perjantai 3. elokuuta 2018

Ruoalla ei saa leikkiä

Eikä eläimiä saa rääkätä. Mutta niin vain tein molempia :(


Ainahan välillä on näitä kuvia missä hyvin koulutettu (?) koira istuu makkara suussa tms. Haurunkin kanssa näitä on tehty, tosin se on ollut ehkä vähän huijausta kun Hauruhan oli tosi nirso eikä ainakaan nuorempana todellakaan syönyt makkaraa vaan muussasi sen mössöksi ja sitten työnsi maton alle. Ehkä hyppi vielä vähän päällä että kohouma ei näy. Toista se on nykyään kun herra on ikuisella laihiksella ja ehkä ikäkin on lopultakin tehnyt tehtävänsä, kuulemma mudiuroksille on tavallista olla nirsoja nuorena ja ahneita vanhempana. Haurun tapauksessa ihan vaan vanhana. No joka tapauksessa Hauru osaisi kyllä nuo hommat edelleen, se osaa pitää suussaan melkein mitä tahansa. Ohuen ohut pipru on ainoa mitä olen kokeillut mikä siltä ei onnistunut, se pipari hajosi aina. Vähän paksumpi pipru varmaan onnistuisi mutta en mä nyt niitä osta (tai tee) vaan siksi että saan kuvia :D

Mutta Hauru säästyi nyt tällä kertaa eläinkokeilta. Dallufoorumilla oli vähän aikaa sitten kuva dallusta joka istui leikemakkara naamalla niin pitäähän sitä kokeilla miten tuon oman hyper-ahneen "syön sulta puoli käsivartta siinä sivussa jos erehdyt tarjoamaan kämmeneltä ruokaa" pilkkuherran kanssa onnistuisi. Tosin meillä ei ole leikemakkaraa niin käytettiin sitten sitä mitä kaapista löytyi. Päätin etten kuitenkaan hulluna ala tuhlaamaan ruokaa (vaikka ei kai se varsinaisesti ole tuhlaamista, arvostavaan mahaanhan se menee), eli jos käy niinkuin oletan ja Sirrion kahmaisee sen makkaran kitusiinsa ennen kuin ehdin kissaa sanoa ja puree mua "huomaamattaan" siinä sivussa niin että joudun taas kerran mennä terkkarille paikattavaksi koiran vuoksi niin sitten olkoon. Mutta aika hyvinhän tuo lopulta sujui :D


Ensiksi treenattiin vähän pitämistä helpoilla esineillä. Sirrionin ilme: älä yritä yhtään, kyl mä arvaan että sulla on jotain tyhmää taas mielessä...


Sirrin pidossa on yksi iso iso vika: se mälvää esineitä suussansa. Jotakuin riippumatta siitä mikä se on, metalliakin se kalisuttelee hampaissaan. Olen saanut toko-opettajalta hyviä vinkkejä tän korjaamiseen mutta olen ollut vähän laiska tämän asian kanssa ja siitä on kai päässyt muodostumaan jo tapakin. Ei hyvä tokokapuloiden kannalta. Eikä tunnarien, Sirrin lempi hommaa on heittää tunnarikapula takahampaiden väliin, purra se poikki yhdellä rouskaisulla ja olla sitten että oho, kato ei tätä enää voi käyttää!?! Uus tunnari pliis! ...että näin... Ei myöskään yhtään hyvä ruokien ja muiden pehmeiden asioiden kanssa jotka hajoaa vielä tunnarikapulaakin helpommin :/ 

Ensimmäisenä ruokana otettiin (vanhentunut, olisi mennyt koirille joka tapauksessa) leipä kehiin, ei ollut vaikeaa sen jälkeen kun ensin hetki neuvoteltiin siitä että pidetäänkö leipää nätisti vai mässytetäänkö sitä "salaa" hampaiden välissä. Onneksi tämä suht paksu, vähän jo kuivahtanut subi ei ihan heti ottanut hampaista nokkiinsa.

"Mitä toi Dany oikeen metelöi?"

Dany oli suljettu kuistille kuvauksien ajaksi jotta se ei häiriköisi meitä. Sen kanssa en aio kokeilla samaa. En tiedä onko sille joskus opetettu pito (se osasi kaikenlaista mulle tullessaan) mutta en ole pyytänyt sitä siltä ikinä joten tuskin se sitä ainakaan enää osaa. Ja jos joskus intoudun sille sitä opettamaan ei tasan aloitella ruoilla :D Sirrion on sentään treenannut tokoa pikkupennusta asti niin sillä on vähän erilainen tausta näihin hommiin vaikka se ahne sika onkin enkä tosiaan uskonut että näin helpolla se leipää(kään) kykenisi pitämään.

Sitten nakki kehiin :D Tässä tuli ainoa vamma kuvaajalle, ensimmäisen kerran kun lähestyin Sirrionia nakki kädessä se nappasi mua sormesta (kun suojelin sitä nakkia mihin se oikeasti tähtäsi) vaikka hoin sille 'ei ota'a, käsky jonka se kyllä tietää. No, ei se pahasti onneksi purrut, ei mennyt edes iho rikki, ja sen jälkeen herran kuuloelimetkin alkoi toimia vähän paremmin. Nakin kanssa kävi kyllä toinenkin sattumus, nimittäin eka nakki hajosi ennenkuin ehdin saada siitä oikein mitään kuvia Sirrin vähän purtua sitä. Ei tuollainen kuoreton jauhonakki kestä kyllä yhtään kovia otteita xD Mutta Sirrion ei syönyt sitä nakkia! Ja päätin että kun melkein onnistui niin otetaan vielä yksi yritys. Eli tässä kuvassa on nakki numero kaksi kyseessä.

Vähän mietin että noinkohan nakki kakkonenkin kuolee jos peruutan niin kauas että saan koko koiran kuvaan pidemmällä putkella mutta nätistihän tuo tuossa istui :D Mutta siinä missä leipä suussa se käänteli päätään ja katseli maisemia yms. niin nakin pitämiseen piti keskittyä niin että karvakaan ei värähtänyt :D Tarkkaa hommaa!

"OMG mul on nakki!!!"
(Tää on se eka yksilö joka kuoli melkein heti alkuunsa)

Lopuksi vielä tehtiin meidän versio siitä koko tämän pelleilyn aloittaneesta kuvasta, meillä vain käytettiin juustoa. Tämä oli yllättäen Sirrionille ehkä kuitenkin se vaikein asia. Ensinnäkin juuston pitäminen naamalla oli Sirrionin mielestä hyvin vaativa tasapainoilu- tehtävä :D

Tuota... ei tarvi kenottaa, se juusto pysyy kyllä vaikka olisit suorassa... Se on kuitenkin aika iso, laakea ja tahmea...
"Ei varppina pysy, älä häirii nyt kun mä keskityn!"

Koitin houkutella Sirrionia vaihtamaan asentoa niin tämä oli se ainoa vaihtoehtoinen asento jossa juustoa pystyi naamalla pitämään :D

Kaiken huipuksi kun lopetettiin tää porsas katsoi että aha, nyt on kuvattu ja vetäisi sen juuston kitusiinsa. Sehän siis sai syödä nää kaikki lopuksi (tosin joutui jakamaan herkut Danyn ja Haurun kanssa) mutta hei, luvan kanssa! Ja lupa ei ole se että mä nousen ylös ja laitan kameran alas >( Sirrion oli jo alun alkaenkin kytännyt tuota juustoa kaikista eniten (onko juusto siis parempaa kuin nakki? ilmeisesti!) joten en ihan yllättynyt.

Kaikesta huolimatta, on mulla kyllä tottelevainen talmaatti! En olisi ikinä uskonut :D :D



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti