lauantai 11. elokuuta 2018

Nakkena

Vaikka Danysta on ollut jo kuvia netissä turkitta, pitänee tehdä aiheesta oma kirjoituksensa :) 


Me käydään kesällä paljon uimassa. Ja metsässä. Paikalliset metsät ovat hyvin soisia ja muutenkin varsin kosteita joten metsälenkkeilyyn kuuluu koirien osalta aina sitä suolammikoissa sun muissa paskaojissa lutraamista. Jopa tänä kesänä, vaikka toisaalta on ollut kuumaa ja kuivaa, on metsässä monessa paikkaa pysynyt vesi. Se on vaan ollut tavallistakin surkeammassa kunnossa :/ Danyn turkki on tosi höttöistä ja siihen tarttuu aina metsälenkillä puoli metsää; tikkuja, havuja, mutapaakkuja, siemeniä, ötököitä... siis ihan kaikkea. Arvaatko miltä tämä koko komeus näyttää kun siihen lisätään vielä vesielementti? Ja usein siis hyvin likainen sellainen... Jooh.

Vähän vaan likaisena, tää on pientä


Se "pieni" turkin selvittely mikä on pakollinen jokaisen metsälenkin jälkeen (eli käytännössä jotakuin jokaisen lenkin jälkeen) muuttuu ihan mahdottomaksi savotaksi joka v*tuttaa sekä emäntää, joka tunnetusti ei ole mikään turkinhoidon ystävä, että koiraa. Kun ei siitä paskasesta turkista saa hyvää karvoja nykimättä ja eihän se kivalle tietenkään tunnu. Ns. normaalit turkinhoito-hommat Danyn kanssa sujuu täysin ongelmitta ja alistuisi se tuohon takkujen kiskomiseenkin, koska se on hyvin hyvin kiltti koira, mutta ei mun mielestä turkinhoidon kuulu olla sellaista. En halua että hoitotoimenpiteet tuottaa koiralle kipua mutta en myöskään pysty turkkia selvittämään täysin kivutta. Paitsi saksien kanssa. Viime vuonnahan mä vaan nyrhin sitä turkkia sitä mukaa kun niitä isompia takkuja syntyi ja loppuvuodesta mulla oli hyvin kapisen näköinen koira :D Tänä vuonna ajattelin että vedän suosiolla kaikki pois, päästään helpommalla ja lopputulos on itse asiassa siistimpi vaikka ehkä vähän radikaalimman näköinen. Sillä nyrhityllä turkilla se näytti tarpeeksi kaukaa suht normaalilta, tämän vuotisen muutoksen huomaa heti vähän heikkonäköisempikin :D

Hänen pörröisyytensä (vähän märkänä)

Ei turkkia, ei huolia. Ja minusta se on silti nätti. Haurulla lyhyt turkki näyttää mun mielestä tosi naurettavalta mutta Danylle se jotenkin sopii.


Yksi vaihtoehto olisi tietty etten antaisi sen pulikoida. Tai en ainakaan niin paljon, satunnaisen karvakatastrooffin kestäisi paremmin kuin päivittäisen. Mutta se menee minusta taas aikalailla samaan kategoriaan kuin sen turkin nyhtäminenkin. Uinnin rajoittaminen ei tietty satu, toisin kuin takkujen repiminen, mutta kun Dany nyt kerran tykkää uida (ja itse sitä siihen vielä kannustin... mutta en kadu! Ja olisi se varmaan sen keksinyt lopulta ihan vaan Sirrin esimerkin voimalla) niin olisi minusta aika epäreilua että se olisi siltä kielletty ihan vaan ulkonäöllisistä syistä. Sitä paitsi kesällä kastautuminen on niin hyvää viilennystä että jos sitä ei voisi tehdä se vaikuttaisi lenkkeihin. Ja tänä kesänä kun on ollut muutenkin näin törkeän kuumaa niin olisipa kiva jos ei voisi edes vedessä telmiä :/ Ja Dany paperittomana nyt ei edes ole mikään näyttelykoira vaikka en mitään multi-champpiooniakaan pitäisi pitkäturkkisena jos se tekisi meidän arkielämästä epämukavaa.

Aion kiivetä tuonne oksakasan päälle! (Ja se tosiaan kiipeää myös)


Välillä mä kyllä haaveilen että Danskusta saisi "oikean" näyttelysetterin näköisen mutta tosiasiassa se ei välttämättä olisi mahdollista vaikka kuinka antaisin turkin kasvaa sekä tunnollisesti hoitaisin ja varoisin sitä. En ole nähnyt livenä kuin yhden enkkusetterin (siis ihan tietoisesti, varmasti olen vähintään näyttelyissä nähnyt muitakin mutta asiaa kummemmin ajattelematta kun setteri ei ole rotu mistä olisin ollut koskaan erityisen kiinnostunut) ja sillä oli ihan erilainen turkki, mm. laadultaan paljon "kovempi" tai miten sen nyt sanoisi, kuin Danylla. Tämän näkemäni näyttissetterin omistaja ainakin tuntui olevan sitä mieltä että Danysta ei tule samanlaista vaikka mitä tekisi. Yhdeltä toiselta setteriharrastajalta sain myöhemmin konkreettisempia turkinhoito-neuvoja mutta enpä tiedä. Ehkä tarvisin ainakin sen että joku näyttäisi kädestä pitäen mallia. Ja sitten en kuitenkaan pystyisi sitä turkkia pitkänä pitämään edellä kerrotuista syistä että samapa tuo.




Me valitaan käytännöllinen ja arjessa toimiva turkki vaikka pidänkin niitä näyttissetteritä(kin) tosi nätteinä. Meillä se tarkoittaa kesällä hyvin lyhyttä turkkia, paitsi hiuksia en raaski leikata kun ne on Danyn tavaramerkki ja häntäkarvojen toivon vähän pehmentävän iskuja kun neiti iloisena paukuttaa häntäänsä. En tiedä aukeaisiko Danyn hännänpää vaikka sen vetäisi ihan lyhyeksi mutta häntä on sen verran vattumainen paranneltava että en viitsi riskeerata kun ei ole pakko. Talvellakin, vaikka turkki saa kasvaa, olen alusta asti lyhentänyt Danyn koristekarvoja tietyn pituuden jälkeen koska sitten taas lumi tarttuu niihin. Ja ne risut talvellakin vaikka se ei ole niin iso ongelma kun se ei käy uimassa ja lumi on aika puhdasta. Olisi kyllä kiva tietää millaista elämää ne kaikkein pisimmän turkin omaavat yksilöt arjessa viettää ja mitä sen turkin pitäminen kunnossa käytännössä vaatii. Varmaan se toisenlainen turkinlaatu on ainakin helpompi hoitaa eikä ihan niin herkästi imaise itseensä koko metsää vaikka poistuttaisiinkin päällystetyltä tieltä. Tiedän näitäkin jotka pitävät näyttelykoiraa tyyliin laatoitetulla pihamaalla koko elämän ettei turkki mene pilalle... mutta se ei toivottavasti ole normaalia. 




3 kommenttia:

  1. Onhan noi näyttikset hienoja, mutta tuolla ainakaan ei osunut silmiin yhtään niin kauniin väristä kuin Dany ja en minä kyllä elämän nautintoja uhraisi näyttelyille, mutta en minäkään ole mikään hirveä näyttely elämän edelle ihminen, vaikka niissä välillä joutuukin käymään <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan noita trikkejä vaikkei ne yleisin väri olekaan, http://windjammersetters.com/OurGirls.htm on mm. pari aika kivan väristä :) Vaikka Dansku nyt onkintietty kaunein ja pöllöisin :D

      Poista