perjantai 28. syyskuuta 2018

Nezumi



** Tää postaus piti tulla jo vähän aiemmin (oli jo kirjoitettu valmiiksi ja kaikkea) ja sitten kone sanoi itsensä irti :D Mutta nyt onneksi toimii taas :D **

Kaikista mulle pentuna tulleista koirista on pitänyt tulla (muiden harrastusten ohella) näyttelykoiria. Eipä vaan ole tullut, niissä on kaikissa ollut jotain "vikaa". Ei mitään vakavaa onneksi mutta sellaista että näyttelyissä on aika turha käydä, niinkuin esim. Sirrionin ja Haurun alapurennat. Uuden ison koiran ottaminen ei ole minulle nyt mahdollista useammastakin syystä niin olen vähän miettinyt jotain pikkukoiraa näyttelykaveriksi. Vaikka perhoskoiraa, ne on söpöjä - joskin se turkki... mulla ja pitkällä turkilla ei ole kauhean hyvä menneisyys :D Mitä pienempi koira sen vähemmän harjattavaa tietenkin mutta silti... xD

Meidän perhetuttu kasvattaa chihuahuoita (vai miten tuo sana taipuu?) ja kun hänelle syntyi pentue jossa oli kaksi suklaan väristä urosta heitin että jaa onkohan yksi noista se mun näyttelykoira? No, lopputulemana ilmeisesti on. Jos ei sille taas tapahdu jotain ihmeellistä kasvuvaiheessa. Vielä ei ole mm. hampaat vaihtuneet eli edessä on jännittäviä aikoja... Jos nyt tällekin tulee jotain vikaa niin sitten taidan vaan luovuttaa näyttelyiden osalta ja hankin seuraavaksi jonkun sekarotuisen ihan suosiolla.

Eli tämä herra on Samlet Batman, kutsumanimeltään Nezumi. Nessu niille jotka ei kykene kolmitavuisia nimiä ;P Nezumi on nyt 12 viikkoa vanha, painaa vähän reilu kilon ja muutti meille viime sunnuntaina. Nezumi on minulla sijoituksessa eli Nessun omistaa sen kasvattaja, Tarja Pelttari, ja siitä tulee isona komea ja terve jalostushiiri. Tai ainakin se on suunnitelma.




Nezumi on ollut täällä meillä varsin reipas poika ja tykkää sylissä olemisesta, pussailemisesta, herkkujen syömisestä ja leikkimisestä. Yöt Nezumi on nukkunut kuin tukki ja on kai syönytkin ihan hyvin. En oikein hahmota paljonko tuollaisen pitäisi syödä niin olen antanut sen syödä miten paljon se itse haluaa ja rajoitetaan sitten kun jätkä alkaa lihota. Varmaan se jossain vaiheessa alkaa koska ruoka tuntuu maistuvan ja sille tulee aina sellainen koominen järkyttynyt ilme naamalle kun se näkee että nuo toisetkin koirat saa herkkuja :D Siis miksi?? Miksi NUO saa ruokaa??? Kaikki vaan Nezumin suuhun, k'thx.

Ulkona olosta se ei niin kauheasti tykkää koska ilmat on olleet huonot ja noin pienelle tulee aika helposti kylmä mutta kaikki pissat on toistaiseksi tehty ulos :) Pikkuisen ollaan nyt ehditty lenkilläkin käymään ja ihan reippaasti tuo kipittää pikkukoivillaan. Hyvä alku ainakin, toivon nimittäin että herrasta tulee täysin sisäsiisti jätkä. Pikkukoirilla on huono maine tämän asian osalta mutta uskon ja toivon että kunnollisella kasvatuksella hyvä siitä tulee. Muutenkin moni on ollut ihmeissään kun on kuullut että olen ottanut chihun kun olen aina tykännyt oikeista koirista (+ ne on aina niin vihaisiakin) mutta koira se kai chihukin on siinä missä muutkin ja oppii ihan normikoiran tavoille kunhan sitä kohtelee sellaisena. Katsotaan sitten mitä mieltä olen aiheesta vaikka vuoden kuluttua :D

Tietysti ihan normikoira se ei ole siinä mielessä että tuo koko on tosi pieni ja pakosti rajoittaa joitain juttuja vaikka tarkoitus ei olekaan ipanaa paapoa. Mietinkin sitä uskallanko ottaa näin pienen koiran noiden isompien kanssa. Monilla ihmisillä oli oikein hyviä kokemuksia isommistakin kokoeroista (Nessun kasvattajallakin on ollut tanskandoggeja ja chihuja yhtä aikaa) mutta toki oli niitä huonomminkin päättyneitä tarinoita. Päädyin kuitenkin siihen että tunnen nuo omat koirani ja vaikka ne ei chihuahuoiden kanssa ole koskaan olleet tekemisissä ne on tottuneet pikkukoiriin ja kissoihin ja osaavat olla tosi nätisti niiden kanssa. Etukäteen uskoin että Danyn kanssa ei olisi mitään ongelmaa, se kun yleensä vierastaa pentuja, ja Sirrionin kanssa pitäisi olla vähän varovaisempi kun se tykkää leikittää pentuja vaikka nätisti sen tekeekin. Nessu on vaan niin pieni ettei sitä tarvitse kuin vähän kovemmin tuupata niin voi jo käydä hullusti.

Todellisuus on taas ollut tarua ihmeellisempää, Danysta Nezumi on ollut alusta asti hauska tyyppi ja se onkin Sirrion joka vierastaa pentua. Ongelmia ei silti ole ollut, Dany tottelee kun sille sanoo että nyt nätisti, onhan se tottunut toimimaan mm. meidän hoitokoira Tanjan kanssa. Tanjaa ei saa läimiä tassuilla kun se on niin pieni ja ei saa Nessuakaan. Uskon että Dany oppii nopeasti muistamaan tämän asian. Sirrion sitten taas on ihan itse todella varovainen ja mieluummin ei edes mene kauhean lähelle Nessua paitsi silloin kun se on mun sylissä. Silloin se ei voi litsaantua ilmeisesti :D Koska siis mitään aggrea tms. Sirrion ei esitä vaan enemmän vaikuttaa siltä että sitä jännittää se miten pieni tuo on. Ja ehkä se että Nessu liikkuu tosi paljon sinkoilemalla. Se on ainoa sana mitä siitä oikeasti voi käyttää :D Chihut on kai niin kevyitä että on helppo sinkoilla :D Se on tosi huvittavaa seurattavaa mutta onhan se liikehdintä tosi arvaamatonta että ymmärrän kyllä Sirrionin huolen. Silloin kun hiirulla on kovin vauhti päällä en itsekään oikein uskalla nostaa jalkoja maasta ettei se yht'äkkiä olekin siellä alla. Nessu tuosta kuitenkin vielä vähäsen kasvaa, kenties oppii liikkumaan astetta normaalimmin ja uskon että Sirrion muutenkin rentoutuu ajan kanssa kun pelisäännöt tulee kaikille osapuolille selviksi. Ja Haurun kanssahan Nezumin ei tarvitse olla tekemisissä.


Yritettiin ottaa yhteiskuvaa mutta ei siitä tullut mitään kun Nezumi ei osaa vielä mitään paikka- käskyä ja se ei todellakaan pysy paikallaan kovin paljon kuin nukkuessaan...

Tätä en edes osaa selittää :D

...kokeillaan uudelleen sitten kun hiirulainen on ehtinyt oppia poseeraamisen jalon taidon :D


Kissanlelun kimpussa (on muuten ihan paras lelu Nessusta)


Ylipitkä riehumisvideo, n. eka minuutti on (vielä) huonolaatuisempaa kuin loppu



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti