sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Hyvää Joulua!



Yllä oleva olkoon "virallinen" joulukuva. Ei ihan sellainen kuin olisin halunnut mutta tämäkin oli sen verran kovan työn takana ettei kukaan jaksanut vääntää enää enempää. Koirien iän ja koulutustason perusteella ei liene vaikea arvata kuka oli porukan heikoin lenkki ;) Viimeksi Nezumi malttoi poseerata niin nätisti mutta nyt sitä ei sitten olisi huvittanut yhtään. Luulen että lämpötilalla oli hyvin paljon tekemistä asian kanssa, chihuahuat ei Nessun mukaan toimi miinusasteilla ja sille ei vaan voi mitään ;)



Liian hidas kuvaaja, pentu meni jo

Tämä olisi varmaan ollut kaikkein eniten todellisuutta vastaava joulukortti :D

Sirrion: "Tuolla se tyhmä taas menee... aina sama juttu."

"Heippa hei, palelkaa keskenänne luuserit!"

Pentu juostu kiinni (taas) ja palautettu enemmän tai vähemmän paikoilleen (taas). Sirrion ei enää usko että tässä mitään kuvaa ikinä saadaan.

Dany selittää että päästäisiin pois paljon nopeammin ja saadaan lopuksi kaikki loput herkut kun olisit kääpiö edes hetken liikkumatta. 
"Ai enemmän herkkuja? No oisit heti sanonut!!"




keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Kyläilijöitä



Nezumin kasvattaja-perhe kävi yö-kylässä vanhemmillani, mekin tietenkin oltiin paikalla :D Nessun kanssa oltiin katsomassa telkkaria kun he saapuivat ja Nessu innostui ihan valtavasti jo eteisestä kantautuvista äänistä :D Oli niin ihanaa nähdä ehkä erityisesti perheen poikaa, Nessu viettikin sitten melkein koko loppupäivän pojan kanssa touhuten. Halusi se sentään aina välillä käydä tarkistamassa että mä olen paikalla ja sitten kun alkoi riehuminen väsyttää se koitti tulla mun syliin nukkumaan. Ei se sentään mua ihan täysin hyljännyt ;) Nukkumisesta ei kylläkään meinannut tulla mitään kun aina kun Nessu kuuli pojan äänen sen oli ihan pakko mennä vähän pusuttelemaan... Onneksi yöllä sai sentään nukuttua.

Jätkä poseerasi niin hienosti ja liikkumatta että ilman salamaakin onnistui aika hyvin :D

Aamulla käytiin lenkillä kuten tavallista ja sitten Nessu oli ihan innoissaan menossa takaisin vanhemmilleni kun hei ne Nössyn toiset ihmiset on siellä!! Sitten kun heidän oli aika lähteä katsottiin ikkunasta kuinka he menivät autoon ja ajoivat pois. En ollut ihan varma ymmärtääkö Nezumi kuinka hyvin, se kun on niin pieni ettei yllä ikkunaan eli on vain pari kertaa sattumalta nähnyt sylistä auton tulevan pihaan eikä se näin ollen ole oikein oppinut yhdistämään tätä tilannetta meille tuleviin ihmisiin. Mutta selvästi se kuitenkin ymmärsi että nyt ne lähtee ja oli vähän harmissaan. Ei se vissiin kuitenkaan olisi halunnut muuttaa takaisin Turkuun, ennemmin Nezumi varmaan toivoisi että kasvattajaperhe muuttaisi tänne meille ja asuttaisiin kaikki yhdessä :D

Nessu sai vierailta lahjuksiakin, uusia leluja sekä kravatin ja mirrin :D Jos siis tulee jotain juhlajuttuja on Nössykällä asusteet valmiina :D Kyläilijöiden ollessa paikalla Nezumi ei leluista niin kauheasti välittänyt, eihän siinä nyt ehdi millään leluilla leikkimään, mutta heidän lähdettyä ne on olleet kovassa huudossa ja niitä on riepoteltu sekä Edwinin (vanhempieni koira) että Danyn kanssa. Uudet lelut on aina kivoimpia!

Lopuksi tietenkin kanaisa palkinto onnistuneesta pönöttämisestä


sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Dany 3 vuotta!

Dansku on jo iso tyttö :)

Synttärikuvat on nyt valitettavasti aika huonoja kun kaikki valoisa vapaa aika tuppaa menemään lenkkeilyyn... Ja koska lenkit tapahtuu nykyään aina juosten ei oikein tule kameraa otettua mukaan. Tämäkin päivä aloitettiin reilun parin tunnin lenksulla, Danysta olisi voitu kyllä mennä pidempikin lenkki. Kuten aina. Mutta toisaalta oli kivaa kun kotona odotti synttäriherkut syöjäänsä ;)

Danyn kanssa tämä vuosi on ollut vaihteleva. Suurimmaksi osaksi se on tosi hyväkäytöksinen ja olen voinut purkaa lapsilukot, ylimääräiset koiraportit yms. jutut koska Dany ei enää pengo kaappeja ja tuhoa paikkoja pyrkiessään varastamaan ruokaa. Koiranruokasäkitkin voi taas olla eteisen lattialla, ei se niihin koske, eikä ota edes pöydälle unohtunutta ruokaa. Muutenkin se on sisätiloissa tosi ongelmaton tyyppi, ei voisi parempaa toivoa.

Ulkonakin se on muuten tosi fiksu mutta keväällä ongelmaksi tuli karkaileminen. Ihan puskista, aikaisemmin Dany on ollut turhankin saappaankiillottaja irti ollessaan, en tiedä onko tämä joku aikuistumisen mukanaan tuoma juttu? Riistavietillä voi tietenkin olla osansa mutta minusta Dany karkaa pääasiassa siksi että se on keksinyt että niin voi tehdä. Ja sen mielestä on kiva käydä tekemässä vähän lisälenkkiä ja tutkia paikkoja itsekseen. Jos joku elukka sattuu kohdille niin voi sitäkin vähän pöllyttää mutta ei se varsinaisesti vaikuta olevan noiden retkien motivaattorina. Danya ei karkailun vuoksi voi enää pitää lenkeillä irti, se saattaa pysyä ihan lähellä ja hienosti kuulolla mutta saattaa myös lähteä tyynen rauhallisesti hölköttelemään vähän pidempää kiekkaa ja siinä vaiheessa on ihan sama mitä sen perään huudat. Se tulee takaisin sitten kun huvittaa. Nämäkään ei siis ole mitään riistan perään lähtöjä, ei edes jälkien. Joku muu varmaan pitäisi Danya irti edelleen, onhan se kuitenkin kiltti ja harmiton ympäristölleen vaikka välillä vähän seikkaileekin, mutta minulle tuo ei ole vaihtoehto joten lenkillä se on nykyään aina kiinni. Tämä on vielä ihan OK, ei ehkä ihanteellista mutta asia johon olin täysin varautunut kun setteri taloon asteli.

Kuvittelin kuitenkin että sitä voisi pahimmassakin tapauksessa pitää meidän aidatulla pihalla vapaana, ei se ihan sama ole kuin metsälenkit mutta meillä on kuitenkin aika iso ja monipuolinen piha jossa pystyy touhuta kaikenlaista. Tuntuu vaan ettei sekään onnistu kun neiti houdini kehittelee koko ajan uusia keinoja häipyä pihalta. Ja tosiaan kaikki keinot on olleet käytössä, se mm. kiipeää aidan lähellä olevaan puuhun ja sitä kautta aidan yli... Meikä sitten tukkii, korottaa, vahvistaa ja hakkaa puita että tuo juntti pysyisi aidoissa mutta ei. Ja se että olen pihalla valvomassa ei auta mitään kun piha on niin iso ja setteri aika paljon nopeampi kuin ihminen niin turha luulla että sen pakoretket voisi estää pelkällä ihmisen läsnäololla. Kun niitä käskyjä se ei siis todellakaan siinä tilanteessa tottele. Onneksi naapurit on olleet tosi ymmärtäväisiä Danskun retkiä kohtaan mutta eihän tuollainen(kaan) peli vetele, en halua että Dany on häiriöksi mutta en myöskään että joku päivä se jää auton alle. Tosi ärsyttävää pitää sitä hihnassa pihallakin eikä varmaan kovin kivaa Danystakaan loppu peleissä kun ei ikinä pääse kunnolla irrottelemaan mutta jos ei muu auta niin...?

Muutamilta setteri-ihmisiltä olen kysellyt ideoita mutta vastaukset on olleet aika pitkälti että sellaisia setterit on ja ei sille mitään mahda. Ehkä sitten. No, en aio edelleenkään luovuttaa. Ehkä keksin vielä mistä naruista tuon kanssa pitää vedellä. Nyt se ei ainakaan ole päässyt enää karkailemaan pitkiin aikoihin niin jospa se unohtaisi tuon homman kun ei pääse sitä toteuttamaan? Samoin kuin se jätti ruoan varastelunkin kunhan sain "kierteen" katkaistua tarpeeksi pitkäksi aikaa. Nähtäväksi jää, pitää vaan miettiä missä vaiheessa sitä uskaltaisi taas kokeilla että josko tapa olisi jäänyt pois.

Vaikka tässä tulikin nyt valitusta niin se irtipito on tosiaan meidän ainoa ongelma (joka sekin harmittaa lähinnä Danyn puolesta, ei mulle muuten ole ongelma pitää sitä hihnassa) ja kaikilta muilta osin olen edelleen tosi tyytyväinen Danyyn. Onneksi se sattui löytämään tiensä meille :) Enkä mä edelleenkään täysin sulkisi pois mahdollisuutta että mulle voisi tulla uudelleenkin setteri xD Vaikka se onkin välillä ärsyttävää on pakko ihailla neidin kekseliäisyyttä ja sitkeyttä. Kun Dany on jotain päättänyt se yritää ja kokeilee ja miettii ja pohtii ongelmaa kaikilta kanteilta sekä sieltä laatikon ulkopuolelta. Olisi muuten hauska viedä Dany niihin koirien älykkyystesteihin, ainoa vaan kun se on niin fifti-sixti sattuisiko sitä kiinnostamaan tippakaan niiden ratkominen vai kävisikö se nukkumaan keskelle huonetta ja sanoisi että testatkaa keskenänne. Sen urheilullisuus on myös ihan omalla tasollaan, kaikki nuo kiipeilyhommat ja miten notkea yms. se on. Yhtä liikunnallisen koiran haluaisin omistaa uudelleenkin. Ja jos tulevaisuudessa vaikka voittaisi lotossa ja olisi varaa vetää pihan ympärille lipalliset viisimetriset metalliaidat ja vallihauta krokotiileillä varustettuna siihen alle. Luulen että alkaisi jopa oravansukuinen Houdinin reinkarnaatiokin hiljalleen pysymään pihassa ;P

Paljon onnea ja monia vuosia lisää, Dany! 


"onks pakko viel poseeraa? saaks jo lähtee meneen?"
Kohta, otapa ensin iloinen ilme synttärikuvaan!
"..."

"Pssst... jos joku lukee tätä niin lähettäkää synttärifasaaneja joihin on piilotettu viila"


sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Nylabonet "kokeilussa"


Olen halunnut jo jonkin aikaa ostaa Sirrionille Nylabonen kun se tykkää muutenkin kaikista kumileluista. Nyt sain ajatuksen jopa toteutettua :D Nylabonet on siis kumisia "luita" joiden pitäisi sopia myös hyvin vahvoille pureskelijoille ja myös auttaa hampaiden puhtaanapidossa. Nylaboneja on erilaisia koiran koosta ja pureskeluinnosta riippuen ja valmistajan mukaan on tärkeää valita oikean kokoinen luu. Arvaappa kuunteliko tämä ostaja valmistajaa... :D

Alunperin olin miettinyt että ostaisin Sirrionille kaikista kovimman luun, esim. Extreme Femurin joka sopii yli 23 kiloisille koirille. Kaupassa sitä hipelöityäni mietin että ehkä se on kuitenkin liian kova? Siinä ei ollut ainakaan sormiin yhtään joustoa niin onko sitä kuitenkaan kiva pureskella? Sirrionin viehtymys kumileluihin tulee ehkä juuri siitä kivasta purutuntumasta kun lelu on tarpeeksi kova mutta ei liian kova. Astetta pehmeämmässä kategoriassa isoin tarjolla oleva luu on M kokoinen Strong Bacon Cheeseburger, nimensä mukaan pitäisi maistua pekonille ja juustohampparille, ja joka ei fyysisen kokonsa puolesta juurikaan eroa Femurista mutta on kuitenkin paketin mukaan vain max. 16 kiloiselle koiralle... Sirrion on ehkä pikkuisen yli ;D Mutta Cheeseburgerilla kuitenkin mentiin, saisi sitten syyttä itseä jos se hajoaa heti alkuunsa. Kotona Sirrion oli super ilahtunut tuomisesta ja otti luun heti kovaan käsittelyyn. Se jäysti sitä kuin mitäkin herkkua ja mietin sitä katsellessani ja kumin narinaa hampaissa kuunnellessani että olikohan kammottava erehdys... Saako käydä vaihtamassa jos se hajoaa heti ensimmäisen illan aikana :D No mutta ainakin lelu oli heti alkuunsa tosi mieleinen vaikka en oikeastaan muuta Sirrionin kohdalla odottanutkaan. Ja se on ollut nyt reilu kaksi viikkoa käytössä ja on vieläkin ihan ehjä vaikka sillä on leikitty ja pureskeltu ihan mukavasti :)



Myös Nezumi tykkää ainakin nyt pentuna pureskella kumisia leluja. Nylabonen pentuluut on tarkoitettu vain koirille joilla ei ole ollenkaan aikuishampaita mutta valitsin sille kuitenkin kanan makuisen Puppy Dental Teething Chewn (0-7 kg). Nessu on kuitenkin vain chihuahua... Eikä mikään maailman hurjin pureskelija muutenkaan. Nezumistakin luu on tosi kiva ja hyvin tämäkin tuntuu kestävän herran leikeissä vaikka hiirulla onkin jo aikuishampaitakin suussa. Ja mieluummin pennulle kuitenkin liian pehmeä luu kuin liian kova, jos tuosta jotain palasia alkaa irrota (ei ole vielä tapahtunut) sen ei pitäisi olla vaarallista ja jos luu enempi alkaa hajota niin varasuunnitelma on jo käynnissä.



Dany ei ole niin ihastunut kumileluihin mutta ajattelin ostaa sillekin jonkun pienen kumiluun. Ettei tule syrjitty fiilis ;) Danskulle valikoitui pihvin ja kastikkeen makuinen, S kokoinen Strong Beef & Gravy joka on siis kovuudeltaan sama kuin Sirrionin luu mutta kooltaan pienempi ja tarkoitettu max. 11 kiloisille koirille. Aluksi Dansku otti lelun hyvin vastaan ja ekana päivänä pureskeli sitä aika paljon mutta sittemmin kiinnostus on hiipunut. Kuten vähän arvelinkin. Ajatuksena olikin että jos Dansku ei luutansa pidemmän päälle käytäkään voi Nezumi omia sen jos pentuluu alkaa jossain vaiheessa olla liian pehmeä tai pieni. Sikäli kun Nessua enää aikuisena kiinnostaa tämäntyyppiset lelut... Jos ei niin pyöriköön tuolla lattioilla, kyllä sillä joku aina joskus leikkii. Sirrionkin sitä jo vähän kokeili noin niinkuin muodon vuoksi mutta ei se ole yhtä kiva kuin Sirrin oma luu eikä Sirrion ole sitä sen yhden testin jälkeen kelpuuttanut. Ainakaan vielä. Tämäkin luu on siis ihan ehjä mutta on ollut niin vähällä käytöllä että en muuta odottaisikaan.

Ja Haurulle ei omaa Nylabonea tule koska en ole ikinä nähnyt sen leikkivän minuuttia pidempään millään lelulla jossa ei ole vinkua. Enkä oikeastaan silloinkaan millään muilla kuin pehmoleluilla. Hauru ei olekaan näitä käynyt edes katsomassa ja kun yritin sitä saada leikkimään tuolla Danskulle ostetulla luulla Hau katsoi mua sen näköisenä että oonko tyhmä? Ja kävi hakemassa jonkun omista pehmoistaan. Katsos tämä on lelu, tuo mikä sulla on niin... en edes tiedä. Joku turhake ihan selvästi.



sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Herra Hampaaton

Hamppuja on

Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, olen vähän ihmetellyt kun minusta Nezumilta ei ole vielä vaihtunut hampaita ollenkaan ja se on kohta jo 5 kuukautta. Yleensä mun pennuilta on ainakin etuhampit tässä iässä vaihtuneet jo aikoja sitten. Mutta tiedän että pikkukoirilta hampaat ei aina irtoa ilman vetämistä niin ehkä niiden vaihtumisessa on muitakin tällaisia eroja. Tai sitten on vaan sattumaa. En ole ollut huolissani kuitenkaan kun tuplahampaita ei ole näkynyt. Nyt pari päivää sitten satuin vilaukselta näkemään että Nezumin yksi etuhammas näytti jotenkin oudolta. Kurkkaus suuhun ja sehän oli ihan melkein irti. Ja samoin heilui kaikki muutkin etuhampaat, sekä ylhäällä että alhaalla. Kun ne hampaat alkoi vaihtumaan niin ne sitten on vaihtuneet vauhdilla! Yksi alaetumaitohammas ei ole vielä irronnut vaikka se kyllä heiluu niin että jos Nessun suu ja hampaat ei olisi noin järkyn pienet voisin varmaan nyppästä sen irti. Tässä koossa en kyllä mitenkään saa siitä minihampaasta otetta, ei varmaan onnistuisi pinseteilläkään kun Nessu ei ole ihan niin myötämielinen xD Hetken aikaa herralla ei sitten ollutkaan etuhampeja ollenkaan (paitsi se yksi) ja sen kyllä huomasi, isojen ja kovien asioiden syöminen oli selvästi vähän haasteellista :D Ja tänään on jo isojen koirien hampaat näkyvissä, ainakin suurin osa. Se yksi alahampi vaan vielä vastustelee vaikka sieltäkin jo oikeaa hampia pilkottaa mutta koska se maitohammas on ihan melkein irti niin eiköhän sekin putoa hetkenä minä hyvänsä. Nyt sitten odotellaan miten kulmurien kanssa käy... olisihan se tietenkin kivempi jos ne putoaisi itsestään.


 Yritin myös ottaa herrasta seisotuskuvaa kun se seisoo lattialla tosi nätisti ja terhakkaana. (Pöytä ei ole niin suosiossa mutta sitä harjoitellaan...) Se vaan että saako siitä kaunista ja terhakasta kuvaa näpättyä on toinen juttu, varsinkin kun itse seisottaa ja kuvaa... No, tuli näistä nyt jotain vaikka ei nämä mitään sen huippuseisomisia ole. Ja kännykuvia vain, järkkärillä ei tosiaan tuossa tilanteessa pysty alkaa säätämään :D 


21 viikkoa ja 4 päivää, 1,685 kiloa
(2 päivää vajaa 5 kuukautta)




torstai 22. marraskuuta 2018

Teddy nalle

"Kaikilla" chihuilla on varmaan tää sama paita mitä olen kuvia katsellut mutta se on niin hauska että pakko oli hommata Nessullekin :D

Tää ei nyt ehkä ole kaikista funktionaalisin puku mitä on olemassa mutta en mä näe mitään väärää ihan vaan hauskassa/söpössä ulkonäössä kunhan puku on sellainen ettei turhan päiten häiritse koiran liikkumista ja olemista. Tai että se koira ei saisi tehdä koiramaisia juttuja ettei puku likaannu, mene rikki tms. Sellaisia juttuja meillä ei harrasteta. Ja tämä sopii varmaan näin talvella sisäpuvuksi oikein hyvin, on lämmin mutta ei turhan lämmin. Meillä kun on aika viileä sisäilma niin tuntuu että pikkuipana palelee aina välillä kun se on tuolla maantasossa. Koitin ottaa vähän isomman koon mutta en nyt tiedä onnistuiko. Toivottavasti se ei ainakaan ihan nopeasti jää pieneksi :) Kasvamisesta puheen ollen, tällä viikolla meni jo 1,6 kiloa rikki!  



Nezumin kanssa on koitettu edelleen käydä paikoissa missä se näkisi vähän muutakin menoa kuin tätä rauhallista maalaismaisemaa :) Reipas poika edelleen, kulkee pääasiallisesti ihan omin jaloin ja on käynyt kyläilemässä, kaupoissa, kahvilla ja ostoskeskuksessa muun muassa. Nessu tykkää katsella kaikkea mutta mikään ei jännitä, ainoastaan siitä se ei oikein tykkää jos joku kysyy saako silittää. Nessu tietää olevansa söpö mutta tarkoittaako se muka että kaikkien vieraidenkin tarvii aina lääppiä?? Sori, tarkoittaa ;) Aika äkkiä se kuitenkin laskee uudet ihmiset vanhoiksi tutuiksi joiden syliin voi ihan suosiolla kiivetä yms. Ja se kenellä on ruokaa jaettavaksi asti on aina sillä hetkellä Nezumin uusi bestis, ihan sama kuka tai kauanko on tunnettu :D



Vanhempieni nuorempi basenji Edwin oli kolmisen viikkoa juoksuevakossa ja kun Epeli vihdoin palasi kotiinsa oli se Nessusta oikea riemun päivä. Edwin jaksaa olla tosi kivasti Nessun kanssa (kuitenkin aina valvottuna varmuuden vuoksi) vaikka Nezumi on välillä aikamoinen riiviö :D Mutta olen sanonut Epelille että jos alkaa liikaa ärsyttää puruleluna oleminen niin kannattaa muistella sitä kun se itse saman ikäisenä venytteli aina Sirrionin naamanahkoja ;)


Nessu osaa myös noutaa palloa




lauantai 17. marraskuuta 2018

Jatkorokotukset



Alkuviikosta Nezumilla oli toiset rokotukset. Nessu oli taas eläinlääkärillä oikein reippaana, tervehti odotushuoneessa olevia ihmisiä, kävi puntarilla muutamaan otteeseen :D ja olisi sitten halunnut toimenpidehuoneeseen vaikka siellä oli vielä edellinen potilas. Oman vuoron odottaminen ei ole Nezumin vahvimpia puolia oikein missään tilanteessa ;)

Vaa'an mukaan Nössykkä on n. 1,5 kiloa (19 vko). Löysin netistä tällaisen chihuahuan kasvutaulukon joka on ilmeisesti alunperin kirjasta The Complete Chihuahua Encyclopedia vuodelta -72. Nezumi on aina punnittaessa pysynyt kolmanneksi viimeisessä sarakkeessa (välillä toki aavistuksen enemmän, välillä taas vähemmän mutta ei mitään isoja eroja) eli sen aikuispaino olisi tuon mukaan reilut 2,2 kiloa. En tiedä yhtään onko tuo keskimäärin kuinka luotettava taulukko mutta mielenkiinnolla odotan tuleeko hiirusta oikeasti niin pieni. Nessun vanhemmat on kumpikin isompia niin jotenkin hieman epäilyttää vaikka voihan se tietty olla saanut jotain minigeenejä kauempana olevilta sukulaisilta xD Nessu on kuitenkin vielä niin nuori että voi vielä hyvin kehittää kasvupyrähdyksen tai vaikka parikin... No, ei se onneksi niin vakavaa ole, onpahan vaan aina hauska seurata pentujen kasvun kehittymistä vaikka Nezumista en olekaan pitänyt ihan niin tarkkaan kirjaa mitä Sipusta.

Itse rokottaminen ei ollut ihan Nessun lempparia taaskaan mutta kesti kuitenkin piikittämisen kuin kiltti ja reipas poika ;) Pistämisen jälkeen aloin laittaa sille takkia päälle niin sitten tuli vähän huutoa, olenhan maininnut että vaatteet ei ole Nessun suosiossa... se olikin siis käynnin ikävin osuus :D Takki on kuitenkin pakko laittaa kun muuten se tärisee heti kun ollaan ulkona yhtään pidempään. Ja onneksi vaatteet unohtuu aina äkkiä kunhan ne on vaan ensin saatu päälle.

Nessu todettiin jälleen päällisin puolin terveeksi paitsi eläinlääkäri kysyi olenko pitänyt silmällä sen purentaa? Ja jatkoi kertomalla että Nezumin purenta on aika lähellä alapurentaa. Tässä vaiheessa olin varmaan ihan järkyttyneen näköinen ja ei voi olla, ei sille nyt voi hemmetti tulla alapurentaa? No purenta siis on oikea mutta aika "tiukka" tai miten se sanotaan. Ja pää kehittyy vielä. Olen sitä nyt tarkkaillut extra paljon (koska voi olla että nyt sillä on jo enempi alapurenta kuin kaksi tuntia sitten) ja mun mielestä se kyllä näyttää aika normaalille. Tässä iässä Haurulla ja Sirrionilla oli jo vaihtuneet etuhampaat enempi tai vähempi ja niillä oli molemmilla ihan selkeä purentavika. Sirrionilla varsinkin purenta oli jo niin väärä että siitä aika varmuudella tiesi ettei se voi hyväksi muuttua vaikka kasvu kuinka onkin kesken. Niihin nähden Nessun purenta on vallan erinomainen. Nezumin hampaiden vaihtumisen tilasta en ole ihan varma kun ne on niin pienet ja meikä on niin sokea. Olisi voinut kysyä eläinlääkäriltä mutta en mä siinä enää ajatellut muuta kuin sitä purentaa. Mutta sama kai se toisaalta on, ne vaihtuu miten on vaihtuakseen ja pääasia lienee tarkkailla mahdollisia tuplahampaita. Joita ei tällä hetkellä ainakaan ole.

Nyt osasin jo odottaa Nessun olevan vähän apeana rokottamisen jälkeen. Se viettikin oikeastaan koko loppu päivän ja seuraavan yön nukkuen kunnes seuraavan aamuna heräsi omana reippaana itsenään kuten viimeksikin. Nyt se ei onneksi oksentanut kertaakaan! Katsoin tarkemmin mitä se syö jotta olisi vatsaystävällisiä ruokia mutta en tiedä oliko sillä mitään merkitystä kun eihän sillä mitään vatsanpuruja varsinaisesti ole vaan rokotuksesta aiheutuvaa huonoa oloa.

Viimeksi oltiin aikatauluista johtuen eri eläinlääkärillä kuin mille oli tarkoitus mennä, tämä toinen vaan sopi muihin menoihin paremmin. Olen yhden kerran aikaisemmin käyttänyt tätä kyseistä eläinlääkäriä ja vaikka itse asia hoitui silloin ihan ongelmitta oli ärsyttävää kun pyysin dokumenttia toimenpiteestä Kennelliittoon lähetettäväksi. Eläinlääkäri oli vakaasti sitä mieltä ettei pyytämääni paperia tarvita eikä suostunut sitä kirjoittamaan. Pienen jankkaamisen jälkeen suostui sentään laittamaan leiman ja allekirjoituksen laskuun ja tämän sitten lähetin Kennelliittoon todisteeksi että toimenpide on suoritettu. Onneksi kelpasi, olin nimittäin oikeassa ja joku paperi todellakin tarvittiin. Ja vaikka ei olisi tarvittu niin ei kai nyt olisi ollut niin iso vaiva sitä kirjoittaa kun monta kertaa pyysin? Kuitenkin se oli vain yksi kerta niin ehkä sattui joku huono päivä tai jotain?

Nyt Nessua rokotettaessa kysyttiin haluanko rokotuskirjan vai merkinnän rekisteritodistukseen. Sanoin että molempiin, kiitos. (Ihan vaan varalta, olen joskus hukannut rokotuskirjan jossain tapahtumassa kun se on aina kaikissa kissanristiäisissäkin mukana, rekkaria harvemmin tarvitsee.) Monta kertaa toistin tätä kun näytti siltä että mitään ei tapahdu eikä pyyntöä oikein ymmärretty, kysyttiin vain että kumpaan se nyt siis laitetaan? MOLEMPIIN. Lopulta sain paperit takaisin mutta vasta autossa kotimatkalla katsoin niitä. Tietty rokotus oli merkitty vain rokotuskirjaan ja rekkari oli ihan tyhjä.

Täytyy sanoa ettei varmaan tule kauheasti käytettyä tuota toista asemaa kun en näköjään ikinä saa niitä papereita mitä pyydän. Tämä rokotus nyt ei ole mikään iso asia mutta se toinen paperi todellakin oli. Enpä ole aikaisemmin tällaiseen törmännyt, uudelle eläinlääkärille meneminen on aina vaan yhtä jännää. Tämä meidän kiva lähieläinlääkäri oli heti valmis tekemään kuten pyysin ja siirsi tuon edellisenkin rokotuksen rekkariin joten nyt ne merkinnät on molemmissa kuitenkin :) Kun mä haluan ;p


lauantai 10. marraskuuta 2018

Kokeellisia ompelumuksia

Nessun puku alkuperäismuodossa


Nezumin villapaita on jo alkanut jäädä sille vähän pieneksi ja aloin jo miettiä että onkohan mun pakko neuloa sille vielä yksi pentupaita kun tilaamaani hupparia ei kuulunut. Mutta eilen se viimein tuli! Kokeiltiin sitä heti päälle ja se on onneksi hirmuisen kiva! Vähän liian iso mutta se oli tarkoitus. Jännäsin kokoa aika paljon kun halusin sellaisen mikä ei olisi aivan valtava mutta jossa olisi selkeästi kasvunvaraa jotta se ei jäisi heti pieneksi. No, tämä on just täydellinen. Joskaan ei nyt tällä hetkellä käyttökelpoinen ihan tällaisenaan kun pikkutyyppi kävelee puvusta ulos...

Sirrin risa takki

Sirrionille puolestaan ostin tämän Rukka Hike Sport sadetakin vuosi sitten elo-syyskuun vaihteessa. Se on ollut teoriassa hyvä: istuu hyvin, pitää hyvin vettä, kuivuu nopeasti yms. Kuitenkin käytännössä tarranauha-kiinnitys on ollut aika pärseestä (minkä kyllä arvasikin) ja mikä pahinta jalkojen kuminauhat alkoivat rispaantua poikki parissa kuukaudessa. Ja ihan normaalilla joskin aika kovalla käytöllä. Minähän pidän kylmemmillä ilmoilla koirilla sadetakkeja paljon silloinkin kun ei varsinaisesti sada, se on hyvä heittää esim. villapaidan päälle stoppaamaan tuulta, kuraa (sadetakki on paljon kätevämpi pestä ja saada kuivaksi kuin villis) ja estämään risujen yms. tarttumista villaan. Mutta takkia ei ole mitenkään pahoinpidelty tms. mikä selittäisi sen miksi kumpparit hajoaa ja kyllä nyt pitäisi tuota kauemmin kestää. Talven yli laitoin niihin solmuja yms. väliaikaisratkaisuja ja keväällä viikkasin takin kaappiin muiden talvikamppeiden kanssa. Kesällä me ei sadetakkeja kaivata (en käytä itsekään) kun ei lämpöisellä kastumisesta ole haittaa. Nyt takkia kuitenkin taas tarvittaisiin.

Illalla pistettiinkin pystyyn pieni korjausompelimo. Tykkään neuloa mutta inhoan ompelemista enkä ole siinä niin kauhean hyvä mutta näistä tuli molemmista tosi toimivat vaikka ei ehkä ihan kauneimmat :D En myöskään osaa mitään ompelusanastoa että ei kannata ihmetellä jos on jotain outoja termejä.

Nessun puvun muokkaukset testissä



Nessun pukuun tein muutamia vekkejä eli vedin vähän sisään kangasta. Kääräisin myös lahkeita jotta minimies ei varmasti kompastuisi pukuunsa, tämä ei ehkä ollut tarpeellista. Toimii erinomaisesti ja vekkejä on helppo purkaa sitä mukaa kun jätkä kasvaa. Nezumi itse inhoaa vaatteita (eka tällainen koira minulla!) ja erityisesti kaikkia uusia vaatteita joten minimies itse ei ollut kovin tyytyväinen eikä aluksi mukamas voinut edes liikkua puvussa. Nessulla on valitettavasti aika tyhmä omistaja joka sanoi että no voi voi, sitten sun on varmaan vaan seistävä siinä loppuelämäsi ;( Kummasti kun alettiin tekemään voileipää herran liikuntakyky palasi ja tyyppi ihan onnessaan kerjäsi juustoa. Lenkillä ei myöskään ollut mitään ongelmia ja hätien tekeminenkin onnistui ilman sotkuja. Menestys! Ja onhan toi aika söpö :D



Sirrionin puvusta leikkasin pois jalkojen vanhat kuminauhat ja laitoin tilalle uudet. Valkoinen ei ole ihan paras väri mutta se oli ainoa väri mitä kaapista löytyi joten sillä mennään. Lisäksi ajattelin muuttaa puvun kiinnitys-systeemin samanlaiseksi kuin esim. Pompissa on eli klipsu selän päälle. Hamstraan turhia koiratarvikkeita juuri tällaisia tilanteita varten joten naulakosta löytyi vanha toimimaton panta josta leikkasin lukko-osan irti. Sen ompelin kiinni mahakappaleeseen, pikkupätkät kuminauhaa väliin. En halua tehdä mitään kovin vaativaa niin ajattelin että kumppari joustaa sen verran että puku mahtuu kiinni vaikka sinne alle laittaisi villapaitaa yms. ilman että tarvitsee miettiä mitään kiristys-systeemeitä tai jättää mahaosaa tosi löysälle silloin kun alla ei ole mitään. Tämäkin toimii ainakin nyt toistaiseksi tosi hyvin, en tiedä kuinka kestävä tuo on (ei varmaan kovin) mutta ainakin pääsee testaamaan ratkaisua käytännössä. Ja sitten voi tehdä paremman jossain vaiheessa jos tämä on hyvä. Ja ei niin kauniina saati toimivana ratkaisuna laitoin vähän mustaa roudarinteippiä noiden nyt turhien tarrojen päälle jotta ne ei tarttuisi niin pahasti ihan kaikkeen. Ei voi suositella, pitää varmaan ostaa tarranauhaa ja laittaa siihen sitä vastakappaletta :D Mutta näillä mennään nyt hetki. Ja muuten puku toimii siis tosi hyvin! Tämäkin oli jo lenkillä päällä enkä havainnut mitään ongelmia :D Jee! Ja nyt ei tarvi toivottavasti ommella mitään ainakaan muutamaan kuukauteen!





lauantai 3. marraskuuta 2018

Leikkikoulussa



Eilen oltiin Hurttia & Huumoria pentuleikkikoulussa. Tällä kertaa osallistujien joukossa ei ollut yhtään Nezumin kokoisia tyyppejä mutta mentiin kuitenkin paikan päälle katselemaan. Oltiin olevinaan samassa porukassa (muistaakseni) 13 viikkoisen bulldogin ja juuri luovutusikäisen appenzellinpaimenkoiran kanssa. Porukan pienimmät tyypit mutta liian isoja ja riehakkaita että olisin laskenut Nessua niiden kanssa leikkimään eli se sai katsella pentujen touhuja sylistä käsin. Leikkitauoilla (välillä pennut kutsutaan luokse ottamaan kontaktia omistajiinsa, rauhoittumaan vähän, käymään mahdollisesti ulkona pissalla yms.) Nessu aina pääsi sylistä tutkimaan paikkoja, haistelemaan jänniä hajuja, leikkimään mun kanssa taisteluleikkejä ja sai myös hallitusti tutustua rauhalliseen ja tottelevaiseen porokoiraan (?) sekä tähän bulldoggi- pentuun. Hihnassa koska Nezumi on niin pieni että mahtuu helposti leikkialueita jakavien aitojen ali. Ja niin nopea että halutessaan varmasti vilahtaisi sieltä ennen kuin ehtisin kutsua sitä pois (vaikka se tottelee / totteli erinomaisesti) niin turha ottaa riskejä tässäkään asiassa.




Nessusta ei ollut liian tylsää onneksi ja sille oli ehkä ihan hyväkin näin ekalla kerralla ainakin ottaa vähän rauhallisemmin. Se oli oikein reippaan oloinen, katseli kaikkea korvat höröllä ja häntä pystyssä sekä ihan tyytyväisenä tervehti kaikkia halukkaita mutta se on kuitenkin sosiaalisissa tilanteissa hitaasti lämpenevä niin eipähän ainakaan tullut tungettua kakaraa liian vaativaan tilanteeseen vaan kokemus oli varmasti positiivinen. Ja seuraavan kerran kun päästään osallistumaan järjestäjä lupasi kysellä vähän josko saataisiin Nezumillekin kokoistaan seuraa. Kuulemma tuolla kyllä käy näinkin pikkuisia usein vaikka nyt ei sattunutkaan olemaan yhtään. Ja aluetta tosiaan voi jakaa moneen eri osaan jotta kaikki eri ryhmät saa leikkiä rauhassa, sen puolesta leikkikoulu sopii erikokoisille ja -luonteisille tyypeille.



Kuvissa kokoero ei aina näytä niin isolle mitä se todellisuudessa on, Nezumi kuitenkin painaa edelleen vain sen reilun kilon joten siitä voi arvailla kuinka moninkertaisesti massaa esim. tuolla bullilla on... Porokoiran omistaja kertoili Nessua vähän kookkaammasta kääpiökoirasta jolle oli käynyt aika ikävä onnettomuus kun se oli vahingossa törmännyt leikkiessä isompaan kaveriinsa, samankaltaisia juttuja mitä itsekin kuulin silloin kun otin selvää chihujen ja isojen koirien yhteiselosta. Kertomus vahvisti sitä että Nessu ei tule leikkimään isojen (varsinkaan vieraiden) koirien kanssa vaikka se vieras koira olisi kuinka ihan kiltti. Vahinkoja sattuu noiden tosi pienten kanssa niin helposti ja Nezumi ei vauhtiin päästyään (mikä tapahtuu välillä hyvinkin nopeasti) osaa ainakaan tällä hetkellä yhtään tajuta omaa kokoaan. Lisäksi Nezumi ei ole yhtään sen luonteinen (ainakaan vielä, ei välttämättä aikuisenakaan) että se osaisi sanoa tiukasti isommilleen "älä ***** jyrää mua!!!" niinkuin jotkut pikkukoirat tekevät. Nessu on kiltti poika, ei oikein mikään komentelija tai muutenkaan ärisijä.




Ja pakko taas vähän valittaa kun lenkillä oli taas vaihteeksi pientä härdelliä. Mutta hitto kun ihmiset ei ota vastuuta omista hurtistaan. Ensinnäkään ohituksissa yms. se toinen osapuoli ei ole vastuussa sun koirasi käytöksestä. Olisihan se tosi kiva että ohitukset sujuisi aina ihan täydellisesti, kukaan ei räyhäisi eikä tuijottelisi eikä pysähtelisi vaan mentäisiin vaan ohi sujuvasti mutta niin ei kuitenkaan aina ole ja tarkoitus on vaan pitää ne omat koirat aisoissa siitä huolimatta. Eikä se mitä se toinen osapuoli tekee oikeastaan kuulu sinulle niin kauan kun ne koirat (tai mitkä vaan) pysyy hallinnassa. Ja ärsyttävintä tässä nimenomaisessa tilanteessa oli että se toisen osapuolen koira ei todellakaan ollut hallinnassa ja on usein ennenkin käyttäytynyt aggressiivisesti. Ehkä sitä hurttaa ei kannattaisi pitää irti kun se ei tottele yhtään mitään ja juoksee raivoamaan kaikille ohikulkeville koirakoille. Mä hallitsin omat koirani (irtoräksystä huolimatta) ja ne käyttäytyivät aivan ongelmitta. Ihan turha valittaa että me kävellään liian hitaasti. Kuule me kävellään julkisella tiellä tasan sitä vauhtia mikä parhaalta tuntuu ja vaikka pysähdytään seisomaan jos halutaan.



keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Tasapainoilua


Ekan kerran Nezumi kiipesi (tai ainakin aikoi kiivetä) tasapainolaudan päälle kun se oli muuten vain tutkimassa noita jumppavälineitä. Se selvästi yllättyi kun tasapainolauta heilahtikin sen tassun alla ja peruutti hetkeksi pois. Koska Nezumi on Nezumi se päätti hetken tuumailun ja muutaman kokeellisen laudan tassulla läpsimisen jälkeen kokeilla uudelleen ja hyvin äkkiä jo kiipeili tasapainolaudan päällä ilman mitään epäluuloisuutta vaikka se välillä keikkuu hyvinkin voimakkaasti. Olen sitä sitten välillä palkkaillut laudan päällä keikkumisesta koska ehkä se opettaa sille jotain? Lauta on Nezumille aika iso niin sen on varmaan suhteellisen helppoa pysyä sen päällä, verrokkina nuo isommat koirat joiden kanssa on myös joskus leikitty tuolla laudalla, mutta kiva huomata että herra on tässäkin asiassa noin reipas ja peloton. 

En ole huomannut Nessun muutenkaan olevan yhtään alusta-arka, mm. kun käytiin kylässä mun veljen kotona Nessu oli ihan reippaasti tulossa rapun edessä olevan ritilän päälle paitsi että kyseisen ritilän raot oli niin isot ettei Nessu sen takia oikein voinut kävellä siinä. Tassut vaan sujahti sinne koloihin ja päädyin nostamaan herraa ettei se loukkaa itseään. Mutta mitään pelkoa Nessulla ei ollut ja kovasti se yritti keksiä miten siinä olisi muka tarkoitus kävellä :D Muutenkin Nessu oli kylässä reipas poika, leikki innoissaan veljen vaimon kanssa yms. 

Ensi viikonloppuna on toivottavasti oikein extra sosiaalistamista kun ollaan menossa synttäreille ja laitoin kyselyä josko pääsisimme pentujen leikkikouluun, samaan missä Sirrion kävi aikoinaan. Sirrionilla ainakin oli siellä tosi kivaa aina. Nezumi vaan on niin pieni että pitää vähän katsoa löytyykö sille sopivia leikkikavereita mutta toivottavasti täällä on muillakin ihmisillä pikkukoiria ;) 



torstai 25. lokakuuta 2018

Uusi banneri


Siskoni piirsi blogiin uuden bannerin missä on Nezumikin mukana :D On taas oikein hieno kuva ja iso parannus mun omiin räpellyksiin xD Samalla ajattelin että otan äkkiä vähän yhdenmukaisemmat kuvat pojista tyypeistä (vaikka ei Danya kai haittaa olla yksi pojista...) tuohon sivuun. Ja saa Sirrionistakin kuvan missä se ei ole ihan kakara. Mua aina häiritsi kun se oli vanhassa kuvassa vähän hassussa kasvuvaiheessa eikä näyttänyt enää pennulle mutta ei myöskään aikuiselle vaan sellaiselle ihme puikulapäälle :D Kuitenkaan en ole saanut aikaiseksi vaihtaa sitä kuvaa kun meneehän siinä varmaan ainakin viisi minsaa... 

Minulla oli aamupäivästä muuta tekemistä (sitäpaitsi silloin satoi) ja nyt illemmalla ei enää ollut kauhean hyvä valo joten kuvat on aika vaihtelevasti tarkentuneita, varsinkin noiden karvaisempien tyyppien osalta, mutta kun inspiraatio iskee niin on tehtävä NYT eikä sitten kun on seuraavan kerran kaunis päivä :D Sitä paitsi Nezumin kuva pitää kuitenkin jossain vaiheessa päivittää aikuiskuvaan myös. Ehkä vaikka sitten kun se on neljävuotias :P

Maailman kaunein. Muistan vielä kun Sirrillä yhdessä vaiheessa oli mun mielestä varsin ruma pää mutta joko olen tottunut enkä näe sitä enää samalla tavalla (hyvin paljon mahdollista) tai sen pää kehittyi aikuistuessa oikeaan suuntaan :D 


"En taho onks pakko?" Tää sankari karkasi kuvaustilanteesta sen verran useaan otteeseen että kun sain edes jotenkuten järjellisen otoksen napattua niin sillä mennään. Tuhma setteri!

Tykkäät kuiteskin, t. Dany

Maailman komein, fiksuin ja paras poseeraaja. Nytkin kun näytin sille mihin sopii pylly parkkeerata se istui siihen, otti tän saman ilmeen mikä sillä melkein aina on ja tönötti siinä hievahtamatta. Toisaalta ihanan helppoa mutta toisaalta jos haluaisi saada vähän vaihtelevuutta kuviin niin sitä ei Haurulta oikein irtoa.

Vakavaa hommaa

Minimies sai alustan ettei herran herkkä pylly likaantuisi eikä varpaat palelisi niin paljon. Ja myös siksi että se varmemmin pysyisi paikallaan vaikka osaa se jo vähän aikaa istua käskystä ja pysyy vaikka liikkuisin yms.

Hienohelma ei vaan alustasta huolimatta kyennyt istumaan ulkona, katsoi mua vaan sen näköisenä että ootko joku hullu?!? Mutta kiltisti se seisoi tuossa vaikka mä viheltelin yms. jotta se katsoisi minuun päin eikä vaan mitä naapuri tekee aidan takana :D Kiltti hiiri siis vaikka onkin hienopylly :D



torstai 18. lokakuuta 2018

Maailmalla



Nezumi kävi ekoilla rokotuksillaan joku aika sitten. Pikkumies oli varsin reipas eläinlääkärilläkin vaikka siellä olikin paljon uusia ihmisiä. Nessu on vähän ujo tai pidättäytyväinen vieraita kohtaan, kyllä se nytkin kävi ihan itse tervehtimässä henkilökuntaa, antaa käsitellä itseään ongelmitta yms. mutta tarvitsee vähän pidemmän tutustumisen ennenkuin se näyttää "oikean" aina iloisen pusupoika luonteensa uusille tyypeille. Muuten hiirulainen onkin kovin reipas tyyppi, tutki innoissaan eläinlääkäriasemaa yms. eikä tunnu arastelevan mitään. Ja olisi kovasti halunnut tehdä lähempää tuttavuutta odotushuoneeseen tulleeseen 7kk chihupoikaan. Toivottavasti sen suhtautuminen ihmisiinkään ei ainakaan mene huonommaksi vaan joko pysyy ennallaan tai ihan parhaassa tapauksessa ipana muuttuisi aavistuksen avoimemmaksi iän ja kokemuksen karttuessa.

Nessu todettiin silmämääräisesti terveeksi, hampaat ja purenta hyviksi (vielä... ;) ) ja pallit on myös paikoillaan, kuten on kyllä ollutkin koko ajan. Painoa oli 1,3 kiloa. Vaa'alle astuminen oli tosi kivaa ja Nezumi punnitsi itsensä monta kertaa :D Vaikka määrät on periaatteessa tosi pieniä niin selkeästi huomaa että ipana on kasvanut tässä viikkojen aikana. Nessu sai myös kehuja siitä että se ottaa tosi hyvin kontaktia, tarkkailee ja kuuntelee minua. Ainakin vielä, odottakaamme kunhan murrosikä iskee ;) Rokotuksesta seuraavana yönä Nessu oksenteli muutamaan otteeseen ja vatsa oli vähän löysällä mutta muuten pikkuherra oli ihan reipas ja joi onneksi hyvin joten en ollut niin huolissani että olisin yöllä sitä johonkin lähtenyt rahtaamaan tms. Aamulla ipana oli sitten jo ihan kunnossa ja aamupala pysyi kiltisti vatsassa. Varmaan joku reaktio rokotuksesta, pitää muistaa puhua tästä viimeistään seuraavaa aikaa varatessa.



Videolla on juoksupätkiä (siis Nessu juoksee, me muut kävellään...) mutta Nessu saa itse valita vauhdin ja valtaosin mennään paljon hitaammin. Sitä varsinaista kävelyä on vaan vaikeampi kuvata niin siksi tuossa on vaan tuota reippaampaa menoa. 


Jos aikaisemmin kaikki ihmiset ihmetteli että miten Nezumi ei hauku kun chihut on yleensä aina niin kovia räksyttämään (ja sitten piti arpoa kerronko että a) se on pentu, se ehtii vielä, b) Nezumikaan ei ole mikään mykkä todellakaan, vai c) ehkä ne räkyttävät chihut on huonosti koulutettu...) niin nyt kun on käyty lenkeillä koko porukalla ei yksikään ihminen tunnu pääsevän meistä ohi ilman ihmettelyä siitä jaksaako Nessu muka kävellä noiden isojen koirien mukana?? No siis se on pentu, me ei kävellä mitään hurjia lenkkejä vielä mutta jaksaa vallan mainiosti ja aikuisena varmasti vielä paremmin. Ja se osaa pyytää syliin halutessaan eikä mulla ole mitään sen kantamista vastaan eli ei sitä pakoteta kävelemään, ei tarvitse huolestua. Mutta se ei halua olla sylissä (enää nykyisin) vaan alkaa rääkymään jos meinaan kantaa sitä. "En oo mikään vauva enää!! Kävelen ITSE!!!!"


Yritin tässä yksi päivä kuvata mun käsitöitä ja apumies tunki mukaan jokaiseen kuvaan :D

Kiva kun tänne ulos on tuotu tällaisia pyllyn alusia :D





torstai 11. lokakuuta 2018

Reipas hiiri



Nyt on ollut aika lämpöisiä päiviä taas mikä lienee vaikuttanut osaltaan siihen että Nezumin lenkkeilyinto on ihan toista luokkaa kuin aiemmin. Jokunen päivä sitten törmättiin yhteen puolituttuun Nessun kanssa ja puheeksi tuli mm. se kuinka Nessu haluaisi olla mieluiten sellainen muodikas kassikoira kun mä toivon että se oppisi ja innostuisi lenkkeilemään omin jaloin niin kuin oikeat koirat tekee :D Nezumi selvästi kuuli ja vissiin loukkaantui etten muka pidä sitä oikeana koirana koska kun lähdettiin jatkamaan matkaa se halusikin alas ja käveli itse melkein koko loppu lenkin, pariin otteeseen se halusi syliin mutta ei sitten viihtynytkään kauaa kannettavana :D Ja siitä lähtien se on vaan innostunut ja reipastunut enemmän ja enemmän jokaisella lenkillä. Luullakseni nyt se oikeasti tykkää jo mennä ulos :D Toivottavasti homma ei ihan totaalisesti lässähdä kun säät kuitenkin kylmenee taas piakkoin vaikka ymmärtäähän sen että noin pieni palelee herkästi ja kuka nyt siitä tykkäisi.



Nessu on ollut niin reipas että tänään mentiin ekaa kertaa lenkille "koko" porukalla, eli minä, Sirrion, Dany ja Nezumi. Mietin aluksi että mitähän tästäkin tulee mutta oikeasti meni tosi hyvin, varsinkin alkutohinoiden hieman laannuttua. Olisi oikeastaan ollut helpompaa jos Nessu olisi suostunut olemaan sylissä alussa mutta ei se taaskaan halunnut enkä aio pakottaa. Ohituksia pitää vähän treenata, pitäisi saada koko porukka mahdollisimman nippuun ettei vietäisi koko tietä mutta Nezumi (ihan fiksusti) ei oikein halua kulkea ihan Sirrin ja Danyn jaloissa. Enkä minäkään sitä halua ettei se jää isojen jalkoihin jos tuleekin jotain sählinkiä (vaikka henkilö joka ei osaa pitää koiraansa kurissa tms.) vaikka onneksi nuo isot osaa normaalisti ohittaa nätisti ja aika hyvin jo katsovat itsekin etteivät litsaa Nessua. Pitää siis opettaa Nezumille vaikka että se kävelisi vähän mun selän takana viistossa (poispäin Sirristä ja Danskusta) ohituksissa. Sen ei luulisi olevan vaikeaa kun Nessu tuntuu ainakin tällä hetkellä tykkäävän kävellä mun selän takana. Asia josta haluaisin päästä eroon (tykkään enemmän että koirat on edellä missä näen ne) mutta ohitusten ajaksi se voisi olla hyvä. Nessu ei jäisi jalkoihin ja olisi samalla muutenkin turvassa meidän muiden takana.



Pikkukoiran kanssa saa kuitenkin olla huolissaan muista ulkoilijoista (vielä) enemmän mitä ison kanssa. Ollaan jo Nezumin kanssakin kohdattu eka irtokoira, onneksi minulle entuudestaan tuttu, kiltti tyyppi ja käytiinkin sitten palauttamassa karkulainen kotiinsa. Mutta tuokin koira on hyvin iso Nezumiin verrattuna ja ihan vaan innokkuutensa vuoksi jo vaarallinen, saati sitten jos mulla olisi ollut silloinkin vielä nuo toiset koiratkin mukana. Sirrion kun ei nykyään kauheasti armasta iholle tunkevia vieraita uroksia... Mikä on minusta ihan OK kun se kuitenkin osaa käyttäytyä niidenkin seurassa. Se ei vaan halua niitä kosketusetäisyydelle. Tämän omistaja nyt ainakin sanoi pitävänsä koiran kiinni tästä lähin, toivottavasti pitääkin :)



Noin muuten Nezumin kanssa menee edelleen tosi hyvin, se on ihan sisäsiisti täällä meillä (mun vanhempien luona se saattaa tehdä sisälle) ja tuntuu tosi fiksulta tyypiltä. Se on nyt jo kova keksimään omia juttuja asioihin mitä ollaan opeteltu. Mm. opetin sille purkin koskemista ja sen opittuaan itse jatkojalosti siitä ensin purkin koskemisen tassulla ja sitten purkin kaatamisen :D Nyt mun koirani osaa kaataa purkin :D Samaten olen opettanut pyörimistä niin Nessu on miettinyt että voisi ottaa itseä hännästä kiinni samalla kun pyörii kun se häntä siinä nyt kuitenkin on ihan tarjolla... muuten en ole ikinä nähnyt sen jahtaavan häntäänsä, se on selvästi vaan sen oma ajatus siitä miten tuota temppua voisi kehittää. Fiksut koirat on hauskoja mutta joskus hankalia, verrattuna yksinkertaisiin putkiaivoihin, joten jännä nähdä millainen herra tästä vielä tulee kun se ei varmaan pysy ikuisesti ihan yhtä kilttinä poikana kuin mitä se tällä hetkellä on ;D