Dany ihan rasittuneena kotimatkalla, ei edes herännyt vaikka Sirrin kanssa syötiin kanawrappia :D
Viikko sitten sunnuntaina käytiin Lappeenrannassa Dalympialaisissa, Sirrion osallistui ja Dany hengaili taas mukana vale-dalluna ;) Vauhtia ei tyypeiltä puuttunut, etenkään Sirriltä kun kaikkialla oli ihania NAISIA!! Osallistuttiin Sirrin kanssa pieneen näyttelyharkkaan ennen varsinaista koitosta eikä Sirrillä ollut taas vaihteeksi mitään hajua siitä mitä esim. seisominen mahtaa olla... onneksi se siitä vähän alkoi rauhoittua, korvat alkoi toimia ainakin osittain ja aivokapasiteetistä enää vain noin 85% meni narttujen ajattelemiseen. Se on ihan hyvin Sirriltä :D
Dalympialaislajeista ensimmäiseksi suoritettiin lyhyt rally-toko rata, oli onneksi helppo niin Sirrionkin kykeni sen verran keskittymään että saatiin rata läpi ihan kunnialla. Varmaan olisin voinut ohjata sen läpi nopeamminkin mutta ajattelin ettei meidän suorituksesta joka tapauksessa mikään hurjan nopsa tule kun seuraavat lajit on syömislajeja :D
Sirrion syö kaikkea ja omaa ihan hyvän dallumaisen ruokahalun mutta se ei ole mikään ahmija ollut koskaan. Sen mielestä ruoka pureskellaan, ei imaista mahaan nanosekunnissa kuten Romppa teki ja kun dalluista on kyse ajattelin että joukosta varmasti löytyy niitä romppia ;) Seuraava laji oli siis lihapullan löytäminen mukien alta, tämä taisi olla Sirrin lemppari laji. Tämä pelihän on sille lapsuudesta tuttu. Ei se sitä pullaa kauhean nopeasti löytänyt kun Sirrillä on tuossa pelissä aina tapana jumittua leikkimään niillä törpöillä (tai mukeilla tässä tapauksessa) ja niin nytkin mutta ihan kelpo suoritus kuitenkin. Viimeiseksi perinteinen nakin syönti jossa Sirrion teki niin hyvän suorituksen kuin vain sille on mahdollista :)
Sipulista oli tosi hauskaa ja se olisi mielellään ottanut uuden kierroksen :D Aikoja en tiedä kun ei jääty ihan näyttelyn loppuun asti (pitkä reissu se oli ihan tuollaisenaankin) ja tuloksia ei ole (vielä ainakaan) näkynyt netissä mutta tosiaan oletan ettei tehty mitään huipputulosta.
Dansku, Sirrion ja pentu
Sitten taas tapettiin aikaa ja viihdyttiin niin hyvin että oltaisiin vissiin jääty näyttelykehästä kokonaan pois jos Sirrionin siskon omistaja ei olisi tullut huomauttamaan että niin teidän pitäisi olla siellä kehässä niinku nyt. Oho no joo hups :D Kiirehdittiin kehään, osallistuttiin siis lemmikkiluokkaan joka on tarkoitettu koirille joissa on jotain oikeat näyttelyt estävää "vikaa", tuomarina Jutta Tschokkinen.
Aluksi Sirrion seisoi yllättävän hyvin ja antoi kopeloida itseään riehaantumatta liikoja vaikka onkin tosi ihanaa kun joku tulee silittelemään. Juoksutus meni huonommin, luulisin että mentiin ravilla mutta Sirri halusi vain impata tekonurmesta ihania narttuhajuja. Ja sen jälkeen seisottamisestakaan ei tahtonut tulla yhtään mitään kun ne hajut oli niin paljon oleellisempia. Sentään Sirrion antoi katsoa hampaansa suhteellisen hyvin, varmaan auttoi se että Sirrin kasvattaja oli vähän aiemmin katsonut ne Sirrionin melko pontevista vastusteluista välittämättä. Sirri antaa kyllä mun katsoa sen hampaat ongelmitta (ja pestä niitä yms. eli meillä ei kotona todellakaan ole ongelmaa) mutta se ei ole sama kuin että joku muu katsoisi ne enkä siihenkään ole jaksanut panostaa kun ei Sirrion kuitenkaan ole näyttelykoira. Muuten olisin jo heti pienestä laittanut kaikki mahdolliset ihmiset tutkimaan sen purukalustoa jotta herra olisi tottunut hommaan kun se ei ole koskaan oikein arvostanut että vieraat näpelöi sen suuta.
Lopulta tuomari ilmoitti että saadaan H ja voidaan poistua kehästä. Vähän tympeää saada H lemmikkiluokasta ja erityisesti siksi että oltiin koko reissuun lähdetty oikeastaan vain siksi että Dotstorm's koiria toivottiin paikalle niin monta että saataisiin kasaan kasvattaja- ja jälkeläisluokat ja nyt ei sitten niihin päästy osallistumaan kun H:n koiraa ei noihin karkeloihin kelpuuteta. Mutta koirilla oli kuitenkin kiva päivä ja Tanya sai nähdä kasvattinsa pitkästä aikaa niin eihän se turha reissu silti ollut. Ja vähän myöhemmin meille tultiin sanomaan että saadaan palkintokin osallistumisesta. Saatiin siis pönikkä Bozitan lohipateeta joka iltapalalla katosi hyvin vauhdikkaasti koiruuksien kitoihin, oli kuulemma tosi hyvää.
Tässä Sirrionin arvostelu:
3v. Hyvä koko ja mittasuhteet. Hyvä pään profiili, hieman poskia. Vaaleat silmät. Alapurenta. Hieno korvien väritys. Hyvä kaula. Ok rintakehä. Suora lantio ja ylös kiinnittynyt häntä. Tasapainoisesti mutta niukasti kulmautunut. Hieman lyhyet mutta sujuvat liikkeet. Varma ystävällinen käytös.
Ja vaikka sitä ei ole arvostelussa mainittu tuomaria tuntui häiritsevän sekin että Sirrionilla on puutteellinen pigmentti (=eli paljon vaaleanpunaista ihoa kun pitäisi olla rusehtavaa). Se on jännä kun itsekin tykkään kunnolla pigmentoituneista koirista (ja pigmentin puute on dallulla virhe) mutta Sirrionin kohdalla en enää tavallaan edes näe että se puuttuu vaikka
onhan se aika selkeä homma... Siinä sen taas huomaa että omaa koiraa pitää aina kauneimpana :D Ja kaunein, komein ja hienoin Sirri onkin vaikka tuomari ei tällä kertaa osannut herraa arvostaa, ihme puusilmä ;) :D
"En minä enää muista miksi näitä piti pelätä :D "