OK kun se kuitenkin osaa käyttäytyä niidenkin seurassa. Se ei vaan halua niitä kosketusetäisyydelle. Tämän omistaja nyt ainakin sanoi pitävänsä koiran kiinni tästä lähin, toivottavasti pitääkin :)



Noin muuten Nezumin kanssa menee edelleen tosi hyvin, se on ihan sisäsiisti täällä meillä (mun vanhempien luona se saattaa tehdä sisälle) ja tuntuu tosi fiksulta tyypiltä. Se on nyt jo kova keksimään omia juttuja asioihin mitä ollaan opeteltu. Mm. opetin sille purkin koskemista ja sen opittuaan itse jatkojalosti siitä ensin purkin koskemisen tassulla ja sitten purkin kaatamisen :D Nyt mun koirani osaa kaataa purkin :D Samaten olen opettanut pyörimistä niin Nessu on miettinyt että voisi ottaa itseä hännästä kiinni samalla kun pyörii kun se häntä siinä nyt kuitenkin on ihan tarjolla... muuten en ole ikinä nähnyt sen jahtaavan häntäänsä, se on selvästi vaan sen oma ajatus siitä miten tuota temppua voisi kehittää. Fiksut koirat on hauskoja mutta joskus hankalia, verrattuna yksinkertaisiin putkiaivoihin, joten jännä nähdä millainen herra tästä vielä tulee kun se ei varmaan pysy ikuisesti ihan yhtä kilttinä poikana kuin mitä se tällä hetkellä on ;D




keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Ryhmäpotrettiyritys



Nezumin kanssa ollaan vähän naksuteltu laatikkoleikkiä ja muuta sellaista mutta siihen että päästään opettelemaan paikallaoloa yms. on vielä matkaa. Nessu on tosi fiksu ja oppii nopeasti halutessaan mutta motivoinnin kanssa taitaa olla hieman työsarkaa edessä. Se ei haittaa kun sillä kuitenkin on palikoita mistä motivaatiota voi rakentaa, pikkuiselle kun kuitenkin kelpaa herkut, lelut ja kehutkin vallan mainiosti :)  Paikallaolon puuttumisesta huolimatta saatiin jonkun sortin ryhmäkuva aikaiseksi kun ueampien epäonnistuneiden yritysten jälkeen Nezumin korvaa alkoi kutittaa niin että se pysyi hetken aloillaan siinä mihin olin sen laskenut :D Isot koirat näyttää tympääntyneiltä kun pikkuipana ei niinkun yhtään tajua mitä 'paikka' tarkoittaa... ja meillä sisällä on edelleen tosi huono ottaa kuvia mutta pääasia että on edes jonkinlainen kuva tyypeistä ja niiden kokoerosta nyt Nezumin ollessa vielä pieni :) Vaikka pieneksihän se tietty jääkin mutta ei noin pieneksi sentään. Keskiviikkoisin (mun laskujen mukaan) se aina tulee viikon vanhemmaksi, eli on nyt jo 13 viikkoa, ja painoa on viikossa tullut lisää jotain 50 grammaa. Aika hurjaa ;D Tosin ihan tarkkaa painoa en saa kun jätkä heiluu niin paljon mutta siellä suunnilla kuitenkin.


lauantai 29. syyskuuta 2018

Janakkala Cross

Lähtö


Tänään Danskun kanssa kisattiin toinen ja samalla tälle syksylle viimeinen koirajuoksukisa Janakkalassa. Kilpailu oli paljon pienempi kuin Ohkolan kisat, vain muutama luokka ja aika vähän osallistujia joten luokkia myös yhdisteltiin. Koirajuoksun kilpaluokassakin oli taas miehet ja naiset yhdistetty ja silti vain kolme osallistujaa. Palkintosija oli siis varmistettu jo ennen starttia.

Päivä oli koirajuoksuun aika hyvä, oli hyvin viileää (aamulla kun lähdettiin jopa pakkasen puolella) mutta nättiä ja suht kuivaa. Mehän ei olla koskaan kisattu kuin Ohkolassa joten paikka oli tavallaan uusi joskin olen muissa koiraharrastuksissa liikkunut tuolla suunnilleen samoissa maastoissa. Reitti kulki yleisiä ulkoiluteitä ja oli oikein kivaa juostavaa minun mielestä, sellaista perus neulasten peittämää hiekka(tai mitä lie)tietä ja yhtä lätäkkö paikkaa lukuun ottamatta ihanan kuraton :D Reitti oli minusta aika helppo, melkein tuntui että alamäkeä lähes koko matka mutta sehän ei tietty voi olla totta kun juostaan ympyrää eli vissiin oli vaan tosi tosi tasaista.

Dany oli taas vaihteeksi super- innoissaan lähdössä ja huusi jo siinä vaiheessa kun alettiin vasta liikkumaan lähtöpaikkaa kohti. Sillä menee ihan turhaa energiaa tuohon riekkumiseen joten olen koettanut rauhoitella sitä mutta nyt kaikki mun yritykset oli ihan turhia. Meinasin vaan saada meidät sotkeutumaan vetoliinaan eli lisää turhaa häsläystä... oh well.

Tällä kertaa Polar hoiti hommansa kuten kuuluukin! Eka kilsa paineltiin sen mukaan aikaan 3:22 Danyn kiskoessa mua eteenpäin lähdön tuomalla innolla. Taisi olla nopein kilsa jonka olen ikinä juossut... Tokalla kilsalla Dansku vähän hyytyi enkä minäkään olisi tuota vauhtia kyllä koko kisaa jaksanut, aikaa meni 4 minsaa melkein tasan. Onneksi pienen "huilaushetken" jälkeen neiti alkoi laittaa taas lisää pökköä pesään, joskin reitillä olleet ulkopuoliset liikkujat vähän häiritsi meidän menoa. Dany ohitti minusta tosi nätisti eikä minun tarvinnut tehdä mitään asian eteen mutta se aina vähän hämääntyy kun juostaan ihmisiä kohti. Kolmaskin kilsa oli 4 minuutin tuntumassa, tällä kilsalla taisi myös olla joku ylämäen tapainen ja aika lyhyetkin nousut saa mut hyytymään kuin täi tervaan jos ne on yhtään jyrkempiä. Meillä ei ole täällä kauheasti ylämäkiä niin ei vaan kykene :D Dany teki kuitenkin jo tässä vaiheessa taas tosi hyvin hommia. Neljäs ja viides kilsa olikin taas alta 4 minuutin ja Dansku teki aivan mahtavaa työtä ihan loppuun asti :D Maalissa ajalla 19:23. Ensimmäinen kerta kun juoksen vitosen alle 20 minuutin! Toki koiran kanssa eli ei sitä siinä mielessä lasketa mutta juosta se tarvii kuitenkin että jos pystyy koiran kanssa niin ehkä sitä joskus pystyy ilman koiraakin?

Ohkolan ihan kauhean suorituksen jälkeen mulla olikin nyt oikea SuperDansku hihnan päässä :D :D Ehdottomasti meidän paras suoritus, ainakin näillä pidemmillä matkoilla, ja juuri sellainen juoksu mitä olen toivonutkin. Eli ihan meidän tasoinen, ei varmaan kumpikaan oltaisi parempaan pystytty :) Ilmeisesti Ohkolassa tosiaan oli vaan liian kuuma koska nyt meno oli taas taattua Danya. Ja jäähdyttelyn ja pienen levon jälkeen se oli ihan lähdössä toiselle kierrokselle :D Piti laittaa se autoon rauhoittumaan kun se rääkyi ja tempoi niin paljon huomatessaan että muita luokkia oli vielä käynnissä.

Paljastui että tultiin toiseksi :) Voittaja mies meni ihan käsittämätöntä vauhtia, 15 minuuttiin, ja siihen meillä ei kyllä ole mitään toivoa :D Ja kolmanneksi tullut nainen hävisi meille vähän reilulla minuutilla. Palkinnoksi tuli Nipsun kuvalla oleva muumimuki sekä Danskulle vähän herkkuja jotka se pisteli samoin tein mahaansa. Sehän ne ansaitsikin :) Nyt yritetään treenailla talven yli ja pitää molempien kunto hyvänä jotta keväällä ollaan hurrrjassa iskussa ;)



perjantai 28. syyskuuta 2018

Nezumi



** Tää postaus piti tulla jo vähän aiemmin (oli jo kirjoitettu valmiiksi ja kaikkea) ja sitten kone sanoi itsensä irti :D Mutta nyt onneksi toimii taas :D **

Kaikista mulle pentuna tulleista koirista on pitänyt tulla (muiden harrastusten ohella) näyttelykoiria. Eipä vaan ole tullut, niissä on kaikissa ollut jotain "vikaa". Ei mitään vakavaa onneksi mutta sellaista että näyttelyissä on aika turha käydä, niinkuin esim. Sirrionin ja Haurun alapurennat. Uuden ison koiran ottaminen ei ole minulle nyt mahdollista useammastakin syystä niin olen vähän miettinyt jotain pikkukoiraa näyttelykaveriksi. Vaikka perhoskoiraa, ne on söpöjä - joskin se turkki... mulla ja pitkällä turkilla ei ole kauhean hyvä menneisyys :D Mitä pienempi koira sen vähemmän harjattavaa tietenkin mutta silti... xD

Meidän perhetuttu kasvattaa chihuahuoita (vai miten tuo sana taipuu?) ja kun hänelle syntyi pentue jossa oli kaksi suklaan väristä urosta heitin että jaa onkohan yksi noista se mun näyttelykoira? No, lopputulemana ilmeisesti on. Jos ei sille taas tapahdu jotain ihmeellistä kasvuvaiheessa. Vielä ei ole mm. hampaat vaihtuneet eli edessä on jännittäviä aikoja... Jos nyt tällekin tulee jotain vikaa niin sitten taidan vaan luovuttaa näyttelyiden osalta ja hankin seuraavaksi jonkun sekarotuisen ihan suosiolla.

Eli tämä herra on Samlet Batman, kutsumanimeltään Nezumi. Nessu niille jotka ei kykene kolmitavuisia nimiä ;P Nezumi on nyt 12 viikkoa vanha, painaa vähän reilu kilon ja muutti meille viime sunnuntaina. Nezumi on minulla sijoituksessa eli Nessun omistaa sen kasvattaja, Tarja Pelttari, ja siitä tulee isona komea ja terve jalostushiiri. Tai ainakin se on suunnitelma.




Nezumi on ollut täällä meillä varsin reipas poika ja tykkää sylissä olemisesta, pussailemisesta, herkkujen syömisestä ja leikkimisestä. Yöt Nezumi on nukkunut kuin tukki ja on kai syönytkin ihan hyvin. En oikein hahmota paljonko tuollaisen pitäisi syödä niin olen antanut sen syödä miten paljon se itse haluaa ja rajoitetaan sitten kun jätkä alkaa lihota. Varmaan se jossain vaiheessa alkaa koska ruoka tuntuu maistuvan ja sille tulee aina sellainen koominen järkyttynyt ilme naamalle kun se näkee että nuo toisetkin koirat saa herkkuja :D Siis miksi?? Miksi NUO saa ruokaa??? Kaikki vaan Nezumin suuhun, k'thx.

Ulkona olosta se ei niin kauheasti tykkää koska ilmat on olleet huonot ja noin pienelle tulee aika helposti kylmä mutta kaikki pissat on toistaiseksi tehty ulos :) Pikkuisen ollaan nyt ehditty lenkilläkin käymään ja ihan reippaasti tuo kipittää pikkukoivillaan. Hyvä alku ainakin, toivon nimittäin että herrasta tulee täysin sisäsiisti jätkä. Pikkukoirilla on huono maine tämän asian osalta mutta uskon ja toivon että kunnollisella kasvatuksella hyvä siitä tulee. Muutenkin moni on ollut ihmeissään kun on kuullut että olen ottanut chihun kun olen aina tykännyt oikeista koirista (+ ne on aina niin vihaisiakin) mutta koira se kai chihukin on siinä missä muutkin ja oppii ihan normikoiran tavoille kunhan sitä kohtelee sellaisena. Katsotaan sitten mitä mieltä olen aiheesta vaikka vuoden kuluttua :D

Tietysti ihan normikoira se ei ole siinä mielessä että tuo koko on tosi pieni ja pakosti rajoittaa joitain juttuja vaikka tarkoitus ei olekaan ipanaa paapoa. Mietinkin sitä uskallanko ottaa näin pienen koiran noiden isompien kanssa. Monilla ihmisillä oli oikein hyviä kokemuksia isommistakin kokoeroista (Nessun kasvattajallakin on ollut tanskandoggeja ja chihuja yhtä aikaa) mutta toki oli niitä huonomminkin päättyneitä tarinoita. Päädyin kuitenkin siihen että tunnen nuo omat koirani ja vaikka ne ei chihuahuoiden kanssa ole koskaan olleet tekemisissä ne on tottuneet pikkukoiriin ja kissoihin ja osaavat olla tosi nätisti niiden kanssa. Etukäteen uskoin että Danyn kanssa ei olisi mitään ongelmaa, se kun yleensä vierastaa pentuja, ja Sirrionin kanssa pitäisi olla vähän varovaisempi kun se tykkää leikittää pentuja vaikka nätisti sen tekeekin. Nessu on vaan niin pieni ettei sitä tarvitse kuin vähän kovemmin tuupata niin voi jo käydä hullusti.

Todellisuus on taas ollut tarua ihmeellisempää, Danysta Nezumi on ollut alusta asti hauska tyyppi ja se onkin Sirrion joka vierastaa pentua. Ongelmia ei silti ole ollut, Dany tottelee kun sille sanoo että nyt nätisti, onhan se tottunut toimimaan mm. meidän hoitokoira Tanjan kanssa. Tanjaa ei saa läimiä tassuilla kun se on niin pieni ja ei saa Nessuakaan. Uskon että Dany oppii nopeasti muistamaan tämän asian. Sirrion sitten taas on ihan itse todella varovainen ja mieluummin ei edes mene kauhean lähelle Nessua paitsi silloin kun se on mun sylissä. Silloin se ei voi litsaantua ilmeisesti :D Koska siis mitään aggrea tms. Sirrion ei esitä vaan enemmän vaikuttaa siltä että sitä jännittää se miten pieni tuo on. Ja ehkä se että Nessu liikkuu tosi paljon sinkoilemalla. Se on ainoa sana mitä siitä oikeasti voi käyttää :D Chihut on kai niin kevyitä että on helppo sinkoilla :D Se on tosi huvittavaa seurattavaa mutta onhan se liikehdintä tosi arvaamatonta että ymmärrän kyllä Sirrionin huolen. Silloin kun hiirulla on kovin vauhti päällä en itsekään oikein uskalla nostaa jalkoja maasta ettei se yht'äkkiä olekin siellä alla. Nessu tuosta kuitenkin vielä vähäsen kasvaa, kenties oppii liikkumaan astetta normaalimmin ja uskon että Sirrion muutenkin rentoutuu ajan kanssa kun pelisäännöt tulee kaikille osapuolille selviksi. Ja Haurun kanssahan Nezumin ei tarvitse olla tekemisissä.


Yritettiin ottaa yhteiskuvaa mutta ei siitä tullut mitään kun Nezumi ei osaa vielä mitään paikka- käskyä ja se ei todellakaan pysy paikallaan kovin paljon kuin nukkuessaan...

Tätä en edes osaa selittää :D

...kokeillaan uudelleen sitten kun hiirulainen on ehtinyt oppia poseeraamisen jalon taidon :D


Kissanlelun kimpussa (on muuten ihan paras lelu Nessusta)


Ylipitkä riehumisvideo, n. eka minuutti on (vielä) huonolaatuisempaa kuin loppu



maanantai 24. syyskuuta 2018

Hyvinkään ryhmänäyttelyt

Sirrin puolisisko, Dotstorm's Ingalsin Laura


Eilen oli sovittu treffit Hyvinkään ryhmänäyttelyihin (kaksi eri näyttelyä mutta yhtä aikaa) ja otin kamerankin mukaan. Tosin vahingossa vähän huonon objektiivin kera mutta tällä mentiin nyt sitten :D Lähinnä kuvasin paria basenjia ja Sirrin puolisisaruksia (onneksi dallukehä ja basukehä oli kätevästi vierekkäin) mutta muutama muukin tyyppi eksyi kameran eteen.


Sansa, yksi niistä meillä syntyneistä basuista

Karhu. Tai mahdollisesti amerikanakita. Mutta luultavammin karhu.

Salakuvaaja havaittu! :D

Jotenkin nykyään mun mielestä melkolailla kaikki koirat on näteimpiä ruskeina. Ei varmaan mitenkään liity noihin mun dalluihin ;) 


Paikalla oli myös tällainen hiirulainen, joka tosin aluksi oli vahvasti sitä mieltä että ihan p**** paikka, lähdetään pois. Enkä taatusti tule esiin täältä laukusta!

Mieli alkoi vähän muuttua siinä vaiheessa kun herralle ostettiin grillimakkara. Hyvä ruoka parempi mieli :D Hiirulaisesta tulee oma postaus tässä jossain vaiheessa :)