maanantai 28. toukokuuta 2018

Pulukoira

Eräänä aamuna Dany ei tullut aamupissiltä takaisin sisälle aamupalalle vaikka huusin monta kertaa. Lopulta oli pakko mennä katsomaan että mihin se on oikein jäänyt ja talon takaa neiti sitten löytyi seisomasta jotain.

Pitihän sitä sitten mennä lähempää katsomaan että mitä siellä oikein on. Kun vaan näkisi noiden kasvien läpi...

Kyyhkysenkö sä olet löytänyt?

No sehän se näyttäisi olevan! Taitava setteri! Katseltiin ja kuunneltiin lintua aikamme kunnes ehdotin Danylle että pitäisiköhän hiljalleen pistää puluun vähän vauhtia niin päästäisiin sinne aamupalallekin vielä tällä vuostuhannella... 

Dansku teki työtä käskettyä ;) 

Tosi hienosti se malttoi seisoa, itseasiassa kävin ensin toteamassa että Dany seisoo jotain ja se jokin on fasaania pienempi eli tarvin silmälasit että näen mikä se on. Kävin hakemassa lasit sisältä, totesin että se on kyyhky ja vaikuttaa ihan terveeltä (en halua että Dansku saa mitään kiinni niin jos lintu olisi selvästi haavoittunut tms. en antaisi Danyn pölläyttää sitä lentoon, tervettä pulua se ei saa kiinni) ja sitten vielä kävin viemässä lasit pois ja hakemassa tilalle kameran kun tuli mieleen että kamerassa taitaa jopa olla latausta valmiina eli voisi kuvata setteriä "työssään" kun tilaisuus kerran on :D Ja tää neiti vaan seisoo hievahtamatta kun meikä juoksentelee edes-takas, etsii hyviä kuvakulmia yms. yms. 

Tässä se oli... 

mutta ei ole enää. 

Hetken ihmeteltiin josko se tirppa (tai joku toinen) olisi vielä jossain mutta sitten mentiin sinne aamupalalle ja kylläpä oli tyytyväinen setteri vaikkei varsinaista saalista tullutkaan :D Mutta olishan tuonkin linnun tuosta varmaan ampunut jos olisi halunnut että ehkäpä Danskusta olisi sopiva omistaja ihan oikeankin lintukoiran tehnyt. 



sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Ei säästynyt tänäkään vuonna

...Haun turkki nimittäin. Lähti jo joku aika sitten kun tuli ne helteet niin eipähän ainakaan pääse paleltamaan vaikka karvat lentää roskiin.

Tosi tyylikäs lopputulos kuten aina xD 
Tällä kertaa vielä Hauru oli jostain syystä tosi yhteistyöhaluton mikä ei varsinaisesti auttanut saamaan lopputuloksesta edes jotenkuten tasaista. Pidempiä turkkikiekuroita törröttää siellä sun täällä ja on muutenkin niin hieno ettei paremmasta väliä. Täytyy katsoa olisiko herra joku toinen päivä vähän suopeammalla tuulella. Ja sama meno jatkui kun koitin ottaa valokuvia maailmalle todisteeksi...



Kuvaile keskenäs, mä syön nyt voikukkia t. Hauru

Kun ajelu oli valmis laitoin Haurun ulos jolloin pilkkukoirat uskaltautui tulemaan katsomaan mitä me oikein ollaan Haun kanssa puuhattu. Järkytys oli melkoinen kun ne huomasi Haurun karvat kasassa seinän vierustalla, oli vähän sen näköisiä ilmeitä että ne vissiin ajatteli että nyt se Hau on sitten heittänyt veivinsä. Varovasti kasaa käytiin vähän tökkimässä ja huh heijaa, Hau olikin vaan hylännyt talvipalttoonsa :D 


sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Miss Bansku

Odottelemassa, tää oli se rankin osuus


Eilen lähdettiin Danskun kanssa vähän "retkeilemään" viereiseen kuntaan kun osallistuttiin Oitissa järjestettyyn mätsäriin. Paikalle päästiin "liftaamalla" autokyyti ja oltiin sitten paikalla tosi hyvissä ajoin ja saatiin odotella hyvä tovi että päästiin edes ilmoittautumaan. Sää oli ihmisten kannalta kiva mutta koirille ehkä vähän turhan lämmin ja Dansku ei ole mikään auringonpalvoja mutta istuttiin varjossa niin ei ollut paha ollenkaan. Kuvittelin että kaikki kehät alkaisi 12 aikaan mutta silloin olikin vasta koirasusi-kehät (toinen järjestäjistä oli koirasusiyhdistys) mikä tarkoitti vielä lisää odottelua :D Järjestäjien kannalta valitettavasti osallistujia ei koko mätsärissä ollut kovin montaa (en tiedä onko meillä sattunut vaan sellainen tuuri vai onko mätsäreissä nykyään aina tosi vähän porukkaa, eivät ole enää kovin suosittuja? Ei niitä kyllä minusta järjestetäkään niin paljon kuin joskus ennen) joten kehät meni meidän kannalta onneksi nopeasti, oltaisiin oltu reissussa vielä huomennakin jos olisi ollut paljon porukkaa ;)

Dany esiintyi ihan suht OKsti siihen nähden että pitkä odottelu oli saanut sen aika tympääntyneelle tuulelle. Danylla on taipumusta välillä peitsata, etenkin jos sitä ei hirveästi huvita kuten nyt, enkä onnistunut sitä estämään ihan täysin mikä tietty vaikutti arviointiin. Tultiin sekisten kolmanneksi mikä oli oikein hyvä. Danskuhan ei ole ikinä BIS sijoituksia saanut mutta toivoin ettei saisi nytkään koska jos olisimme voittaneet vaikka 15 kilon ruokasäkin niin siinähän oltaisiin sitten oltu :D :D Tälläkin sijoituksella voitettiin ihan riittävän iso kasa nameja (joita Dansku alkoi heti siinä palkintokuvia otettaessa availemaan koska Danysta edelleen mätsäreissä oleellisinta on maistuvat palkinnot) mutta voitot mahtui sentään reppuun ;) Tuomarina oli ilmeisesti Oona Karhu / kennel Wildbeast, tuomari oli oikein mukava ja myös kertoi vähän syitä sille miksi sijoitti koirat niinkuin teki mikä on ihan kiva juttu aina.

Koska hommassa oli jo vierähtänyt aika tovi lähdettiin heti kotimatkalle kun kehästä päästiin, tarkoituksena kun oli hölkätä/kävellä/madella vajaa 20km kotimatka ihan omin jaloin sen mukaan miten Dany tuntuisi jaksavan. Tuo on paljon lyhyempi kuin meidän perusviikonloppulenkki joten sen puolesta ei huolta, lämmin sää vaan vähän jännitti vaikka ei sekään ihan mahdoton ollut (sitten olisi jäänyt reissu tekemättä tietty) eikä meillä ollut mihinkään kiire. Repussa oli eväitä ja huomattiin että matkan varrella oli tosi paljon erilaisia ojia, soita yms. joten aina kun tuli kilometri täyteen käytin Danyn vähän uimassa. Näin neiti tuntui pysyvän tosi viileänä ja oli hyvässä iskussa, ei pienintäkään merkkiä minkäänlaisesta hyytymisestä tai ylikuumumisesta. Dany oli vaan innoissaan kun vihdoinkin päästiin liikkeelle ja olisi halunnut mennä paljon kovempaa kuin mikä minusta oli sopiva vauhti tuohon keliin. Ja aina välillä uimatauoilla katseli mua sen oloisena että taasko??? onko pakko??? No on on, käy nyt uimassa kierros niin jatketaan taas :D Kotiin kun päästiin Danysta oli huutava (kirjaimellisestikin) vääryys kun lähdin vielä vähän jatkamaan lenkkiä Sirrionin kanssa ja jätin Danskun yksin kotiin, kauheaa setterin sorsimista!


tiistai 8. toukokuuta 2018

Talviturkki heitetty

Ihan on lämmintä, tule vaan rohkeasti sinäkin, ihminen!

...no jos et haluu veteen niin heitä ainaskin tätä keppiä minkä löysin!

Eräs joutuu olemaan liinassa kun kuulo menee koko ajan vaan valikoivammaksi :/ Ja ihan sama mitä koettaa kouluttaa, ei päde ainakaan ne keinot joilla Sirrionista ja Haurusta sai irtipidettävät vaikka niilläkin molemmilla oli vaihe nuoruudessa kun ne katosi taivaanrantaan heti tilaisuuden saatuaan...

Mutta onnistuu se uiminen näinkin



...jos oisin irti niin tuonne mä uisin ja sitten nousisin vastarannalla ylös ja siinähän koittaisi tuo ilonpilaaja saada mua kiinni :D :D :D Mut harmi kun ei onnistu...

Sirrion on niin kiva ja tottelevainen (nykyään), nätisti uiskenteli tuossa lähellä vaikka muutaman kymmenen metrin päässä oli toisia koiran uittajia. Ei aiettakaan että tämä herra häippäisi jonnekin :) 

Joku setteristi jonka kanssa juttelin dallunäyttelyssä sanoi että jos setteri keksii että se voi karata niin sitä ei sen jälkeen pidättele enää mikään ja tuntuu pätevän ainakin tähän neitiin :( Harmi mutta onneksi Danya ei kauheasti tunnu masentavan (vaikka tietty se mieluummin olisi irti).






On varppina jo kesä! t. Sirrion