lauantai 25. elokuuta 2018

Hihuliinejä

Kävin moikkaamassa tällaisia 7 viikkoisia (luulisin) ipanoita :D 

Niin pieniä, ei siis voi tajuta että noi olisi periaatteessa luovutusikäisiä xD Mutta ei noita kyllä luovuteta vielä näin pieninä, mikä on ihan ymmärrettävää. Mun mielestä Sirrionkin oli ihan kauhean pikkuinen 7 viikkoisena ja se oli kuitenkin kymmenen! kertaa isompi o.O 

Kuvista ei oikein tullut mitään kun noi oli niin järkyttävän pieniä ja kuitenkin kovia viipottajia mutta alla olevasta videosta saa ehkä hätäseen jotain selvää. Taustalla kasvattajan poika pelaa räiskintäpeliä joten suosittelen äänien pitämistä pois päältä, laitoin niitä jo itse pienemmälle mutta en sitten viitinyt ottaa ihan kokonaan pois kuitenkaan. (Yksi on pitkäkarvainen niin se näyttää isommalle mutta on oikeasti ihan yhtä pieni tai pienempikin kuin nuo kaksi lyhytkarvaista.)






tiistai 21. elokuuta 2018

Bikejoraamista



Tarkoitus oli jo kesän viileinä aamun tunteina kokeilla vähän koirapyöräilyä (myös kulkee nimellä bikejoring) Danyn kanssa ekoja kertoja, lähinnä kunnon kasvatuksen vuoksi. Tässä suunnitelmassa oli sitten se yksi vika, eihän tänä kesänä ollut mitään viileitä aamuöitä >( Kun mieluusti saisi olla alle 15 astetta niin hemmetti ei ollut mihinkään kellonaikaan koskaan (ja no pimeällä en kyllä lähtisi turvallisuussyistä). Että se siitä sitten :(

Nyt olisi muutamia hyviä päiviä jo ollut mutta mulla oli itselläni viikonloppuna Half Marathon Weekend niin päätin että aloitetaan pyöräilyhommat vasta sen jälkeen. Olisi tosi tyhmää jos pyöräillessä tulisi joku kaatuminen tms. mikä estäisi osallistumisen viime hetkillä... No mutta se oli ja meni (ja ihan mukavasti vaikka en ihan kaikkiin tavoitteisiin päässyt, kuuma kesä on haitannut omaakin treenaamista) joten tänään aamulla laitoin vetovermeet pyörään kiinni ja lähdettiin vähän elämään reunalla ;)

Danylla en ole aikaisemmin uskaltanut pyörää vedättää kun se ei ole niin luotettavasti toimiva vetokoira mitä Sirrion on. Sirrion osaa kaikki oleellisimmat käskyt (ja useimmiten tottelee) sekä, mikä minusta oikeastaan hienointa, osaa itsenäisesti tehdä älykkäitä päätöksiä vetäessään. En esim. pystyisi käskyttämään Sirriä auton alle vaikka kuinka yrittäisin ja sen elekielestä näkee muutenkin jos edessä on jotain huomioon otettavaa mitä itse en ole ehkä (vielä?) havainnoinut. Dany sensijaan ei kunnolla osaa kaikki käskyjä (tosin parannusta on tapahtunut) ja se juoksee ihan ympäristöään huomioimatta. On täysin minun vastuulla katsoa ettei se jää auton alle, juokse päin talon seinää (on meinannut tapahtua...), vedä täysiä aamulenkillä olevan mummoryhmän läpi keilaten mummot sinne sun tänne (ei ole onneksi tapahtunut) jne. jne. Eli vähän hasardia hommaa välillä pelkkä juokseminen Danyn kanssa niin saati sitten pyöräily... Mutta sen ymmärrys on alkanut parantua, meillä on hiljaisia metsäteitä joissa on hyvä näkyvyys ja pysähdys on onneksi sellainen mitä Dany tottelee todella hyvin joten kyllä mä sen kanssa nyt jo uskallan kokeilla.

Otettiin tuollainen n. 7.5 kilsan lenkki josta reilu eka kilsa lämmittelyä ja lopussa joku 1,5 kilsaa loppuverkkaa. Eli n. vitonen mentiin täysillä. Aikaa tähän vitoseen saatiin kulumaan 19 minuuttia kahden pysähdyksen taktiikalla. Ensin yksi pysähdys kun vastaan tuli koiranulkoiluttaja, Dany osaa ohittaa mutta katsoin kuitenkin turvallisemmaksi pysäyttää. Nämä on monesti vähän sellaisia ihan sama miten teet niin ei mene hyvin, jos vedän koiran kanssa täysillä ohi monet säikähtää ja saan vihat päälleni ja sitten taas jos pysäytän ja käskytän koiran vierelle säikähdetään koska en selvästi hallitse vihaista koiraani kun miksi muuten mä alkaisin niin äkisti keriä sitä vierelle?? Ja Danyn käytös ei auta asiaa kun se alkaa vetolenkeillä rääkyä aina kun ei liikuta koska vetolenkeillä mennään täysillä, EI pysähdytä ***tana! t. Dany. Jooh. Mutta ihan sama. Toinen ns. pysäys tehtiin yhdessä hyvin jyrkässä hiekka/sora alamäessä mitä en uskalla mennä (mun) pyörällä täysillä edes ilman koiraa joten käskytin Danskun vierelle ja käveltiin se mäki alas.

Meni kyllä tosi kivasti, ei kaaduttu, ei kuoltu kumpikaan ja Dany oli tosi hyvä vetokoira kunhan hiffasi homman :D Sille on kuulemma opetettu että pyörän vierellä juostaan nätisti mutta mullahan on vähän toisenlaiset toiveet ;) Ensimmäisessä liikkeellelähdössä Dansku oli vähän ihmeissään eikä meinannut osata mennä eteen että päästäisiin liikkeelle mutta sitten kun saatiin eka kerta toimimaan niin seuraavat lähdöt meni jo ihan hyvin. Danyn kanssa on kyllä edelleen toisaalta helpompaa kun se on noin pieni eikä jaksa kiskoa pyörääkään siihen malliin mitä Sirrion. Vaikka kisaamista ajatellen se vahvempi vetokoira olisi tietenkin parempi. Keskinopeus (nuo tauot miinustaen) oli sellaista 20 km tuntivauhtia suunnilleen, huippunopeus 28 km tunnissa. Ei mitään ihan hurjaa vauhtia jos vertaa koirapyöräilyn kisavauhteihin, tosin ylämäkiä lukuunottamatta en ihan kauheasti auttanut polkemalla ja tuo pyörä jolla vedätän on ihan romu.

Haluaisin ostaa kunnollisen mutta budjettiin ei ole vielä sopinut (kun se pyörä ei kuitenkaan ole mikään ykkösprioriteetti tai edes lähellä). Tosin päätyisin varmaan läskipyörään mikä nyt ei ole se kevyin ja nopein vaihtoehto todellakaan että en tiedä miten se vaikuttaisi meidän nopeuksiin... mutta ainakin uusi pyörä toimisi niinkuin kuuluu :D Nuo tiet millä me mennään on isolta osin irtonaista pikkusoraa tms. mihin pyörä etuvetoisena uppoaa aika hienosti. En ole muutenkaan mikään rohkea pyöräilijä niin se että se pyörä tavallaan putoaa sinne tien sisään (en osaa tätä muuten selittää) tekee vielä oman lisänsä siihen että en uskalla mennä täysillä kun pelkään että pyörä kaatuu tai lähtee luisumaan tai jotain. Kuvittelen että läskipyörän paksut renkaat antaisi tukevuutta ja muutenkin estäisi sitä pyörää uppoamasta sinne soraan ihan samalla tavalla? En kyllä tiedä, kun en ole ikinä päässyt kokeilemaan. Pitäisi joskus vaikka vuokrata fätti päiväksi ja käydä testailemassa.


lauantai 11. elokuuta 2018

Nakkena

Vaikka Danysta on ollut jo kuvia netissä turkitta, pitänee tehdä aiheesta oma kirjoituksensa :) 


Me käydään kesällä paljon uimassa. Ja metsässä. Paikalliset metsät ovat hyvin soisia ja muutenkin varsin kosteita joten metsälenkkeilyyn kuuluu koirien osalta aina sitä suolammikoissa sun muissa paskaojissa lutraamista. Jopa tänä kesänä, vaikka toisaalta on ollut kuumaa ja kuivaa, on metsässä monessa paikkaa pysynyt vesi. Se on vaan ollut tavallistakin surkeammassa kunnossa :/ Danyn turkki on tosi höttöistä ja siihen tarttuu aina metsälenkillä puoli metsää; tikkuja, havuja, mutapaakkuja, siemeniä, ötököitä... siis ihan kaikkea. Arvaatko miltä tämä koko komeus näyttää kun siihen lisätään vielä vesielementti? Ja usein siis hyvin likainen sellainen... Jooh.

Vähän vaan likaisena, tää on pientä


Se "pieni" turkin selvittely mikä on pakollinen jokaisen metsälenkin jälkeen (eli käytännössä jotakuin jokaisen lenkin jälkeen) muuttuu ihan mahdottomaksi savotaksi joka v*tuttaa sekä emäntää, joka tunnetusti ei ole mikään turkinhoidon ystävä, että koiraa. Kun ei siitä paskasesta turkista saa hyvää karvoja nykimättä ja eihän se kivalle tietenkään tunnu. Ns. normaalit turkinhoito-hommat Danyn kanssa sujuu täysin ongelmitta ja alistuisi se tuohon takkujen kiskomiseenkin, koska se on hyvin hyvin kiltti koira, mutta ei mun mielestä turkinhoidon kuulu olla sellaista. En halua että hoitotoimenpiteet tuottaa koiralle kipua mutta en myöskään pysty turkkia selvittämään täysin kivutta. Paitsi saksien kanssa. Viime vuonnahan mä vaan nyrhin sitä turkkia sitä mukaa kun niitä isompia takkuja syntyi ja loppuvuodesta mulla oli hyvin kapisen näköinen koira :D Tänä vuonna ajattelin että vedän suosiolla kaikki pois, päästään helpommalla ja lopputulos on itse asiassa siistimpi vaikka ehkä vähän radikaalimman näköinen. Sillä nyrhityllä turkilla se näytti tarpeeksi kaukaa suht normaalilta, tämän vuotisen muutoksen huomaa heti vähän heikkonäköisempikin :D

Hänen pörröisyytensä (vähän märkänä)

Ei turkkia, ei huolia. Ja minusta se on silti nätti. Haurulla lyhyt turkki näyttää mun mielestä tosi naurettavalta mutta Danylle se jotenkin sopii.


Yksi vaihtoehto olisi tietty etten antaisi sen pulikoida. Tai en ainakaan niin paljon, satunnaisen karvakatastrooffin kestäisi paremmin kuin päivittäisen. Mutta se menee minusta taas aikalailla samaan kategoriaan kuin sen turkin nyhtäminenkin. Uinnin rajoittaminen ei tietty satu, toisin kuin takkujen repiminen, mutta kun Dany nyt kerran tykkää uida (ja itse sitä siihen vielä kannustin... mutta en kadu! Ja olisi se varmaan sen keksinyt lopulta ihan vaan Sirrin esimerkin voimalla) niin olisi minusta aika epäreilua että se olisi siltä kielletty ihan vaan ulkonäöllisistä syistä. Sitä paitsi kesällä kastautuminen on niin hyvää viilennystä että jos sitä ei voisi tehdä se vaikuttaisi lenkkeihin. Ja tänä kesänä kun on ollut muutenkin näin törkeän kuumaa niin olisipa kiva jos ei voisi edes vedessä telmiä :/ Ja Dany paperittomana nyt ei edes ole mikään näyttelykoira vaikka en mitään multi-champpiooniakaan pitäisi pitkäturkkisena jos se tekisi meidän arkielämästä epämukavaa.

Aion kiivetä tuonne oksakasan päälle! (Ja se tosiaan kiipeää myös)


Välillä mä kyllä haaveilen että Danskusta saisi "oikean" näyttelysetterin näköisen mutta tosiasiassa se ei välttämättä olisi mahdollista vaikka kuinka antaisin turkin kasvaa sekä tunnollisesti hoitaisin ja varoisin sitä. En ole nähnyt livenä kuin yhden enkkusetterin (siis ihan tietoisesti, varmasti olen vähintään näyttelyissä nähnyt muitakin mutta asiaa kummemmin ajattelematta kun setteri ei ole rotu mistä olisin ollut koskaan erityisen kiinnostunut) ja sillä oli ihan erilainen turkki, mm. laadultaan paljon "kovempi" tai miten sen nyt sanoisi, kuin Danylla. Tämän näkemäni näyttissetterin omistaja ainakin tuntui olevan sitä mieltä että Danysta ei tule samanlaista vaikka mitä tekisi. Yhdeltä toiselta setteriharrastajalta sain myöhemmin konkreettisempia turkinhoito-neuvoja mutta enpä tiedä. Ehkä tarvisin ainakin sen että joku näyttäisi kädestä pitäen mallia. Ja sitten en kuitenkaan pystyisi sitä turkkia pitkänä pitämään edellä kerrotuista syistä että samapa tuo.




Me valitaan käytännöllinen ja arjessa toimiva turkki vaikka pidänkin niitä näyttissetteritä(kin) tosi nätteinä. Meillä se tarkoittaa kesällä hyvin lyhyttä turkkia, paitsi hiuksia en raaski leikata kun ne on Danyn tavaramerkki ja häntäkarvojen toivon vähän pehmentävän iskuja kun neiti iloisena paukuttaa häntäänsä. En tiedä aukeaisiko Danyn hännänpää vaikka sen vetäisi ihan lyhyeksi mutta häntä on sen verran vattumainen paranneltava että en viitsi riskeerata kun ei ole pakko. Talvellakin, vaikka turkki saa kasvaa, olen alusta asti lyhentänyt Danyn koristekarvoja tietyn pituuden jälkeen koska sitten taas lumi tarttuu niihin. Ja ne risut talvellakin vaikka se ei ole niin iso ongelma kun se ei käy uimassa ja lumi on aika puhdasta. Olisi kyllä kiva tietää millaista elämää ne kaikkein pisimmän turkin omaavat yksilöt arjessa viettää ja mitä sen turkin pitäminen kunnossa käytännössä vaatii. Varmaan se toisenlainen turkinlaatu on ainakin helpompi hoitaa eikä ihan niin herkästi imaise itseensä koko metsää vaikka poistuttaisiinkin päällystetyltä tieltä. Tiedän näitäkin jotka pitävät näyttelykoiraa tyyliin laatoitetulla pihamaalla koko elämän ettei turkki mene pilalle... mutta se ei toivottavasti ole normaalia. 




maanantai 6. elokuuta 2018

Kympin Hau

10!!

Höyrypää siis täyttää tänään kokonaiset 10 vuotta! Ei paljon uskoisi kun se on oikeastaan ihan samanlainen kuin se on ollut jo 9½ vuotta :D Koska noin puolivuotiaaksi se oli melko tavallinen pentu, sitten siitä tuli äreä vanha setä ;) Haurun suku (kuten mudit usein ovat) on ollut varsin pitkäikäistä ja Haurulla ei ole *pitää koputtaa puuta* ollut mitään varsinaisia terveysongelmia joten varmaan Hau elää vielä monta vuotta lisää mutta onhan se siitä huolimatta jo aika vanha vaikka en meinaa sitä ymmärtääkään.

Toivoin että olisi ollut pilvinen sää mutta ei kun aurinko paistaa tietty. Haurusta en muutenkaan osaa ottaa hyviä kuvia kun se on niin musta mutta aurinkoisella säällä onnistuu vielä vähemmän. Laitan silti tähän niitä aika monta koska Hauru on paras ❤ vaikka kohdistus olisikin pielessä :) Ja siitä on kuvia niin harvoin, tästä nimenomaisesta syystä. Kun en muutenkaan ole hyvä kuvaaja niin mustan koiran kanssa ei vaan tule mitään :( Mutta siis lukijat voi rauhassa skipata nämä ;)






Oli lisäksi tosi tuulista, ihme että hattu pysyi päässä noinkin kauan kun se oli selvästi ihan alusta alkaen lähdössä lentoon :D :D

"Tjaa... hattu putosi..."

"Ei munkaan sitten varmaan tarvi tässä enää istua!"





Hau on laihtunut ja on mun mielestä nyt aika sopivassa kunnossa. En ole saanut aikaiseksi punnita sitä että saisi objektiivisen totuuden, varmaan senkin jossain vaiheessa teen, mutta olen kyllä tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseen. Eka kerta varmaan vuosiin! Tosi vaikeaa laihduttaa koiraa joka saisi syödä suunnilleen kaksi ruokalusikallista tai se lihoo ja kuitenkin pitäisi vitamiinejä ja muita sellaisiakin varmaan saada riittävästi :/










Mulle tuli ihan "Just married" auto mieleen kun tää veti pitkin pihaa serpentiinit häntään tarttuneina :D





perjantai 3. elokuuta 2018

Ruoalla ei saa leikkiä

Eikä eläimiä saa rääkätä. Mutta niin vain tein molempia :(


Ainahan välillä on näitä kuvia missä hyvin koulutettu (?) koira istuu makkara suussa tms. Haurunkin kanssa näitä on tehty, tosin se on ollut ehkä vähän huijausta kun Hauruhan oli tosi nirso eikä ainakaan nuorempana todellakaan syönyt makkaraa vaan muussasi sen mössöksi ja sitten työnsi maton alle. Ehkä hyppi vielä vähän päällä että kohouma ei näy. Toista se on nykyään kun herra on ikuisella laihiksella ja ehkä ikäkin on lopultakin tehnyt tehtävänsä, kuulemma mudiuroksille on tavallista olla nirsoja nuorena ja ahneita vanhempana. Haurun tapauksessa ihan vaan vanhana. No joka tapauksessa Hauru osaisi kyllä nuo hommat edelleen, se osaa pitää suussaan melkein mitä tahansa. Ohuen ohut pipru on ainoa mitä olen kokeillut mikä siltä ei onnistunut, se pipari hajosi aina. Vähän paksumpi pipru varmaan onnistuisi mutta en mä nyt niitä osta (tai tee) vaan siksi että saan kuvia :D

Mutta Hauru säästyi nyt tällä kertaa eläinkokeilta. Dallufoorumilla oli vähän aikaa sitten kuva dallusta joka istui leikemakkara naamalla niin pitäähän sitä kokeilla miten tuon oman hyper-ahneen "syön sulta puoli käsivartta siinä sivussa jos erehdyt tarjoamaan kämmeneltä ruokaa" pilkkuherran kanssa onnistuisi. Tosin meillä ei ole leikemakkaraa niin käytettiin sitten sitä mitä kaapista löytyi. Päätin etten kuitenkaan hulluna ala tuhlaamaan ruokaa (vaikka ei kai se varsinaisesti ole tuhlaamista, arvostavaan mahaanhan se menee), eli jos käy niinkuin oletan ja Sirrion kahmaisee sen makkaran kitusiinsa ennen kuin ehdin kissaa sanoa ja puree mua "huomaamattaan" siinä sivussa niin että joudun taas kerran mennä terkkarille paikattavaksi koiran vuoksi niin sitten olkoon. Mutta aika hyvinhän tuo lopulta sujui :D


Ensiksi treenattiin vähän pitämistä helpoilla esineillä. Sirrionin ilme: älä yritä yhtään, kyl mä arvaan että sulla on jotain tyhmää taas mielessä...


Sirrin pidossa on yksi iso iso vika: se mälvää esineitä suussansa. Jotakuin riippumatta siitä mikä se on, metalliakin se kalisuttelee hampaissaan. Olen saanut toko-opettajalta hyviä vinkkejä tän korjaamiseen mutta olen ollut vähän laiska tämän asian kanssa ja siitä on kai päässyt muodostumaan jo tapakin. Ei hyvä tokokapuloiden kannalta. Eikä tunnarien, Sirrin lempi hommaa on heittää tunnarikapula takahampaiden väliin, purra se poikki yhdellä rouskaisulla ja olla sitten että oho, kato ei tätä enää voi käyttää!?! Uus tunnari pliis! ...että näin... Ei myöskään yhtään hyvä ruokien ja muiden pehmeiden asioiden kanssa jotka hajoaa vielä tunnarikapulaakin helpommin :/ 

Ensimmäisenä ruokana otettiin (vanhentunut, olisi mennyt koirille joka tapauksessa) leipä kehiin, ei ollut vaikeaa sen jälkeen kun ensin hetki neuvoteltiin siitä että pidetäänkö leipää nätisti vai mässytetäänkö sitä "salaa" hampaiden välissä. Onneksi tämä suht paksu, vähän jo kuivahtanut subi ei ihan heti ottanut hampaista nokkiinsa.

"Mitä toi Dany oikeen metelöi?"

Dany oli suljettu kuistille kuvauksien ajaksi jotta se ei häiriköisi meitä. Sen kanssa en aio kokeilla samaa. En tiedä onko sille joskus opetettu pito (se osasi kaikenlaista mulle tullessaan) mutta en ole pyytänyt sitä siltä ikinä joten tuskin se sitä ainakaan enää osaa. Ja jos joskus intoudun sille sitä opettamaan ei tasan aloitella ruoilla :D Sirrion on sentään treenannut tokoa pikkupennusta asti niin sillä on vähän erilainen tausta näihin hommiin vaikka se ahne sika onkin enkä tosiaan uskonut että näin helpolla se leipää(kään) kykenisi pitämään.

Sitten nakki kehiin :D Tässä tuli ainoa vamma kuvaajalle, ensimmäisen kerran kun lähestyin Sirrionia nakki kädessä se nappasi mua sormesta (kun suojelin sitä nakkia mihin se oikeasti tähtäsi) vaikka hoin sille 'ei ota'a, käsky jonka se kyllä tietää. No, ei se pahasti onneksi purrut, ei mennyt edes iho rikki, ja sen jälkeen herran kuuloelimetkin alkoi toimia vähän paremmin. Nakin kanssa kävi kyllä toinenkin sattumus, nimittäin eka nakki hajosi ennenkuin ehdin saada siitä oikein mitään kuvia Sirrin vähän purtua sitä. Ei tuollainen kuoreton jauhonakki kestä kyllä yhtään kovia otteita xD Mutta Sirrion ei syönyt sitä nakkia! Ja päätin että kun melkein onnistui niin otetaan vielä yksi yritys. Eli tässä kuvassa on nakki numero kaksi kyseessä.

Vähän mietin että noinkohan nakki kakkonenkin kuolee jos peruutan niin kauas että saan koko koiran kuvaan pidemmällä putkella mutta nätistihän tuo tuossa istui :D Mutta siinä missä leipä suussa se käänteli päätään ja katseli maisemia yms. niin nakin pitämiseen piti keskittyä niin että karvakaan ei värähtänyt :D Tarkkaa hommaa!

"OMG mul on nakki!!!"
(Tää on se eka yksilö joka kuoli melkein heti alkuunsa)

Lopuksi vielä tehtiin meidän versio siitä koko tämän pelleilyn aloittaneesta kuvasta, meillä vain käytettiin juustoa. Tämä oli yllättäen Sirrionille ehkä kuitenkin se vaikein asia. Ensinnäkin juuston pitäminen naamalla oli Sirrionin mielestä hyvin vaativa tasapainoilu- tehtävä :D

Tuota... ei tarvi kenottaa, se juusto pysyy kyllä vaikka olisit suorassa... Se on kuitenkin aika iso, laakea ja tahmea...
"Ei varppina pysy, älä häirii nyt kun mä keskityn!"

Koitin houkutella Sirrionia vaihtamaan asentoa niin tämä oli se ainoa vaihtoehtoinen asento jossa juustoa pystyi naamalla pitämään :D

Kaiken huipuksi kun lopetettiin tää porsas katsoi että aha, nyt on kuvattu ja vetäisi sen juuston kitusiinsa. Sehän siis sai syödä nää kaikki lopuksi (tosin joutui jakamaan herkut Danyn ja Haurun kanssa) mutta hei, luvan kanssa! Ja lupa ei ole se että mä nousen ylös ja laitan kameran alas >( Sirrion oli jo alun alkaenkin kytännyt tuota juustoa kaikista eniten (onko juusto siis parempaa kuin nakki? ilmeisesti!) joten en ihan yllättynyt.

Kaikesta huolimatta, on mulla kyllä tottelevainen talmaatti! En olisi ikinä uskonut :D :D