torstai 11. lokakuuta 2018

Reipas hiiri



Nyt on ollut aika lämpöisiä päiviä taas mikä lienee vaikuttanut osaltaan siihen että Nezumin lenkkeilyinto on ihan toista luokkaa kuin aiemmin. Jokunen päivä sitten törmättiin yhteen puolituttuun Nessun kanssa ja puheeksi tuli mm. se kuinka Nessu haluaisi olla mieluiten sellainen muodikas kassikoira kun mä toivon että se oppisi ja innostuisi lenkkeilemään omin jaloin niin kuin oikeat koirat tekee :D Nezumi selvästi kuuli ja vissiin loukkaantui etten muka pidä sitä oikeana koirana koska kun lähdettiin jatkamaan matkaa se halusikin alas ja käveli itse melkein koko loppu lenkin, pariin otteeseen se halusi syliin mutta ei sitten viihtynytkään kauaa kannettavana :D Ja siitä lähtien se on vaan innostunut ja reipastunut enemmän ja enemmän jokaisella lenkillä. Luullakseni nyt se oikeasti tykkää jo mennä ulos :D Toivottavasti homma ei ihan totaalisesti lässähdä kun säät kuitenkin kylmenee taas piakkoin vaikka ymmärtäähän sen että noin pieni palelee herkästi ja kuka nyt siitä tykkäisi.



Nessu on ollut niin reipas että tänään mentiin ekaa kertaa lenkille "koko" porukalla, eli minä, Sirrion, Dany ja Nezumi. Mietin aluksi että mitähän tästäkin tulee mutta oikeasti meni tosi hyvin, varsinkin alkutohinoiden hieman laannuttua. Olisi oikeastaan ollut helpompaa jos Nessu olisi suostunut olemaan sylissä alussa mutta ei se taaskaan halunnut enkä aio pakottaa. Ohituksia pitää vähän treenata, pitäisi saada koko porukka mahdollisimman nippuun ettei vietäisi koko tietä mutta Nezumi (ihan fiksusti) ei oikein halua kulkea ihan Sirrin ja Danyn jaloissa. Enkä minäkään sitä halua ettei se jää isojen jalkoihin jos tuleekin jotain sählinkiä (vaikka henkilö joka ei osaa pitää koiraansa kurissa tms.) vaikka onneksi nuo isot osaa normaalisti ohittaa nätisti ja aika hyvin jo katsovat itsekin etteivät litsaa Nessua. Pitää siis opettaa Nezumille vaikka että se kävelisi vähän mun selän takana viistossa (poispäin Sirristä ja Danskusta) ohituksissa. Sen ei luulisi olevan vaikeaa kun Nessu tuntuu ainakin tällä hetkellä tykkäävän kävellä mun selän takana. Asia josta haluaisin päästä eroon (tykkään enemmän että koirat on edellä missä näen ne) mutta ohitusten ajaksi se voisi olla hyvä. Nessu ei jäisi jalkoihin ja olisi samalla muutenkin turvassa meidän muiden takana.



Pikkukoiran kanssa saa kuitenkin olla huolissaan muista ulkoilijoista (vielä) enemmän mitä ison kanssa. Ollaan jo Nezumin kanssakin kohdattu eka irtokoira, onneksi minulle entuudestaan tuttu, kiltti tyyppi ja käytiinkin sitten palauttamassa karkulainen kotiinsa. Mutta tuokin koira on hyvin iso Nezumiin verrattuna ja ihan vaan innokkuutensa vuoksi jo vaarallinen, saati sitten jos mulla olisi ollut silloinkin vielä nuo toiset koiratkin mukana. Sirrion kun ei nykyään kauheasti armasta iholle tunkevia vieraita uroksia... Mikä on minusta ihan OK kun se kuitenkin osaa käyttäytyä niidenkin seurassa. Se ei vaan halua niitä kosketusetäisyydelle. Tämän omistaja nyt ainakin sanoi pitävänsä koiran kiinni tästä lähin, toivottavasti pitääkin :)



Noin muuten Nezumin kanssa menee edelleen tosi hyvin, se on ihan sisäsiisti täällä meillä (mun vanhempien luona se saattaa tehdä sisälle) ja tuntuu tosi fiksulta tyypiltä. Se on nyt jo kova keksimään omia juttuja asioihin mitä ollaan opeteltu. Mm. opetin sille purkin koskemista ja sen opittuaan itse jatkojalosti siitä ensin purkin koskemisen tassulla ja sitten purkin kaatamisen :D Nyt mun koirani osaa kaataa purkin :D Samaten olen opettanut pyörimistä niin Nessu on miettinyt että voisi ottaa itseä hännästä kiinni samalla kun pyörii kun se häntä siinä nyt kuitenkin on ihan tarjolla... muuten en ole ikinä nähnyt sen jahtaavan häntäänsä, se on selvästi vaan sen oma ajatus siitä miten tuota temppua voisi kehittää. Fiksut koirat on hauskoja mutta joskus hankalia, verrattuna yksinkertaisiin putkiaivoihin, joten jännä nähdä millainen herra tästä vielä tulee kun se ei varmaan pysy ikuisesti ihan yhtä kilttinä poikana kuin mitä se tällä hetkellä on ;D




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti