sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

maanantai 28. toukokuuta 2018

Pulukoira

Eräänä aamuna Dany ei tullut aamupissiltä takaisin sisälle aamupalalle vaikka huusin monta kertaa. Lopulta oli pakko mennä katsomaan että mihin se on oikein jäänyt ja talon takaa neiti sitten löytyi seisomasta jotain.

Pitihän sitä sitten mennä lähempää katsomaan että mitä siellä oikein on. Kun vaan näkisi noiden kasvien läpi...

Kyyhkysenkö sä olet löytänyt?

No sehän se näyttäisi olevan! Taitava setteri! Katseltiin ja kuunneltiin lintua aikamme kunnes ehdotin Danylle että pitäisiköhän hiljalleen pistää puluun vähän vauhtia niin päästäisiin sinne aamupalallekin vielä tällä vuostuhannella... 

Dansku teki työtä käskettyä ;) 

Tosi hienosti se malttoi seisoa, itseasiassa kävin ensin toteamassa että Dany seisoo jotain ja se jokin on fasaania pienempi eli tarvin silmälasit että näen mikä se on. Kävin hakemassa lasit sisältä, totesin että se on kyyhky ja vaikuttaa ihan terveeltä (en halua että Dansku saa mitään kiinni niin jos lintu olisi selvästi haavoittunut tms. en antaisi Danyn pölläyttää sitä lentoon, tervettä pulua se ei saa kiinni) ja sitten vielä kävin viemässä lasit pois ja hakemassa tilalle kameran kun tuli mieleen että kamerassa taitaa jopa olla latausta valmiina eli voisi kuvata setteriä "työssään" kun tilaisuus kerran on :D Ja tää neiti vaan seisoo hievahtamatta kun meikä juoksentelee edes-takas, etsii hyviä kuvakulmia yms. yms. 

Tässä se oli... 

mutta ei ole enää. 

Hetken ihmeteltiin josko se tirppa (tai joku toinen) olisi vielä jossain mutta sitten mentiin sinne aamupalalle ja kylläpä oli tyytyväinen setteri vaikkei varsinaista saalista tullutkaan :D Mutta olishan tuonkin linnun tuosta varmaan ampunut jos olisi halunnut että ehkäpä Danskusta olisi sopiva omistaja ihan oikeankin lintukoiran tehnyt. 



sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Ei säästynyt tänäkään vuonna

...Haun turkki nimittäin. Lähti jo joku aika sitten kun tuli ne helteet niin eipähän ainakaan pääse paleltamaan vaikka karvat lentää roskiin.

Tosi tyylikäs lopputulos kuten aina xD 
Tällä kertaa vielä Hauru oli jostain syystä tosi yhteistyöhaluton mikä ei varsinaisesti auttanut saamaan lopputuloksesta edes jotenkuten tasaista. Pidempiä turkkikiekuroita törröttää siellä sun täällä ja on muutenkin niin hieno ettei paremmasta väliä. Täytyy katsoa olisiko herra joku toinen päivä vähän suopeammalla tuulella. Ja sama meno jatkui kun koitin ottaa valokuvia maailmalle todisteeksi...



Kuvaile keskenäs, mä syön nyt voikukkia t. Hauru

Kun ajelu oli valmis laitoin Haurun ulos jolloin pilkkukoirat uskaltautui tulemaan katsomaan mitä me oikein ollaan Haun kanssa puuhattu. Järkytys oli melkoinen kun ne huomasi Haurun karvat kasassa seinän vierustalla, oli vähän sen näköisiä ilmeitä että ne vissiin ajatteli että nyt se Hau on sitten heittänyt veivinsä. Varovasti kasaa käytiin vähän tökkimässä ja huh heijaa, Hau olikin vaan hylännyt talvipalttoonsa :D 


sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Miss Bansku

Odottelemassa, tää oli se rankin osuus


Eilen lähdettiin Danskun kanssa vähän "retkeilemään" viereiseen kuntaan kun osallistuttiin Oitissa järjestettyyn mätsäriin. Paikalle päästiin "liftaamalla" autokyyti ja oltiin sitten paikalla tosi hyvissä ajoin ja saatiin odotella hyvä tovi että päästiin edes ilmoittautumaan. Sää oli ihmisten kannalta kiva mutta koirille ehkä vähän turhan lämmin ja Dansku ei ole mikään auringonpalvoja mutta istuttiin varjossa niin ei ollut paha ollenkaan. Kuvittelin että kaikki kehät alkaisi 12 aikaan mutta silloin olikin vasta koirasusi-kehät (toinen järjestäjistä oli koirasusiyhdistys) mikä tarkoitti vielä lisää odottelua :D Järjestäjien kannalta valitettavasti osallistujia ei koko mätsärissä ollut kovin montaa (en tiedä onko meillä sattunut vaan sellainen tuuri vai onko mätsäreissä nykyään aina tosi vähän porukkaa, eivät ole enää kovin suosittuja? Ei niitä kyllä minusta järjestetäkään niin paljon kuin joskus ennen) joten kehät meni meidän kannalta onneksi nopeasti, oltaisiin oltu reissussa vielä huomennakin jos olisi ollut paljon porukkaa ;)

Dany esiintyi ihan suht OKsti siihen nähden että pitkä odottelu oli saanut sen aika tympääntyneelle tuulelle. Danylla on taipumusta välillä peitsata, etenkin jos sitä ei hirveästi huvita kuten nyt, enkä onnistunut sitä estämään ihan täysin mikä tietty vaikutti arviointiin. Tultiin sekisten kolmanneksi mikä oli oikein hyvä. Danskuhan ei ole ikinä BIS sijoituksia saanut mutta toivoin ettei saisi nytkään koska jos olisimme voittaneet vaikka 15 kilon ruokasäkin niin siinähän oltaisiin sitten oltu :D :D Tälläkin sijoituksella voitettiin ihan riittävän iso kasa nameja (joita Dansku alkoi heti siinä palkintokuvia otettaessa availemaan koska Danysta edelleen mätsäreissä oleellisinta on maistuvat palkinnot) mutta voitot mahtui sentään reppuun ;) Tuomarina oli ilmeisesti Oona Karhu / kennel Wildbeast, tuomari oli oikein mukava ja myös kertoi vähän syitä sille miksi sijoitti koirat niinkuin teki mikä on ihan kiva juttu aina.

Koska hommassa oli jo vierähtänyt aika tovi lähdettiin heti kotimatkalle kun kehästä päästiin, tarkoituksena kun oli hölkätä/kävellä/madella vajaa 20km kotimatka ihan omin jaloin sen mukaan miten Dany tuntuisi jaksavan. Tuo on paljon lyhyempi kuin meidän perusviikonloppulenkki joten sen puolesta ei huolta, lämmin sää vaan vähän jännitti vaikka ei sekään ihan mahdoton ollut (sitten olisi jäänyt reissu tekemättä tietty) eikä meillä ollut mihinkään kiire. Repussa oli eväitä ja huomattiin että matkan varrella oli tosi paljon erilaisia ojia, soita yms. joten aina kun tuli kilometri täyteen käytin Danyn vähän uimassa. Näin neiti tuntui pysyvän tosi viileänä ja oli hyvässä iskussa, ei pienintäkään merkkiä minkäänlaisesta hyytymisestä tai ylikuumumisesta. Dany oli vaan innoissaan kun vihdoinkin päästiin liikkeelle ja olisi halunnut mennä paljon kovempaa kuin mikä minusta oli sopiva vauhti tuohon keliin. Ja aina välillä uimatauoilla katseli mua sen oloisena että taasko??? onko pakko??? No on on, käy nyt uimassa kierros niin jatketaan taas :D Kotiin kun päästiin Danysta oli huutava (kirjaimellisestikin) vääryys kun lähdin vielä vähän jatkamaan lenkkiä Sirrionin kanssa ja jätin Danskun yksin kotiin, kauheaa setterin sorsimista!


tiistai 8. toukokuuta 2018

Talviturkki heitetty

Ihan on lämmintä, tule vaan rohkeasti sinäkin, ihminen!

...no jos et haluu veteen niin heitä ainaskin tätä keppiä minkä löysin!

Eräs joutuu olemaan liinassa kun kuulo menee koko ajan vaan valikoivammaksi :/ Ja ihan sama mitä koettaa kouluttaa, ei päde ainakaan ne keinot joilla Sirrionista ja Haurusta sai irtipidettävät vaikka niilläkin molemmilla oli vaihe nuoruudessa kun ne katosi taivaanrantaan heti tilaisuuden saatuaan...

Mutta onnistuu se uiminen näinkin



...jos oisin irti niin tuonne mä uisin ja sitten nousisin vastarannalla ylös ja siinähän koittaisi tuo ilonpilaaja saada mua kiinni :D :D :D Mut harmi kun ei onnistu...

Sirrion on niin kiva ja tottelevainen (nykyään), nätisti uiskenteli tuossa lähellä vaikka muutaman kymmenen metrin päässä oli toisia koiran uittajia. Ei aiettakaan että tämä herra häippäisi jonnekin :) 

Joku setteristi jonka kanssa juttelin dallunäyttelyssä sanoi että jos setteri keksii että se voi karata niin sitä ei sen jälkeen pidättele enää mikään ja tuntuu pätevän ainakin tähän neitiin :( Harmi mutta onneksi Danya ei kauheasti tunnu masentavan (vaikka tietty se mieluummin olisi irti).






On varppina jo kesä! t. Sirrion



lauantai 21. huhtikuuta 2018

Juoksukisat vol.2

Valokuvaaja Sirke Vaarma

Tänään käytiin L-SVUn Ohkolan Kevätkisa 2018 johon Danyn kanssa ilmoittauduttiin. Osallistuttiin tällä kertaa harrastussarjan sijasta "oikeaan" kilpasarjaan, matka oli 3.8 km. Kilpailijoita oli yhteensä 13, 7 miestä ja 6 naista. Sää on ollut jo pidempään epävakainen, pe-la yönä täällä sitten vielä satoi ja ukkosti ja nyt lauantai-aamusta satoi edelleen ja tuuli voimakkaasti joten muutenkin vasta sulamassa ollut rata oli melkoista mutavelliä eikä sää muutenkaan ihan kaikkein mukavin. Vaikka parempi näin kuin että olisi ollut +20 astetta kuten perjantaina, siinä tapauksessa Dany olisi varmaan kääntynyt takaisin kotiin ensimmäisen 100 metrin jälkeen :D

Valokuvaaja Auvo Kuusinen

Ennen juoksuluokan alkua lämmiteltiin ja toivoin että Dany olisi käynyt molemmilla hädillä mutta eipä käynyt kakilla. No, oltiin käyty pienellä lenkillä aamulla ja se oli kakkinut joten tuskinpa se olisi ongelma? Dansku hölkkäili rennosti, välillä vähän spurttaili laukalle mutta aika rennosti otti tuon lämmittelyn. Ajattelin tästä että lähtö tulee taas olemaan vähän epävarma samoin kuin edellisellä kerralla. Vaan olinpa väärässä, kun siirryttiin lähtöjonoon Dany sekosi täysin, huusi ja rempoi valjaissa ja oli sitä mieltä että päästä irti s**tana minä lähden nyt!!!!! :D Haha nopeaoppinen tyyppi :D Ja kyllähän minä tiedän että Dany on monissa asioissa todella fiksu mutta kun se osaa olla toisissa asioissa ihan käsittämätön tahvo niin välillä sen fiksuus pääsee yllättämään.


Valokuvaaja Auvo Kuusinen

Lähdettiin siis hyvin reippaasti, rata alkoi suunnilleen samoin kuin viimeksi ylämäellä joka mentiin suht reippaasti ja sitten seuraava alamäki niin kovaa että toivoin ettei siinä olisi ollut kuvaaja taltioimassa kun meikä yrittää epätoivoisesti pysyä pystyssä mutaisella radalla aivan liian kovassa vauhdissa :D Mutta eihän noista kuvista lopulta melkein edes huomaa! Mäen alla sain tasapainon takaisin ja oltiin tekemässä aikalailla niin hyvää suoritusta kuin oli tuolla kunnolla mahdollista. Jouduin pitämään talvella aika pitkään taukoa koiranpureman vuoksi ja purtu polvi on vasta vähän aikaa kestänyt kunnolla juoksemista ja tokikin Danykin on saanut vähemmän liikuntaa kuin jos olisin ollut terve. Lisäksi talvella en voi vedättää kun en uskalla juosten liukkauden vuoksi eikä mulla ei ole mitään talvivetovempelettä. Käytiin siellä UVUn avoimissa treeneissä joulukuussa (vaikka oikeasti olin silloinkin telakalla mutkun halusin mennä) ja sitten ollaan nyt pari kuukautta tehty mulle peruskuntoa nollista. Eli siihen nähden meni tosi vahvasti. Sitten noin 1.8 km kohdalla Danylle iski se kakkihätä, se kyykkäsi melkein täydestä vauhdista, suoritti toimenpiteen niin nopeasti kuin mahdollista ja oli välittömästi lähdössä taas laukalla eteenpäin. No, ei kai sille mitään mahda mutta menihän siinä monta sekuntia hukkaan. Meidän eka kilsa meni Polarin mukaan ajassa 3:45, tää kakkauskilsa 4:11, ja loppupätkä sellaista 3:55 vauhtia eli kyllähän tuossa kuitenkin selkeästi meni useita sekunteja. Lisäksi alettiin molemmat vähän hyytyä ylämäissä, se huono kunto joo mutta ehkä tuo pysähdyskin jotenkin vaikutti. Tiedä häntä. Tehtiin kuitenkin parhaamme ja maali"suoralla" alettiin saavuttaa edellistä lähtijää, oltaisiin varmaan ohitettu tämä pari jos ei olisi tullut tuota stoppia. Toisaalta hyvä ettei niin käynyt mutta toisaalta olisi ollut jännä nähdä olisiko Dany jatkanut kunnolla juoksemista ohituksen jälkeen vai halunnut jäädä siihen rinnalle vähän seurustelemaan kuten Rompalla oli aikoinaan tapana :D Loppuaika meillä 15:08, oltiin sillä sijalla 9 ja jäätiin yli kolme minuuttia voittajasta. Mutta oltiin neljäs nainen ja miehiä ei lasketa kun ihan epistä että joutuu niitä vastaan kilpailemaan :P

Valokuvaaja Auvo Kuusinen

Oikeasti ei sillä sijoituksella väliä mutta ei saatu taaskaan ihan puhdasta suoritusta vaikka tavallaan kuitenkin parannusta edelliseen kertaan. Vaikka keskinopeus olikin selvästi hitaampi. Mutta oli pidempi matkakin ja vaikea juosta kun jalka upposi mutaan suunnilleen joka askeleella. Näissä kuvissa ollaan ihan alkusuoralla ja sekä Dany että mun kengät ja housut on jo pelkän lämmittelyn aikana vaihtaneet väriä... Ensi kisassa pyritään siis muuten samanlaiseen juoksuun mutta en anna Danylle viikkoon ennen kisaa ruokaa ettei se varmana pysähdy kakkaamaan, niih ;)


Valokuvaaja Sirke Vaarma



torstai 12. huhtikuuta 2018

Pennun paluu

Tää tyyppi on taas ilmoitettu koirajuoksukisaan. Jännää, toivottavasti neiti suoriutuu yhtä hienosti kuin viimeksi. 

Tällainen tyyppi puolestaan kävi meillä jo joku aika sitten taas yökyläilemässä parin päivän ajan

Suurin osa kuvista vaan on jostain syystä tällaisia... Sirrionin pitäisi ehkä mennä töihin telkkuun rikosohjelmiin yms. missä pitää peittää naama. Ei tarvisi sumentaa jälkikäteen kun olisi tällainen ihan livenä toimiva anonyymiuden häntä :D

Sirrion oli pennun idoli, se ketä kopioidaan ja kunnioitetaan. Oli huvittavaa mm. kun olin tietokoneella ja Sirrion tuli siihen viereen lattialle istumaan (tarkoituksena ilmaista että saa kyllä rapsuttaa jos haluaa...) niin tää ipana tulee heti perässä, tarkasti parkkeeraa itsensä samaan asentoon Sirrin kanssa ja istuu sitten siinä ihan sen näköisenä että tässä me isot pojat* vaan istuksitaan :D 

*vaikka tämä pentu onkin tyttö

Dany puolestaan oli leikikaverin roolissa ja se kenen hännässä ja korvissa voi roikkua. Kun vaikka se komentaisi ei siitä tartte välittää, se on vaan Dansku! Ei yhtään niin iso ja hurja mitä Sirri.

Danya ei tuo rooli haitannut, se oli tosi ilahtunut heti kun näki että toin pennun meille "Ai hei toi kaveri tuli taas!" ja oli vain tyytyväinen kun oli joku jonka kanssa sai riehua melkein 24/7 pari päivää. Sirrion kun ei ole ihan niin kova leikkimään. Mutta Danyn harmiksi pikkuriiviö ei taaskaan jäänyt meille, oli vain vähän oleilemassa. Danskun mielestä voitaisiin nyt sittenkin ottaa oma pentu.




perjantai 30. maaliskuuta 2018

Sirrin synttäriraportti



19. päivä Sirrion täytti jo kolme vuotta! Synttäripäivänä täällä oli ihan kauhea lumi/räntä/mikälie pyry eikä voitu ottaa perinteistä pönötyskuvaa, jouduttiin odottamaan pari päivää vähän selkeämpää säätä. Ja vielä siihen päälle "joku" ei saanut aikaiseksi siirtää kuvia kamerasta koneelle... Joten synttäripostaus on vähän myöhässä mutta synttäreitä juhlittiin silti ajallaan. Sirrion sai herkkuja, hampaidenpuhdistuslelun (en nyt tiedä toimiiko mutta on tosi kiva) sekä uuden käytetyn jalkapallon josta on jo ilmat pihalla mutta se on silti ihan paras lelu kuten aina.

Sirrion olisi nyt vissiin laskettavissa aikuiseksi koiraksi ja onhan sen rasittava vaihe jo aika tukevasti takanapäin. Toki kun kyseessä on innokas, aktiivinen nuori herra ei kaikki aina mene niinkuin elokuvissa mutta pääsääntöisesti Sirrion on fiksu tyyppi jolle ei enää satu ns. teini-iän ylilyöntejä. Vaikka meille todennäköisesti* ei mun jatkuvasta pentukuumeesta huolimatta ole tulossa pentua ihan lähivuosina, luulen että nyt Sirrion alkaa olla siinä pisteessä että sille voisi ottaakin pikkuveljen ilman ongelmia. Henkistä kasvua on siis tapahtunut siitä missä oltiin noin vuosi sitten.

(* ei pidä sanoa varmasti 'ei' tai täällä on ihan tasan joku koiranpentu ensiviikolla)

Yritettiin synttärien kunniaksi ottaa tosiaan sitä poseerausta jotta voisi vertailla onko jätkässä tapahtunut kehitystä. Sirrillä oli taas selkeä mielipide tästä aiheesta ja oli sitä mieltä että ylläoleva on ihan hyvä poseeraus, ota vaan nyt äkkiä se kuva että ei tartte tässä tönöttää... Joo en vaan usko että toi on ihan sitä mitä esim. kasvattaja haluaisi sivuillensa laittaa xD xD

Joo toi ilme xD 

Tää on mun mielestä ehkä onnistunein vaikka tolppa kasvaakin päästä ja kuvakulma, suunta yms. voisi todellakin olla paremmat. Mutta koira näyttää melkein normaalilta ja jos olisi oikein aktiivinen niin äkkiäkös tuon tolpan fotoshoppaisi piiloon.

Silmät tiukasti kiinni kun on niin kärsimystä tällainen.

"Vapaa! ...ei kai tästä tuu tän kummempaa..." 
NO VIHDOINKIN!!!!
Kokeillaan taas kesällä seuraavan kerran kun ei ole lunta maassa niin tyyppi ei niin huku taustaansa. Eikä tietty treenata tässä välillä koska mitä turhaa :P 

Komein ja parhain se on silti :)